la speculazion

No niin, ylivertainen tatkiikkanero Jore (nimi muutettu) on valinnut Veikkojen joukkueet rinkupin yöviestiin. Joukkueet ovat seuraavat:

Ykkönen: Mattila, Muukkonen, Lehto, Föhr
Kakkonen: Liuha, Ketolainen, Weckman, Fincke
Kolmonen: Käyhkö, Töyrylä, Ratilainen, Alanissi

Taktiikkahan on ilmiselvä, huonoimmat yömiehet ykköseen, parhaimmat kolmoseen. Seuran toiseksi paras yömies, Jaani Lantela, mies joka ei esittelyjä kaipaa, on varalla. Öiseen metsään kuin luotu Marko Närvä, omaa taas niin jäätävän yösilmän, ettei mahtunut joukkueisiin lainkaan. Voin muuten kertoa, että korpeaa lähtä alottamaan ykköstä. Vaikka onnistuisikin pitkänsutjakkaan lahtelaisen, Hollolan Sergei Lebidin Jarno Käyhkön peesissä hoippumaan vaihtoon, ei loppu lupaa hyvää. Kolme köyhän miehen sveitsiläistä, Muukkonstein, Lakenstein, Föörenstein, nuo mannermaisten maastojen langanlaihat luukuttajat, varmaan odotuttavat itseään aamunkoittoon. Yritä siinä nyt sitten.

Samalla taktiikalla muuten lähdetään muuten myös päiväviestiin, minkä vuoksi Fincke onkin nostettu ykkösen aloittajaksi.

103,1

Johan Mäksäkin aikanaan pisti analyysit peliin, kun sattui saamaan hyvät rankurit jollain peesijuoksulla. Se taisi olla ennen tietä taitoniekaksi. Nyt pamahti yli sataset kätsärissä, kaiken lisäksi aivan priimassa yö-rocadissa. Kisa kulki seuraavasti:

K-1

Suunnalla ykköselle, samalla pikavilkaisu seuraavaa väliä.

1-2

Päätän kiertää vasemmalta, käyrää tulee ehkä vähän enemmän mutta samalla säästyy jyrkimmiltä nousuilta, sivurinteiltä ja tiheiköistä, joista ei vielä ole mitään käryä kuinka tulisia mahtavat olla. Ratamestarikonvertoija Elxicosta (Isle of man) kun ei muistu mieleen juuri mitään.

2-3-4

Perussettiä, sivurinteitä ja turhia käyriä vältellen.

4-5

Suoraan on lyhin, niin nytkin. Loppuvälistä pelkään jyrkänteen olevan ylitsepääsemätön (ei ollut), mikä ajattaa turhaan loppuvälistä sivurinteeseen.

5-6

Jyrkältä näyttää penkka, päätän kiertää vasemmalta loivia kohtia hyödyntäen. Rastille helppo hyökätä suon ja avokallion avulla.

6-7

Mäen päällä iskee epävarmuus, joudun pysähtymään kymmeneksi kätsärisekunniksi. En saa luettua itseäni kiinni, päätän jatkaa suunnalla ja sieltähän se rasti paistaakin.

7-8

Like a glove.

8-9

Alku mäenreunaa seuraillen, isolta kiveltä tiputus kohti rastia joka tulee helposti vastaan avokallioiden avulla.

9-10

Rinneväli, onnistun löytämään tasaisempaa alustaa aika hyvin.

10-11

Viivaa pitkin, alussa juutun turhaan sivurinteeseen, ehkäpä puolisen minuuttia menee hukkaan. Osa oli vetänyt alakautta polulle ja sieltä rastille, sujuvalle rinnetoteutukselle se häviää mutta menee aika tasoihin oman toteutukseni kanssa.

11-12-M

Sekunnit pois.

Kokonaisuutena ihan hyvä kisa siis, yksi pysähdys ja 11-välin rinnejuuttumiset söivät kyllä turhaan aikaa. Kisan voittaneelle Sundlofille tulee takkiin 1.20, olen lopulta neljäs (tulokset). Ihan hyvin tällä taitotasolla, maasto oli aika helppo juostava joten kovin paljoa en jäänyt vyssiikalla. Erityisesti Matsuumin voittaminen lämmittää mieltä.


