Vetäytyvien vesien aikaa

Ei o reissun päällä antanu nettiä ei, mutta kun kerran viinikin paranee vanhetessaan ni miksei tekstitki. Koneelta löyty Frankfurtissa hätäsesti väännettyjä tunnelmia. Siitä onkin sen verran aiikaa, että tän täyty olla jo vähintään reservaa.

Vitti ku yrittää keksii jotaa jutunjuurta, mutta ko toi Myllärinen höpöttää taukoamatta jostai kansanliikkeiden kiihottamisesta ja etnisten vähemmistöjen kunnianloukkauksista. Yritä täs ny si. Sveitsistä kotiin su-ma yönä ja ny jo matkalla Portugaliin via Frankfurt. Tääl kentäl ammuttiin eilen pari ihmistä, ei siis ihme et pientä vouhotusta siellä täällä havaittavissa. Toinen mainitsemisen arvoinen huomio reissun tässä vaiheessa, et heti ko matkanjohtaja vaihtu Vööristä Tainiin valuin istumapaikkarivistöllä riviltä 2 riville 21 eikä mitään asiaan VIP- loungeen. Ei siis skumppaa ja nallekarkkeja puhumattakaan puolen mukin viskipaukuista. Pitäskö lainata joku liittokriittinen ukaasi Topsulta?

Reissujen välisen kolmen päivän aikana oli tarkoitus ladata akkuja ja paukkia Portugaliin virtaa täynnä. No mie en ihan siin onnistunu. Kolmessa päivässä piti käydä Kotkassa, ajella takas Turkuun, purkaa ja pestä edelliset kamat ja pakata uudet. Valmistella puolen tunnin esitys koulua varten ja suunnitella kevään suunnistuksen opetuksen vetäminen liikunan approlle ja cumulle. Etsiä kämppää ja päivittää treffitoimintamalleja, joiden viimonen käyttöpäivä oli ysikytluvulla. Täyden tankin sijaan lopputulema oli äskön nähtävissä kentän vessan ikkunasta: silmäpussit roikkuu ko leuat konsanaan, ylähuuli on norsunnahalla ja naama jopa turvonneempi ko vuos sitte näihin aikoihin. Sillon tosin olin juuri saanut turpaan talvipäivillä. Kyl mie silti yritin. Sillon ja nyt.

Mylly jauhaa edelleen taustalla, poimin loppuun sivukorvalla: ”Jotku jaksaa niistä treenamisista kirjottaa, ei sitä kuraa kukaan jaksa lukea. Toiset vitti sit taas kirjottaa jostain perhosten yhdynnöistä ja on niin filosofisia. Joku paskasuodatin noihin blogeihin pitäis saada.”

Tulee hiano reissu.

...ens viikolla tyrkkään reffianalyysit ja kokoelman Myllyn parhaista matkan varrelta.

Munat hankeen ja menoksi

Nyt kun blogiveljeni Kodak on ansiokkaasti vältellyt hotellikuolemaa parilla aiemmalla jutullaan, voisi sitä kai itsekin riipaista kerta talveen. Oikeestaan sellanen talvianalyysihän harjoitusrintamalta olisi paikallaan, ja senhän miä teen vaikken muuta olekkaan viime aikoina kirjoitellut. Nykysellään kun sitä työkseen lukee, kirjoittaa ja spekuloi tekniikkaa, ei vastaavaan suunnistustoimintaan pahemmin virtaa riitä. Kuten esmes tähän.

No joo, marraskuu meni tietysti sairastellessa. Ja miksei olisi mennyt, marraskuu on hyvä kuu sairastaa. Yömies toki sanois että kaikki kuut on hyvä sairastaa. Yhtä kaikki, muuta merkittävää ei tapahtunut.

