Nuiva Meininki

Nui, sano Sänkelä

2011-09-26T18:50:00.004+03:00

Hittolainen, iski karun totuuden pöytään. Nimittäin ura on kääntynyt laskuun, vilistää vaan silmissä kuin filminauha. Mikäs siinä, olen aina ollutkin tragikomedian ystävä, kiva sitä on katsella. Ainoastaan se herättää katkeruutta, että kaikki tapahtui niin äkkiä, kuin salama taivaalta.

Mutta kun lyödään tosiasiat pöytään, on uran laskusuhdanne kylmänviileä fakta. Silloin joskus urani huipulla muutama vuosi takaperin tuplakymäriä tuli yhtenään, nimi komeili tekstarilla harva se päivä (arkistojen kätköistä) ja rankillakin kolkuteltiin kymppisäkkiä (arkistojen kätköistä II). En tiiä onko aika kullannut muistot, mutta jossain viestissä taisi tavoitteetkin täyttyä sijoituksella sadan sakissa.

Nyt kun miettii kuluvan vuoden saldoa, niin kaukana ollaan. Tarkastin huippuliigan pistetilanteen, olen Suomen huonoin huippusuunnistaja yhdellä pisteellläni. SM-viestistä en saanut tulosta, ja keskarilla olin niin huono että kerkesin häthätää ennen maalin sulkeutumista pois, ensiapurasti olikin jo purettu kun ohi juoksin. Ja kaiken huippuna osallistumiseni Jukolan viestiin kiellettiin seuran taholta! Miten kukaan voi olla näin huono.

Yritetty kyllä on kaikenlaista. On suollettu nuivaa blogitekstiä minkä kerkee, huiputkin kuulemma tekee niin. On suunnistettu säästeliäästi, se lisää motivaatiota tärkeissä kisoissa ja takaa onnistumiset. On ostettu magneettimatot ja -kalsarit, ne pistää kehon litkut liikkeelle ja hermot kohilleen. Ja vihoviimeisenä keinona huomasin viikonloppuna kieltämättä yllättäen heittäneeni suolaa seurakaverin haavoihin, en tiiä mitä hyötyä siitä oli mutta yritettävä on. Kaikki keinot on olleet käytössä, mutta ei.

Jos jälkikasvua olisi, pistäisin ehdottamasti pojan lenkille ja seuraisin tuloksia viskilasi kourassa myhäillen. Valitettavasti versojen toimitusaika kilpailuikään asti on kymmenisen vuotta, joten nopeaa helpotusta kyltymättömälle kilpailuvietilleni ja romahtaneelle egolleni ei tätä kautta ole luvassa. Siinä määrin rupean olemaan epätoivoinen, että olen harkinnut lenkkeilyn aloittamista. Riskialtista puuhaa, mutta se on ulos tai ulos, hävittävää ei enää ole.

Lenkkeilyn pohjaksi kopioin mannermaiselta luukkuttajalta Piotr von Muugensteinilta tasaisen vauhdin taulukot, jotka on lainattu vuonna 2009 Savion keskuskirjastosta. Marginaaliin oli raapustettu innostuneella käsialalla tasaisen vauhdin harjoitusohjelma, joka menee näin:

"450 tuntia vuodessa tekee 37h30min kuukaudessa, 8h39min viikossa ja 1h14min päivässä."

Tämä olkoon riskialttiin suunnistusurani toivorikkaan pelastusyrityksen ohjenuora päivästä päivään, erään aikoinaan Otaniemen vessoista bongaamani kuolemattoman mietelauseen kera:

"Jos hiljaa hyvä tule, niin eiks helvetin hiljaa tule helvetin hyvä?"

Tulokset puhukoot puolestaan.

Täällä Tuomas Mattila, katkeroitunut viestimies

P.S. Se oli se pyöräkorjaaja Urjalasta, se Sänkelä. Kst.

Poiju: Lehto jatkaa Vehkalahdella

2011-09-25T15:41:00.006+03:00

Nuorten maailmanmestari Jonne Lehto ei sittenkään vaihda VeVe:n epileptisen kirjavaa asua mihinkään, koska tätä alituiseen alisuorittavaa kymiläistä ei yksinkertaisesti kelpuutettu mihinkään seuraan. Tavoitteena oli hakea, jos vain mahdollista, huonompaa sopimusta ja askeettisempia harjoitusolosuhteita. Aikaisempien vuosien toimintaansa suunnistajana Lehto ei pysty kuvailemaan mitenkään.

-Tämän kauden aikana otteeni on täysin herpaantunut. Yksinkertaisesti en tehnyt juuri mitään kehittymiseni eteen. Tuon tavoitteen saavuttamisen lisäksi minulle jäi runsaasti aikaa ajatella yhteisöllisiä arvoja. Juuri tämän takia en voi kutsua itseäni urheilijaksi.

MM-kullan jälkeen kaikkien muidenkin matkojen kullat kaksikymppisten sarjassa voittanut Lehto tähdentää, että kilpailun puuttuessa lähes täysin, voi jokainen antaa huoletta tasoitusta.

-Onhan se selvää, että vaihtamalla paranisi, mutta kun ei mihinkään huolittu. Valitsen jäämisen, vaikka se olisikin hyvä vaihtoehto.

Kuusi vuotta sitten varusmiespalveluksen suorittaneen Lehdon loppuvuosi on ollut hektinen.

-Opiskelen, koska pelkään tulevaisuutta ja raadan samalla kahdessa eri työssä, koska kärsin takkuavasta talouskasvusta.

Vaikka seurassa jatkamisen takana on ennen kaikkea rästiin jääneet varustemaksut, myös viestit turhauttavat.

- Viestit ovat ilman muuta inhottavia tapahtumia. Mitä luulet kuinka motivoitunut olen juoksemaan Jukolassa kuudetta osuutta, kun saan aina odottaa Petteri Muukkosta?, Lehto kysyy takaisin.

Lehdon mukaan nuorten maailmanmestaruus muutti hänen suhtautumistaan urheiluun. Aiemmin 27-vuotias seniili uskoi mahdollisuuksiinsa suunnistuksessa. Tästä johtuen hän kirjoitti lukiosta vasta neljässä vuodessa ja piti sen jälkeen välivuosia tähtäämättä lainkaan jatko-opintoihin.

-Nyttemmin itseluottamukseni kehityspotentiaalin suhteen on romahtanut ja olen varma, ettei minusta enää tule kovin kummoista suunnistajaa. On helppo luovuttaa, kun tietää ettei tule saamaan suunnistuksesta mitään vastinetta. Olen myös todennut eläväni helvetissä, jossa olen alati ympäristön ja yhteiskunnan taholta tulevien paineiden ristitulessa.

Lehdon mukaan kulunut kesä muutti miestä itseään ennen kaikkea henkisellä puolella.

-Tämä kesä on opettanut minulle jälleen kerran kaikki huippu-urheilun negatiiviset puolet. Vihaan tätä marjastusta niin paljon, etten näe niitä lajin positiivisia puolia, joista äiti aina jaksaa muistuttaa,hyvää vauhtia ikääntyvä mies runoilee.

Hard to be soft, tough to be tender

2011-05-15T12:22:00.006+03:00

Eilen rinttailtiin Särkänniemessä. Tuloksena hylsy niin monen muun ohella siittä samasta paikasta. Maaliin tullessa en ollut tietoinen, että suoritus tultaisiin hylkäämään eikä hylkäyspaikan selvittyäkään mieleen palautunut, että mitään väärää olisin kyseisillä kinkeripiireillä tehnyt. Tässä vaiheessa hylkäys hieman kuumensi tunteita ja heti maaliintuon jälkeen saattoi pari aivopierua realisoitua suun kautta, pahoittelut näistä jos jollekulle tuli paha mieli. Oma moka, joten turha siltä saralta protestoida, sääliksi vaan käy lajia ja muita saman kohtalon kokeneita kanssakilpailijoita. Omassa suorituksessa oli kuitenkin paljon positiivista ja tällä hetkellä kaikki näyttää erittäin hyvältä, suunta on oikea ja aikataulussa ollaan. Eilisessä kilpailussa ja sen jälkeisissä spekuloinneissa ja kommenteissa on kuitenkin paljon sellaista, jota en vaan yksinkertaisesti ymmärrä.

Jos kilpailuohjeissa sanotaan, että kaikki vähänkään epäselvät paikat on viitoitettu maastoon, niin minkä helvetin takia ei paikkaa joka johtaa 50%:n hylkäämiseen ole viitoitettu? Järjestäjän seuran ihmiset olivat spekuloineet ennen kilpailua, että miesten radalla on paikka, josta jokainen kilpailija saattaa ottaa hylsyn. Mun ilmeisen separi ajatus olisi, että paikka haluttaisiin viitoittaa tai jopa hei nyt tosi absurdi ajatus, jopa välttää tällainen paikka ratasuunnittelussa?! Mutta näköjään haluttiin pitää lällällää menit urpo halpaan- linja. Kyseiselle paikalle oli vaadittu viitoitusta, mutta edellisen linjan vallitessa sitä ei tietenkään oltu sinne laitettu. Mä oon ajatellu sua lämmöllä valvoja. "Ei kaikkia paikkoja voi viitoittaa"...hieno kommentti perskeles. Ei kai sinne mitään siimaria tarvi vetää, mutta olisiko tällaisessa paikassa ehkä kuitenkin paikallaan ihan vaan noin lajin uskottavuuden kannalta.

Jos kartta ei pidä paikkaansa, miksi sitä ei ajantasaisteta? TT:n ja maisterin hylsyt paikasta, jossa kartan mukaan aidassa vain yksi portti, maastossa kaksi joista toinen sallittu ja toinen kielletty. Taiston tuoksinnassa sitä varmaan helposti katsoo, että ainut portti ja siitä läpi sen enempää portin etäisyyttä rakennuksesta arvioimatta. Liian kivaa laittaa se toinen porttikin siihen karttaan ja merkitä kielletyksi tai sulkea se jotenkin. Mutta jos tavoitteena on saada mahdollisimman paljon niitä "lajin TARVITSEMIA hylkäyksiä" (toinen erinomainen pointti mielestäni- NOT!), niin miksipä ei. Tuskin sinne kukaan oli sitä uutta porttia aamutuimaan käynyt sirkkelöimässä. Naisten puolella pari ihan kärkipään naista paineli läpi pyöröovesta, joka ei ollut merkittynä karttaan lainkaan, vaan kartassa oli vain ylitsepääsemätön aita. Naisten kisassa ei valvontaa ollut, eikä omatunto soimannut joten isot hippiliigapisteet mentaaliselkärepussa kotio.

Jos kartta ei pidä paikkaansa, miksi sitä ei ajantasaisteta? Rastien 14 ja 15 välisellä alueella paksu pensasaita oli tosiaan leikattu yli puolelta matkalta pois, eikä suinkaan mitenkään kevään ansiosta kitukasvuinen. Erään nimeltämainitsemattoman viherpiipertäjän mukaan juuret olivat jo lahoamassa, joten vesuri ei ollut täälläkään heilunut kisa-aamuna. Ehkä olisi voinut päivittää kartan tai, jos kyseessä taloyhtiön uudet tulppaani- istutukset, niin laittaa ne nauhat koska pensasaidan paikalla ollessa aita ohjasi kielletyn hiekka-alueen ohi mikä varmaan oli alunperin tarkoituskin.

Nyt sitten vaan "urheilijat koulunpenkille". Mikäköhän tuossa kommentissa on tarpeellista? Paikasta otti hylsyn moni sellainenkin urheilija, joka tosissaan satsaa sprinttiin ja aivan varmasti tuntee sprintin säännöt eikä todellakaan riko sääntöjä tahallisesti. Mitä siellä koulun penkillä heille sitten pitäisi opettaa?

Kaikkein kurjinta eilisessä farssissa oli kuitenkin kuva, jonka se antoi lajista. Missä muussa lajissa on kivaa, kun puolet kilpailijoista hylätään? Onko se urheilullinen ratkaisu? Onko se kuva, joka Ylellä lauantaina prime timena halutaan välittää? Hippiliigan kokonaispisteiden kannalta eilinen vaikutti siihen, että välttämättä kaikissa tulevissa osakilpailuissa ei tulla näkemään kaikkia ennakkosuosikkeja viiivalla, koska kokonaispisteissä ei ole enää mahdollisuutta menestyä. Ei tässä kohtaa mun mielestä tarvita noita hähää menit halpaan- kommentteja, vaan pitäisi keskittyä siihen miten vastaisuudessa voitaisiin vastaavat tilanteet ehkäistä.

Eilinen rata oli muutoin erittäin hieno ja haastava ja jopa vannoutunut metsämies oli fileissä rinttaamisesta!Oikea mies tietenkin voitti ja iso käsi OP:lle, ihan päällikköruni. Jos meinaa kv-sprintissä pärjätä niin eroa Suomessa pitääkin saada ja sitä tuli kiitettävästi, joten toivottavasti pieni toive elokuussa toteutuu!

Onneksi oma Hämeen keikka ei eilen mennyt aivan täysin vihkoon, vaan kävin sprintin jälkeen päästelemässä höyryjä Hämeenkyrössä. Kompurointia, kolhuja, naarmuja, muljahtelevia nilkkoja, sammuvaa askelta, ehtyviä energiavarastoja ja hirvenpaskaa. Pelkkää priimaa!

Nyt pitkä lenkki ja sit hokii, voiko sunnuntailta enempää toivoa. Menee niin hyvin et melki oksettaa!

Oottakee SP ja Nurtsi, miä tuun kans!

2011-04-06T21:27:00.003+03:00

Ranskassa meni mukavasti. Vettä satoi viikon, oli kylmää ja gummit puhkeili pyörälenkeillä. Siellä sentään hikoili muulloinkin ko öisin. Täällä Sveitsissähän mun ei olis tarvinu edes purkaa kassia. Itseasiassa olisin voinu laittaa kamat hammasharjaa lukuunottamatta massan mukana Suomeen.

Sen sijaan, että olisin nyt spekuloimassa päivän pitkän matkan MM-katsastuksen GPS-seurantaa, kujuilen huomiselle halpaa lentoa välille Zurich-Helsinki. Neljän joukkosidontapaikalla vietetyn päivän jälkeen sain hoitajalta sinetöidyn kirjeen. Ylimmältä taholta tulleen päätöksen nojalla minut kotiutetaan rintamalta maitojunalla ASAP. Yleensä viimeistään näihin aikoihin on puukko ollut pystyssä jossain päin kehoa, mutta virkistäväksi vaihteluksi saman lopputuleman taitanee aiheuttaa tänä kauniina keväänä trenditauti myko. Kokemattomampaa saattais kiristää, mutta rutiinilla tää suistokymiläisellä menee. Yläkerrassa podetaan oksutautia ja mun tän hetkisen vastustuskyvyn (ja napalmin laadun) huomioon ottaen saan siitä vielä huomiselle kelpo matkakumppanin. Huutoyskäoksennukset juravuorten ylle sanos.

Ei aika täällä silti täysin hukaan ole mennyt. Kehittelin tossa joutessani uuden kilpailumuodon. "Tattitakaa-ajo" tekee ensiesiintymisen syksyllä ja uskon vahvasti sen syrjäyttävän tulevaisuudessa ainakin sekaparisprintin MM-ohjelmassa. Konsepti on kaikessa neroudessaan hyvinkin yksinkertainen: ensin survotaan joku perus keskuri, jonka jälkeen startataan sieniveitsien kera takaa-ajoon. Loppuajasta voi saada hyvityssekunteja keräämällä matkan varrelta sieniä karttapussiin. Sienet ovat tietenkin arvoltaan erilaisia ja myrkyllisistä tulee lisuria. Korvasienen kohdalla riippuu valvojan lääkityksestä. Mutta siis esimerkiksi jotenkin niin, että kanttarellista -10sek/litra. Joku perus rousku ja vahvero ehkä -5sek/litra ja oisko tatti joku 2-3sek/litra, kun niitä nyt kasvaa ku sieniä sateella? Eiks ollu hyvä? Mut siis kyllähän pitkällä välillä saattaa ihan hyvin joku haikosen harppivalinta kannattaa, jos haistelee kuusikkorinteestä hulluun määrän suppiloita.

Ei kai täs muuta, taidan lopetella tällä kertaa tähän tyhjentävään vieraskirjakommenttiin vuosien takaa...

Nimi: rusarit

Viesti: mefi on oltava voittaakseen. vedetää alle joku viispistesepe yhteistmö lentoomil ja sit perusmakosaa drambuijetabascoo nenimöil. paskaa, jojoja, selkäpuukkoo ja vispipuuroo.

Mitä tohon voi enää lisätä, ihminen on astia.

Vetäytyvien vesien aikaa

2011-03-11T16:54:00.003+02:00

Ei o reissun päällä antanu nettiä ei, mutta kun kerran viinikin paranee vanhetessaan ni miksei tekstitki. Koneelta löyty Frankfurtissa hätäsesti väännettyjä tunnelmia. Siitä onkin sen verran aiikaa, että tän täyty olla jo vähintään reservaa.

Vitti ku yrittää keksii jotaa jutunjuurta, mutta ko toi Myllärinen höpöttää taukoamatta jostai kansanliikkeiden kiihottamisesta ja etnisten vähemmistöjen kunnianloukkauksista. Yritä täs ny si. Sveitsistä kotiin su-ma yönä ja ny jo matkalla Portugaliin via Frankfurt. Tääl kentäl ammuttiin eilen pari ihmistä, ei siis ihme et pientä vouhotusta siellä täällä havaittavissa. Toinen mainitsemisen arvoinen huomio reissun tässä vaiheessa, et heti ko matkanjohtaja vaihtu Vööristä Tainiin valuin istumapaikkarivistöllä riviltä 2 riville 21 eikä mitään asiaan VIP- loungeen. Ei siis skumppaa ja nallekarkkeja puhumattakaan puolen mukin viskipaukuista. Pitäskö lainata joku liittokriittinen ukaasi Topsulta?

Reissujen välisen kolmen päivän aikana oli tarkoitus ladata akkuja ja paukkia Portugaliin virtaa täynnä. No mie en ihan siin onnistunu. Kolmessa päivässä piti käydä Kotkassa, ajella takas Turkuun, purkaa ja pestä edelliset kamat ja pakata uudet. Valmistella puolen tunnin esitys koulua varten ja suunnitella kevään suunnistuksen opetuksen vetäminen liikunan approlle ja cumulle. Etsiä kämppää ja päivittää treffitoimintamalleja, joiden viimonen käyttöpäivä oli ysikytluvulla. Täyden tankin sijaan lopputulema oli äskön nähtävissä kentän vessan ikkunasta: silmäpussit roikkuu ko leuat konsanaan, ylähuuli on norsunnahalla ja naama jopa turvonneempi ko vuos sitte näihin aikoihin. Sillon tosin olin juuri saanut turpaan talvipäivillä. Kyl mie silti yritin. Sillon ja nyt.

Mylly jauhaa edelleen taustalla, poimin loppuun sivukorvalla: ”Jotku jaksaa niistä treenamisista kirjottaa, ei sitä kuraa kukaan jaksa lukea. Toiset vitti sit taas kirjottaa jostain perhosten yhdynnöistä ja on niin filosofisia. Joku paskasuodatin noihin blogeihin pitäis saada.”

Tulee hiano reissu.

...ens viikolla tyrkkään reffianalyysit ja kokoelman Myllyn parhaista matkan varrelta.

Munat hankeen ja menoksi

2011-03-09T20:14:00.005+02:00

Nyt kun blogiveljeni Kodak on ansiokkaasti vältellyt hotellikuolemaa parilla aiemmalla jutullaan, voisi sitä kai itsekin riipaista kerta talveen. Oikeestaan sellanen talvianalyysihän harjoitusrintamalta olisi paikallaan, ja senhän miä teen vaikken muuta olekkaan viime aikoina kirjoitellut. Nykysellään kun sitä työkseen lukee, kirjoittaa ja spekuloi tekniikkaa, ei vastaavaan suunnistustoimintaan pahemmin virtaa riitä. Kuten esmes tähän.

No joo, marraskuu meni tietysti sairastellessa. Ja miksei olisi mennyt, marraskuu on hyvä kuu sairastaa. Yömies toki sanois että kaikki kuut on hyvä sairastaa. Yhtä kaikki, muuta merkittävää ei tapahtunut.

Joulukuu, se oli sellasta suljureeniä. Voimaa ja sellasta, ja hiihtoa, kun nyt on mount Pirkkolan urheilukeskuksessa päässyt taas hiihtämään läpi talven vähän sotatalvien malliin. 12km testijuoksukin samaisessa urheilukeskuksessa nassahti alta kolmen vartin, joten kaikki eväät nousujohteiseen harjoituskauteen olivat olemassa. Ehtiihän sitä harjoittelun ja töissäkäynnin ohessa kyllä muutakin, kuten oheinen kuva uudenvuodenaatolta osoittaa. Aika kivasti rupeaa vanhemman miehen charmi puskemaan pintaan.

Tammikuu ei ollut tipaton, eikä edes böndetön. Sellaista blogijuttua taisin silloin suunnitella, "Böndetön tammikuu". Noh, se jäi kuriositeetiksi tähän juttuun, ja hyvä niin. Ja tulihan sitä poistuttua stadista Vierumäelle perinteisen viikonloppuleirin merkeissä. Sapluuna oli perinteinen: pe ja su suljua, lauantaina korttelisuunnistus, pyramiidivedot radalla, lopussa runkonopeuteen asti kiihtyvä kakkosen latu, sählypelit, hiihtojen katselut, 2xpalaveri, reissu Heinolaan ja kevyet iltakaljottelut. Toimivaksi havaittu leiriohjelma. Harjoitussapluunaksi taas koin hyväksi jokaviikkoiset Pihkaniskojen 12km korttelireippailut ja Myllypuron ratavedot, perussälän ohella. Niinpä Pirkkolan 12km taittui alle 44 min, kaikki siis sujui kuin tanssi.

Helmikuun alussa sitten koettiin ensimmäiset vaikeudet, kun testijuoksuaika taantui minuutilla. Ei auta, lahjattomat harjoittelee eli perussapluunalla jatkettiin. Talven taitteeksi tuli Sveitsin reissu. Saamapuolelle merkittäköön vaikkapa reipas mäkijuoksentelu, monen sortin juustot ja raikas vuoristoilma. Menopuolelle kirjataan alkupäivien heikompi happisaturaatio ja iso kasa frangeja. Toisaalta, ilo oli tukea paikallista rahvasta taloudellisesti, otin sitä varten oikein palkatonta lomaa. Johan sitä on koko talvi tienattu.

raikasta vuoristoilmaa

Nähdä Mokran suora ja kuolla

Mazel tov!

Juustot

Pikaisen yhteenvedon jos vetää, niin sangen tyytyväinen olin talven harjoitteisiin rahoituskuvioiden aiheuttamat rajoitteet huomioon ottaen. Ajattelin pistää hyvän fiiliksen lihoiksi viime lauantaina Jyväskylän AV-korttelissa Lohikoskella, jossa arvelin paikalla olevan paikallisia tähtiä. Niinkuin olikin. Suunnitelmissa oli näyttää kuka viiltää ja kuka tökkii, olihan alla koko talvi Pihkaniskojen kortteleita munahankivalintoja vältellen ja viikon ratavedoissa viimeinen tonni selvästi alle 3.30.

Kotiintuomisina oli kuitenkin karvas neljäs sija, ja kuin pisteeksi i:n päälle voimakkaanpuoleinen vatsatauti. Siinä sunnuntaiyönä mahalaukun inventaariota tehdessäni ihmettelin, miten ihminen ei vaan opi suunnistamaan, minkä vuoksi vatsataudit iskee aina keskiyöllä ja miksi aiemmin päivällä syödyt neljä laskiaispullaa vaan ei maistu yhtä hyviltä väärään suuntaan nautittuna. Ehkä klassinen teoria suklaan syömisestä ennen laatoitusta sen makeuttamiseksi ei sittenkään pidä paikkaansa.

Viimeisen naulan itsetunnon ja -luottamuksen arkkuun löi Juspo, jonka blogitekstiä arkkivihollisen KR:n talven leireistä, yhteishengestä ja harjoittelusta eksyin tässä tunti sitten lueskelemaan. Aamupuurot, hiihot, beisikki, keskipitkät mäkivedot ja veteraanien jutustelut. Jotain rajaa, me on hävitty tää peli.

Päätän täältä tähän, kassellaa syssymmäl jos silloinkaan.

Yhteytän- olenko?