Jos on muuten suunnistuskausi pitkä kuin nälkävuosi, niin kätsärikausi on lyhyt kuin elämä. Kisaa puskee kaiken aikaa, ja varaa levätä ei ole, tai putoaa kelkasta. Tällä hetkellä on menossa muutama mielenkiintoinen cuppi, Knubben järjestämä maailmancup ja konvertoinnin uudelle tasolle nostaneen Offan Ludvika. Mualimankupissa kierrettiin maailmaa aina Skotlannista Jenkkeihin, priimaa oli. Ludvika taas on taattua laatua, harmi vaan että ryssin kolmannen kisan totaalisesti, loppuihin pitää skarpata tai kymppisäkkiin ei ole mitään asiaa.

Ai niin, ja loppuun lukijakilpailu. Lukijalle, joka keksii mistä maastosta analysoidun kisan kartta on peräisin, lupaan tarjota tuopin jos toisenkin.

Pikitiellätamppaajat I

Pulska kyösti. Ei täs lumihanges muutakaa voi tehä, joten käytii Matsun kanssa vetää kunnon old schoolia puhelinluettelokartalla. Suunnillee yhtä vaikeeta ku miilassa tulee olemaa. Paitti että täs piti tehä repsui. Ette varmaa uso, mut 4-5 on suoraa pellon yli 30s nopeempi ku vasurista. Ja jotta meiniki saadaan pysymään nuivana, niin mainitaan nyt vielä että lopussa Matsu sai paskalaakin. Ei mul muuta.

Lumessakahlaajat II

Hiivuin hankeen ja masennuin. Ei muuta.

Feelispohjalta

Oon miäkii suunnistellu, tosin vasta kortteleita. Onhan sentään maaliskuu, talvikuukausista parhain. Laitetaas karttaakin esille, kyseessä oli tiistainen yöreeni Hakunilassa. Hyvinhän se sujui, alta vitosen koukuilla selvisin pois, paikat vaan ei tahdo kestää suunnistusta. Nytkin muljahti vitosen tienoilla molemmat olkapäät sijoiltaan, yritä siinä sitten kun ei meinaa hangesta ylös selvitä. Ratahan on aika nuiva, reitinvalinnat ei suurempiin spekulaatioihin sytytä. Paljon parempi vedettiin eilispäivänä Maken kämpiltä, harmi vaan että illan viskisihneessä kartta jäi minne lie, enkä pääse siitä analyyseja julkaisemaan.

Täytyy kyllä todeta, että jos on kortinpeluu ja Grantsi-pullon tuhoaminen oivaa ajanvietettä, ei krapulapäiväkään hullumpaa ole. Voi hyvällä omallatunnolla olla vaan ja möllöttää. Aamusta kun heräsi niin Salpurin kisat alkoi telkusta, rehellistä väliaikahiihtoa eikä mitään vitun yhteislähtö-suksienvaihto -pelleilyä. Hiihtojen väliin sopi tunnin päiväunet kuin sialle otsatukka, ja ennen mäkikisaa ehti hakea mähmättävää kaupasta ja Tonyn grilli-pizzeriasta kebabpizzan. On muuten paras lätty jonka olen näiltä main löytänyt, suosittelen. Salpurin kisojen lisäksi olen kujuillut keilailua ja futista urheilukanavalta sekä Pasilaa netistä, voiko sunnuntaipäivää enää paremmin viettää? Illan hämärtyessä on ladut varmaan rapsakan jäisessä tikissä, pitänee lähteä hiihtämään joku pogestotoistimmanen wabru Ljebuschgiin. Yhtään en muuten nykysin ota morgensterniä gamespäivistä, olishan tähänkin pystynyt sen perus kolmosen nelosen ladun hakkaamaan kiukulla, mutta mitä hyötyy. Päävastustajani yömieskin on ollut luoja ties kuinka kauan kipeänä. Eikä sitä Luukin firmaliigassa voita muutenkaan, vaikka mikä olisi.

Lumessakahlaajat

Härömärö ja iso pepen reenikorneri. Puheet sikseen, kaikki keppirankojat ja vasenniplaajat tietää miten hienoa on alittaa 10min/km. Vaikka viime ajat olenkin kulkenut pimeydestä pimeyttä vastaan oli kaiken itsestä antaminen taas kuitenkin sen arvoista.

Muodot käy muodottomiksi...kaupungit puristuvat puristimissa ja- asfalttisyöpä leviää.