Joulukuu, se oli sellasta suljureeniä. Voimaa ja sellasta, ja hiihtoa, kun nyt on mount Pirkkolan urheilukeskuksessa päässyt taas hiihtämään läpi talven vähän sotatalvien malliin. 12km testijuoksukin samaisessa urheilukeskuksessa nassahti alta kolmen vartin, joten kaikki eväät nousujohteiseen harjoituskauteen olivat olemassa. Ehtiihän sitä harjoittelun ja töissäkäynnin ohessa kyllä muutakin, kuten oheinen kuva uudenvuodenaatolta osoittaa. Aika kivasti rupeaa vanhemman miehen charmi puskemaan pintaan.


Tammikuu ei ollut tipaton, eikä edes böndetön. Sellaista blogijuttua taisin silloin suunnitella, "Böndetön tammikuu". Noh, se jäi kuriositeetiksi tähän juttuun, ja hyvä niin. Ja tulihan sitä poistuttua stadista Vierumäelle perinteisen viikonloppuleirin merkeissä. Sapluuna oli perinteinen: pe ja su suljua, lauantaina korttelisuunnistus, pyramiidivedot radalla, lopussa runkonopeuteen asti kiihtyvä kakkosen latu, sählypelit, hiihtojen katselut, 2xpalaveri, reissu Heinolaan ja kevyet iltakaljottelut. Toimivaksi havaittu leiriohjelma. Harjoitussapluunaksi taas koin hyväksi jokaviikkoiset Pihkaniskojen 12km korttelireippailut ja Myllypuron ratavedot, perussälän ohella. Niinpä Pirkkolan 12km taittui alle 44 min, kaikki siis sujui kuin tanssi.

Helmikuun alussa sitten koettiin ensimmäiset vaikeudet, kun testijuoksuaika taantui minuutilla. Ei auta, lahjattomat harjoittelee eli perussapluunalla jatkettiin. Talven taitteeksi tuli Sveitsin reissu. Saamapuolelle merkittäköön vaikkapa reipas mäkijuoksentelu, monen sortin juustot ja raikas vuoristoilma. Menopuolelle kirjataan alkupäivien heikompi happisaturaatio ja iso kasa frangeja. Toisaalta, ilo oli tukea paikallista rahvasta taloudellisesti, otin sitä varten oikein palkatonta lomaa. Johan sitä on koko talvi tienattu.

raikasta vuoristoilmaa

Nähdä Mokran suora ja kuolla

Mazel tov!

Juustot

Pikaisen yhteenvedon jos vetää, niin sangen tyytyväinen olin talven harjoitteisiin rahoituskuvioiden aiheuttamat rajoitteet huomioon ottaen. Ajattelin pistää hyvän fiiliksen lihoiksi viime lauantaina Jyväskylän AV-korttelissa Lohikoskella, jossa arvelin paikalla olevan paikallisia tähtiä. Niinkuin olikin. Suunnitelmissa oli näyttää kuka viiltää ja kuka tökkii, olihan alla koko talvi Pihkaniskojen kortteleita munahankivalintoja vältellen ja viikon ratavedoissa viimeinen tonni selvästi alle 3.30.

Kotiintuomisina oli kuitenkin karvas neljäs sija, ja kuin pisteeksi i:n päälle voimakkaanpuoleinen vatsatauti. Siinä sunnuntaiyönä mahalaukun inventaariota tehdessäni ihmettelin, miten ihminen ei vaan opi suunnistamaan, minkä vuoksi vatsataudit iskee aina keskiyöllä ja miksi aiemmin päivällä syödyt neljä laskiaispullaa vaan ei maistu yhtä hyviltä väärään suuntaan nautittuna. Ehkä klassinen teoria suklaan syömisestä ennen laatoitusta sen makeuttamiseksi ei sittenkään pidä paikkaansa.

Viimeisen naulan itsetunnon ja -luottamuksen arkkuun löi Juspo, jonka blogitekstiä arkkivihollisen KR:n talven leireistä, yhteishengestä ja harjoittelusta eksyin tässä tunti sitten lueskelemaan. Aamupuurot, hiihot, beisikki, keskipitkät mäkivedot ja veteraanien jutustelut. Jotain rajaa, me on hävitty tää peli.

Päätän täältä tähän, kassellaa syssymmäl jos silloinkaan.