2011-02-27T17:46:00.002+02:00

Rakas päiväkija

Kyllä nyt täytyy myöntää, että on mies riisuttu aseista. Suorastaan alaston olo; ei nettiä, ei telkkua. Täällä sitä kyhjötellään ränsistyneen majatalon ullakolla jenkkien ja juustojen kanssa ja rahaa palaa 50-100e/vrk ihan vaan majotukseen ja ruokaan. Vois sanoo, että lusimisen puolelle kiäntää. Tällai iltasella varsinkin karu totuus iskee vasten kasvoja, ku kevään tuloslista. Siinä samassa ku Tero kaivaa jonku semiriettaan ruotsalaispokkarin ja magneettikuulat ja vaipuu täydelliseen reenipalautuneisuuteen ni miä hakkaan hermorauniona jotai herttaa. Aika ruotosta. Huomenna sais sukset jo tulla (joo-o, kyllä, vain minun ja Teron sukset hukkuivat, kun kaikki laitettiin ne suoraan kentältä moritziin) muuten painaa selän kumaraan…

…Uus päivä, samat vastukset microsoft hertassa. Ei kuitenkaan koskaan tiedä pelaako Simo tänään eilisen selkäsaunan jälkeen aggressiivisesti vai odottaako muiden virheitä, kyylääkö Alma kuten eilenkin vai lähteekö peitsi tanassa raivolla hakemaan puhallusta. Ilmassa on selvästi sähköä eilisestä, ohitinhan Alman loppumetreillä kahdella peräkkäisellä puhalluksella ja työnnyin lopulta jopa melko selvään voittoon. Siinä samalla alkaa ulkoa viereisestä vajasta tupruttaa sankkaa savua, oisko venlan aamuvelli palanu pohjaan? Tarkempi silmäys paljastaa, että lauensteineri se siellä lähettää savumerkkejä. Vööri tsekkaa google- transletorista: ”Your skis have arrived”. Hertta saa jäädä, miä painun ladulle…

Alakuloa alppien alla

2011-02-27T17:42:00.002+02:00

Rakas päiväkirja

Olen rakastunut Timo Soiniin. Istun junassa matkalla Neuchatelista Zurichin kautta kohti st.Moritzia. Sumu ja vihmova vesisade yrittävät turhaan peittää harmaata katukuvaa. Olen uupunut. Happisaturaatio 95. Bondin rautahammasta ei niin etäisesti muistuttava jenkki yrittää jututtaa. Ei kiinnosta. Ajatus eilisestä kiristää rintaa, liian paska kulku, liian paljon punaviiniä. Marc ja Sandra sentään saivat toisensa ja Pale pääsi kurkistamaan Alistairin kiltin alle. Ei ollut.

Kiristää rintaa eikä kuje, toden totta. Toissapäiväinen iltalenkki jo kirkasti faktat. Ylämäet iskee happoa reisiin, ja palan kurkkuun. Yhtään hiljempaa jos juoksisi, pysähtyisi. Miten voi ihminen näin hiljaa juostakaan. Pale on ennen lenkkiä uhonnut juoksevansa Lauensteinerin suohon. Ei uhoa enää. Ei kuulemma Jura-vuoriston harjanteet vastaa Pyrollin salin mattoa, siinä saa sentään kulman nostettua aina kymmeneen asteeseen asti. Itse spekuloin syyksi huonoon tuloskuntoon lentomatkustamisen, ohan se selvä että se lyö kaasut sekaisin.

Jos jotain pitää ihmetellä niin sitä, miten Sveitsin pojilla riittää motivaatio reenaamiseen. Vastaavia alppimaisemia kun voi katsella vaikkapa Tobleronen kyljestä, samalla kun vetää suklaata napaan. Se on paljon helpompaakin, ei aurinko häiki. Toista se on pohjolassa, jos haluaa nähdä Malmarin täyttömäen tai Mokran suoran, ei auta kuin pistää lenkkarit jalkaan ja kello päälle. Ja minähän haluan. Tosin Kosakjiewitzin etikettiä voi tuijottaa Mokran korvikkeena, onhan kyseessä samankaltainen maalaisromanttinen maisema. Olisiko siinä syy valjuun mäkiaskellukseen?

Vitti, tulisivat Pyhtäälle, sitten katottais kuka on kuka! Ei varmana rullaa juustojen askel Pyrollin matolla, ei Tonttuvuoressa laikka tipu, ei kantti kestä Mokraa. Nähdä Mokran suora ja kuolla, niinhän se sanontakin sanoo. Siltä se piru vie tuntuu Hakamäen tesmon puolivälin kieppeillä, kun valmentaja polkee vierellä ja puhuu mukavia.

No, sano sieki Vööri jottai välillä äläkä roikota niitä suupieliä nui allaalla, ihan hyvinhän meillä tässä menee!

Hyvin menee, ei epäilystäkään. Ikä vaan lisää painovoimaa ja uurteet syvenee. Huonommin näil juustoil pyyhkii, joutuu ostaa vaimot vähintää norjast ja natsikullalla siloteltu nuoruus pyyhkii pienetkin särmät. Näköjää heti ku vähän elämä kolhii ni johan alkaa korkki aueta ja ei olekaan enää hauskaa pelkäl hedelmämehul. Ei sillä et lumipallojen heittely tai vessassa hihkuminen mihinkään katoais. Juoskoon vaan sulilla läpi talven ja niin on hauskaakin koko ajan. Jokainen osa viittä kieltä ja välil kiipeillän, sukelletaan, lasketellaan tai paragliidellään. Se jo mikä on parasympaattist kaikki tyyni. Ei kai synkistelemättä talvesta mithään thule. Etelän varikset raakkuu sanos Tanka lompolon pakkasist.

Istun junan nyppääntyneellä penkillä, ei ole tasasta kyyti, juna keikkuu ja vastapäisen kuulapään vatsa yrittää pysyä mukana. Helppoo silti kun ajattelee kattolaattakartoittajan menoa kumipyörillä vaimon kyydissä. Yöt, maat ja kaverit vaihtelee mut Pale pysyy. On strategisten päätösten aika. Moritz vois yllättää, mut miten? Tuskin lökäpöksylautailijat paljon painoa trikooniiloille antaa. Jos keskittyis työntämään engadinin laaksoa ikeet nilel ja kerran vuokrais rinteelle berhandin pullotelineeks.

Katotaas nyt, ei huano ei huano, melko nuivaa tekstiä tosiaan. Potentiaalia ehkä jopa nusarin vakituiseksi toimittajaksi. Ennen laajemman yhteistyön aloittamista lienee kuitenkin paneutua Vöörin ceeveehen hieman syvällisemmin. Varkoin tapaan Teron kolumnit voisivat toimia tilkkeenä, ettei nuivista nuivemmat tekstit pääse hölskymään. Nykysellään kuitenkin Nusarin toimituksen ovenraon väliin yrittää jalkaansa tunkea toinen toistaan nuivempia kynämiehiä, joten ihan kaikkien ollihollien kanssa ei tarvi yhteistyötä alkaa hieroa. Aika ja vain aika voi näyttää kui Teron käy.

Noni maisteri, aika oikoluvun ja loppukaneetin on koittanut. Jonku iskevän otsakkeenki voisit keksiä. Hoida homma ela! (miä meen nyt oksentaa)

Nooh miksei. Sillisalaattia, näistä ei ota enää ukkokaan selvää. Onko tarpeenkaan. Sitä vaan jäin ihmettelemään, että mitä Timo Soini liittyy mihinkään?

”Tuli taas sellasta sisäpiirijuttua, että ehkä viis ihmistä maailmassa ymmärtää tän. Mä en kuulu niihin.”

”Jos tän viiskin ihmistä lukee niin voitte olla helvetin tyytyväisiä!”

Niilo Yli-Vainio tervasi potkukelkkani jalakset ja

2011-01-12T15:52:00.001+02:00

Tanniinisen föhrtuulen vienosti puhaltessa siinä Lauri Silvan oksilla Itä viimein kohtasi Lännen.

Madeira on nähty.

Kilpailukalenteri 2011

2010-12-04T23:11:00.004+02:00

Alla julkaistu kisakalenteri on sellainen kuin allekirjoittanut toivoisi virallisen kalenterin olevan.

Tärkeimpiä kisoja (punaisella) kutsun tässä "Suomenliigaksi". Joku muu saa keksiä nohevamman nimen, mutta tällä mennään tässä blogitekstissä. Suomenliigaan sisältyy myös SM-kisat ja suomenliiga viikonloppuina ei muita kisoja järjestetä. Tällöin nuo tapahtumat voisivat hyvinkin kerätä sen 1000-2000 osanottajaa. Ja mikä tärkeintä niissä kisoissa olisi siten kova taso.

Alueellisia kisoja (vihreällä), eli pikkukansallisia, kutsun "Alueliigaksi". Alueliiga viikonloppuina järjestetään kisoja joka alueella, jolloin osanottajia on sen 50-500, riippuen alueesta. Starat voi jättää nää juoksematta.

Viestikilpailut (sinisellä) muodostavat "Viestiliigan". Viestiliigaan voisi puolestani kuulua kaikki tärkeät viestit. Nehän järjestetään jokatapauksessa.

Huhtikuu
16..17. Suomenliiga 1. osakilpailu.
23.-24. SM-yösuunnistus ja SL 2.
30.-1.5. 10-Mila Ruotsi, Viestiliiga 1. osakilpailu

Toukokuu
7.-8. Alueliiga 1. osakilpailu
14.-15. SL 3. Normaalimatka
21. -22. SM-sprintti ja SL 4.
28.-29. AL 2.

Kesäkuu
2. AL 3.
4.-5. SM-keskimatka ja SL 5.
11.-12. AL 4.
18.-19. Jukola ja VL 2.

Heinäkuu
1.-9. Nuorten MM-kisat Puola
3.-8. Kainuun Rastiviikko, yksi osakilpailu SL 6.
11.-16. Fin5, yksi osakilpailu SL 7.
23.-29. O-ringen Ruotsi

Elokuu
6.-7. SL 8. Normaalimatka
13.-20. MM-kisat Ranska
13.-14. Aluemestaruuskilpailut ja AL 5.
20. Nuorten Jukola ja VL 3.
27. AL 6.

Syyskuu
3.-4. SM-pitkä matka ja SL 9.
17.-18. SM-viesti ja VL 4.
24.-25. AL 7.

Lokakuu
1.-2. SM erikoispitkä ja SL 10.
8. 25-manna Ruotsi ja VL 5.
15. 15-osuuksinen seuraviesti ja VL 6.

Nyt varmaan ruikutetaan, että kun meidän seuralle ei riitä viikonloppua järjestää kisaa. Ratkaisu on se, että alueen sisällä kierrätetään järjestäviä seuroja kunakin vuonna (idea varastettu Vesa Taanilalta). On parempi järjestää yksi iso kisa neljän vuoden välein kuin neljä pientä. Miksi? Koska silloin ei ole pakko järjestää sitä 25 rastin keskurimatkaa jossain peltojenväli-diipadaapa-maastossa, vaan voi käyttää seuran parhaan maaston, teettää kunnon kartan ja järjestää ihan oikeaa suunnistusta! Näin kulloinkin järjestävä seura saa saman rahan pienemmällä vaivalla, mutta siis harvemmin.

Mitä muuta?

Hyvätasoisia normaalimatkan kisoja saataisiin enemmän.
SM-yö voisi toimia 10-mila karsintana/valmistautumisena.
SM-keskimatka ja SM-viesti eri viikonlopuille. Mitä järkee muutenkaan järjestää SM-kisat peräkkäisinä päivinä?
SM-erikoispitkä silloin kun siitä palautumisella ei enää ole kiire. Näin ollen maajoukkuekin voisi joskus osallistua.

Tätä kalenteria lienee kuitenkaan vähään aikaan turha toivoa, joten siellä sitä taas keväällä kirmataan Kevätyössä ja Silja-rasteilla. Ja kaikissa muissakin kisoissa mitä vaan joku suinkin järjestää...

Kyllä sopuli sialle antaa!

2010-10-28T10:41:00.005+03:00

Kausianalyysiä kuluneelta kaudelta tehdessä hyppäsi sarake "sairaudet/vammat" jopa itselle melko rumasti silmille. Päiviä, jolloin jokin sairaus tai vamma vaikutti harjoitteluun merkittävästi, kertyi kuluneelle kaudelle 210. Näistä yli 90% sijoittuu otsikon "vamma" alle. Ero aikaisempiin vuosiin on tilastollisesti merkitsevä. Maksa-arvoa kuvaava käyrä näyttäisi korreloivan vammakäyrän kanssa kulmakertoimen ollessa K=1,5. Leukojen lukumäärää kuvaava alaspäin aukeava paraabeli etenkin välillä (-1,8) näyttää vähintäänkin huolestuttavalta.

Mielialapiirakassa prosentit kuluneelta kaudelta jakautuivat seuraavasti:

Muutamaan edellisvuoteen verrattuna siivut näyttävät vaihtaneen paikkaa ja syvä masennus on joutunut luovuttamaan paikkansa piirakan dominoivana osana. Analysoisin tämän johtuvan siviilipuolella tapahtuneista huojentavista muutoksista ja uskottava se on, että pullukoilla on elo rattoisampaa!

Pitkän aikavälin tavoitteisiin 7kk:n huilit tavoitteellisesta juoksuharjoittelusta antoivat aimo annoksen Bysanttilaista dädää. Kuluneella kaudella hahmottelin tulevaa seuraavanlaisesti:

Saas nähä kui äijän käy. Kapeakatseisuudesta ette juuttaat ainakaan voi syyttää!

"Ihmisellä on monenlaista nahkaa. Esinahka on edessä ja takanahka on takana."

Hirvi kellastui maahan ja meeri lensi käsieni väliin.

2010-08-30T22:28:00.003+03:00

Yöt oli bläkkiä

2010-06-24T14:26:00.002+03:00

Alkuun pikakatsaus Jukoon. Äh, en jaksakaan, todetaan nyt vaan että onnistuttiin taktiikassa "important mistakes". Näillä aamuilla ja viimevuotisen totaalisen jukopettyneisyyden jälkeen on silti vaikea pitää leukaa rinnassa seitsemännen sijan jälkeen.

Ja sitten pesupaikoilla & blogeissa sähinää aiheuttaneeseen aihealueeseen, nimittäin suunnistuksen televisiointiin. Vastakkain näyttäisi olevan kaksi koulukuntaa. Toinen hyväksyy vain vanhan hyvän ajan kilpasuunnistuksen, jossa rastivälit on pitkiä ja vaikeita, kisat korvessa, vain maasto ja radat on tärkeää, muu toisarvoista. Toisen mielestä laji pitää tuoda yleisön eteen, tärkeää on televisiointi ja kiinnostavat kisaformaatit, ja suunnistuksen pitää taipua siihen. Eli toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Meikäläinen diggaa molemmista jos ovat hyvässä paketissa. Asiastahan en mitään tiedä, mutta luulen että parempia elämyksiä saa kokemusta omaavalta äidiltä, vaikkakin kurvit tyttärellä olisivatkin paremmassa kunnossa.

No se vertauskuvista, oli aika kömpelö. Tällä hetkellä kabineteissa valtaa pitävät tai ainakin käyttävät jälkimmäiset herrat, jotka haluavat luoda suunnistuksesta salonkikelpoisen - ehkä jopa olympiakelpoisen. Ideoita pursuaa, on knock-outia, micro-O:ta, yhteislähtöä, kartanvaihtoa, perhos- ja kärpäshajontoja, O-showta, macro-O:ta. Pitää olla, televisio vaatii, ja yleisö tykkää. Epäilen.

Jotenkin kaikki on kovin tutun oloista, hiihdossahan (ja yhdistetyssä) vastaavaa jatkuvaa kokeilua on suoritettu jo jonkin aikaa, "television vaatimuksista". Huonolla tuloksella, en nyt ainakaan ole kuullut kenenkään hehkuttavan uusia kisaformaatteja, ja ainakin useamman kestävyysurheilufanin haukkuvan niitä. Sprintit on usein aika tylsiä kisoja, joissa muut kuin hiihtoon kuuluvat asiat ratkaisevat pelin, eikä yhteislähdötkään aina niin mielenkiintoisia ole. Jos jollakulla on munaa lähteä karkuun, niin sitten toki. Sen sijaan väliaikalähtökilpailut ei petä koskaan, vaan ovat sitä parhainta parhautta lähes poikkeuksetta.

Ongelmahan on siinä, että yritetään muokata lajia sille sopimattomaan suuntaan. Ja siinä, että kopioimalla selviytyy korkeintaan toiseksi parhaaksi. Miksi suunnistuksessa järjestetään knock-outia Tukholman keskustassa, hiihtohan on tehnyt sitä jo vuosia? Nordic O-tour, joka on kopio Tour-de-ski:stä joka on kopio Ranskan ympäriajosta? Mitä tarjoaa micro-O, jos ampumahiihto on jo keksitty eikä ampumasuunnistus ole ottanut tuulta alleen? Miksi yritetään muokata suunnistuksesta mano a mano otatusta, sellaisia lajejahan on maailma pullollaan? Miksi mietitään, miten suunnistuksen tulee muuttua televisiointia varten? Miksei mietitä, kuinka suunnistuskilpailun saisi televisioitua hyvin? Kyllä, kopioinnin kohteena olevat lajit vetävät televisiota ja yleisöä. Ei, kökkö kopio ei vedä.

Kukaan tuttavapiirissäni ei ole kommentoinut Tuusulan Nordic-touria, vaikka se tuli televisiosta prime-timeen. Sen sijaan moni on kysellyt Jukolasta. "Miten siellä kauheassa maastossa pystyi juoksemaan". "Eikös siellä ollut ihan kaameaa, satoikin ja kaikkea". Jukolassa kaikki elementit onnistuneeseen televisiolähetyksiin olikin olemassa. Vaikeat radat, haastava maasto, alkuyöstä kovat olosuhteet. Murtuneita miehiä haastatteluissa (Patana oli muuten ehdoton helmi). Juuri tätä tulisi suunnistuksen koittaakin markkinoida. Laji jossa olet yksin keskellä metsää, fyysisen suorituskyvyn äärirajoilla, keskittymisen herpaantumatta. Suossa, mudassa, myrskyssä, helteessä, heinikossa, olosuhteissa jotka kaupunkilainen kiertää kaukaa. Laji jossa oppii olemaan. Siinä olisi jotain erilaista, ja jotain suunnistukselle luontaista. Siinä lienee myös Jukolan viehätys kuntoilijoille.

Ei se kaikkiin loksahtaisi, mitä sitten. Hyvä TV-lähetys perinteisestä suunnistuskisasta ei varmasti ole helppoa, mutta elementit ovat olemassa. GPS ja tarvittava määrä hyvin valikoituja väliaikarasteja, varmasti saa tarvittavan määrän kuvaa. Oikeasti tärkeä kisa, ei pelkästään televisiota varten luotu. Siihen selostaja, joka pystyy luomaan jännitettä, tuntee perinpohjin kaikki kilpailijat. Asiantunteva ohjaus, sopivissa määrin gepsikuvaa ja kilpailijoiden odottelua väliaikarasteilla. Haastatteluja maalissa kilpailijoilta, joille kisa on ollut yksi kauden päätavoitteista. Ei helppoa, mutta mahdollista.

Huippuliiga sentään on ollut ihan hyvä yritys tähän suuntaan, mutta se jokin puuttuu. Ongelmana mielestäni on ollut se, että se on vain kohtalaisesti tehty TV-show. Huipuille pakkopullaa, kukaan ei tähtää kuntoaan huippikseen, vaan arvokisoihin. Wannabeet katsastuksiin. Tavikset Jukoon ja SM-kisoihin. Radat usein osin hyviä, mutta aina samanlaisia, ja tarpeettomia säksätysvälejä liikaa. Ohjaus OK, mutta vähän hakemista. Selostus OK, mutta innostusta puuttuu. Urheilijoille kisat pelkkiä välitavoitteita, näkyy haastatteluista. Kaiken kaikkiaan hyvä yritys, mutta se ei vielä riitä. Sanottakoon vielä, että helpolla ei sekään synny, kerran huippista järjestäneenä muistan kyllä TV:n aiheuttaman työmäärän olevan kova.

Jottei menisi pelkäksi uudistajien haukkumiseksi, niin todettakoon että ei vanhoilla jäärilläkään kuuhun mentäisi. Muuten sitä vieläkin vedettäisiin 1:20 000 peruskartoilla, ei olisi onlineä, ei gps:sää, hyvät kilpamuodot keskuri ja sprintti puuttuisi jne. Lisäksi totuus lienee se, että pare pitää itse ääntä itsestään, ei kukaan tule ilmaiseksi näkyvyyttä ym. tarjoamaan. Intoa herroilla jotka suunnistusta kehittävät tuntuu olevan, siitä pointsit. Ei vanhaankaan tule liiaksi takertua.

Hiljaa pienessä mielessään sitä vaan toivoisi, että uudistuksia ja markkinointia suoritettaisiin suunnistuksen ehdoilla, eikä suunnistusta uudistusten ja markkinoinnin ehdoilla.

Toimitus ei pahoittele tarpeellisia kärjistyksiä.

Juostiin kilpaa, stna

2010-06-11T23:59:00.002+03:00

Huomaa etenkin tyylikäs hylkäys rastilta 14. Ei, en ottanut leimaa. Kyllä, se on mahdollista.

Ei muuta. Huomenna taas uusi turpakeikka, tällä kertaa keskuria.

Kun Suomi putos puusta

2010-06-05T22:10:00.002+03:00

En ihan hirveesti nykyjään enää seuraa urheilua tiedotusvälineistä, saatikka sitten suunnistusta. Väistämättä kuitenkin huomasin iltapäivälehtien sivuilta, että Bulgariassa oli käyty kyseisessä lajissa EM-kilpailut. Menestystä ei tainnut tulla, tai ainakaan siitä ei otsikoita ole revitelty, mutta lammasparvet ja suuhun lentävät ötökät saivat palstatilaa.
Oletan, että tavallinen kadunmies tuskin jaksaa otsikkoa pidemmälle suunnistusuutisia lukea, joten varmaan aika mielenkiintoinen kuva taas arvokisoista jäi. Siellä ne eläinten keskellä vaeltelee ja kutsuvat vielä urheiluksi.

Käsittääkseni arvokisoja järjestetään suunnistuksessa, enemmän kuin ennen muinoin, juurikin siksi että laji saisi lisää huomiota, palstatilaa, arvostusta ja rahaa. Näin ei varsinaisesti ole käynyt.
Nykyjään kisoja ja niissä matkoja on niin paljon, että edes lajifriikit eivät voi muistaa kuka mitäkin mestaruuksia on voittanut. Ennen vanhaan maailmanmestaria kumarrettiin kaksi vuotta, nyt jos joku saa olla stara kaksi viikonloppua putkeen, niin sekin on hyvin.
Jukoon saakka saa vallu ja hubmanni olla kovia, mutta kytäjällä annetaan taas mahdollisuus muille ja viimeistään siinä vaiheessa kaikki ovat unohtaneet EM-kisat. Onko se Gallian kukko kuka näyttää mistä kana kusee vai karkaako Matsu tossulla? Elämme jännittäviä aikoja.

Noniin, takas asiaan, eli ei suomalaisten juoksuvauhti muka riitä keskieuroopassa? Muukkonen muistaakseni laputti keväällä tielläkin sellasta kyytiä että ei kukaa koskaan ja voitti vielä erikoispitkät vakuudeksi rautaisesta kunnostaan. Onko tosiaan niin, että Hubmanni ois voittanu Petteriäkin Somerolla jonkuu pogeston (30min)? Onko?
No, itse olen kohdannut kyseisen herran tänävuonna kerran (huomaa riimitys). Oli 13km yökisa ja otin patakkiin 26min. Pari viikkoa myöhemmin hävisin kevätyön ankranaatiopätkällä nopeimmalle minitsin. Että onhan siinä eroa, mutta toisaalta minä majailenkin rankilla jossain 50 hujakoilla, eli häviäisin EM-nortongilla vähintään 30min jos selviäisin edes maaliin.

Ja sitten loppukonkluusio eli päätelmä eli faktat pöytään:
*Menestyminen kansainvälisessä suunnistuksessa (normaalimatka) vaatii, että 10000m kulkee radalla noin 30min.
*Ratajuoksu ei kuitenkaan ole vahvuus vaan mäkijuoksu. Esim. vuorijuoksu olisi oiva harrastus.
*Kannattaisi asua pari vuotta keskisessä euroopassa tai käydä muuten vain juoksemassa paljon normaalimatkan kilpailuja siellä.
*Virheitä saa tehdä sitä enemmän mitä kovempaa juoksee. Toisinsanoen jos juokset 15s/km kovempaa kuin muut, niin saat pummata ainakin 15s/km. Niin helppoa! Eli jos 10k sattuu kulkemaan vaikka 27.30min, niin voit huoletta tehdä esim. 4km välein yhden ruonon repan.
*Nykyiset kartat mahdollistavat (lähes) virheettömät suoritukset, ja aina joku kova sen myös tekee.

Huom! Nämä faktat koskevat vain arvokisoja mannermaisissa maastoissa. Eivät siis päde Kytäjällä.

Tässä olen mutta miksi, muutakin voisin

2010-04-29T17:07:00.003+03:00

No siis kaikkihan lähti ulkomaantoimituksen juttumatkalta Karlskronasta, jossa tulevan kesän kuumimpien lomakohteiden kartoittamisen lisäksi tuli osallistuttua kuntosuunnistuksiin paikallisten eliittikisojen yhteydessä. Sarja oli Ö8, eli käsittääkseni alin sarja mitä löytyi. Mikäs siinä, onhan sitä viime vuosina tullut monestikin kartan kanssa käytyä metsässä, esim. sienestämässä, joten suurin osa rasteista löytyi. Ihan jees, mutta ajattelin että antaa homman olla, on niin hektistä.

