torstai 31. joulukuuta 2009

Åbo!

Koska Riihimäki sijaitsee faktisesti Pyhtäätä pohjoisempana, niin suuntasin tämän talven etelänleirillä Turkuun, tuohon suomen suunnistuksen entiseen mekkaan.
Arki Turussa sujuu kuin itsestään. Viikonpäiviä tai kellonaikoja ei tarvitse pahemmin seurata.
Herätys yhdentoista aikoihin, aamupuurot ja kahvit naamariin, vaippojen vaihto ja lenkille. Lenkkimaastothan ovat sitten kerrassaan mahtavat.

Lumetonta juoksualustaa ei juurikaan löydy. Halisten sillan jälkeen kaukolämpöputki oli tosin sulattanut n.30m pyörätienviertä. Siinä laputellessa oli mukava sulkea silmänsä hetkeksi räntäsateelta ja kuvitella itsensä vielä muutaman tuhat kilometriä etelämmäksi. Missä tää nykynuoriso sitte nykyään käykin. Etelä-Afrikassa ja Portugalissa. En mie näitä enää tiiä. No kuitennii, maasto kumpuilee koko ajan ylös alas, mutta mäet ovat mukavan juostavia. Mäissä huonon kunnon huomaa heti, MTV3:n kiekkoasiantuntija varmaan toteaisi "ja hengästyminen on tosiasia". Sykkeet ovat todennäköisesti ainakin 10 pykälää entisaikoja korkeammalla. Varmaksi en voi sanoa, sillä sykevyön näin viimeksi viime vuosikymmellä.

Takaisin päivärytmiin. [Ette halua tietää]. Maltillisen alun jälkeen on
on kova into siirtyä harjoitteleen kovempaa.

Tää lohkasu ilman muuta ohjenuoraksi:
"Fysiikka,Taito ja Psyyke yhdistettynä kaikkeen urheilijan tasapainoiseen elämään vaikuttaviin tekijöihin."

tiistai 22. joulukuuta 2009

Kuka näitä nyt sit laskee? (Onk kukaa nähny mun toista sukkaa?)

Tuli tehtyä pikainen kierros Ylläksellä parin kaverin kanssa. Otin heti kärkikynään kuumeet ja lunssan, mutta se talttui nopiasti lauantaihin mennessä kiitos vahvistuneen henkisen kantin- mitä nyt vähän purskahteli lauantaina lenkin jälkeen verta nenästä ja suusta. Sitähän nyt sattuu kaikille. Lauantai on muuten Ylläksellä vaihtopäivä vissiin turistien lisäksi latukoneiden ruuvaajilla. Lunta oli tullut yöllä sellasen 5cm ja koko päivän tiputteli hissuksiin lisää, mutta kun ei voi ajaa niin ei voi ajaa SAATANA. Maltoin ekan 50min kahlata hissuksiin, mutta sen jälkeen kiusaus itselle vittuiluun kasvoi sen verta kovaksi, että pukkasin siellä aerkin molemmin puolin seuraavat 3h 20min. Yritin saada välillä jostain ajatuksesta kiinni matkan jouduttamiseksi vain kadottaakseni sen samoin tein. Taidan olla aika tyhmä. Seuraavana päivänä hiihdin tunnin täysillä. Viime vuonna samoihin aikoihin sama treeni SP:n, Tuukan ja Tinskin kanssa (jättäytyi tasamaalla katkenneella sauvalla hieman taaemmas). Tuntu, et sillon hiihdettiin pirun kovaa ja nyt en päässy mihkää. Kaikkeni kuitenkin annoin, enkä viimeisellä vartilla enää nähnyt juuri eteeni saati pystynyt ajamaan autoa takaisin mökille. Pari päivää ehtii nyt tankata kinkkua leuan alle, mikäli sinne nyt mulla edes mitään mahtuu, ja sitten onkin aika suunnata pariksi viikoksi Portugaliin. Jalka alkaa taas olemaan käyttökunnossa. Kortisoonin ja erittäin epämiellyttävän yövenytyssukan jälkeen ihmekös tuo. Odotankin tulevaa reissua ehkä enemmän kuin mitään ennen- oikeesti. Helppo lähteä, kun kunto on niin kuralla, että vähän pieleenkin mennyt leiri tulee tasoa oleellisesti nostamaan. Jos antaa nettiä ni pistän nättiä päiväkirjaa tulemaan...niin nättiä.