Kevätyön ennakkospekulaatio 3

Päätin lauantaina lähteä kujuilemaan Paimion Rastin miesten tikkiä kevätyön viestiä ajatellen.Ohjelmistmossa läskin seiskan radastomo Sauvostmossa. Suunnitelmana oli myöhästyä sen verran,että saa juosta yksin ja autolla valehdella aika kyöstiminsaa todellisuutta kovemmaksi. Puskinkin riusteel sotoomii ja löysin kuin löysinkin itseni Husosta, liian suuri kääntösäde ihan ko Anjalalla. Meni parikyöstii pitkäks. Ajelin ihan piispa Gezeliuksena vielä jopa alinopeutta oikeille kinkeripiireille, mutta sekään ei auttanut. Parkkiksella odotteli edelleen ajokoiran kuola suupielistä valuen Katariinan Mo Farrah Kim "Fagerudd" Järderud. Onneksi sentään Daleeni oli jo mennyt,kaiketi tullutkin. Katsellessa tuota lommoposkista, helvetillisen rääkin runtelemaa suunnistajajuoksijaihmiskonetta muistin omat liikakiloni vyötäröllä ja etenkin kaulalla. Päätin kuitenkin uhrautua seuran eteen ja saada raporttiini PR:n osalta kevätyön kiirastuleen Jorelle hyödyllistä irtomatikkaa. Kimin lähtiessä sanoin käyväni vielä kusella ja starttaavani n.2min perään. Valehtelin toki ja lähdin paukusta max.20sek perään. Tavoitteena oli väijyä niin lähellä kuin mahdollista Kimin huomaamatta ja parin kilsan kohdalla sopivassa alamäessä vyöryä rinnalle ja väittää kivenkovaan lähtövälin olleen väh.3min. En kuitenkaan pystynyt vastaamaan riuskaan alkuvauhtiin, vaan selkä vilkkui vain hetken kadotakseen horisonttiin. Yksi ojaan maastoutuminen vei toki hieman aikaa, mutta en voinut antaa taakseen vilkaisseen Kimin havaita itseäni jo ennen ykköstä. Jokatapauksessa olin ykkösellä yksin. Sen jälkeen seurailin vain jälkiä enkä katsonut lainkaan karttaa, kone oli punaisella ja läskiaispullat kurkussa. Kutoselle mennessä aukolla näen vilauksen Kimistä ja päivitän taktiikan. Kolmen kaukoleiman (kartan reittipiirros laadittu valmentajaa varten) jälkeen pääsen ysille mennessä tiellä imuun. Kim taisi häkeltyä sen verran, että kone alkoi savuttaa ja epoc heilahti punaiselle ja pysyin jokseenkin kyydissä. Kahdelletoista mentäessä olin katkennut Kimin vauhdissa, mutta löytänyt seläkseni PR:n juniorityön topaasin Niko-Petteri Salon. Veturi vei suoraan ja sujuvasti ja teknisellä alueella pystyinkin jopa hieman palautumaan. Rastilta 15 lähdettäessä huomaan Kimin vasta saapuvan rastille. Kaverin paletti on ihan sekaisin, pummia on täytynyt tulla vähintään femma. Lyhyt alamäkiväli, kartta rullalle ja riusteella. Kasetti ei kuitenkaan kestä roiskin norjaan. Viimeinen lippu kuitenkin löytyy pienemmällä virheellä kun Föhrillä täälläpäin yleensä eikä tatsinsa totaalisesti kadottanut Kimkään naulaa vaan leimaa samaan aikaan. Rastilta lähdön olin lukenut valmiiksi eikä höyhenen kevyillä paimiolaisilla ole alamäessä mitään mahdollisuuksia. Lapa jäähän ja nimi lehteen sanos juti,voitto tuli.Aika painui alle tunnin kahdella sekunnilla.Ylitin siis täysin itseni, mutta sehän meillä on ollut jo vuosia tapana. Sanoihan sen fränkkikin jo muinoin: "Vevellä on maailman parhaat paskat". Daleeni oli vartin nopeampi,mutten usko.

Raporttini sibyllalle koskien kevätyötä, jonka kirjekyyhkyllä lähetin, kuului seuraavasti: "PR ehdottomasti yksi ennakkkosuosikeista mikäli vati ei halkea,kakkonenkin ehkä plaketeille. Välikleemolalla positiivinen ongelma, kovakuntoisia ukkoja mielin määrin. Meidän sauma: huonoin mies PR:n parasta vastaan, koukkaus selustaan oikaisemalla,henkinen yliote ja alamäessä irti.stop."