Noh. Paluumatkalla sattuikin sitten huippusuunnistaja Antti Martomaa istumaan koneessa viereeni, hieno mies muuten. Kaikenlaista jutusteltiin, ja kun Antti sitten kuuli osallistuneeni kuntosuunnistuksiin, kysyi että olenkos Jukolasta kuullut, että se on sangen suosittu ulkoilutapahtuma, johon osallistumista kannattaa harkita. Ajatus jäi sitten kytemään, ja aivan kylmiltään ei tarvitsisi Jukolaan edes lähteä, sillä joskus poikavuosina tuli oravakisoissa ravattua ja onpa tälläkin vuosituhannella pari kertaa eksytty metsään armeijan kisoissa.

Lopulta päädyin nostamaan härän pöydälle ja tarttumaan kissaa korvista, ja otin yhteyttä vanhan kotiseutuni seuraan Vehkalahden Veikkoihin. Paikalliseen mahtiseuraan Kymen suunnistajiin en tällaisella taustalla kehdannut kyselyä laittaa, ja Pyhtään Voima on kuulemma liiaksi yhden miehen show, joten itään se oli kallistuttava. Hetken Veikkojen managerin joren (nimi muutettu) kanssa juteltuani sain lupauksen nelosjoukkueen paikasta. Samalla lupauduin itse ensi vuoden järjestelyihin parkkimieheksi, se onkin leppoisan kuuloisa homma josta on hyvä seurata kisaakin.

Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä. Vaan sitten sähköpostiin pärähti viestiä, että Tiomilaan tarvittaisiin juoksijaa. Kuulemma kaikki kivet oli käännetty, olipa joukkueeseen jopa yritetty saada tuttua sveitsiläistä hammaslääkäriä mukaan, mutta turhaan. Tämä vähän herätti kyllä epäilyjä, mistä Veikot juoksijoitaan repii, ei kai nyt kukaan Sveitsissä muutenkaan suunnista. Mutta joo, lupauduin pikapuoliin mukaan, risteilypuoli kiinnosti, sitten vuoden 1994 Ahvenanmaan matkan en olekaan ruotsinlaivalle astunut. Siitä tulee niin siistiä!

Sain myös kuntojoukkueemme osuusjaon sähköpostiini, kun kyselin että mitäs nämä tulevat joukkuetoverimme ovat miehiään:

"
1. Jarno Käyhkö, ohjelmistoyrittäjä ja maailmanmatkaaja Hollolasta
2. Jarkko Liuha, perheenisä ja kansakoulunopettaja Kangasalta
3. Tero Föhr, kersantti Suomen voitokkaan armeijan palveluksessa Jyväskylästä
4. Matti Töyrylä, insinööri Pyhtään Kokkovuoresta
5. Janne Weckman, onnellinen isä ja yksityisyrittäjä (mm. vaatekauppaa) Pyhtään Huutjärveltä
6. Martti Siikaluoma, ammattikouluopiskelija Tampereelta
7. Mikko Töyrylä, leipuri, isä ja hieno mies Pyhtään Huutjärveltä
8. J-V Ketolainen, lähetti ja kahden lapsen isä Helsingistä
10. Petteri Muukkonen, metsätutkija ja myöskin kahden lapsen ylpeä isä Keravalta
"

Sillälailla, ammattien perusteella mukavan oloisia miekkosia kaikki. Mielenkiinnolla odotan jos vaikka jostakusta saisi tulevaisuuteen lenkki-, tai vaikkapa sulkapallokaverin. Yllä olevasta voi myös päätellä, että meikäläiselle sattui yhdeksäs osuus. Siinä mielessä varmasti onnistunut valinta, että vain Petterille tulee ylimääräistä odotusta meitsiläisen hakiessa rasteja.

Se kyllä yllätti, että tässä tavoitellaan sijoitusta sadan sakkiin. Kuulostaa kovalta, mutta ilmeisesti joukkuetoverit ovat jopa viikottain käyneet lenkkeilemässä. Pakko todeta, että oma osuus on melkoinen arvoitus, onhan kyseessä ensimmäinen kilpailusuoritus tällä vuosikymmenellä, ja parhaat vuodet muutenkin oli joskus viime vuosituhannen puolella. Jaksamista vähän epäilen, massaa kun on nuoruusvuosista tullut keski-iän myötä sen viistoista kiloa. Pari kertaa olen kerennyt juoksemaan, kisamatka 11km taittui toissapäivänä keskuspuiston pururadoilla yli 80% juosten, joten ehkä tästä selvitään.

Jos totta puhutaan, niin pelottaa. Ei pitäis keski-ikäistyneiden miesten enää lupautua tällaisiin hullutuksiin, vaan pysyä kotisohvalla ryystämässä Sandelsia ja katsomassa futista.

Täällä Tuomas Mattila, Steniuksentie

P.S. Jos ei nyt ollu nuiva juttu, ni ei koskaan.

Tuhkaa turbiinissa

2010-04-15T21:59:00.001+03:00

Tiedän, se on harvinaista...

NS: kovaa peliä Karlskronassa

2010-04-02T18:37:00.004+03:00

Etelä-Ruotsissa sijaitseva Karlskrona on tänä keväänä varsin suosittu huippusuunnistusjoukkueiden leirikohde, lumitilanteen vaikeuttaessa suunnistusharjoituksia pohjoisemmassa. Nuiva Suomi lähetti toimittajansa paikalle ihmettelemään tähtiloistoa, ja tekemään huomioita harjoittelusta maailman huipulla.

Kalevan Rastin aina yhtä analyyttinen valmentaja Antti Harju tavoitettiin elementistään metsästä tarkkailemasta suojattiensa menoa. Kuinka joensuulaisten talvi on sujunut?

-Miehet ovat hyvässä kunnossa. Seurahenkeä on kuin Terällä parhaimmillaan, ja osanotto leireillemme on ollut talven mittaan runsasta. Talven leirisapluunana on ollut kovat harjoitukset, ja niitä olemme totta vie tehneet.

Entäpä sapluunan toimivuus, eikö riskit harjoittelun lirvahtamisesta liian kuormittavaksi ole olemassa, tultaessa kotimaan lumilta suoraan etelään juoksemaan maastossa kovaa?

-Toki näin on, mutta en näe tässä ongelmaa, kaikki tietävät tämän etukäteen ja ovat tulleet palautuneena leireille. Ensimmäinen leiri Portugalissa kolmine kisoineen saattoi tosin olla liian rasittava, tämän jälkeen moni oli viikon kipeänä. Bulgarian leiristä ei vastaavaa negatiivista rekyyliä kuitenkaan saatu, ja uskon nytkin miesten kestävän ohjelman vaikkakaan ei se helpolla tule päästämään.

Mikäpäs siinä uskoessa, joen miesten kuntohan on raastavan harjoittelun myötä tunnetusti timankia. Lukijoitamme varmaankin kiinnostaa, minkämoinen ohjelma huipuillenne on sitten rakennettu?

-Viisi kovaa harjoitetta neljässä päivässä, loppu täytereeniä. Ohjelmassa on mm. eilen juostu vajaan tunnin yöyhteislähtö, tämän päivän suunnistusintervallerit, huomisen keskimatkan kisa ja 3x2km yöpresuri sekä kaiken kruunava 11km yötestikisa sunnuntaina.

Huh huh, tässä vaiheessa toimittaja toteaa parhaaksi siirtyä takavasemmalle jottei joutuisi vastaavaan rumbaan vahingossakaan mukaan. Pian parkkipaikalla tuleekin hymyssä suin vastaan Hannu Airila, yksi kalevan luottomiehistä. Kuinka leiri on alkanut?

-Eilen suunnistettiin 11km yöllä 52 minuuttiin, harjoite olikin talven lenkeistä hitain. Niin hiljaa juostiin, että hyvä että jalat juuri ja juuri liikkuivat, ja kylmä oli kuin Pardaalilla vuoden 2008 Jukolan pitkällä yöllä. Tänään sitten tulin kesken pois, helppohan se on harjoitella kun aina keskeyttää.

Jaahas, taisi Hannu lyödä haastattelun lekkeriksi, sen verta velmu kaveri on kuitenkin kyseessä. Mutta sieltäpä saapuu silminnähden miehistynyt Simo-Pekka Fincke, joka tällä kaudella ensi kertaa kantaa punamustia värejä. Otetaanpa kommentit häneltäkin.

-Ei ole helppoa maastoa juosta, kun on kirmaillut alle Portugalin ja Bulgarian nurmipohjilla. Sellaselta mukkelikolta tuntuu, vaikkei maasto sinänsä pohjoismaalaiseksi kovin raskasta ole.

Naulan kantaan. Mutta ei toki KR ole ainoa, joka on laivannut huippunsa Ruotsiin. TuS:n junioreilta ei kommentteja saada, he kun ovat vasta starttaamassa täydessä suunnistuskeskittyneisyydessään. Veikkoja edustava Petteri Muukkonen sen sijaan kertoilee iloisesti kuulumisistaan.

-Harjoitteluni on tänäkin vuonna ollut muukkosmaista. Usein olen tehnyt kaksikin "muukkosreeniä" päivässä, seitsemänä päivänä viikossa. Nyt kunto tuntuu hyvältä, varmaankin tarttunut viikon takaiselta Joensuun leiriltä annos kulkupolitiikkaa minullekin.

Ei niin nuoren mutta ihan lupaava Petterin kommentteihin onkin hyvä päättää haastattelut, metsästä nimittäin virtaa toinen toistaan kovempaa tähteä /tähtöstä, silmiä rupeaa särkemään moinen loiste. Huomiseksi sitten aurinkolasit mukaan ja uusia tuulia haistellen.

Täällä Tuomas Mattila, Karlskrona city

Ei ollu tulos

2010-03-24T23:40:00.003+02:00

nimittäin matkailujuttuu. Ei oo motii, ei irtoo, ei oo paloo, kyl tyä tiiätte. Ehkä sitten huhtikuussa taas, nyt on nimittäin edessä parin viikon Suomen loma. Pari asiaa nyt tuli kuitenkin mieleen, bloggailaan ny tännekin jotta saadaan meininki pysymään nuivana.

-Suunnistushammasta on ruvennut taas kolottamaan, näin yhden etelärinteen sulana. Sitten joulukuun ei ole lajia tullutkaan harrastettua, eikä täällä Norjassa edes karttoja ole katseltu kun karttamapit on jääneet kotiin. Noh, pääsiäisenä sitten taas, Karlskonaan vai mikä se oli on leiri varattu. Kuulemma legendaarinen KR tulee myös seudulle leireilemään, pitää varmaan ottaa nimmarivihko mukaan, ja kamera, jos vaikka pääsis jonkun staran kanssa kuvaan. Se olisi kyllä kaltaiseni keski-ikäistyvän kuntosuunnistelijan kauden kohokohta. Ja voihan niitä huippuja nähdä pääsiäislauantain Elitserienissäkin, itse ajattelin osallistua Öppetiin jos joku tarpeeksi helppo rata löytyy.

-Kun aurinko paistaa, ja se lämmittää keväiseen tapaan, ja on hankikanto, ja tällaisia päiviä on yksi tänä keväänä ollutkin, niin jos ei täällä ole parasta missään hiihtää, niin sitten ei ole, ja siellä missä on parasta missään, on sitten aika hälvetin hyvä hiihtää. Parit kuvat todisteeksi, noihin ku lisäätte mielessänne hankikannon ni ruvetaan olemaan lähellä viime sunnuntain keliä:

MM - patruunanamäen miehiä

2010-03-15T21:08:00.002+02:00

Nuivan maanantain nuiva päätös on taas täällä. Tervemenoa, seuraavat jutut voi tälläkin viikolla jättää lukematta: hallikauden tuloksia - peruskestävyystestit - tuplaespresso & eplekake - Thriller - kornerissa suurmies E.C. Dahls. Ja sitten mennään, fasten your seatbelts, lähteenä aina luotettavat suunnistusblogit:

Leangen Ishallen, 3000m, Francois Gonon 8.37 (ekvivalentti 10km 31.13)
Leangen Ishallen, 3000m, Tuomas Mattila 9.27 (ekvivalentti 10km 34.14)
Pirkkahalli, 1500m, Timo Saarinen 4.26 rennosti (ekvivalentti 10km 34.22)
Any given day missä nyt päättää startata, 10km, Tuomo Mäkelä <32min
St. Moritz, 10km, Kenenisa Bekele 37min hiihtojumissa
Mokran PK-testi, 7,7km, Janne Weckman 34.40 (ekvivalentti 10km n. 35min)

Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä blogistikko on oikeassa, kunhan hiihtojumi aukeaa juilii Kenenisa taas alle 27min kymppejä ja Milan pitkällä yöllä viitisen minuuttia Nordbergia pataan. Ja siis ekvivalenttikympit on siis laskettu McMillanin juoksuvauhtikalkulaattorin avustuksulla, se löytyy internetistä ja on siis totta. Siis.

Pakko kyllä myös ihailla kartoitusprofessori Weckmanin väsymätöntä työtä harjoittelun saralla. Uusin innovaatio, PK-testi on suorastaan nerokas. Professorin suuria ajatuksia ei ulkomaantoimitus maisterispohjallaan varmastikaan syvällisesti ymmärrä, mutta insinöörijärjellä keksintö on brilliantti. Normaaliin testijuoksuunhan liittyy monia huonoja puolia: se aiheuttaa fyysistä pahaa oloa ja hengen ahdistusta, lihakset voivat mennä jumiin, liian kovana reeninä se voi sysätä kohti ylikuntoa ja toisaalta jos siihen passailee voi kysyä kärsiikö muu harjoitusohjelma liikaa. Kaiken tämän voi välttää juoksemalla testijuoksut vakioidulla PK-sykkeellä, josta voi sitten arvioida kunnon kehitystä! Kysyn vaan, miten kukaan ei tätä aiemmin keksinyt, esim. silloin hullulla kahdeksankymmentäluvulla jolloin kaikki juoksi kerran kuussa Pirkkolan 18km alle tuntiin. Se oli niin turhaa.

Jaahas, mutta pitäähän sitä parit kahvilakuvaukset laittaa taas eetteriin. Baklandet Skydstation:in talossa sijaitsee söpö pikku kahvila, josta saa itse jauhettua kaakaota, joka lämmittää mukavasti kylmän pakkaspäivän puraistessa poskia päiväkävelyllä joenvarressa. Solsidenin Choco Bocoon taasen kannattaa pistäytyä perhosen kokoisen räntälumen viuhtoessa valkoisenä seinänä päin näköä. Ota kirja mukaan, tilaa tuplaespresso sekä suussasulava eplekake ja irtaudu ympäröivästä maailmasta lämpimien tiiliseinien sisällä.

Ja vielä, jos kahviloissa tai baareissa käynti ei enää napostele, nähtävyydetkin on nähty ja lepopäivä, voi aina pistäytyä eläviin kuviin. Prinsen Kino ja Nova Kinosenter palvelevat tällä sektorilla, tarjonta on ihan hyvä. Kävinkin katsomassa Shutter Islandin, piti otteessaan koko kaksituntisen ajan. Tykkäsin, oli sitä trillaavinta trilleriä kyllä alusta loppuun, eikä missään vaiheessa ennalta arvattava. Jos joku haluaa kokeilla kanttiaan, vuokratkoon kelan ensi lokakuussa ensimmäisen syysmyrskyn aikoihin, ja menköön katsomaan yksin pimeälle mökille, mielellään saareen mikäli vain mahdollista. Hoh-hoijaa, onpahan taas juttua laidasta laitaan, noh kornerit vielä.

Korneri

Erich Christian Dahls, siinäpä oli mies paikallaan. Patruunasmäen miehiä näet. Perusti panimot, auttoi köyhät, pisti työväenliikkeet pystyyn, oli rikas muttei sika, og så videre.

Erich syntyi kauppiasperheeseen 1814 Trondheimissa. Isä Eric kuoli jo EC:n ollessa seitsemän vanha, ja konfirmaation jälkeen lähti EC britteihin Green Row Academyn kauppatieteitä lukemaan. Valmistuttuaan vietti hän kunnon porvarin tavoin muutaman vuoden Saksassa ja Ranskassa, ennen kuin palasi perhefirmaan töihin. Hyvän kauppavainun omaavana kasvatti hän Erich Dahls Ekken kylän suurimmaksi liikkeeksi.

Vuonna 1855 päätti EC pistää perhefirman rahoiksi, ja osti sokeritehtaan näillä masseilla. No panimohan sinne pistettiin, ja pian sai Trondheimista munchenilaistyylistä Bayernia, tummaa vehnäolutta. Pitkään säilyi Bayernin suosio, mutta 1900-luvun puolella alkoi pilsun voittokulku, nykyisillään onkin Dahls Pils peruskauraa. Sen voimalla syntyvät nusarinkin jutut, ei kai näin nuivia voi selvinpäin kirjoittaa, enkä kyllä usko että kukaan näitä ilman vahvaa / vahvahkoa humalatilaa viitsii lukeakaan.

Eteenpäin, sanois talonmies hangessa. Muuten oli EC tunnettu anteliaana, köyhäin asialle omistautuneena suurmiehenä. EC oli perustamassa Trondheimin työväenyhdistystä, Nordfjelste Kreditbankia, Trondheimin palokuntaa ja tutkimuslaitosta, ja vaikutti kulttuurielämässäkin Troendelag Teatterin johdossa useita vuosia. Ansiot huomattiin muuallakin, ja hänestä tuli Tanskan konsuli, istui 30 vuotta kaupunginhallituksessa sekä valittiin Danneborgin ritarikuntaan. Kuollessaan 1882 oli EC Norjan rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia miehiä.

EC:n perinnöstä on vieläkin merkkejä Trondheimissa, mm. E.C. Dahlsin mukaan nimetyssä puistossa. Vaan olut nyt on nykyisellään tanskalaisen Carsbergin ja sitä kautta varmaan Amerikan ahneiden eläkerahastojen hallussa, vaikkakin täällä pantua. Näin se kehitys kehittyy, kato.

Siinäpä maanantailta kaikki mainittava ja vähän enemmänkin, ensi viikolla lisää lässytystä.

Täällä Tuomas Mattila, Trondheim

MM - kapitalismin kourissa

2010-03-08T23:20:00.003+02:00

Rahan ikeeseen, kapitalismin ahneisiin kouriin, siihen on tämäkin blogi nyt sortunut. Poissa on journalismin valtoimenaan rehottavat rikkaruohot, poissa taiteellinen joutilaisuus ja linnun lailla liihottava vapaa sielu, poissa kaikki kaunis. Tilalla kylmää laskelmointia, kassakoneen kolkkoa kilinää, työntekijäin raastavaa riistoa, häpeilemätöntä oman edun tavoittelua, julmaa piittaamattomuutta pienistä ihmisistä. Mitä seuraavaksi, Nuiva Meininki fanipaidat nuivalla pikseli-fontillamme kirjoitettuna? Eikö mikään ole enää pyhää?

Ja sitten perussetin pariin. Parit pubit on taas katsastettu, näistä tällä kertaa esittelyssä Goda Nabo ja Frakken. Vinkkejä vaimokkeen piristämiseksi kesän mm-reissulle. Hiihtokisojen tuloksia. Kornerissa Gamle Bybro. Siinäpä viikon aiheemme, matkailumaanantai palaa ansaitulta lomaltaan, palaa sinäkin.

---

Goda Nabo, tuo muutamaan otteeseen Norjan parhaaksikin valittu juottola, sitä todellakin on, nimittäin parhautta. Sijainti joen varressa saattaa monelta turistilta jäädä huomaamatta, mutta sisään löydettyään voi todeta löytäneensä sisään. Olutvalikoima on kattava kaksisataamerkkinen, tosin suomalaista olutta on turha etsiä. Näkyi siinä jokunen viskikin olevan pöydän takana. Ölsnacks on toistaiseksi vielä kokeilematta, mutta juustogratinoidut nachot on muodostuva melkoiseksi hitiksi kevään aikana.

Lankkulattia, matala ja vähän joka suuntaan vino katto, hirsiseinät, isot ja valkoiset kynttilät. Rännän valuessa ikkunoissa, vuoksen noustessa maininkeina tummaa Nidelvaa ylävirtaan joessa kelluvia jäälauttoja heilutellen, viskin kyynelehtiessä lasin pinnalla. Voi siinä vanhan merikarhun jo aikoja sitten haalistuneet muistot väkevöityä. Rion kuumat yöt, Kapkaupungin kaukaiset kapakat, Honolulun kaislavyöt, jamaikalainen rommi. Suurten merten suolainen tuuli. Those were the times.

Vaan mitäpä me maakravut moisesta ymmärtäisimme. Niinpä tuli myös tsekattua Frakken, joka mainostaa joka ilta elävällä musiikilla. Sinänsähän paikka oli käymisen arvoinen, perinteisen yökerhon ja peruskapakan lisäksi kompleksiin nimittäin kuuluu jazz-henkinen osio, jossa nytkin oli joku latvialainen pianisti soittelemassa ikivihreitä. On siinä enemmän henkeä kuin suomi-rokki baarissa, ja hyvin se veti. Aika lailla keski-ikäistyvää oli vaan yleisö, ja iso osa vieläpä suomalais-kansallisessa humalatilassa, mikä ei imartele mikäli itse on yhtään selvempipäinen. Todettakoon että Frakkenissa pääsee myös rahoistaan eroon myös paikallisella mittakaavalla aika helposti. Voi vaikka kokeilla paria Irish-Coffeeta, 103 NOK elikkäs n. 13 EUR tsipale. Olikin jo pankista soiteltu ettei enää mahdu rahat holviin, eli sikäli hyvä valinta.

Viime viikolla oli myös ulkomaantoimituksen laki- ja sisustuasiainneuvoja paikalla katsastamassa kaupungin tarjoamaa. Mikäli jollakulla arvon lukijoista on vaikeuksia markkinoida kesän mm-katsojakisareissua, voin nyt todeta asiantuntijalausuntojen nojalla Trondheimin tarjoavan monia mahdollisuuksia myös vaimokkeille. Kaikenlaisia ihania pikkupuoteja löytyy, joista saa paikan päällä käsin tehtyjä uniikkeja sisustuselementtejä. Erityisen suositeltava on Bakklandetin alue tois puol jokkee, värikkäitä puutaloja, kahviloita ja käsityökauppoja. Sopivasti on muuten Goda Nabokin samalla kadulla, joten alue tarjoaa jokaiselle jotakin.

Ja vielä vähän tylsää urheiluasiaa. Vertailin tässä muutamien suunnistajien talven massahiihtotuloksia. Päädyin seuraaviin tuloksiin ilman johtopäätöksiä:

Pirkan hiihto, M 90km P, 9. Timo Saarinen 5.04
Savonia hiihto, M 42km P, 9. Mikael Fabritius 2.08
Savonia hiihto, M 42km P, 10. Jonne Lehto 2.09
Vasa-loppet, M 90km P, 19. Martin Johansson 4.07
Finlandia hiihto, N 50km P, 1. Liisa Anttila 2.42
Finlandia hiihto, M 50km P, 464. Tuomas Mattila, 3.20

Me on hävitty tää peli.

Korneri
Trondheimin vanha silta, Gamle Bybro, rakennettiin osana Cicignon jälleenrakennus- ja puolustussuunnitelmaa 1685. Sillan paikka valittiin puolustuksellisin perustein, ja sillan rakennuskuluista vastasi itse kuningas Kristian V. Puusta rakennettu sillalla toimi kaupungin portti aina 1800 luvulle asti, ja sillä kerättiin tullimaksut. 1861 insinööri Carl Adolf Dahl suunnitteli sillan nykyisen version.

Sillalta on hieno näkymä Bryggeniin, joenvarteen täynnä vanhoja puisia varastorakennuksia, kuin Bergenissä tai Kööpenhaminassa ikään. Kaupungin yhdeksi tärkeimmistä maamerkeistä sillan tekee myös lykkens portal, hillityn koristeellinen puinen portti joka on saanut nimensä Oskar Hoddoerin valssista Nidelven stille og vakker du er. Aika klisheistä.

Lyhyestä virsi kaunis, lukijoita kiusataan lisää taas viikon päästä. Tämänviikkoisen jutun kuvitus saapunee painosta huomenissa.

Täällä Tuomas Mattila, Trondheim

Eddie Vedder is God!

2010-03-02T19:28:00.002+02:00

Ei tarvittu ihan Matsumaista projektia, kun jo iskin itteni, jopa hieman aikataulusta edellä, onneni kukkuloille! Olo on ku pikkupojalla ja se jos joku on nättiä...niin nättiä. Siitä onkin kohta jo sellanen 15-20- vuotta, ihan miten nyt pikkupojan määrittelee. Henkisestihän siellä mennään edelleen. Polvikin on jo ihan hyvässä tikissä- kiitos Katjan! Voi olla, että tästä kiitollisuudenvelasta ei selviä pelkällä ravintolaillallisella. Kiihdyttelin ohituskaistaa vastaanottojonossa ja pääsinkin pian erittäin viehättävälle lekurille Helsinkiin. Vaivahan löytyi kuin löytyikin nilkasta, joka pamahti männä keväänä. Liikkuvuus oli nollassa ja käänti kahden asteen nilkkakulmasta eteenpäin polven ja lantion kieroon. Kyllä siitä voi tyhmempikin päätellä, ettei se hyvä juttu ole. Parin käsittelyn ja aktiivisen? oman jumpan ansiosta nilkka on nyt suht hyvin auki ja polvikivut Heikki Ikola-ohitte! Joka toinen päivä on pari seuraavaa viikkoa lupa juosta ja hyvä niin, koska tällä motivaatiolla ja varsinkaan kunnolla ei enempää pystyisikään räpiköimään.