...loppuun pitkästä aikaa pari nasevaa biisivinkkiä:

http://www.youtube.com/watch?v=UJiH5lRmLi8

-Sopii hyvin vuoden 2006 Norton Malbecin ja tomaatti-basilika grissinin kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=zxPcmi1U25g

-Tätä ei kovinkaan karju kuuntele kuivin silmin!


Lähtötaso Portugaliin











lauantai 5. joulukuuta 2009

On - ollut - työ? Työ työmiestä rakastaa? Työ miehen töihin ajaa?

Siinäpä pari otsikkovaihtoehtoa jatkojännärin tälle osalle. Sarjan vakiolukijat, joita ei liene montaa - jos lainkaan, tajunnevat viittaukset menneisiin kirjoitelmiin. Huumori on hieno laji, ja sen tämä palsta kiertää kaukaa.

Vakava on tämänkertainen aiheemmekin. Ei nimittäin perse kestä urheilua, ei vertauskuvallisesti saati sitten sanantarkasti. Oli siis korkea aika astua työelämään. Sinänsä olin melko onnekas, että näinä synkeän maailmanlaman aikoina sain työpaikan vieläpä kohtalaisen hyvin ehdoin, en joudu maksamaan paljoakaan kuussa tästä aikuisten päivähoidosta. Toisaalta taas epäonnekas lähinnä keskipitkästä opiskeluajasta johtuen. Erästä tunnettua suunnistusajattelijaa lainaten: "Ohjeeni fukseille on: opiskelkaa täyspäiväisesti ympärillenne katsomatta, valmistukaa nopeasti ja menkää töihin heti kun mahdollista. Näin ette tiedä paremmasta, mihin taas ehtii kymmenen vuoden opiskelija - suunnistelijana olossa jo tottua. Sen jälkeen vasta korpeaakin mennä töihin." Käytännössä todeksi testattua tietoutta.

Normaali työpäivä menee jokseenkin seuraavasti. Aamulla ajelen kelmeän kuun loistaessa taivaalla Espooseen muiden wannabe-porvareiden joukossa. Oikeat porvarithan ajelevat vastavirtaan Espoon ranchiltaan Helsingin keskustaan Annankadulle töihin, joten matka tähän suuntaan sujuu melko sutjakasti. 8.16 leimaan itseni sisään, ja kärvistely alkaa. Työtehtäviini kuuluu koneen näpyttelyä ja tehokkaan näköistä surffailua, suhde riippuu työtilanteesta. Lisäksi kahvia pitää juoda joukkueessa, jottei insinöörien ammattitauti mahahaava pääsisi arpeutumaan. Se kyllä pitää sanoa, että näin luterilaisen työmoraalin omaavaa ihmistä korpeaa jos on töissä ilman tekemistä. Surffailla voi kotona ilmaiseksikin, tästä sentään maksetaan että saisi tehdä töitä.

Yhtä kaikki 16.32 leimaan itseni ulos ja ajelen kuunvalossa kohti kotia. Sekin hyvä puoli tässä työnteossa on, ettei arkisin pääse auringonvalo häikäisemään. Eipä sillä, tässä eräs päivä satuin katsomaan ikkunasta ulos aika tarkalleen 12.15, maallikosta vaikutti että ilta oli jo hämärtämään päin. Pimeä on Helsingin talvi mutta sitäkin synkempi.

Menneen työviikon kohokohdista mainittakoon puhelu Norjaan. Ei kuitenkaan käänteisen aamupalan muodossa, taikka inventaarion. Mitä näitä nyt on. No joo, sateista on kuulemma sielläkin. Syy puheluun oli engelsmanni-mulperien vetäytyminen, joten otettiin käyttöön plan-B. Trondheim 2010 -projekti alkaa tammikuussa. Mitä nyt olen muitten suunnistelijoitten juttuja lueskellut, niin se on nyt kovasti muotia.

P.S. Korjattakoon edellisestä jutusta, että naissuunnistelija kirjoitetaan yhteen eikä väliviivalla. Asiasta on tullut runsasta lukijapalautetta.