Ainiin, vaihtoonkin tuikkasin paperit vetämään ja tän kuun aikana pitäisikin tulla tietoa onko ensi talven osoite Belfast vai ei. Kyllä se vaan olis perin hianoa päästä käymään. Tukka vaan oranssiksi, kampaajalla permanentti,jollai helvetin meikkipuikolla pisamia naamaan ja sekaan vaan! JAR! Kohta kutsuu Vuokatti ja perään Ylläs. Vielä kun jostain löytäis töitä ja sais kroonisen talouden taantuman käännettyä, niin asiat ei vois olla paremmin. Ei tietty kaikkea kerralla, niinhän se menee notta joko pohjalla tikissä tai onnellinen läski.

Ei tarvittu ihan Matsumaista projektia, kun jo iskin itteni, jopa hieman aikataulusta edellä, onneni kukkuloille! Olo on ku pikkupojalla ja se jos joku on nättiä...niin nättiä. Siitä onkin kohta jo sellanen 15-20- vuotta, ihan miten nyt pikkupojan määrittelee. Henkisestihän siellä mennään edelleen. Polvikin on jo ihan hyvässä tikissä- kiitos Katjan! Voi olla, että tästä kiitollisuudenvelasta ei selviä pelkällä ravintolaillallisella. Kiihdyttelin ohituskaistaa vastaanottojonossa ja pääsinkin pian erittäin viehättävälle lekurille Helsinkiin. Vaivahan löytyi kuin löytyikin nilkasta, joka pamahti männä keväänä. Liikkuvuus oli nollassa ja käänti kahden asteen nilkkakulmasta eteenpäin polven ja lantion kieroon. Kyllä siitä voi tyhmempikin päätellä, ettei se hyvä juttu ole. Parin käsittelyn ja aktiivisen? oman jumpan ansiosta nilkka on nyt suht hyvin auki ja polvikivut Heikki Ikola-ohitte! Joka toinen päivä on pari seuraavaa viikkoa lupa juosta ja hyvä niin, koska tällä motivaatiolla ja varsinkaan kunnolla ei enempää pystyisikään räpiköimään.

Ainiin, vaihtoonkin tuikkasin paperit vetämään ja tän kuun aikana pitäisikin tulla tietoa onko ensi talven osoite Belfast vai ei. Kyllä se vaan olis perin hianoa päästä käymään. Tukka vaan oranssiksi, kampaajalla permanentti,jollai helvetin meikkipuikolla pisamia naamaan ja sekaan vaan! JAR! Kohta kutsuu Vuokatti ja perään Ylläs. Vielä kun jostain löytäis töitä ja sais kroonisen talouden taantuman käännettyä, niin asiat ei vois olla paremmin. Ei tietty kaikkea kerralla, niinhän se menee notta joko pohjalla tikissä tai onnellinen läski.

Ois jääny tilannekatsaus niin kovin lyhykäiseksi, että pakko laittaa sama raina kahteen kertaan. Jalopeurakin rustaa nykyään päivittäin sellasta novellia, että sen lukeminen ottaa kauemmin ku sunnuntain hesarin. Vaikkei mulle edes tule lehteä! Että voi olla pää huonosti hartioilla! Talvipäivätkin oli ja meni, muttei niistä sen enempää ettei perheen pienimmät tavaajat saa traumoja...

MM - Isoo vihaa

2010-02-22T19:48:00.001+02:00

Tervettä pöytään täältä Nusarin iltavuorosta. Paljoa ei ole tapahtunut, mutta käsitellään nyt sitten vaikkapa hiihtelyitä kielletyllä alueella, paikallista seurahenkeä, ylimielisten norskien olympialaisia sekä kornerissa Kristianstenin linnoitusta.

Tosiaan, sukset kannattaa sitten ottaa mukaan tänne, jos sattuu ennen juhannusta tulemaan leirille. Siihen asti on kuulemma ihan hyvin mahdollista että ihan hyvin voi olla lunta, ainakin hyvissä maastoissa jotka sijaitsee vähän korkeammalla. Hiihtopaikoista voinkin varauksetta suositella Storheia - Bosbergheia - Elgesehytta aluetta Bymarkassa. Sellasta hauskasti kumpuilevaa metsänrajan tienoilla kiemurtelevaa latua satunnaisen hyvillä maisemilla, parasta parhautta. Elgsethytassa voi sitten käydä nauttimassa eväsleivät ja termarista kahvia, setä tykkää.

Jos sattuu olemaan innostunut penkkihiihtäjä, kannattaa myös käydä fiilistelemässä vuoden 1997 mm-latuja Granåsenissa. Pitkää hiihdettävää nousua, latujen varsissa on vielä kyltit mistä mikin matka meni, jos haluaa vaikka käydä rekonstruoimassa Myllylän voiton viidelläkympillä. Joo olihan se satsis, mutta miksei ois olleet muutkin.

Tuleville mm-kävijöille pitää kyllä sanoa pieni varoituksen sana, alue on nimittäin juurikin sama missä varsinaisten suunnistuskisojen finaalit tullaan pitämään. Samaten sprintin finaalimaastot on tullut katsastettua, pakko oli käydä Kristianstenissa hankkimassa aineistoa korneriin. Kunnon suunnistajan tavoin blogijutut itse harrastuksen edelle, kieltäydyn kunniasta ja en siis osallistu kisoihin. No karsintoihin voin osallistua, jos osallistujat muuten uhkaa käydä vähiin.

NTNUI:n ratavedotkin tuli katsastettua, jäähallin perin kulmikkaalla radalla. Sakkia oli kuin Veikkojen Vierumäen pyramiitti-vedoissa konsanaan. Eli kaikille kahdelle radalle, ja moneen junaan. Joku kymmenisen miestä pyyhki meikäläisellä wannabe-tartania, mikäs sen siistimpää. Ei ne ihan tuulesta temmattuja sitten ne NTNUI treenilegendat olekaan, ja tiistain mäkivedoissa kuulemma käy vielä enemmän porukkaa. Pitänee katsastaa.

Jaaha, eläimellistä karjuntaa rupesi kuulumaan naapurista, Nortti voitti olympiakultaa. Muustahan täällä ei ole puhuttukaan, ennen kisoja hehkutettiin että se voi voittaa kaikki matkat. No joku roti. Jotenkin ruvennut norskien menestys täällä ärsyttämään, töissä ne aina hehkuttaa että tänään tulee kaksi kultaa. Illalla voi sitten todeta että näin myös kävi. Jääkaapissakin aina Petter, Emil & kumppanit tuijottaa vastaan, kun ihan vaan kostoksi siirryin Norjan kannatusjäseneksi ja syön kolmatta viikkoa heja Norge -jugurttia. Että ei siinä Suomen yksi kouruhopea ja mahdollisesti vielä voitettava naisten lätkäpronssi tällaista vanhan kansan jarrua paljoa lämmitä.

Korneri

Kornerissa on tällä kertaa esittelyssä Kristianstenin linnoitus. Trondheimin palon jälkeen vuonna 1681 päätti nimittäin kenraali Johan Caspar von Cicignon rakennuttaa linnoitukseen suojaamaan Trondheimia idästä käsin tulevilta hyökkäyksiltä. Kuten nimestä voi päätellä, oli Cicignon luxemburgilainen sotilas, joka kuitenkin rakensi uraansa Tanska-Norjan palveluksessa vastaten tuohon aikaan Norjan linnoituspolitiikasta. Tekipä hän sitten em. palon jälkeen myös Trondheimin uuden kaupunkisuunnitelman, ja niinpä Cicignon suosima barokkityyli on edelleen hallitsevassa osassa Trondheimin arkkitehtuuria.

Mutta takaisin itse linnoitukseen, se valmistui nopeassa aikataulussa 1685. Toimivuutensa se osoitti vuonna 1718 torjuessaan ruotsalaisten piirityksen Suuren Pohjan Sodan (1700-1719) pyörteissä. Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n nouseminen vasta viisitoistavuotiaana valtaan 1697 pohjusti sotaa, kun naapurivallat huomasivat tilaisuutensa tulleen suurvallan kurittamiseen. 1699 syntyi liittouma Ruotsia vastaan, johon kuuluivat mm. Puolan kuningas August II Väkevä, Tanskan kuningas Fredrik IV ja Venäjän tsaari Pietari Suuri. Oli Kaarlellakin sentään liittolaisia, mm. Turkin sulttaani Ahmed III, ja kasakka Ivan Mazepa. Sota siis riehui parisenkymmentä vuotta, ja sen aikana Ruotsi menetti merkittävästi suurvalta-asemaansa. Käkisalmen läänin, Viron, Inkerin, Liivinmaan ja Karjalan Ruotsi menetti Venäjälle, Saksan alueensa Länsi-Pommeria lukuunottamatta Preussille ja Hannoverille sekä tullivapautensa Juutinraumassa Tanskalle.

Suuren Pohjan Sodan aikana koettiin myös Suomessa Ison vihan aika, kun venäläiset miehittivät maata, mm. hävittäen kymmenen peninkulman leveydeltä Pohjanmaan, tappaen miehet ja vieden orjiksi naiset ja lapset, yhteensä jopa kymmenen tuhatta suomalaista. Nykykielellä kai kansanmurha. Häijyy oli touhu noihin aikoihin, Suomen maassakin.

Jaahas, taas lipsuttiin. 1718 siis Ruotsin joukot yrittivät vallata Troendelagia kenraali Armfeltin johdolla, Kaarle XII ollessa etelämmässä Norjassa ominen joukkoineen. Armfeltin joukot piirittivätkin Kristianstenia, mutta rupesivat huollon takkuillessa kärsimään nälästä ja taudeista. Kun Kaarle XII sitten kuoli taistelussa Etelä-Norjassa, joutui ennen niin maineikas Armfeltin johtama karoliini-armeija perääntymään vuorten yli Ruotsiin. Tästä tulikin karoliinien kuolinmarssi, kun armeija joutui poikkeukselliseen lumimyrskyyn tunturialueella, ja 3000 miestä kuoli pakkaseen, näistä 2/3 suomalaisia.

Sittemmin Kristianstenin linnoituksella onkin ollut rauhallisempaa, linnoitus poistettiin sotilaskäytöstä 1816, siitä lähtien se toimi palotornina. Tosin 1940-45 Natsi-Saksan miehittäessä Norjaa, suoritettiin siellä norjalaisten vastarinta-sissien teloituksia. Nykyisellään linnoitus on yleisölle vapaa, ja siellä 1997 avattu museo on avoinna yleisölle kesä-elokuussa. Voipa kaupungissa kuulla kunnialaukauksiakin ammuttavan Kristianstenistä, esim. kuninkaallisten perheenjäsenten syntyessä.

Hohhoijaa, siinä historiapläjäyksemme tällä kertaa. Ensi viikolla MM onkin tauolla, on parempaakin tekemistä, kuten esim. romanttiset illalliset siellä Cafe Blåbaerissa. Palataan kahden viikon päästä kanavalle, luvassa lisää pikku-nuivaa lätinää ilman punaista lankaa.

Täällä Tuomas Mattila, Trondheim

vuodatus.net

2010-02-20T20:00:00.000+02:00

NS:n järjestämään ystävänpäivän kirjoituskilpailuun toivottiin elämäniloisia tarinoita ystävyydestä, välittämisestä ja huolenpidosta. Vain tämä saatiin. Kilvan voittaja ei siis välttämättä ole paras, vaan saattaa ainokaisena olla huonoinkin kilpailuun saapunut novelli. Nusarin toimitus pahoittelee heikkoa tasoa, ja pohtii perinteisen kilvan lakkautusta.

Kaupungilla on hiljaista, vain muutama krapulainen haamu kulkee vastaan. Keskellä tietä on silmälasit kallellaan, mustat, naisten. Löytänevät omistajansa taas viikon päästä aamuyöstä. Suksipussi hankaa olkapäätä, ja taustalla varis raakkuu kuin tulevaa ennustaen. Jäinen ylämäki alkaa, hiekotusauto tulee onneksi vastaan, voisi muuten jäädä mäki kapuamatta. Vaikka eipä se auttaisi, käveltävä on. Saatana kun bussit kulje sapattiaamuisin. Vettäkin ripsii hiljalleen, on siinäkin hiihtokeli.

Kisapaikalla on jo melkoinen hyörinä käynnissä. Suksia testaillaan ja voitelupakkeja tutkitaan. Siellä täällä myös kaasupoltin humahtaa käyntiin. Latu vaikuttaa olevan liipalla, ja lämpötila reilusti plussalla, liisteriä alle. Sinänsä helppo valinta, universaali ainokaisena saa mennä suksen pohjaan. Suksiakin on vain yhdet, naarmut toimii vesiurina. Vaihtoehdottomuus on helppoa elämää, sen kun menee vaan kun ei muutakaan voi.

---
Happo puristaa sormenpäihin asti ja vangitsee reidet, hengitys takertuu kurkkuun. Olo on kokonaisvaltaisen kaamea. Startti on tapahtunut jo useampi kilsa takaperin, paikka eturivissä oli virhe. Samoin alkuvauhti. Ylämäki hellittää vihdoin, mutta ei alamäki armoa anna, vaikka sitä anoisikin. Edelleen miehiä viuhtoo ohi, luisto on ihan hyvä, mutta ei tarpeeksi. Pidosta voi vielä sanoa samaa, vaan ei kauaa. Menee siinä pari naistakin. Ylpeys on nieltävä samaa tahtia vauhdin kanssa. Laskun jälkeen suunnataan uuteen nousuun, edelleen ilma on paksua hengitettäväksi.

Lähestyttäessä Vintervattnettia rupeaa hiljalleen helpottamaan, eivätkä ohi menevät selät enää karkaa samaa tahtia. Työntö kerrallaan, pehmeä latupohja antaa sauvojen alta väliin periksi. Yht äkkiä tumma taivas rupeaa työntämään tiskirättiä naamaan, kuin muistuttaakseen, että päivä ei ilmaisia lounaita jakele. Ladun korkeimmalle kohdalle on kuitenkin jaksanut jäädä muutama katsojakin, heja heja! Kirirahat lienee jaettu vartti sitten, silti ensimmäisen kympin täyttyminen lämmittää mieltä, loppu ei yhtä murhaavaa profiilia tarjoa.

---

Tasainen tarpominen jatkuu, potku potkusta, työntö työnnöstä. Langdalenin haarakäyntinousun päällä taivas repeää, ja aurinko näyttää loistoaan hetken aikaa. Latu rupeaa olemaan pehmyttä, luisto kadoksissa, pito jäänyt matkan varrelle. Kympin verran edessä vilkkuneet selät alkavat kaikota, ja takaryhmistä lähteneitä veteraaneja suihkii ohi. Juoma-asemalla kelpaa aiemmasta poiketen myös puolikas banaani, jos se vaikka toisi apinanraivoa loppumatkalle. Miestä vaihtopenkiltä tässä enemmän kaivataan.

Kolmenkympin kohdilla se tapahtuu. Vatsat kramppaa. Tässä olen enkä muuta voi, kymppi jäljellä josta vitonen ylämäkeä. Pito: loppu. Luisto: loppu. Hartiat: loppu. Tasatyöntö: loppu. Mies: vituttaa. Ei auta jäädä haaveilemaan, miestä sähisee koko ajan ohi. Juomapaikalta kaurakeksi vatsalaukkuun, ja hontelosti eteenpäin.

Kilometrit on pitkiä loppuun ajetulle. Ei ne vähene saati lopu, vaikka toisinaan vaihtuvatkin. Sumein silmin, horjuvin työnnöin. Pariin otteeseen sukset sotkeutuvat haarakäyntiin. Ylös ladun pinnasta on vaikea päästä, kuinka se voikin olla näin hankalaa. Pari suomalaista voimasanaa sihahtaa hankeen, taas mennään. Ohitse lykkiviltä rupeaa herumaan sääliviä katseita. En ehkä sääliänne kaipaa, ei lakkaa tuska milloinkaan. Vaan eipä ole muillakaan enää urheilu juhlaa, tyhjiä katseita, kivusta irveenä olevia kasvoja, kingertäviä tasatyöntöjä. Kaikki ne loittonevat silti.

---

Taivas roikottaa täällä edelleen harmaita pilviä alhaalla, kuin sipanneen ajatuksia. Starttipelto on vieressä, maaliin enää puolen kilsan laskettelu. Varovainen tasatyöntö, sisäelimet muljahtaa taas oudoille paikoille, pakko pysähtyä venyttelemään. On sitä ennenkin loppusuorilla venytelty.

Vihdoin alittuu maalilinja. Kohtalotoveri kyselee kelloa, katson sitä mutten tajua onko aikaa mennyt 2.50 vai 3.50. Väliäkö sillä. Hittolainen, kyllä norjalaiset osaa, täällähän on olutta maaliintulleille. Mieli kirkastuu hieman, kannatti sittenkin lähteä. Pilsu kouraan, pitkä ja virkistävä kulaus nuutuneeseen suuhun.

Alkoholitonta - saatana.

Maalipaikalla käy edelleen sama kuhina kuin ennen kisaakin. Tuloksia vertaillaan, kisakuulumisia vaihdellaan ja kisan kulkua kerrataan. En moisesta nyt välitä. Kuivat kamat päälle, ei tosin kuivia sukkia jotka ovat unohtuneet aamulla. Suksipussi olalle, reppu selkään sekä häntä koipien väliin, ja kohti kaupunkia.

Laserkeilaus osana suomalaista kartoitusperinnettä

2010-02-16T20:13:00.010+02:00

Koska Nusarin aihepiirit alkavat karata liian kauaksi toivotusta nuivuuden tasosta, on toimitukseemme kutsuttu haastatteluun "karttaprofessori" Janne Weckman.
Nettisivuillaan hän kertoo tehneensä kartat mm. Jukolan Viestiin 2011 ja muutamaan SM kilpailuun, eli vähintään kansallisen tason kartoittajasta on kyse.

Avaan pelin kysymällä ensialkuun kuinka luminen talvi on vaikuttanut kartoitukseen?
"Joulukuun alun jälkeen en ole maastokartoituksia päässyt tekemään. Ensinnäkin lumihangessa tarpominen olisi tällä hetkellä varsin työlästä, ja sen lisäksi lumivaippa peittää kivet, avokalliot, polut ja oikeastaan ihan kaiken, niin että aikalailla arvailuksi menisi jos sieltä jotain kohteita yrittäisi tunnistaa."

Aika nuivaa, eikö vain? No, onkos sitten jotain mitä kartantekijä voi näin talvisin tehdä?
"No mitäs tässä, nettisivuja oon väännelly ja paitoja myyny. Kätsärin pelaaminen on lähellä sydäntä. En tiedä auttaako se kartan tekoon paljoa, mutta ihan kivaa se on. Tai voihan siinäkin käyttää ocadia, jos haluaa konvertoida omia maastoja."

No niin, siinä tuli joitain toimittajalle entuudestaan tuntemattomia termejä. Nyt aletaan ihan selvästi olla oikealla linjalla. Kutitetaanpa vielä lisää. Mitäs mieltä karttaprofessori on ns. laserkeilauksen käytöstä suunnistuskartoituksessa?
"Hienoa, että kysyit. Olen nimittäin tutustunut aiheeseen tilaamalla Maanmittauslaitokselta pistepilveä ja kehitellyt tekniikkaa aineiston käytöstä pohjakarttana. Voisin oikeastaan valottaa asiaa näyttämällä muutaman kuvan. Asian havainnollistaminen pelkän tekstin voimin voisi olla liian nuivaa, jopa tälle palstalle.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on ns. varjokuva, jossa on mukana kaikki heijatuneet laserpulssit. Niinkuin nähdään, (jopa tästä suhteellisen huonoresoluutioisesta esimerkistä) on kuvasta helppo erottaa jopa yksittäiset puut. Lähes sama kuin katsoisi siis mustavalkoista ilmakuvaa. Keskellä erottuu selvästi iso oja ja ylhäällä kaksi hakkuuaukkoa.

Toisessa kuvassa on poistettu kasvillisuudesta heijastuneet pulssit, eli toisinsanoen siinä näkyy pelkkä maanpinta. Kuten nähdään, siitä erottuu jo ihan mukavasti mm. pienet metsän keskellä menevät ojat ja jyrkät rinteet. Varjostuksen suuntaa vaihtamalla saadaan eri suuntiin olevat kohteet paremmin näkyviin.

Tähän kuvaan on sitten laskettu käyrät maastomallista. Tämän laskennan tietokone tekee automaattisesti. Erilaisia parametreja on mahdollista toki antaa, jotta saadaan sopivasti yleistetyt käyrät. Kuvassa käyräväli on 1,25m.

Ja tässä lopullinen kartta. Kuten nähdään laserkäyrät ovat lähes oikein, mutta paljon yleistystä on vielä tehtävä, jotta kartta on luettava. Myöskin kivet, pistekumpareet ja muut pienet kohteet on mahdotonta erottaa varjokuvista luotettavasti. Toisinsanoen maastokartoitus vaatii yhä edelleen suurta ammattitaitoa, mutta peitteisiltä alueilta käyrät ovat huomattavasti stereotulkintaa tarkemmat."

Asia selvä. Eli voisitko tiivistää mitä tämä kaikki tarkoittaa?
"Sitä, että stereokartoitus on pian kartoitushistoriaa yhdessä piirtokonseptien kanssa. Hinta-laatu suhde laserkeilauksen käytössä on aivan toista luokkaa, varsinkin jos maasto on jo maanmittauslaitoksen keilaama. Tarkoitan siis sitä, että keilaamista varten ei välttämättä tarvitse erikeen pukata lentokonetta taivaalle. Tämän hetken tilanne mml:n keilauksista löytyy täältä. On tietysti mahdollista käyttää myös ilmakuvia yhdessä laserkeilausaineiston kanssa, mutta ne maksavat aina lisää, eli on arvioitava onko niistä saatu hyöty tarpeen."

Hieno homma. Voiko enää nuivemmaksi mennä. Kerrotko vielä niille harvoille, jotka ovat tänne asti jaksaneet kahlata, että kuinka kevät tästä etenee?
"Tarkoitus olisi lähteä Maalikuussa Sveitsiin vääntämään muutama kartta ja avaamaan kisakausi Sveitsin yömestiksissä. Harjoituskausi on mennyt sen verran nausteeseen, että odotan aika helppoa voittoa. Ei kai tuolla keskisessä Euroopassa kukaan oikeasti osaa suunnistaa..."

Nusarin toimitus kiittää haastattelusta, tarjoaa yhden sisu pastillin ja vieläpä kyydin lähimmälle bussipysäkille.

MM - Deeper Lover

2010-02-11T18:36:00.005+02:00

Oikein hyvää viikon alkua rakkaat kuulijat, ja tervetuloa matkailumaanantain pariin. Raflaavan otsikkomme takaa löytyy tänään mm.: Marka rundtia ilon kautta - romanttiset oluet & äijämäiset pitsanpalat - pyhän Olavin revolverihaastattelu.

Alkuun on kuitenkin jatkettava vielä teemasta norjalaiset ulkoilmaihmisinä. Olen nimittäin hämmentynyt siitä, kuinka asiantuntevasti täällä puhutaan kestävyysurheilusta. Siis siviilitkin. Kaiken huippuna mainittakoon firman ruokalassa käyty sivistynyt keskustelu pyramiidi-vedoista. Ero Suomeen on jonkinmoinen, siellä näet siviilit osaa just kysyä että onko tullut käytyä Jukolassa, jos kuulevat että suunnistaa. "Ai on vai, voititko?" Mitä tollaseen sitten vastata. "Kerran satuin hirveellä munkilla voittamaan, muuten oon hävinnyt, viimeksi niin että vieläkin hirvittää." "Aijaa, mekin sillon vuonna -68 oltiin komppanian mestaruuskisoissa kolmansia sen ratsumies Omarin kanssa, kumisaappailla juostiin että marssikompassit vaan vikisi, joukkueenjohtaja oli että nyt te perkele tempun teitte, kuntsarit saatiin..." Että sillä tasolla suomalaissiviilien keskuudessa.

Viikon tapahtumista ainut maininnan arvoinen lienee jo aiemmin hehkutettu hiihtokisa Marka rundt. Tulokset on taululla. Jottei matkailumaanantai kuitenkaan lipsuisi perikaakkolaisen masentelun puolelle, taidan laittaa siitä oman jutun ilmoille kunhan moti syttyy. Koska MM tapaa lähestyä asioita ilon kautta, listattakoon tapahtuman huippuhetket:

1. Aurinko paistoi kymmenisen minuuttia.
2. Kävin Burger Kingissä aika mojovalla aterialla heti kisan jälkeen.

Eteenpäin. Pari paikallista kuppilaakin on taas tiedusteltu. Bar Blåbaer on yksi niistä Solsidenin trendikuppiloista, lieneekö jopa trendikkäin, tai ainakin se tuntuisi aina olevan likimain täynnä. Lehden lukuun oluen seurassa paikka ei sovellu, valaistus on turhan heikko. Sen sijaan nuorille pareille Nuivameininki suosittelee ravintolaa romanttisten iltojen viettoon, suuri puilla lämpiävä pitsauuni ja kynttilät luovat tunnelmaa. Miksei myös leppoisaan illanistuskeluun, ja voihan sitä mennä terassillekin vilttien alle maistelemaan vinettoa.

Aivan toinen maailma sen sijaan on Peppes Pizza joenrannassa. Sinne kannattaa mennä äijäköörillä pitkän reenipäivän jälkeen, täyttämään tirisevän pitsan ja virkistävän oluen (tai kahden) kokoista aukkoa mahalaukussa. Amerikkalaistyylisistä lätyistä voi suositella ainakin Deeper Lover:ia, tai tulisemman ruuan ystäville Rio Grandea. Aijai, hyvää oli. Natiiveille paikka lienee vielä kohtuuhintainen, ja köyhänhän ei tänne kannata matkustaa ollenkaan, menköön vaikka Portugaliin. Hah, sainpas suolattua puolta suunnistavasta Suomesta, jos se vaikka vähän sulattaisi jäätä kommenttiboxista . Toimiihan se maanteilläkin. Tajusitko?

Kaikkia muuten varmaan kuumottaa aikaste paljon missä nämä kaikki maanmainiot mestat sijaitsee. Tästä eteenpäin sen voikin käydä katsomassa seuraavasta linkistä:Linkki . On nimittäin nykyisellään täyden palvelun matkailublogi.

Kulttuurikorneri

Korneri käsittelee tällä kertaa Pyhää Olavia ja Nidarosdomenia. Pyhä Olavi eli Olav II Haaraldinpoika oli Tryggvasonin tavoin Harald Kaunotukan pojanpoikia. Jo 12-vuotiaana hän lähti viikinkilaivalle päällikön oppiin, ettei olisi syntynyt kultalusikka suussa. Nuoruudessaan olikin Olavi menestyvä viikinkipäällikkö herättäen kauhua Itämerellä, Tanskan rannikolla sekä ajan muodin mukaan Englannissa, missä ryöstettävää riitti. Ollessaan kahdenkympin vanha 1015 tuumasi hän olevansa valmis valtaan, matkasi Norjaan ja otti kuninkaan tittelin Eerik Jaarlilta.

Normandiassa oli Olavi aikanaan ryhtynyt kristityksi, ja ryhtyikin nyt levittämään uskoa miekan avulla. Paikalliset pakanat eivät tästä tykänneet, ja kun Olav vielä kiristi verotusta inhimillisyyden rajoille, kylpi hän melkoisessa epäsuosiossa. Niinpä oli Tanskan kuninkaan Knuut Suuren 1028 helppo homma valloittaa Norja, ja Haaraldinpoika joutui maanpakoon Novgorodiin. 1030 yritti hän vielä vallata maitaan takaisin, mutta Olavin maanmiehet kääntyivät entistä tyranniaan vastaan, ja hän kuoli Stiklestadin taistelussa 29.7.1030.

Mitäs tämä nyt sitten liittyy mihinkään? Noh, Olav haudattiin Trondheimiin, ja julistettiin pyhimykseksi vain vuoden kuolemansa jälkeen. Norjakin rupesi sitten hiljalleen kuitenkin kääntymään kristityksi, ja niin vaan kävi että entisestä epäsuositusta hallitsijasta tuli Norjan suojeluspyhimys. Hautapaikalle pystytettiin järkälemäinen tuomiokirkko Nidarosdomen, jota rakennettiinkin 1070-1300. Kaikkien kunnon kirkkojen tapaan on Nidarosdomen palanut useaan otteeseen, korjattu ja fiksailtu vähän sieltä täältä, mutta viimeisimmän restauroinnin jäljiltä nyt täydessä loistossaan.

Nidarosdomen ja Pyhän Olavin hauta olivat muuten pohjolan katolisina aikoina suosittuja pyhiinvaelluskohteita. Niihin aikoihinhan pyhiinvaellusten keskeisimmät kohteet olivat pohjoisessa Nidaros, etelässä Rooma, idässä Jerusalem ja lännessä Santiago de Compostela. Että jos yhtään on pyhiinvaeltajan verta, niin apostolin kyyti alle ja tänne.

Lisää hajanaisia tarinoita viikon päästä.

Täällä Tuomas Mattila, Trondheim

Missä me oltiin eilen ja olinko mäkin siellä?

2010-02-08T21:23:00.004+02:00

Tein ehkä uran parhaan salaatin ittelle. Löysin leivän päällekin alekorista Milanon paistia ja jotain taivaallista juustoa, jonka nimeä en osaa lausua saati kirjoittaa!? Kaapista kylmää olutta kyytipojaksi ja ei muuta ku heittäytyy Bridget Jonesin juonikuvioihin...hetkinen- SEIS!- RAUHA! Noh, tähän se kuitenkin ajatti homoa tahi ei. Vierumäellä meni pari päivää. Muucgkenstein näyttäs melko ylivoimaselta. On mullakin moni tuiki tärkeä ominaisuus tässä kehittynyt. Jos ei ihan johtavalle tasolle, niin vähintään piirikunnallista. Rinnalleveto, joka ennen ollut ihan lapsen kengissä, alkaa osoittaa kausaalista kehitystä, mutta suorastaan räjähdysmäinen kehityspiikki tapahtui kuitenkin viime viikolla Jiven ja tsa tsa tsaan askelten saralla. Hiihtotikin tilasta ei ole mustaa valkoisella, mutta eiköhän tuo selvinne ensi lauantaina Savonia- hiihdossa. 40km pardaalia viime kesän juko- maastoissa luulisi olevan näille siimoille puhdasta nautintoa, NOT! Ei ihan meisterchaftin laturetkelle tule rohviililtaan vastaamaan.

Kaveri alko tossa mun henkilökohtaseksi lemmentohtoriksi. Yritän parhaani mukaan imeä oppia vähän samaan tapaan ko Jeesukselta noissa suunnistukseen liittyvissä asioissa. Vielä ei ole mitään merkittävää muutosta statuksessa, mutta ehkä jo 10 päivän päästä Jyväskylässä talvipäivillä murjasen ronssin kylkeen. Luultavasti pääsee ainakin Jiven ja rumban tahdissa lantijjoo vetkuttammaan. Viimeistään kesäksi pistän samanlaisen projektin päälle, mikä matsullekin oli niin kovin hedelmällinen.

Jotain tylsempää loppuun...Rustolääkityksestä saati kortisonista ei oo ollu mitään apua.Kävin tänään röntgenissäkin. Tiedä sit löytyykö sieltäkään mitään, tuskin. Pointti kuitenkin se, että melkoisesti alkoi siellä sairaalassa ahdistamaan. Tuli taas sellanen fiilis, että sinne sitä sitten kuitenkin jokainen joskus päätyy muiden hoivattavaksi. Hyvällä onnella ymmärtää jotain. Tai ehkä parempi olisi, ettei. Mä en haluu enää sairaaloihin. Hitto hävetti ihan- siellä oli oikeesti vanhoja ja sairaita ihmisiä ja mä jonkun haimasen polvivaivan kanssa, joka nyt sitten estää jonku juoksemisen. Noh, saipahan taas vähän aspektia omiin ongelmiin. Melko pieni se on se oma tontti. Onneks Bridget Jones meni tauolle, meinas pulkka karata tän jutun kans. Onneks sentään sataa lunta, eipähän käy juokseminen kykenevillekkään liika helpoksi- toivottavasti liukastutte kaikki ja reväytätte nivusenne!!

MM - tarujen mailla

2010-02-08T00:01:00.000+02:00

Täällä taas. Mitään kovin erikoista ei viikossa ole ehtinyt tapahtua, mutta vedetäänpä nyt pikakertaus ennen kuin siirrytään kulttuurikornerin pariin.

Hiihtotouhuja olen vähän viritellyt käyntiin. Paikalliseen hiihtoerämaahan Bymarkaan pääsee parillakin bussilla, aluen tarjoaa oivalliset mahdollisuudet sekä raatelevaan tempohiihtoon että sielua lepuuttavaan langturiin. Ajattelin myös ilmoittautua ensi sunnuntaina käytävään Marka rundtiin, lienee sopivaa harjoitetta Finlandiaa varten. Bymarkan hiihtobaanoista sanoisin, että hyvät on ja mäkeä riittää, joskin ladut ei aina (=juuri koskaan) mitään rautatiekiskoja ole. En myöskään suosittele voitelemaan suksia keskustan kelin mukaan, on mahdollista että liisterit jäätyy pohjiin ja joutuu tulemaan häntä koipien välissä takaisin. Ei sillä että mulle tällaista sattuisi, sillä tiedän varsin hyvin että ylempänä on kylmempää, ja hiihtokelikin voi olla toinen. No totta kai näin kävi, sehän tässä korpeaakin, ei niillä lankuilla olisi hiihtänyt enää Mietaakan!

Phuh. Olen tässä tullut huomanneeksi, että norskit todellakin ovat ulkoilmakansaa. Kotimaassa kun on tottunut, että jos nuorukaiset ulkoilemaan talvisaikana menevät, on kyseessä painovoiman avulla tapahtuva lökäpöksyurheilu. Täällä sen sijaan kun ootellaan skibussia, kainalossa onkin murtsikat ja selässä reppu täynnä evästä. Parikymppisillekin näyttäisi näet olevan kuuminta hottia villapaita päällä hiihdetty langtur. Myöskin kahvilat antavat mahdollisuuksia reippaalle ulkoilmaelämälle, niissä kun on terassit auki myös näin talvisaikaan, jotta kunnon turskanpurijat pääsevät nauttimaan minttukaakaotaan tai Dahls Pils:iään vapaan taivaan alle. Eikä kelit vielä mitään terassikelejä ole olleet, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Solsiden på natt

Jonkinlaista yleiskuvaakin kaupungista on ruvennut jo muodostumaan. Sanoisin että ihan hauska city, keskusta sellaista Eira-tyyppistä vanhaa ja tyylikästä kivitaloa, loput rinteessä olevaa puutaloaluetta, vähän kuin köyhän miehen Hovinsaarta. Meikäläisen asuinalue Solsiden sitten onkin vastarakennettua juppialuetta, paikallinen ostoskeskus on hyvä mutta ei niin halpa, ja kahvilat melkomoisen trendikkäitä.

Tunnelma cityssä tuntuisi olevan perin leppoisa, ja kaupungissa on myös sopivasti elämää. Paikalliseen pubikulttuuriin olen kerennyt tutustumaan yhden kapakan verran. Olavs Pub og Spiseri on ihan mukiinmenevä paikka yhdelle ölkköselle, taustalla soi kevyen leppoisa taustarokki, mutta asiakaskunta ainakin illansuussa on sellaista 40-60 vuotiasta. Sopiva paikka jos siis haluaa muistella kadonnutta nuoruuttaan 70-luvulla.

Trondheim city

Kulttuurikorneri

Kulttuurikornerin tavoitteena on tutustuttaa kuulijamme Trondheimin kulttuuriin (sekä korkeaan että matalaan), nähtävyyksiin sekä historiaan. Aloitamme historiasta, sillä ymmärtääkseen nykyisyyttä ja sen eri vivahteita, on tunnettava menneisyys. Vai miten se nyt meni. Yhtä kaikki, sen enemmittä jaaritteluitta päästetään Olav Tryggvason kehiin.

Ettei nimittäin olisi ollut kyseinen Olavi, joka perusti myöhemmin Trondheiminakin tunnetun Nidaroksen kaupungin Nid-joen suuhun herran vuonna 997, paikka kun oli puolustuksellisesti hyvä. Tarujen mukaan Tryggvasonilla oli sangen värikäs elämä. Muinaisen kuninkaan Harald Kaunotukan pojanpoikana Olav oli jo nuorena joutunut maanpakoon Novgorodiin, jossa onni ei ollut myötä ja hänet oli myyty orjaksi baltiaan. Jo vaan sattui kuitenkin Olavin ollessa yhdeksän vanha Sigurd Eirikson olemaan keräämässä veroja Novgorodin hallitsijan Valdemarin piikkiin, ja Olavin huomatessaan osti tämän vapaaksi. Siellä Olavi pääsi aina henkivartioston päälliköksi, mutta tuli erotetuksi tehtävistään tultuaan liian suosituksi ja lähti perustamaan omaa viikinkijoukkoaan.

Saattoipa olla niinkin, että Tryggvason oli melkomoisen hyvä viikinkipäällikkö. Kymmenisen vuotta hän ryösteli joukkoineen Baltiaa, Hollantia, Englantia, Skotlantia ja Irlantia. Suurinta suksee oli Englannissa, missä Tryggvasonin johtamat joukot saivat suuria lunnaita itseltään Englannin kuninkaalta Etherlediltä useaan otteeseen. Vuonna 995 sai Olav päähänsä vaatia Norjan kruunua itselleen, ja totta vie sen saikin syöstyään Jaarli Håkonin vallasta. Nidaroksen Olav perusti luonnollisen sataman ja strategisten ominaisuuksien takia hallintopaikakseen, ja täältä käsin taisteli paikallisia pakanoita vastaan, kristitty kun oli. Kävipä siinä muuan Leif Eriksonkin kastautumassa vielä ennen vuosituhannen vaihdetta. Leifhän luultavasti löysi Amerikan pian tämän jälkeen purjehdittuaan Islannin ja Grönlannin kautta kohti länttä.

Loppunsa Olav kohtasi vuonna 1000 Svoldin taistelussa. Siellä hänen laivastonsa tuli yllätetyksi Tanskan kuninkaan Sweyn Vahvaparran, Ruotsin kuninkaan ja Jaarli Håkonin poikien saarrettua tämän. Olav taisteli urheasti pohjolan parhaan laivan Ormurin Langin kannella. Jäätyään viimeiseksi joukoistaan, hyppäsi Olav meren syleilyyn kilpensä suojanaan, ettei häntä enää voitaisi vetää takaisin kannelle. Tanskan ja Ruotsin kuninkaat ottivat tilaisuudesta vaarin, ja jakoivat keskenään Norjan.

Siinäpä Olavin tarina pääpiirteissään, pahoittelen asiavirheitä, mutta tuhat vuotta vanhoista saagoista on välillä aika kinnaksella selvän saanti. Viikon päästä lisää jonninjoutavia.

Olav Tryggvason, Trondheimin toria valvomassa

Täällä Tuomas Mattila, Trondheim

Arkistojen kätköistä: Heinonen murskasi muut Steniuksentien derbyssä

2010-02-05T20:54:00.007+02:00

Kauden avaava, jo perinteikkääksi muodostunut Artturi Kanniston muistokisa käytiin kipakan pirteässä pakkassäässä. Tässä Steniuksentien derbyssä kilpailumuotona oli tällä kertaa rogaini, jonka reitinvalintakiemurat hallitsi parhaiten punamustiin täksi kaudeksi vaihtanut Mikko Heinonen. Hän jätti kakkoseksi sijoittunutta Tuomas Stoermer Mattilaa yli kuusi pistettä, ja juuri Thaimaasta kotiutunutta Jaani Lantelaa jo kymmenisen pojoa.

"Jouduin matkan aikana vaihtamaan suunnitelmaa, ja se kannatti", yömiehenäkin tunnettu Heinonen kertoo, "luulen valintojeni osuneen aika nappiin. Lopussa saatoin tosin hävitä spekulatiivisesti pisteen, kun en uskaltanut hakea kauempaa rastia sakkojen pelossa. Kaiken kaikkiaan suoritus oli muutenkin hyvä, tosin muutaman 2-5 sekuntisen reitinvalintavirheen itseltäni löydän."

"Harjoituskausi on sujunut kaikin puolin hyvin. Uusi valmentajani Antti Harju on laatinut yksinkertaiselle miehelle yksinkertaisen ohjelman, joka keskittyy ennenkaikkea lantion aukaisuun ja juoksuvauhdin parantamiseen. Selkeää kehitystä onkin jo tapahtunut, minkä myös valmentajani ja uudet seurakaverini ovat tyytyväisenä panneet merkille. Kesän ykköstavoitteena on Firmaliiga Grand Slam, mitä en nykyisen kehityksen jatkuessa pidä lainkaan mahdottomana", Heinonen päättää hymyillen kilpaa auringon kanssa.

Iloinen voittaja voitonmaljan kanssa (kuva lavastettu, toim. huom.)

Toiseksi jäänyt Stoermer Mattila sen sijaan ei ole ollenkaan tyytyväinen päivän saldoon: "Sorruin turhaan näpräilyyn. Ennakkospekulaatioista ja paikallistuntemuksesta ei tällä kertaa ollut hyötyä, yritin liian vaikeita ratkaisuja ja tein lisäksi jopa yli minuutin virheitä", pettynyt Stoermer Mattila tuhahtaa. "Juhannukseen asti tulen asustamaan Norjassa, ja päivän kunnon perusteella suunniteltu kevyen ylläpitävä lenkkeily lienee syytä unohtaa ja ottaa astetta rouheemmat harjoitteet käyttöön."

Kolmantena maalilinjan ylittänyt Jaani Lantela sen sijaan ei voinut kuin ihmetellä voittajan vauhtia. "Ehkäpä viime viikkojen maratonhieronnat olivat löysistyttäneet miehen, terävyyttä ei löytynyt", Lantela toteaa viiltävän analyyttisesti.

Nusari, 24.1.2010

MM-Trondheim

2010-02-01T20:44:00.003+02:00

Nuivameininki sai pitkän väännön jälkeen julkaisuoikeudet sanomalehti Nuivan Suomen maanantain D-osion julkaisemiseen interwebissä. Ei muuta kuin maanantaimasennusta purkamaan Nusarin MatkailuMaanantain pariin, kevään aiheena on Trondheim, tulevia kisoja silmälläpitäen. Silvoplee.

Ei olis ukko arvannut että blogibisneksessä on varaa lähettää toimittaja paikan päälle taustoittamaan tulevien MM-kisojen isäntäkaupunkia. Palkallisena, asuntoedulla ja päivärahat päälle. Noh, täällä kuitenkin ollaan, ei pöllömpää sanos. Vaikka journalistiikka on pirun hektistä hommaa, niin ajattelin tässä samalla myös kirjoitella DI-työn paikalliselle parin miehen puljulle, ja valmistua. Näin niinkuin sivutöinä, ei täällä iltaisin muutakaan tekemistä ole.

Mutta asiaan. Koska vasta kerkesin asettua, kovin paljoa ei ole paikallisesta kulttuurista sanottavaa. Sen verta olen tehnyt havaintoja, että bicmac-indeksi on sangen suolainen, nimittäin kotimaan valuuttaa yli kympin. Mikäs siinä, jos on turskanpurijoiden öljyrahoja mällättäväksi, mutta kun ei ole. Myös olut on varsin kallista, jos alta viidenkymmenen NOKin litrahinnalla sitä onnistuu kaupasta haalimaan, voi onnitella itseään. Eli pilsut mukaan viimeistään Ruotsin puolelta. Sama ulkomaisille kuulijoillemme: bring your own beers, it's f*cking expensive!

Taustoitin vielä faktoja citystä Salmen mustalle listalle (eli ns. haastajaryhmään) kuuluvalta T. Tervolta. Sanoi ettei käynyt pari vuotta aikaisemmin kevätpuolella kertaakaan suunnistamassa, hyvissä maastoissa on lunta touko-kesäkuulle asti. Tosin näinollen kevät on täällä aikaisessa, nykyilmasto vaikuttaa siltä että Helsingissä on lunta juhannuksenakin. Sinänsä keli on ollut positiivinen yllätys, ei täällä aina sadakaan viistoräntää kuten 2007 NSM:ssä, vaan aurinko paistaa ja pakkasta on kotoiset 15 pallia. Tätä toimistolla tiedettiin olevan luvassa koko helmikuulle, Gjerdalen-lasit päähän ja hiihtämään!

Lisää perusnuivaa natustelua viikon päästä, sekä kulttuurikorneri.

Täällä Tuomas Mattila, Trondheim

Pardon me while I burst

2010-01-23T20:01:00.003+02:00

Johan on perin vaikiaa. Seison ihan tässä muurin takana. Alta ei tällä kertaa pääse, kiertää ei voi eikä ylitykseen tahdo oikein voimat riittää. Pitäs joo olla positiivinen ja päästä henkiseen tasapainoon. Ei täs kuitenkaan mitään Airiloita olla. Just kun sain vuoden loppuun kelkan raiteille ja hitto- asiat solju eteenpäin, ni sit antaa taasen sellasta karusellia ettei meinaa ees seinästä tukemalla jalat kantaa. Antaisivat olla, ihmiset ja jalkavaivat. Lähtöruudussa taas, olo on kun sillä kolmannella flipperipallolla joka ei ees osaavissa käsissä voi muuta kuin kimpoilla puskurista toiseen. Toivottavasti kohta leikataan ja huuhdellaan, polvi ja ongelmat pois...

Don't turn away
I pray you've heard the words I've spoken
Dare to believe, over one last time, then I let the

Darkness cover me
Deny everything
Slowly walk away to breathe again
On my own

Carry me away
I'll need your strength to get me through this
Dare to believe, over one last time, then I let the

Darkness cover me
Deny everything
Slowly walk away to breathe again
On my own
On my own
On my own
On my own
On my own

Dare to believe, over one last time, then I let the

Darkness cover me
Deny everything
Slowly walk away to breathe again
On my own
On my own

...suffocate your own empire!

Meu Deus! Taskulisko feat. Ultimo Retardo

2010-01-07T21:32:00.010+02:00

This is Rauno Ratilainen speaking from Finland. Netti kustantaa sen 20 euroa/vrk, joten on jäänyt päiväkirjan pitäminen finanssipoliittisista syistä vähemmälle. Tuskin olisin jaksanut, vaikka millanen hillopäällikkö olisinkin. Isketään alkuun vähän aspektia millasta lantaa arki Portugalissa voi olla. Tai siis on. Matkustuksen problematiikkaa analyseeraa osuvasti T.Urkka artikkelissaan www.ajomies.blogspot.com

Kalustovertailu

Kulkupeli: Canyon Nerve RC

+ Väri
+ Vaihteet (on)
+ Hanuriystävällinen jousto sekä eressä että takana
+ Kulku

-Hinta (1800,-) -> Kiinnitetty pääoma
-Vaatii lukon

Kuljettaja: Ultimo Retardo

+ Alavääntö (=alamäet)
+ Potentiaali
+ Colossaalinen irtiottokyky

- Teho/paino- suhde
- Kone (uupuu)
- Irtiottokyky testattu vain Taskuliskoon

Kulkupeli: GKX RA 100 (aluminium frame)

+ Hinta (89,90,- Modelo)
+ Heitteillejätön mahdollisuus
+ Kierrätysarvo (alumiini arvossa)

- Vaihteet (vain paperilla)
- Hitsausherkkyys
- Ajoasento (yli 140cm)
- Kulku ja sen puute

Kuljettaja: Taskulisko

+ Il Piratan kaltainen mäkikauris
+ Yltiöpositivistinen käsitys koneen suorituskyvystä
+ Sama taidoista (pakko saada kolme plussaa)

- Muut Il Piratan piirteet (maistuu)
- Kärsivällisyys (ja sen puute)
- Vauhti
- Meluhaitta (Retardon korviin alati kantautuva ruikutus)

Ei vaineiskaan kivaahan täällä on ollut. Miksei olis ollut, kun seurakin on mitä parhainta. Tuukan kanssa vedelty jo toista viikkoa lusikassa. Kyllähän se silläkin kotiolot sentään voittaa. Joskus syksyllä tuli laadittua aika tiukka aikataulu kohti askeettisuutta, ammattimaista meininkiä ja henkistä harmoniaa. Noh (Junnu-huokaus) kaukana ollaan. Ainoa asia, joka tähän mennessä on aikataulussa on vamma ja son polvessa. Huoltaa jaksoin muutaman päivän- ei auttanut ni veän sit väkisin. Joka askel sattuu niin juostessa kun kävellessäkin, mut kuulemma Matte oli juossu saman vaivan pois vuonna 1986, niin eiköhän se multakin onnistu. Liiallisesta harjoittelusta ei ainakaan ole kyse (kaikkien yhteneväinen diagnoosi).

Ehkä hieman Evoran sateen sakkaavaan arkeen iloa tuo nuo vetreät pakarajuoksukeisarit R.Atilainen ja H.Eiskanen (nimet muutettu). Ukot ajaa nimittäin aika isolla. Lantio ei toimi ei sitten uhtaan ja reidet on konkriittia, mutta motia on enemmän ko vavoilla yhteyttämiseen yhteensä. Ihan tähän väliin, kun vielä muistan. Joku vanja tavattiin hotellin saunassa. Sano asuvansa tolomiiteilla ja että äiti löysi mamleejevin ja opetti suunnistamaan. Jatkoi siinä, että oli JWOC:ssa 8:s sprintissä. Noh (Junnu- huokaus), eipä arvannut vanja notta google on tosiasia ja jos joku on varma niin se on ainakin varma, ettei ollut. Rikkaat ja rehelliset, kyl tyä tiiätte. Varmaan varasti pytyn ja hanat mennessään. "Meni eilen kankahalle taju- sitä tarvinnutkaan en."

Ainoa indeksi mikä täällä nousee on painoindeksi. Yksi ominaisuus on kuitenkin kehitetty äärimmilleen ja se on lounassämpylän vääntäminen. Edellisillä ei todistettua yhteyttä.Niin, se käy nykyjään kuin pogeston tv vetskuilta. Välikaljalla alas huuhdottuna valmistaa optimaaliseen kolmivuoromakaamiseen. Kuvat puhukoon puolestaan niinko huippusuunnistaja Anjalan EA- leiriltä.

Mitäs vielä. Ainiin, kinkkasin leiriskabasta arvokkaan voiton. Todellisuudessa tuli Terolta käkeen 5sek, mutta tasoitukset huomioiden olin käytännössä ylivoimainen. Siitä irtosi pullo reservaa, mutta erityisen arvokas oli tupla tai kuitti- veto Tuukkaa vastaan, jonka voitosta irtosi 10litraa punkkua, tuli muuten tarpeeseen. Tuukka ehkä hieman optimoi vireensä antaen 5,8km:lle tasoitusta 5min 20sek...takkiin tuli pari kyöstiä. Taistelussa menetettiin myös yhdet addun trikoot, lonkka ja lantio (jos niitä nyt koskaan käytössä olikaan). Siis Tuukalla, ite veän Gadibaksilla ilman lonkkaa ja lantiota.

Viikonpäivistä, kuukausista saati vuosista ei täällä Pirkkalassa paljoa pidetä lukua. Koulu alkaa kuitenkin ensi maanantaina 11.1.2010 eli vuoden on siis jossain välissä täytynyt vaihtua. Muistikuvat on erittäin hataria, mutta kovalevy antaa kyseiseltä päivämäärältä seuraavaa dataa:

"Hello. Yes we only need new towles and some toilet paper. Obrigado."

Åbo!

2009-12-31T23:29:00.002+02:00

Koska Riihimäki sijaitsee faktisesti Pyhtäätä pohjoisempana, niin suuntasin tämän talven etelänleirillä Turkuun, tuohon suomen suunnistuksen entiseen mekkaan.
Arki Turussa sujuu kuin itsestään. Viikonpäiviä tai kellonaikoja ei tarvitse pahemmin seurata.
Herätys yhdentoista aikoihin, aamupuurot ja kahvit naamariin, vaippojen vaihto ja lenkille. Lenkkimaastothan ovat sitten kerrassaan mahtavat.

Lumetonta juoksualustaa ei juurikaan löydy. Halisten sillan jälkeen kaukolämpöputki oli tosin sulattanut n.30m pyörätienviertä. Siinä laputellessa oli mukava sulkea silmänsä hetkeksi räntäsateelta ja kuvitella itsensä vielä muutaman tuhat kilometriä etelämmäksi. Missä tää nykynuoriso sitte nykyään käykin. Etelä-Afrikassa ja Portugalissa. En mie näitä enää tiiä. No kuitennii, maasto kumpuilee koko ajan ylös alas, mutta mäet ovat mukavan juostavia. Mäissä huonon kunnon huomaa heti, MTV3:n kiekkoasiantuntija varmaan toteaisi "ja hengästyminen on tosiasia". Sykkeet ovat todennäköisesti ainakin 10 pykälää entisaikoja korkeammalla. Varmaksi en voi sanoa, sillä sykevyön näin viimeksi viime vuosikymmellä.

Takaisin päivärytmiin. [Ette halua tietää]. Maltillisen alun jälkeen on
on kova into siirtyä harjoitteleen kovempaa.

Tää lohkasu ilman muuta ohjenuoraksi:
"Fysiikka,Taito ja Psyyke yhdistettynä kaikkeen urheilijan tasapainoiseen elämään vaikuttaviin tekijöihin."

Kuka näitä nyt sit laskee? (Onk kukaa nähny mun toista sukkaa?)

2009-12-22T21:40:00.004+02:00

Tuli tehtyä pikainen kierros Ylläksellä parin kaverin kanssa. Otin heti kärkikynään kuumeet ja lunssan, mutta se talttui nopiasti lauantaihin mennessä kiitos vahvistuneen henkisen kantin- mitä nyt vähän purskahteli lauantaina lenkin jälkeen verta nenästä ja suusta. Sitähän nyt sattuu kaikille. Lauantai on muuten Ylläksellä vaihtopäivä vissiin turistien lisäksi latukoneiden ruuvaajilla. Lunta oli tullut yöllä sellasen 5cm ja koko päivän tiputteli hissuksiin lisää, mutta kun ei voi ajaa niin ei voi ajaa SAATANA. Maltoin ekan 50min kahlata hissuksiin, mutta sen jälkeen kiusaus itselle vittuiluun kasvoi sen verta kovaksi, että pukkasin siellä aerkin molemmin puolin seuraavat 3h 20min. Yritin saada välillä jostain ajatuksesta kiinni matkan jouduttamiseksi vain kadottaakseni sen samoin tein. Taidan olla aika tyhmä. Seuraavana päivänä hiihdin tunnin täysillä. Viime vuonna samoihin aikoihin sama treeni SP:n, Tuukan ja Tinskin kanssa (jättäytyi tasamaalla katkenneella sauvalla hieman taaemmas). Tuntu, et sillon hiihdettiin pirun kovaa ja nyt en päässy mihkää. Kaikkeni kuitenkin annoin, enkä viimeisellä vartilla enää nähnyt juuri eteeni saati pystynyt ajamaan autoa takaisin mökille. Pari päivää ehtii nyt tankata kinkkua leuan alle, mikäli sinne nyt mulla edes mitään mahtuu, ja sitten onkin aika suunnata pariksi viikoksi Portugaliin. Jalka alkaa taas olemaan käyttökunnossa. Kortisoonin ja erittäin epämiellyttävän yövenytyssukan jälkeen ihmekös tuo. Odotankin tulevaa reissua ehkä enemmän kuin mitään ennen- oikeesti. Helppo lähteä, kun kunto on niin kuralla, että vähän pieleenkin mennyt leiri tulee tasoa oleellisesti nostamaan. Jos antaa nettiä ni pistän nättiä päiväkirjaa tulemaan...niin nättiä.

...loppuun pitkästä aikaa pari nasevaa biisivinkkiä:

http://www.youtube.com/watch?v=UJiH5lRmLi8

-Sopii hyvin vuoden 2006 Norton Malbecin ja tomaatti-basilika grissinin kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=zxPcmi1U25g

-Tätä ei kovinkaan karju kuuntele kuivin silmin!

Lähtötaso Portugaliin

On - ollut - työ? Työ työmiestä rakastaa? Työ miehen töihin ajaa?

2009-12-05T11:14:00.002+02:00

Siinäpä pari otsikkovaihtoehtoa jatkojännärin tälle osalle. Sarjan vakiolukijat, joita ei liene montaa - jos lainkaan, tajunnevat viittaukset menneisiin kirjoitelmiin. Huumori on hieno laji, ja sen tämä palsta kiertää kaukaa.

Vakava on tämänkertainen aiheemmekin. Ei nimittäin perse kestä urheilua, ei vertauskuvallisesti saati sitten sanantarkasti. Oli siis korkea aika astua työelämään. Sinänsä olin melko onnekas, että näinä synkeän maailmanlaman aikoina sain työpaikan vieläpä kohtalaisen hyvin ehdoin, en joudu maksamaan paljoakaan kuussa tästä aikuisten päivähoidosta. Toisaalta taas epäonnekas lähinnä keskipitkästä opiskeluajasta johtuen. Erästä tunnettua suunnistusajattelijaa lainaten: "Ohjeeni fukseille on: opiskelkaa täyspäiväisesti ympärillenne katsomatta, valmistukaa nopeasti ja menkää töihin heti kun mahdollista. Näin ette tiedä paremmasta, mihin taas ehtii kymmenen vuoden opiskelija - suunnistelijana olossa jo tottua. Sen jälkeen vasta korpeaakin mennä töihin." Käytännössä todeksi testattua tietoutta.

Normaali työpäivä menee jokseenkin seuraavasti. Aamulla ajelen kelmeän kuun loistaessa taivaalla Espooseen muiden wannabe-porvareiden joukossa. Oikeat porvarithan ajelevat vastavirtaan Espoon ranchiltaan Helsingin keskustaan Annankadulle töihin, joten matka tähän suuntaan sujuu melko sutjakasti. 8.16 leimaan itseni sisään, ja kärvistely alkaa. Työtehtäviini kuuluu koneen näpyttelyä ja tehokkaan näköistä surffailua, suhde riippuu työtilanteesta. Lisäksi kahvia pitää juoda joukkueessa, jottei insinöörien ammattitauti mahahaava pääsisi arpeutumaan. Se kyllä pitää sanoa, että näin luterilaisen työmoraalin omaavaa ihmistä korpeaa jos on töissä ilman tekemistä. Surffailla voi kotona ilmaiseksikin, tästä sentään maksetaan että saisi tehdä töitä.

Yhtä kaikki 16.32 leimaan itseni ulos ja ajelen kuunvalossa kohti kotia. Sekin hyvä puoli tässä työnteossa on, ettei arkisin pääse auringonvalo häikäisemään. Eipä sillä, tässä eräs päivä satuin katsomaan ikkunasta ulos aika tarkalleen 12.15, maallikosta vaikutti että ilta oli jo hämärtämään päin. Pimeä on Helsingin talvi mutta sitäkin synkempi.

Menneen työviikon kohokohdista mainittakoon puhelu Norjaan. Ei kuitenkaan käänteisen aamupalan muodossa, taikka inventaarion. Mitä näitä nyt on. No joo, sateista on kuulemma sielläkin. Syy puheluun oli engelsmanni-mulperien vetäytyminen, joten otettiin käyttöön plan-B. Trondheim 2010 -projekti alkaa tammikuussa. Mitä nyt olen muitten suunnistelijoitten juttuja lueskellut, niin se on nyt kovasti muotia.

P.S. Korjattakoon edellisestä jutusta, että naissuunnistelija kirjoitetaan yhteen eikä väliviivalla. Asiasta on tullut runsasta lukijapalautetta.

Schockolade auf Scheisse

2009-11-25T12:10:00.000+02:00

No minä en hallitse ajankäyttöä, vaan pikemminkin ajankäyttö hallitsee minua. En juuri ryyppää, reenaa tai tee töitä / käy koulua, vaan pikemminkin haahuilen läpi harmaan marraskuun.

Mennyt ylimenokausi on kuitenkit ollut sitä övereintä ylimenokautta. Koska en ole juuri suunnistuskissanristiäisissä juossut, ei ole morkkiskaan päässyt iskemään eikä siis syitä lenkillä käyntiinkään ole juuri ollut. Taustalla on tietenkin elämäntyylin muutos kannelmäkeläisestä opiskelijahulttiosta etelä-haagalaiseen pikkuporvarilliseen perhe-elämään. Harjoittelemattomuus on yllättäen vaikuttanut myös negatiivisesti fyysiseen kuntoon, piruuttani kävin testaamassa Kanavuoren testiradalla että häviän paikallisille nais-suunnistelijoille aivan pystyyn. Hyvässä kunnossa pystyisi sentään vähän laittamaan kampoihin, vaikka eihän se silloinkaan mitenkään saletti olisi.

Vanha tuttu reeni-dipoli-päikkärit-reeni yhdistettynä välisurffailuihin joutaa sekin mennä, viimeinen joutilas viikko ennen eläkettä on käynnissä. Taidanpa alkajaisiksi lukaista Muugensteinin elämänkerran "Määrä miehen töihin ajaa", jos siitä vaikka saisi vaikutteita kuinka vajota töiden ohessa suureen isänmaalliseen reenikeskittyneisyyteen. Sehän kuuluu kaikkien itseäänkunnioittavien suunnistajien talveen. Toishaalta, eipä sitä rajattoman vapaa-ajan aikanakaan ole pystytty määrissä kilpailemaan. Likimainkaan. Aina on mäksää mukaellen tullut 500h vuodessa rikottua. Hyllystä löytyisi myös W. Juckman - Jokkerin niksikirja; josta voisi hakea ideoita näyttävän näköisiin laiskan miehen reeneihin. Sitä paitsi sangen hyvin silläkin näyttää pärjäävän, sadan sakkiin aina vaan niin että heilahtaa.

Hmm, taidan kuitenkin kallistua opukseen Schaft P. Meister - Schockolade auf Scheisse. Suomenkielisen laitoksen esipuheessa luvataan: "Jos alkemistit onnistuivat tekemään kultaa, mikseivät suunnistajat oppisi tekemään paskasta pannacottaa? Sisältää tutkielmia yrityksistä aiheen parissa. Kiukulla vaan, oppiipahan olemaan." Melko sekavaa, mutta näissä merkeissä.

Aiheen vierestä sen verran, että kannattaa katsoa W. Pakko siinä on jotain olla, jos se saa köyhän opiskelijan täältä jääkarhujen ja iglujen maasta säälimään maailman mahtavimman valtion edellistä presidenttiä. Mittakaavaero on olemassa.

Läpi hangen ja roudan

2009-11-22T22:09:00.003+02:00

Aivan mieletön viikko takana! Pakko ehkä vähän blastata siksi johtava se oli. Maanantaina oli ensin liikunnan appro- ryhmän saunailta Caribian kylpylässä. Koko saunakylä varattuna ja rutosti aikaa kikkailla liukumäissä. Itse selvisin mustelmilla, joillekin turmariipunta koristeköysissä tuotti hankaluuksia tuloksena auennut silmäkulma. Erityisesti illasta jäi mieleen (jotain jäi mieleen) saunan kuorosodat alastomat tytöt kylmäaltaassa. Aamusta kurvailin vielä herrasmiehenä yhden tytöistä pyörällä kotiin ja aivan väärälle puolelle kaupunkia ja sieltä sitten kävellen kotio. Etäisyyden arviointi petti hieman ja taksi olisi ehkä nohevammalle kaverille tullut kyseeseen. Alta kahden tunnin nipistin kuitenkin, kun pistin puolesta välistä iso kassi selässä juoksuksi. Tiistaina oli toivoa antavat kuorotreenit ja sen kunniaksi TPS-Lukko. Peli oli paska, mutta tunnelma jäätasolla suoraan Lukon jäähyaition takana oli kohdillaan- Fucking Chicken! (kts. Tikitalk) Keskiviikkona joutu vähän vetämään henkeä. Toki ratkiriemukkaat näytelmätreenit piristi päivää. Torstaina paukittiin sitten pikkujouluristeilylle. Meno oli melkosta ja ilta päättyikin suorilta aamupalalle. Viimoset 20min ennen aamupalan alkua meinas olla odottavalle pitkät ja niinpä siinä otettiinkin poikain kanssa vartin nokoset lusikassa tietenkin. Seuraavalle päivälle olikin kuoroporukalle varattu yksityissaunat kylpyläosastolta eikä suoraan punkasta yhtään huono päivän käynnistys ollutkaan. Saunakeikan huipensi munaruletti (säännöt voin pistää kiinnostuneille) porealtaassa ja poikakuoron kenraali. Keikka vedettiin saunan lauteilta oven edessä istuvalle, asiantuntevalle yleisölle. Positiivisen palautteen siivittämänä itsellekin kasvoi muutama rintakarva ja se olikin oiva kimmoke loppupäivälle. Laivalta olvimainoksesta tutulle kaverille etkoille tahi jatkoille kummin vaan ja sieltä kapakkiin. Karaokesessioiden ja viimosten hitaiden jälkeen kun vihdoin sain ne makkaraperunat viideltä kouraan oli olo kuin olevaisen oskarilla. Lauantaina kotiin hoiperreltua olikin vuoro Beitostölenin MC:n avauksen ja mikäs sen mukavampaa, kuin seurata happoheikkisen sulavaa liikehdintää paiton alta. Tänään siihen vielä viestit ja näytelmätreenit, niin kaikinpuolin laadukas viikko takana. Ei ois ukko arvannu et tohon saa vielä tungettua kolme punttitreeniä,pitkän ja kovan joukkoon. Alan lähestyä Maken tasoa ajankäytön hallitsijana!

Linkistä voi kujuilla lyhyttä pätkää saunatreeneistä: http://www.sendspace.com/file/idg26d

Miten pitää liikkua, että salpaa Joren hengen?

2009-11-03T21:44:00.002+02:00

Pari päivää on jo saanut harjootella ja olo vastaa vähintäänkin reinkarnaatiota. Mieli on hetimiten virkeämpi ja saa muutenkin asioita hoidettua ihan eri tatsilla, kun on taas normaali päivärytmi päällänsä. Moni luulee et olis helpompi hoitaa juoksevia asioita, kun on paljo vapaa- aikaa, mut ei se oo. Nonii loppu metsälät heti siihinniin. Veikaan muuten, että Milani vie Madridia niinku vieraissakin...olisko perus 2-1. Reali on vähän niinku kooärrä, liikaa staroja samanlaisen paidan alla- ei pelaa enään henkilökemiat. Tukkaan ilmestyy heti viimeinen väri, kun saa paikan avarista ja avopaikasta pistetään katsomoon. Pitäs saada Puskas takas piikkiin.

Olihan sitä asiaakin. Jonkun täytynee paikata tuo äspeen jättämä ammottava aukko ja ne neljäseiskan nokialaiset. Musta siihen ei ole, mutta tulee varmaan olemaan entistä vaikeampi puhua itteä lyhimmälle mahdolliselle osuudelle. Siksi otankin samantien sopulia sarvista ja alan ravaamaan joka torstai Turun seudun yökupissa ihan majoisen arvona. Voittorahoilla ostan naulakon. On sitten silmä kohdillaan, kun paikallisen kemalin rulla puntissa lähtee sitä 12km:n yötä rimpuilemaan. Sori. Tokkopa ne mua sinne kuitenkaan laittaa,ei ne niin tyhmiä ole. Vähän niinku olis pistäny kojon joukkuemäkeen. Vaadittava tason nousu tulee pohjoiskalotin karvaisimmalta mieheltä, pyhtään paroni saibolta. Miehen elämäntilanne, asenne, motivaatio ja ennenkaikkea maha ja selkä on nyt siinä tikkamasalassa, että piiskaan sen vähintään bulgariaan ehkä rontheimiinki. Viestialistuksethan on semiselviöstömö. Seuraavan jutun saa hei sit laittaa joku muu, mulla alkaa olla vietävän vaisua tää.

Esikastelu

2009-10-25T18:13:00.005+02:00

Hektistä aikaa. Pitää niin kiirettä alkoholinkäytön kanssa, ettei meinaa ehtiä tehdä oikein mitään. Muutoksen tuulet puhaltelee vähä sillä ja tällä saralla ja ovi käy seurassa, kuin jokereissa keväällä. Aravirta kuitenkin jatkaa.

Ens sunnuntaihin asti on vielä aikaa kasata morkkista, sen jälkeen loppuu ruikutus. En kuitenkaan meinannu tällä kertaa hypätä ihan instana semoreenikeskittyneisyyteen, vaan lähden tavoittelemaan portaittaista kohoamista kohti ideaaliasketiaa. Kun elämässä ei tällä hetkellä muutakaan urheilun lisäksi ole koen tavoitteen olevan täyttä realizmia.

Ensimmäiseksi marraskuussa laitan elämänrytmin kohdilleen. Loppuu se kolmeenneljään koneella kyttääminen. Joka ilta kyseisen vuorokauden puolella nukkumaan ja unta itselle se optimi 7-9h. Toisena muutoksena lopetan nettipokerin hakkaamisen ja teen paluun kätsärin pariin. Tavoitteena oppia käyristä jotain. Joulukuussa pistetään korkki kiinni (marraskuussa ei vielä pysty, liikaa aihepiirillä höystettyjä tapahtumia kalenterissa). Samalla isken ravintoasiat kuntoon. Täytän ruokapäiväkirjat ja käyn vastaanotolla laadittamassa henk.koht. ruokaohjelman. Tuskin tulee sisältämään nameja tai sipsilöisiä, joten ne jää poies ku ittekseen. Tammikuussa, kun joku rasitusmurtuma alkaa viimeistään kolkuttelemaan, on lihashuollon aika astua kuvioihin. Hierontojen lisäksi aloitan aktiivisin (päivittäisen?) itseni hinkkaamisen ja hötkyttelyn jolla maksimoin treenin puremisen ja palautumisen. Ainiin, meinas unohtua...Oon kuulemma henkisesti liian ailahtelevainen et voisin pärjätä. Pitää löytää sisäinen harmonia leijumisen ja ranteet auki- fiiliksen välillä. Analyysi hieman ihmetyttää, koska olen mielestäni uinut melko syvällä ja melko pitkään. Eniveis. Helmikuussa alan ajattelemaan positiivisesti ja analysoimaan tekemisiäni tavoitteena kehittää itseä ihmisenä ja yksilönä. Lopetan synkistelyn ja alan uskomaan ihteeni terveellä tavalla ilman henseleiden paukuttelua. En muuten ees käytä henkseleitä. Keväällä etin ittelleni naisen ja isken itteni onnen kukkuloille, se jos mikä on lääke sisäiseen harmonian löytymiseen- Mazel tov!

Kaikki tää ku toteutuu ja siihen selkään en o yhtään kipiä ja kaikki treenit puree täydellisesti, ni saatan kehittyä ens kaudeksi ihan kelpo viestimieheksi.

Teekkarisuunnistajat - antaa mennä

2009-10-24T13:37:00.002+03:00

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, miksei siis huonokin. Pari päivää sitten oli TeekSun saunailta, ei ehkä kohdallani viimeinen mutta loppu lähenee. Joku saattaisi sanoa että on jo aikakin, paikalla olleista naamoista kun en tunne enää puoliakaan. Uusista junnuista kuvittelin yhden tietäväni. En tiennyt, ei se ollutkaan Westerinen. Ei sillä että olisin tiennyt mikä mies Westerinen on, että ei se paljoa olisi auttanut.

No joo, kaikki sujui kuitenkin vanhalla hyväksi havaitulla kaavalla. Alle kortteliotatusta, yllättäen Tapiolan vanhalla kartalla, joita oli kuulemma taas löytynyt joku 2500:n satsi. Legendan mukaan niitä painettiin aikanaan 15000, eivätkä ne ikinä lopu vaikka aikojen saatossa niillä on mm. lämmitetty saunaa. Kortteli itsessään oli tavanomainen, hengenvaarallisia tienylityksiä Tapiolassa, v-mäisen liukkaita kalliolämpäreitä ja tutut vanhat reitinvalinnat. Saunaosuus: normaali. Perus nuivakkaa spekulaatiota lähinnä suunnistukseen ja tuleviin nsm:iin liittyen, ilmaisten oluiden siivittämänä. Ruokana raneja & köttbullareita, mikä on parin viime vuoden linja ollutkin aikaisemman leipää, sulatejuustoa ja banaaneja sijaan. Ilta sai myös arvoisensa päätöksen, Keltsu oli kiinni ja kun ei baariletkaan mukaan jaksanut, kömmin kolmen kommuuniin vielä yö-oluelle ja nukkumaan. Aamulla herätessä olikin puuro valmiina ja hesari pöydässä, hyvä oli siitä ihmisen lähteä orastavan päänsäryn kanssa luennolle piipahtamaan. Näin sen pitää mennäkin, ja on totta tosiaan usein mennytkin.

Silti. On tämä jo nähty. Ura alkoi syksyllä 2003 (ei siis ole mitenkään poikkeuksellisen pitkäksi vielä ehtinyt). Ensimmäisessä saunaillassa pitkätukka-Pepe pieksi loppukirissä, mikä otti nuoren miehen luonnolle. Nykyisellään en ihmettele yhtään että silloin näin kävi. Jos nyt vähän vanhoja muistellaan, niin silloin kantavia voimia oli Pipå, Pajulan vellokset, Pale, Jorma Jormalainen ym. Siis saunailtapuolella, hallituspolitiikasta vastasivat muut, ainakin Turun kommuuni, ja puheenjohtajana silloin taisi olla Räty. Aika kultaa muistot, mutta syyspuolella aina lähti iso remmi kapakkiin, ja kevätpuolella taas otettiin rauhallisemmin, isot pojat veti isoa määrää. Tai Pipå nyt ainakin. Sen aikaisista jäsenistä taitaa muuten nykyisin olla aktiiveja itseni lisäksi vain Pardaali, vähiin on käynyt.

Kaltaiselleni sentimentaaliselle höpsölle muistuu kaikenlaista muutakin mieleen. Ekat NSM:t Göteborgissa 03. Hiihtomestikset Moisanderin lainasuksilla, hävisin Tammiselle. Lukemattomat Jokkerin ventit, myös A-ohjelma n. 1h45min. Vedätyslenkit siihen alle. Sählypelit, toisinaan saunaillan jälkeisenä aamuna heikohkolla tasapainolla. Maan mainio joulubooli. Koti-NSM:t, NSM-kaatajaiset sekä kahdet pikkujoulut samana vuonna, 80-volttinen viruvalgea on vaarallista. NTHI:n hiihtotrikoot. Takki auki päälafkalle. Turhan tiedon mestikset. Junamatka Taaniksen kanssa Trondheimin 07 jälkeen kylmässä ravintolavaunussa. Juomasuunnistuksen toinen toistaan häijymmät maksimiannokset. Kaislikkosuunnistus. Onhan näitä.

Samanlaista henkeä ei enää ole tiedossa. Se ei johdu seurasta vaan miehestä, ei vanhat luut enää kaikkeen taivu. Antaa mennä.

Pikkujouluihin tulen silti, jos vain suinkin pääsen.

Halikkopettyneisyys

2009-10-19T16:33:00.002+03:00

Ei näin pojat, ei näin. "Nautiskelua Halikossa". "Halikkoa nautiskellen". Ootte niin väärässä. Aina pystyy ryssimään. Aina. Siihen DO:kin perustuu. Parit kisataktilliset vinkit:

-maaston suunnistuksellisen vaativuuden aliarviointi, näin pettyy enemmän pummatessa
-ylivauhtia heti k-lta jotta saadaan hapot suunnistusta sumentamaan ja vauhtia jarruttamaan, positiivinen vaikutus myös kulkupettyneisyyteen
-ykköselle heti suuri virhe, jotta pettyneisyys saadaan maksimoitua koko kisasuorituksen ajaksi

Liitteeksi laitettakoon toimitukseen nimettömänä tullut kisa-analyysi, jossa edellä mainittuja kisataktillisia vinkkejä on oikeaoppisesti käytetty hyväksi:

Ennen kisaa

Jole sanoo ettei Varsinais-Suomessa voi pummata lainkaan, olen samaa mieltä. Täällä kaikki on helppoa, lehtiäkään ei enää ole puissa joten virhe on sula mahdottomuus. Föörin kanssa pekuleeraan hetkeä ennen starttia, että taidan lähteä rauhassa liikkeelle, jotta mannan ykköspummi ja sitä seurannut hätäily ei toistu.

k-1

Lindeqveisti ampuu kohti koota kuin Haaska kohti maalisuoraa, ei auta kuin startata sittenkin täysiä. Viimeisetkin kulunrippeet kuluvat heti ensimmäiseen mäkeen, periksi ei anneta. Puolivälissä väliä kaarran kohti omaa hajontaa, tiheikön läpi ja mäkeen. Ei oikein täsmää, mutta tuossa se varmaan on. Mit vit, ei rastia. Seuraa aikamoista haahuilua, mutta lopulta kaarran rastin takaa lipulle. Korpeaa aika tavalla.

1-maali

Koko loppumatkan tuntuu aika pahalta, virhettä ei tule mutta se ei paljon mieltä ylennä. Ykköselle hukattu kakkonen painaa mieltä kuin palokunnan hevonen. Mielessä käy, että kun muutama kuukausi takaperin tuli kirmailtua pm-yleisökisoissa, saattoi jalka olla kevyempi. Samanlaista tunnetta tuskin on ihan heti tiedossa, jos koskaan. Nöyryytys loppuu aikanaan, ja leuka rinnassa kuin nissi konsanaan koitan kirrata sekunteja vielä loppusuorallakin, ei vaan lähde.

kisan jälkeen

Kausi on hyvä lopettaa sopivaan pettymykseen, eipähän tartte turhia kuvitella pitkän talven aikana.

Erittäin hyvin oli kirjoittaja sisäistänyt DO:n perusperiaatteet, toki luontaista lahjakkuuttakin lienee takana. Mitenkään huippusuoritus ei kuitenkaan ollut Jukolan tapaan kyseessä, perusvarmaa pettymystä kuitenkin.

Masennusta ilman maanisuutta

2009-10-16T23:28:00.004+03:00

Toimituksen faksi on viime päivät laulanut kuumana, depressiv orienteringista pitäisi saada juttu ulos. Toimitussihteeri on kuitenkin varsin tiukalla tuulella, eikä palstamillimetrejä näinollen ole kunnolla taustoitettuun juttuun käytettävissä riittävästi. Joka kodin perusteoksessa Encyclopedia Nuivucassa on DO kuitenkin avattu varsin perusteellisesti, joten neuvoisin katsomaan sieltä.

Viime viikonloppuna pidetyssä Suomen ja Nuivustoliiton rauhan ja ystävyyden seuran syysseminaarissa kuitenkin aihetta sivuttiin, ja sitä on täälläkin syytä referoida. Paikalla oli varsin arvovaltaista väkeä, toimituksen lisäksi mm. nuivulogian dosentti J. R. R. Liuha sekä Kunnia-Nuiva Piotr von Mügenstein. Esitelmiä pidettiin erinäisistä aiheista, aina espanjalaisen huumorin kipupisteistä 70-luvun kilometripohjaisen määräharjoittelun psykofyysisiin vaikutuksiin.

Erityisen mielenkiintoinen oli kuitenkin alustus otsikolla "masennusta ilman maanisuutta - depressiv orientering ikääntyvän väestön keskuudessa". Laajahkosti rönsyillyt alustus on tiivistettävissä tavoitehakuisuuteen ja uuteen keinovalikoimaan. Modernin DO:n kantava voima on uudet pettymykset, siis pettymykset jollaisia ei ole aiemmin koettu. Ideariihessä lenteli esimerkiksi ajatuksia sijoittumisesta Jukolassa sijalle +200 aidosti huonoilla suorituksilla, hylkääminen voitetun Tiomilan jälkeen viimeiseltä rastilta puuttuvan leiman takia jne.

Näihin uusiin, entistä suurempiin pettymyksiin on varaututtava entistä huolellisemmalla talven työllä. Vanha koulukuntahan on koittanut tuhota suorituskykyään maanisella kestävyysharjoittelulla yhdistettynä huonoihin elintapoihin, tavoitteena ajautua levon ja rasituksen suhteen kestämättömään tilaan eli ylikuntoon. Lisäksi keinovalikoimassa on usein ollut vastustajien pitäminen lyömättöminä ja heikko itsetunto. Mentaalisella puolella ei suuria edistysaskelia olla viime aikoina otettu, fyysisellä puolella uusinta ajattelua sen sijaan edustaa sangen vähäinen määräharjoittelu, johon lähinnä kuuluvat lyhyet reippaat täsmäharjoitukset. Nämä antavat helposti tuntemuksen kulusta, kun lihakset ovat herkät eikä tarvitse ahdistaa. Kisoissa tulosta ei rapautuneesta aeroobisesta pohjasta johtuen kuitenkaan tule. Koska odotukset etukäteen ovat suuret mutta tulos heikko, on pettymys maksimaalinen. Klassisen kaunis teoria.

Älä jää poraamaan- hanki kaira.

2009-10-16T18:30:00.002+03:00

On se hieno houmata, että joillain seuroilla riittää motia vielä pihistämään halikonkin juoksujärjestyksiä viime metreille. Sitten julkastaan väärä ja siitä sitten vielä jollain vitun kalliilla oravan lääkärintodistuksella muutetaan aamutuimaan, ettei vaan muut saa vihiä kuka siellä nyt mitäkin pätkää suhaa. Kalevin mustikkasuklaa on muuten hyvää, vaikken muuten mitenkään suklaan ystävä olekaan. Ootas isken nöpön- noniin. Naapuri paskattaa taas koiraansa mun oven eteen, hieno mies- isänsä poika. Yritin yytsiä euromarketista joulukalenteria, ei kuulemma oo vielä sesonkia. Täytyy askarrella ihan yrpänä ja illuna (kts.tube) oma sitte, MMOma. Uskoisin rusareihin pikkuhiljaa olevan sen 24 päivää ja luukkuja olis hiton hianoo päästä jo availemaan, kartonkia vaan tiimarista.

En jaksa enää miettiä uusia biisejä vaan laitan vaan sen mikä nyt just soi eli Dropkick Murphys - I'm shipping up to Boston...aika moni varmaan voi arvata mitä liikettä tätä kuunnellessa on kiva tehdä. No niille jotka ei arvaa ni viedä sitä pulloa huulille.

...eiku tuli sittenki mieleen, että kävin tossa tiistaina ihanoimassa loistavaa live- musisointia. Muutama kelpo pumppu siellä oli, mutta erityisesti odotettu kiveskives oli nimensä veroinen, eikä jättänyt ketään kylmäksi. Tutustukkee ehottomasti tuotantoon. Kannattaa alotella bittihiisillä ja sit ku pääsee tiloihin ni iskeä pakaranattaa perään. "Solisti" on meillä ekalla vuosikurssilla...voimia vaan lapsille.

Urheilukilpailun rasitus ei synny ainoastaan kilpailusuorituksen aikana

2009-10-14T21:38:00.005+03:00

[Artikkeli on julkaistu Nuivuuden Kuvalehdessä 11/09]

Nuivuuden kuvalehdessä harvoin julkaistaan artikkeleita urheiluun liittyen. Tämä johtuu lähinnä syystä, että tälle tieteellisen toimittamisen alalle valikoituneet kynäniskat olivat lapsuudessaan niitä rillipäisiä nörttejä jotka vieroitettiin kaikesta urheilusta jo koululiikunnan toimesta. Huolimatta edellä mainitusta tartuin rohkeasti härkää sarvista kun Vehkalahden Veikkojen uusi toiminnanjohtaja Arto Tilli (nimi muutettu) soitti, ja ehdotti matkaa VeVe:n mukana 25mannaan Ruotsiin.

Artolla oli ideana, että tutkisimme urheilijan kokonaisrasitusta koko matkan aikana, eikä ainoastaan suorituksessa. VeVe:n iloisesta, mutta urheilullisesti vakavasta, joukkueesta koekaniiniksi valikoitui Janne Weckman (nimi muutettu). Valinta osui kyseiseen urheilijaan lähes pelkästään urheilullisten saavutusten vuoksi. Oletuksena myös oli, että kyseinen urheilija hallitsee jo ikänsäkin puolesta hyvin suorituksen jälkeiset palautustoimenpiteet.

Itse tutkimukseen valittiin muuttujiksi syke, maitohappo ja promillet. Tutkimusaika oli lauantaiaamu kello 9:00 – sunnuntai 6:00, eli reilu vajaa vuorokausi. Koehenkilöön kiinnitettiin sykevyö, joka tallensi sykkeen 15 sekunnin välein. Maitohappoa mitattiin tunnin välein, paitsi suorituksen aikana omatoimisesti otetun verikokeen avulla, yleisörastilla otetun näytteen avulla ja heti maaliintulon jälkeen saadusta näytteestä. Promillet mitattiin alkometrin avulla tunnin välein.

Kuvaaja

Kuvaajasta käy ilmi suorituksen olleen fyysisesti erittäin rasittava. Urheilija itse kommentoi suoritustaan seuraavasti: ”Ekat kaks kilsaa oli helppoo. Liput löyty hyvin, olimme Erkkilän Jukan (nimi muutettu) kanssa hyvässä letkassa. Hyvä olo hiipi puseroon. Olin ihan varma, että Matsu (nimi muutettu) ei todellakaan saa kiinni. Siinä vaiheessa kun se Hutikan karvanapa kuitenkin hönkäs ohi, niin hapot nous varmaa 2 mmol/l. Vaihdettiin koodit, eri oli, joten pystyin ottamaan napsun pois vauhtia. Oli tyytyminen Janne Heikan (nimi muutettu) selkään. Kilometrit 3-5 olin fyysisesti erittäin tiukilla. Onneksi pojat suunnisti sentään kohtuullisesti. Sit tuli pitkä väli ja päätin ottaa muuta letkaa suoremman reitin, osin ehkä syystä että muiden seuraaminen osoittautui juuri sillä hetkellä fyysisesti mahdottomaksi. Rastivälin keskivaiheilla osuuspohjat rykäissyt Mattias Millinger (nimi saattaa olla oikein) juoksi ohi. Perässä rypistely osoittautui viimeiseksi virheeksi, joka nosti hapot tappiinsa ja laski aivotoiminnan minimiin. Kaksi 15s. virhettä seuraaville rasteille oli tosiasia. Kun Jarkko vielä sai kiinni viimeiselle rastille ja litisti loppusuoralla rumasti karkuun, olin saavuttanut niin useasti kilpaurheilussa toistuvan tilan, eli maksimaaliset hapot ja samanaikaisen syvän pettymyksen tunteen. Tätä se on amatööriharrastus parhaimmillaan.”

Kuvaajasta näkyy syke ainoastaan tunnin välein, mutta mainittakoon, että suorituksen aikana tapahtuneen käännekohdat yleensä ovat olleet sykettä nostattavia. Nuivuuden Kuvalehti ei ota kantaa mikä olisi optimaalinen maitohapon ja aivotoiminnan välinen tila, vaan siirtyy nyt analysoimaan suorituksen jälkeistä toimintaa.

Urheilija nautti suorituksen jälkeen urheilujuomien lisäksi myös muutaman alkoholiannoksen ja meni varsin myöhään nukkumaan. Kokeneen urheilijan ollessa kyseessä uskomme näiden olevan harkittuja valintoja. Toimittajan korviin kantautui myös aamupalabuffetin pikkunakki ja munakokkeli pöydän ääressä huhuja, että koehenkilö olisi nähty tanssilavalla, mutta samaa harjoittelu ja palautustoimenpidettä harrasti jo Paavo Nurmi (nimi muutettu) aikoinaan, joten senkin uskotaan tietenkin olevan tarpeen.

Nyt kun kaikki kokeesta saatu informaatio on huolellisesti analysoitu, on selkeästi nähtävissä, että suunnistus on urheiluna paljon muutakin kuin pelkkää metsässä juoksemista. Koehenkilömme oli viikonlopusta niin väsynyt, että sunnuntaina pelkkä urheilusuorituksen ajatteleminen sai hänet voimaan pahoin. Ruumiin saattaminen suuren väsymyksen tilaan heikensi myös immuunijärjestelmää, jonka seurauksena maanantai ja tiistai meni kuumeen kourissa.

Asian tutkimista on tulevaisuudessa jatkettava ja saatava selville mm. onko eri kulttuurien välillä eroja? Toimittajamme on kuullut huhuja, että esimerkiksi Espanjassa kilpailuviikonloput voivat olla vieläkin rankempia. Entä onko eri ikäluokkien välillä eroja? Ottiko VeVe:n vanhalla kaartilla kenties yhtä koville? Miten on harjoiteltava, että myös kilpailumatkasta voi joskus palautua?

p100C7mL

2009-10-12T12:49:00.002+03:00

Hesarista alkuviikon sääennuste: ma ap +3C, räntää, ma ip +3C räntää, ti ip +3C, ke ip +3C. Torstaista tuleekin sitten täkäläisellä mittapuulla oikein hellepäivä, +5C. Taitaa lämpöiset syyskesän illat olla hiljalleen takanapäin.

Mikäköhän mahtaa olla muun maailman tilanne, katsotaas nyt. Mieltä varmaan lämmittää Venäjän kaupungit, siellähän on aina niin synkkää ja kylmää kuin ryssän helvetissä. Moskova +11C, Novosibirsk +5C. Sviddi, entäs Reykjavik, +8C. No Alaskassa varmaan ainakin on huonompi keli, Anchorage +9C. Grönlanti ja Nuuk +5C. Voi pärkkele. Mitään Etelä-Euroopan leppoisia parinkymmenen ceen lämpöjä en viitti sen enempää kirjoitella, ei ne etänä vanhan luita lämmitä kuitenkaan. Hyvä on ihmisen olla Suomessa syksyisin, opitaanpahan olemaan.

Kostoksi ilmastolle lähden lenkille räntäsateeseen, kunhan ilta ensin pimenee.

On - ollut - yö ?

2009-10-05T16:10:00.003+03:00

Näin totesi jo kok Fröjdö aikoinaan, eikä ihan väärään osunut. Kliseisesti yö ei armoa antanut, jos sitä ei pyydettykään. Lyhyt selostus reissusta, sellaisia tänne blogseetteriin kai normaalisti kirjoitellaan.

Karsintajännitystä söi se, että finaaliin pääsikin taas 60 ukkoo viidenkymmenen sijasta. Kun lisäksi maastotyypin osaa Suomessa neljä suunnistajaa kolmesta, ja täysikuu antoi kaltaiselleni kyltymättömälle romantikolle vielä ekstralatauksen, oli finaalipaikka kylmä fakta. Kylmä nimenomaan siinä mielessä, että kisakeskuspellolla auton lämpömittari näytti -3C, joku raja pitäisi saada näihin suunnistuskekkereihinkin.

Lauantaipäivä sujui leppoisasti Metlan tutkimusasemalla, elikkäs herrojen metsästysmajalla. Voisin kuvitella siellä jokuset peijaisetkin järjestetyn. Ihmeen positiivisia ihmisiä muuten asustelee ruotsinkielisellä rannikolla. Ekenäsissä kun käytiin syömässä poikain kanssa kynttilälounas, niin viereisestä pöydästä ihmeteltiin mikä miesten ilmeet vetää apeiksi. Jos se nyt on kumma, jos jossain niin Suomessa sitä luulisi ihmisen saavan rauhassa masennella. Kommentoinnista kimpaantuneina päätettiin kehitellä vehkalaista linjaa kohti defensiv orienteringia. Depressiv orientering onkin jo käytössä.

Kun sitten lähdettiin ajelemaan kohti kisapaikkaa, olikin melkoinen syysmyräkkä käynnissä. Vettä pieksi vaakasuoraan, ei tuuli tuntenut sääliä. Tunnelman täydensi radiossa soinut Kuusamo:

Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki
ihmiset ei tunne edes naapuriaan
kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee
näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja
jotka poukkoilevat kuin saalis kalat sumpussa
kaikilla on kiire ei minnekkään

Kisa sujui samoissa merkeissä. Normaalin alun (minitsi heti ykköselle) jonkin aikaa jaksoi, mutta seiskavälin parit tiheikkösuokahlaukset rupesivat hiljalleen hiivuttamaan reisiä, ja paketti muutenkin hajoilemaan. Tehokkaasti latisti kisatunnelmaa muutamat kerrat, kun kävellen ja eteensä näkemättä yritti kammeta tiheikön läpi, mutta jalka putosikin johonkin ojaan ja mies kyljelleen perään. Viimeinen puolituntinen olikin haahuilua kelloa vastaan, pois kuitenkin selvittiin. Se oli tämä kausi tässä, ensi kaudella taas kohti uusia pettymyksiä.

Ai niin, meinasi ihan unohtua, spekuloitiin myäkii miilajoukkue. Jotenkin näin se meni:

1. 9km...............................Juusto
2. 12km.............................Rontsa
3. 17km (putki)................Pygmi
4. 9km................................Junni
5. 12km..............................SP
6. 6km (putki)...................(feodaali)Saibo
7. 6km.................................Testo
8. 11km...............................Pjotori
9. 11km................................Jole
10. 17km..............................T

varalla Jeippi. No en tiiä menikö näin, mutta sen muistan että aihetta tuuletuksiin on. Ei tarvi keväisessä metsässä rämpiä, voinkin talven keskittyä pitkäaikaiseen unelmaani, ruskean rasvan keräämiseen. Ruskea rasvahan lämmittää paremmin, ja esim. eskimoilla on sitä. Kuulemma raikas ulkoilu auttaa sen hankkimisessa, itse ajattelin käyttää metodia fish & chips. Siitä ehkä joskus toiste.

Kovaa- mutta ennenkaikkea tarkasti

2009-10-03T20:17:00.003+03:00

Nyt pitäs toimii terv. Ryde...odottelen juuri kuumeisesti punaviinihöyryissä gepsiseurannan alkamista Tammisaaresta. Miä oon lunssassa. Viestin jälkeen enempi tai vähempi ollu. Karsinta meni pintiksel ja pikkuvirheil ja olin valmis kerrankin onnistumaan yöllä. Noh, eipä siitä startista hyvä heilunu ja otti takapakit. Ehkä mannassa ja halikossa keräilypätkillä osuu. Ei tullu muuten tulosta yhdestäkään hen.koht. essem- kilpailusta syksyltä...ei ihan sitä mitä oli toiveissa. Ei kuitenkaan oo selkä yhtä paskana ku espeellä eikä tahdistinta, joten en ala isommin marisemaan. Se vaan piti sanomani, notta junnu ottaa mitalin tänään.

On muuten kumma juttu, notta Räikkönen saa ferrarilta fudut, vaikka on pirun hyvin vetäny. Aika paljo paremmin ku se brazilialainen, jolla meni se vieteri silmään. En tykkää yhtään vormuloista (tylsää ku kestävyysseminaarin luennot), mutta kimiä fanitan ihan täysiä. Päältäpäin ei uskois, että voi olla hyvä yhtään missään, mutta oikeesti on ihan mefisto. Ittelleki tulee sellanen fiilis, että saanssit on. Veikkaan, että tunturirallissa mannisenmäen kanssa tulee hopiaahitto, Vanhanen ei muuten myy itteensä halvalla.

Sanoisin, että Torres ottaa valioliigan tällä kaudella haltuun ja pytty tulee vihdoin kotiin. Sillon soi aika hiljaa navetassa... http://www.youtube.com/watch?v=Y7xvegPH_Lw ...Alan muuten ihan kohta tiukkaamaan 2 kiloo salaattia päivässä niinko keskisen vesa ja sit painanki sen 18 kiloo, luulis kulkevan. Ei mutta kyllä se pitää nyt lähtee verkkaamaan sellanen pulska vartti lähtöön. Viimoset biisit:

http://www.youtube.com/watch?v=k6XM9m8WsKw

http://www.youtube.com/watch?v=vVHVvbnmgjM

...ainiin meinas unohtuu, 10-mila on meiän ens kauel:

1. 9km...............................Rontti
2. 12km.............................Saibo
3. 17km (putki)................Pygmi
4. 9km................................Maisteri
5. 12km..............................SP
6. 6km (putki)...................Jole
7. 6km.................................Junnu
8. 11km...............................Pjotor
9. 11km................................T
10. 17km..............................Juusto (vaatii feusteen)

Yö yömiestä rakastaa,

2009-09-30T12:54:00.002+03:00

vaan ei Kotkan poikaa milloinkaan. Näinkin runollisissa tunnelmissa avattiin syksyn 09 yökausi Mikkelän perukoilla. Jos olisin akkua ahteriin tunkiessani arvannut kuinka penaalista yösuunnistus onkaan, olisi saattanut jäädä avaamatta.

Onnistuneen kenraalin jälkeen on ilo lähteä takki auki ja henkseleitä paukutellen ite ässämmiin. Vapise Saarinen, olen tulessa.

Feustesepe yhteistmötampurointi

2009-09-22T11:19:00.003+03:00

Joskus sitä osuu paskarankinkin kaverille pöljän viikonloppu. Ylä-Periferian ässämmissä näin kävi. Sen verta on pakko marinoida itseään omakehussa, että julkaisen tekstiviestin nuoruusvuosieni seurakaverilta:

"Onnittelut! Kattelin eilen gpssää. Teit melkomoist miesviivaa kartongille. Kovat suoritukset kaikki 3 saatana. Rusareita odotellessa..."

Josta päästäänkin syksyn odotetuimman tapahtuman, rusareiden ennakkospekulaatioihin. Jarppihan on lupaillut sellaiset kymin perukoilla järjestää, ja se on jotain se. Odotuksissa on suurinpiirtein "joku viispistesepe yhteistmö lentoomil ja sit perusmakosaa drambuijetabascoo nenimöil". Vuosien tauon jälkeen on odotukset varsin korkealla.

Todettakoon lopuksi vielä nuivassa käydyn viime viikkoina ilahduttavan vilkasta depattia kommenttipalstalla. Toimitus valitsi kaksi viestiä, joihin julkisesti vastataan. Sallelle tiedoksi, että Vuorisjärven reenin aukot eivät karttaotteeseen rajoittuneet, vaan nautiskelin raskaan pohjan lisäksi paskikkoalueista koko rahalla, avokallioita vältellen. Nimimerkille Antti todettakoon, että juttujen määrää pyritään lisäämään mikäli motivaatio syttyy. Ilman motivaatiota toimitus pysyy hiljaa. Muutenhan linjana on "lyhyet jutut, pitkät palautukset".

P.S.

Juuri tuli faksilla toimitukseen tieto, että Lapissa on taas havaittu omituista lehtien kellastumista, jota paikalliset kutsuvat ruskaksi. Tiedetoimittajan ominaisuudessa pitänee lähteä paikan päälle selvittelemään mistä on kyse. Tsädääm.

Juostiin kilpaa, s**tn

2009-09-07T08:50:00.002+03:00

Mauno Berruttoa mukaellen: ei alibeja. Yömies vei salkun ansaitusti, missä v*t*tt** kuin pientä hevosta lähinnä se etten pystynyt tarjoamaan kunnollista vastusta. Nyt kevyehköä masentelua, loppuviikosta vähän kertailemaan ja sitten kostoa hautoen Rasti-Jyryn kansallisiin ja ylä-perä-perbeerian SM:iin.

Tätikin olis setä

2009-09-03T16:10:00.004+03:00

jos sillä siis olis munat. Tai voishan se olla enokin, mistä noista tietää. Mutta kun ei ole, niin ei ole.

Se on sitten taas essemmät edessä. Keskisalomaiseen "kaikki on tehty parhaalla mahdollisella tavalla ilman kompromisseja" satsaukseen on vielä matkaa, mutta paljon on silti tehty. On vedetty Joensuun suunnistusmääräviikko, kyssähomojen blokkiviikot ja herkistävä flunssakin rupeaa jo olemaan voitettu kanta. Ilolla olen seurannut myös yömiehen nousukuntoa viime viikkoina, Askolassa saa tehdä täyden päivätyön keissin eteen. Kello tulee kertomaan totuuden 6.9.

Pakko vielä palata tuohon Keskisalon kommenttiin, joka tuli suurinpiirtein noilla sanoilla estefinaalin jälkeisessä haastattelussa. Siinä kiteytyy mielestäni urheilun sisin. Valmistaudutaan kilpailuihin parhaalla mahdollisella tavalla ja pistetään ukot järjestykseen. Tavallaan sama asia kuin "yritetän parhaani ja katson mihin se riittää", mutta asenteellisemmalla tavalla. Sehän on nimittäin varma että kaikki esimerkiksi yleisurheilun arvokilpailuissa yrittävät parhaansa, mutta eikös idea ole antaa jo ennen kisoja kaikkensa harjoittelulle? Jos tämän tekee, voi kävellä pystypäin kameroiden eteen oli tulos mikä hyvänsä. Ei tarvitse selitellä, vaan katseen voi suunnata eteenpäin ja ryhtyä suunnittelemaan, mitä voi vielä tehdä paremmin. Vaikka menestys on urheilun mittatikku varsinkin mediassa, ei se välttämättä ole kaiken ydin. Voittajia on nimittäin vain yksi, loput häviävät. Vain harvasta kasvaa voittaja, mutta nimenomaan siinä on jotain hienoa että yrittää.

Jatketaan yleisurheilussa, monesti on nimittäin ihmetyttänyt kun kuulamiehet ovat selitelleet karsiutumisia aamukarsinnalla. Eikös se ole tiedossa jo etukäteen? Eikö siihen voi valmistautua? Eikö se ole kaikille sama? Myös alustan nopeudesta/hitaudesta on riittänyt selittelyjä ainakin pituusmiehellä Pekingissä ja keihäsmiehillä vaikka kuinka usein. Tuskin se yllätyksenä tulee, tai jos tulee jotain on tehty väärin? Päinvastaisiakin esimerkkejä asenteesta tulee mieleen, vaikkapa Karjalainen karsiuduttuaan moukarifinaalista lensi omalla kustannuksellaan Suomeen harjoittelemaan, ja heitti sitten ruotsiottelussa kauden parhaansa. Eikä kai hirveästi selityksiä tarjonnut karsintaheitoille.

No niin, lipsuipa filosofiseksi vetistelyksi, joka ei sovi tälle palstalle sitten uhtaan. Pikemminkin mannan paluulaivalle aamuneljän käytäväspekulaatioihin salmarihelmen kanssa, joista kukaan ei muista seuraavana päivänä mitään. Jotta pysyttäisiin jotenkuten aiheessa, laitetaan vielä skanneri laulamaan ja parit karttaotteet kesältä kehiin.

Syksy saa tulla.

Mitä järkee?

2009-08-31T09:50:00.007+03:00

Tarvitsen tavoitteita. Ei ihminen ole kone, se vaatii välillä maksalaatikkonsa kanssa puolukkahilloo. Samaten suunnistaja tarvitsee muitakin tavoitteita kuin huippuliigan viidestoista sija nappisuorituksella (joka siis osuu kohdille ehkä kerran kahdessa kaudessa), kyllä siihenkin saa paskat yrittää. On rääkkii ja blokkii, kovaa ja reipasta, kylmähoitoo ja soijaproota, pitkää ja lyhyttä reeniä. "On vain juostava, luoja tietää, juostava. Juokseminen ei lopu ikinä, elämä loppuu."

Niinpä lanseeraan nyt loppu-urani tavoitteen: olla Suomen paras paska. Edes hetkellisesti paistatella glooriassa niinkin arvokkaan lisänimen kanssa. Aika spekulatiivinen tavoite, saattaa kadunmies nyt ajatella, vaan eipä ole. Määrittelen nimittäin paskan suunnistajan melko eksaktisti seuraavasti: suunnistaja joka ei ole koskaan kuulunut miesten maajoukkueeseen (A ja B -maajoukkue, suhu-ryhmä, arvokisat & Euromeeting). Junnumeriitit ei riitä nostamaan pois paskojen joukosta, sillä kuten pesupaikallakin tiedetään, on junnusarjojen taso samaa luokkaa pesupaikan superwatussien henkisten kykyjen kanssa. Taivainen toki kyseiseltä listalta pääsi pois miittinkipaikan avulla.

Seuraavassa epävirallinen online-paskojen ranki (31.8.):

1. Tuomo Mäkelä
2. Mats Dahlen
3. Matti Kivelä
4. Jani Myllärinen
5. Juuso Metsälä
6. Jarno Parkkinen
7. Aleksi Leskinen
8. Mikko Hölsö
9. Jussi Suna
10. Tuomas Mattila

On se mahdollista, että joku Dahleeni on joskus jonkun euromeetingin käynyt hönkäsemässä, eli korjata saa jos olen väärässä. Yhtä kaikki, paskoja kaikki tyynni.

Mäksälle rankikärjessä nostan kyllä hattua, mies on nimittäin todellakin sysipaska. Mäksä ei nimittäin junnuaikoinaankaan ollut lähellekään maajoukkuetasoa, ja lieköhän koskaan ollut AV-ryhmässäkään. Mauri Kinturi. Vaikka VOL:lille on varmaan joskus tullut kutsu, olen monesti ihmetellyt miten kukaan voi olla noin paska? Ja silti sieltä tullaan vaan, isolla kiukulla Suomen paskarankin kärkeen!

Tavoitteeseen pyrkimisen ajattelin aloittaa opettelemalla laskemaan. Osaan kyllä numerot yhdestä yhdeksään, mutten oikein koskaan ole hahmottanut mitä se tarkoittaa kun on useampi numero peräkkäin? (En muuten myöskään ymmärrä miten peräikkäin olevat kirjaimet liittyvät toisiinsa. Siitä syystä nämäkin jutut on aina niin paskoja, ne kun syntyvät umpimähkäisesti näppäimistöä hakkaamalla.) Tosin ei kai sitä voi 26-vuotiaalta pojankoltiaiselta odottaakaan, kun yleisurheilun MM-kisoissa ei vuotta-paria vanhemmat pojat osaa kengännauhojaan solmia. Minä sentään osaan rusetin.

P.S. Jos joku ottaa itsensä liian vakavasti, voi tulla osoitteeseen Kitarakuja 3A 139, Helsinki vetämään toimittajaa käkeen. Lupaan tarjota kahvit ja sveitsiläistä suklaata tämän jälkeen, niin jaksaa ajella kotiinkin. Hymyillän kun tavataan! Soitellaan! Meilaillaan!

B3 Nusarin tarinoita tosielämästä osio

2009-08-26T12:33:00.007+03:00

Yksi kausi alkaa taas olla takana ja saman verran vähemmän edessä- jos sitäkään. Heitän nuivuusmaksimia hätyyttelevän kausistoanalyysistömön. Viime lokakuussa ajattelin,että tuuliajolla seilaamiseen on tultava muutos. Otin instana opintolainat ja palkkasin niille itselleni usealla elämän saralla meritoituneen toht. Hernelahden. Mies kulkee, muttei osaa suunnistaa. Samat dominoivat alleelit kuin itellä, joten yhteistyö sujuu kuin itsekseen.

Talven vedin sellasella autopilotilla, ettei olis ukko arvannut näinkin laiskasta pojasta. Kouluakin oli keskimäärin sellaset 35h/vko ja siittä todisteena päivitin op- tiliäni 60 nopan verran. Olin henkisesti ja fyysisesti marraskuusta huhtikuuhun aivan helvetin tiukoilla. Kevään korvilla otin pataan vedoissa kaikilta ja kattilatkin meni siinä sivussa jakoon, korpes homona. Kvartaali oli kuitenkin laadittu ja toteutettu huolella ja siihen luotettiin, että sieltä se tulee...ja niin tulikin. Katsastuksissa olin vielä aivan talviterässä, mutta keikuin silti hyvin muiden mukana- lupas hyvää.

Tavote itse PM-skaboissa oli kymppisäkkiin sekä pitkällä, että keskarilla ja fiilis oli, että jos ei tule niin tappakaa siihen paikkaan. 10 päivää ennen kisoja meni kulku oli galaksaalista ja mielessä nostelin rimaa yhä ylemmäs. Noh nilkkahan siinä sprinttireenissä meni ekaa kertaa 19 vuoden suunnistelun aikana ja huolella menikin. Sattu niin saatanasti, että siinä mereen kinkatessa luulin ettei siitä kalua tule ennen syksyä. Ei siinä silti luovuttaa auttanut vaan vaivoja Fränkille vähätellen aloin parin päivän päästä nitkuttamaan robocopilla. Perus pessimistisen kymiläisen itseluottamukselle teki pirun häijjyy. Paikathan siinä meni ihan tukkoon ja vire katos tyystin, mut teipillä pysty kisat kohtalaisesti kahlaamaan läpi. Kokoajan koski ja keskittyminen herpaantu pitkällä pari kertaa ja keskarilla kerran niin, että suoritukset jäi perus paskoiksi ja sijat 12. ja 13. ei ollut sitä mitä halusin.

En ollut vielä leiponut itsenäni ulos MM- kuvioista ja päätin miettiä nilkkaa seuraavan kerran syksyllä. Tulin valituksi Norjan MC:n ja olin miehistä ainut, joka kahlas leirin sekä kisojen alle, että päälle. Jarmohan se oli, mut yritettävä oli...virhe. Vaikka kuinka yritin harjotella maltilla niin etenkin kisojen jälkeinen viikko oli liikaa helteineen ja pirun pitkine automatkoineen. Ryssin. MC:ssa petasin keskarilla sellaset lähtöasetelmat, ettei nortongilla tarvinut ainakaan ruuhkassa kyynerpäitä käytellä. Hävettää helvetisti vieläkin, ei vaan osunu.

Norjan jälkeen kroppa oli tukossa ja nilkka homeessa. Kävin magneetissa: nivelside revennyt, nivelkapseli rikki ja rustovaurio telaluussa. Noh, eipä se asioita viikko ennen MM-katastuksia muuttanut, kassellaan syssymmällä. FIN5:lla olin aivan lammas, ei kulken mihkää ja siipi oli aivan maassa. Heitin pyyhkeen kehään ja suuntasin parhaassa mahdollisessa seurassa Islantiin lomalle...

C1 Nusari maailmalla: matkavinkit Islantiin

Moni luulee et reissu sinne olis nykyään halpa, mut ei se oo, Islanti on ollu niis paikois eikä turisteille suunnatut settit oo halventunu. Flygarilla Keflavikiin pääsee n. 350 eurolla. HC- travelleri voi pamauttaa Akureyriin pohjoseen, mut se ei oo niin nöpönuuskaa. Vuokra- auton tarvii tietysti, koska Reykjavikiin jää vaan lohinivan bussin reumapotilaat. Hillopäälliköt vuokraa tietty jeepin, jolla voi ajella muuallakin kuin ykköstiellä, mut voin kertoo ettei millään KIA Corennolla Islannissa paljoa viel bostata. Joku kuvan mukanen alkaa riittämään, mut syö kassaa.

Perus sorsapyssykin maksaa homona (n.500-600e/vko halvimmat), mutta sillä on pysyttävä pääväylällä. Henkilöautoilta kielletyt tiet on merkattu, mut separimpikin hoksaa minne voi ajaa ja minne ei. Islannin kiertävä ygöstie on n. 1350km pitkä ja sen varrelta/läheisyydestä löytää pääasias kaikki hienoimmat mestat minne pikkuautolla pääsee. 5 päivää riittää kiertämiseen, mut siinä jää vähän hampaankoloon...tollanen 7-10 päivää olis optimi ni ehtii rauhas kujuilla.

Matkalla voi taas hillopäälliköt paukkia guesthousseihin, mut perus tablaaja bigettäytyy teltassa. Lämmintä kannattaa pakata mezziin, koska käytännössä kokoajan sataa ja päivällä lämpötila 8-15 astet ja yöllä sit napsun kylmempää. Campingeistä sen verran, että maksaa n. 5e nuppi/yö. Monissa maksu suoritetaan johonkin viereiseen hostelliin, jolloin juoksumajoituksen houkutus käy suureksi etenkin jos yhtään joku asia fasiliteeteissa korpeaa. Suihku maksaa erikseen, joten 100 käkriäisen kolikoita hyvä pitää pykälässä. Sitten oikeesti tärkee vinkki: älä mene siihen kylän ensimmäiseen kämppinkiin, vaan aja ohi ja väijy kylän laidalta syrjäisempi ja rauhallisempi mesta, löytyy kyllä. Ja jos vielä tienviitassa uimapaikan kuva, jossa lämpömittari niin pääset lillumaan miellyttävän pikkupooliin.
Safkasta sen verran, että maksaa Reykjavikissa raflassa suunnilleen saman verran kuin Suomessa eli paljon. Samoin olut, mitä tosin saa pilsun muodossa tosi edukkaasti essolta. Reissun päällä kannattaa vääntää trangialla kotoa roudattua kuivamuonaa ja tonnikalaa. Tosin sitä kyllä löytää myös huoltiksilta, mutta niitä ei aina ole kohdilla, kun nälkä iskee.
Perus nähtävyydet löytyy kun googlettaa. En jaksa eritellä, koska ne on helppo bongata ja jokainen menkööt minne lystää, mutta sen sanon että Blue Lagoonille ei kannata mennä. Saksaa tai ranskaa molottavia turisteja täpötäynnä...ainoat venäjänmolotuksetkin kuulee siellä hyihyi ja maksaa sellasen 23e! Toinen juttu juuri putkahti mieleen, valasristeily pohjosesta Husavikistä ei Reykjavikista. Halvempaa Husavikissä ja parempi atmosfääri parasympaattisessa maurilaiskylässä. Mutta, mutta oikeastaan ainoa varsinainen miinuspuoli maassa on turistien yllättävän suuri määrä. OG- mestoillakin lähes viljalti, joka oli yllättävää ja ihan perberistä. Paree valita ens kerralla ajankohta paremmin.

...takaisin kausianalyysin pariin. Ihan haihtui Islannin keikkaa muistellessa tappion karvaan kalkin maku suusta hetkeksi. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu etuajassa. Islannin jälkeen tultiin kovaa ja korkealta hyvistä fiboista mentaaliseen tyhjiöön. Moti loppu, kunto kuraa ja osoitteena kymi miskolcin sijaan. En uskonut kuinka paljon vituttaisi. Päätin, etten sivusilmälläkään vilkaise mitään ryden ja pauken tarjoamaa onlinea ja toivon vaan mahdollisimman paskaa menestystä kaikille. Eipä se kuitenkaan kisoissa olevien vika ole, että ovat parempia joten maalasin karsintojen jälkeen tussilla suomiliput poskiin ja kyttäsin ihan sutena. Hienoja miehiä kaikki tyynni, joten mikäs siinä on parasta toivoessa. Helvetisti harmittaa Maten puolesta...kyllä sen nyt jumalauta soisi mitallin sen miehen kaulaan jos kenen!!

Noniin, mutta nyt on sitten paraikaa SM- projekti meneillään Teron laatiman blokin muodossa ja nälkälakot siihen selkään. Otin toki sunnuntaina pataa parkkisjarskilta ja junnilta, mutta en anna sen häiritä vaan aion runnoa ronssin kylkeen sekä pitkällä että keskarilla. Mahtuuhan siihen just nää edellämainitut edelle. Ei mutta nyt miun täytyy mennä, pitää olla viideltä viemässä öljyä Afrikkaan...

No ehkä pari biisivinkkiä:

Risto - Levy- yhtiön jätkät
Kasabian - Club foot
Powerman 5000 - When worlds collide

Artikkeli Nuivuuden Kuvalehden historia osiosta

2009-08-15T23:04:00.004+03:00

Tätä artikkelia tuskin olisin jaksanut tänne raapustaa, mutta kun vähän niin kuin sivuaa tuota aiempaa ”vieraskynä” juttua.

”Ollessamme viime viikolla kartoitushommissa Rusin lähellä Keskisessä Suomessa, niin satuinpa yhtenä päivänä kompastumaan saviruukkuun. Aluksi se näytti ihan tavalliselta suomalaiselta ronssikauden ruukunvalajan hengentuotteelta, mutta kun kaivoin sen kokonaisuudessaan esiin, niin sieltähän paljastuikin vielä vanhempi mikälie rautakautinen kippo, joka oli täynnä muinaishepreankielistä kirjoitusta!” Näin herutti suunnistuskarttoja harrastuksenaan tekevä A.J. Harju (Lhs DI), tehtyään erään suunnistusmaailman ja ehkä jopa Suomen tärkeimmistä argeologisista löydöistä.

Joku voi nyt varmaan ihmetellä, että mitä? miten? tai miksi? Nuivarissa ei siihen kuitenkaan alennuta, vaan tässä yhteydessä paljastetaan ainoastaan, mitä kivitauluista on saatu irti vajavaisella hepreankielitaidolla ja googlen kääntäjän avulla.
Lukijalle ensinnäkin tiedoksi, että teksti on suomentajan viikonlopun aikana nopeasti kyhäämä ja osa kivitauluista oli erittäin huonossa kunnossa. Tästä syystä jo alla oleva tiivistelmäkin on toimituksen mielestä erittäin hieno saavutus. Kivitaulujen kirjoittaja arvellaan olevan, joskus kauan sitten yllättävän menestyksekkään uran itsekin suunnistajana tehnyt, J.Weckman (kart.prof.)

1. Taulu

Perustaidot

Kartta

Käyrästö
Ainoa karttamerkki mitä ei oikeasti ole olemassa
Vaikein kartoittaa, mutta antaa eniten informaatiota
Piste-, viiva- ja aluekohteet
Pistemäiset helpoin ymmärtää
Kasvillisuus
Muuttuu nopeasti ja paljon kiinni maastosta

Kartta- ja maastokuva

Kyky ymmärtää karttaa
Kyky muodostaa ”muistettava” kuva
Looginen kuvio helpompi muistaa
Tästäkin syystä ”kolmiulotteinen” käyrien ymmärrys helpottaa
Kyky muodostaa kartasta maastokuva
Käyrät yleensä tärkein

Oleellisen oivaltaminen

Kyky ymmärtää mitkä kohteet ovat tärkeimmät
Eri suunnistajille voi sopia eri kohteet
Rastiväli-rastinotto

Erilaisten maastotyyppien vaikutus

Toiset maastot ovat vaikeampia kuin toiset
Jokainen kilpailu on erilainen, ja mahdollistaa yksilöllisen valmistautumisen

Suunnassakulku ja matkanmittaus

”Old school” tekniikat
Suunnassakulkuun ei tarvita aina kompassia
Kuljetun matkan ”tunteminen”

Välinetekniikka

Kartanluku
Kompassin käyttö
Katse, esimerkiksi 4K tekniikka (Käsi-Kompassi-Kartta-Katse)

Etäisyyksien ja suuntien hallinta

Kyky ”tuntea”, missä ennakoitava kohde sijaitsee

Ennakointi-havainnointi ”mylly”

Kyky pitää suunnistus edessä

2. Taulu

Suorituksen hallinta

1. Kyky tietää koska homma on tai ei ole ”gripissä”

Vajavainen kartanluku
Ei ymmärrä karttaa
Ennakoinnit jäävät jalkoihin
Suunnitelma puuttuu
Ennakointi ei vastaa havainnointia
yms.

2. Kyky tunnistaa se suorituksen aikana (ns. perstuntuma)

Kyky tunnistaa epävarmuuden tunne. Etukäteen voi miettiä ”laukasimia”, esimerkiksi:

Väsymyksen tunne
Muiden kilpailijoiden kohtaaminen
TV/yleisö
Kaatuminen
Erilaiset maastonkohteen (ylämäki-alamäki-pusikko…)
”Helppo” väli
Kun tunnistaa ”laukasimen” -> reaktio

Kyky tuntea itsensä!

3. Kyky reagoida ”gripin” puutteeseen

”Nyt pitää skarpata!”
Reaktio voi olla esimerkiksi ”vain” kartanluku
tai hidastus/pysähdys ja tarkempi kartanluku
kompassi
uusi suunnitelma
suunnalla selkeään kohteeseen
yms.

3. Taulu
Automaatio- ja tietoiset toiminnot
Lähes kaikki tähän asti kuvatut suunnistustaidon osa-alueet ovat taitavalla suunnistajalla ”rutiineja”.
Kilpasuorituksen aikana tehtävät päätökset tapahtuvat hyvin nopeasti, eikä näin ollen ole mahdollista tehdä montaakaan tietoista valintaa. Ihminen ei myöskään pysty keskittymään jatkuvasti yhteen asiaan kerrallaan, ja tästäkin syystä on tarpeen saada suurin osa suunnistuksessa tehtävistä toiminnoista ns. automaatiotasolle.

Tärkeimpinä rutiineina voidaan pitää kartanlukurytmiä, kompassin katsomista ja ympäristön havainnoimista. Kartan ja maaston välisen yhteyden, oleellisen oivaltamisen ja ennakointi-havainnointi ”myllyn” saaminen automaatiotasolle on jo huomattavasti vaikeampaa. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin rakentaa itselleen automaatiotason ”laukaisimia”. Joka tapauksessa, mitä suurempi osa näistä tulee ”selkärangasta” ja vieläpä oikein suoritettuna, ollaan aina lähempänä virheetöntä suunnistusta. Sanotaankin, että taitava suunnistaja pystyy puhtaaseen suoritukseen, vaikka suoraan sängystä.

Tietoisia toimintoja, joihin kilpailijan olisi siis syytä keskittyä kilpailun aikana, tulisi olla esimerkiksi kyseisen kilpailumaaston ja kartan vaatimat valinnat, kuten reitinvalinta tai tukeutuminen johonkin maaston tai kartoittajan erityispiirteenä olevaan kohteeseen. Tai juoksuvauhdin sääteleminen, kuten hiljennys ennen isoa ylämäkeä tai loppukirin aloittaminen, tai vaikkapa energiajuoman juominen oikealla hetkellä. Myös tapaukset, usein viesteissä, joissa kilpailija esimerkiksi antaa toisen kilpailijan vetää tai antaa tehdä reitinvalinta ensin, ovat tietoisia valintoja. Tietoisiin valintoihinkin tulee tietenkin varautua etukäteen, ja ne ovatkin nimenomaan ne, joihin viime hetken valmistautumisen tulisi tähdätä.

4. Taulu
Muut suoritukseen vaikuttavat tekijät
Valmistautuminen
Paineet
Kunto
Motivaatio
yms.

..ttu tätä kukaan jaksa kuitenkaan lukea. Lopetan. Kaiken.

Kääk juoru

2009-08-03T11:44:00.002+03:00

Kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.) nähtiin syömässä nepalilaista ruokaa tarjoavassa Mt. Everestissä Helsingin Rautatientorin varrella, missä hän aiheutti pahennusta asustuksellaan. "Arhinmäki saapui ravintolaan syömään hikisenä jalkapallosortsit jalassa. Minne unohtui kansanedustajan tyylitaju?", kantakaupungissa kummastellaan.

7 nuivaa -lehti, 3.8.-09

Vieraskynä

2009-07-31T11:44:00.006+03:00

Tällä kertaa toimitus sai haltuunsa sanomalehti Nuivan Suomen artikkelin keskittymisen merkityksestä suunnistukseen. Kirjoittaja on NS:n tiedetoimittaja Schaft P. Meister.

Tutkimus: keskittymisen osuutta suunnistussuoritukseen liioiteltu

Jo pitkään on onnistuneen suunnistussuorituksen yhtenä kulmakivenä pidetty keskittymistä. Rohkeasti tätä näkemystä lähti kuitenkin haastamaan pyhtääläinen kartoitusprofessori J. Weckman:

"Jo jonkin aikaa oli tuntunut siltä ettei keskittyminen juuri vaikuttanut suunnistussuoritukseen, vaan jopa että parhaat suoritukset etenkin normaalimatkalla tulevat liialti keskittymättä, suunnistuksen ollessa automaatiotasolla. Kun sitten Pursun prologissa puhkesi kiivas väittely asiasta erään espoolaisen maallikon kanssa, päätimme kollegani Mattilan (kst maist.) kanssa tutkia hiukan tarkemmin havaitsemaani ristiriitaa yleisesti hyväksytyssä suunnistusteoriassa."

Varsinainen kenttätyö tehtiin Joensuu-Koli-Juuka akselilla, jossa tarkoituksena oli todistaa suunnistusteknisen työskentelyn toimivan hyvin automaatiotasolla. Etukäteisjärjestelyt suoritettiin huolellisesti, viikon aikana suunnistettiin läpi seuraavat kartat keskittymisen tappamiseksi: Tahkovaara, Tammasuo, Perävaara, Ryläys, Utranharju, Ala-Säynävä, Pärnävaara, Huhus, Petronkangas, Uramo, Ilosaari, Kaakkuri, Pötkynsärkkä, Särkivaara, Teletappikukkulat, Hiidenhuippu, Laululava, Välimalli, Karsikko ja Repokallio. Toteutus tehtiin vieläpä siten, että koetta edeltävänä päivänä vedettiin 14*1-1,5km suunnistusta kilpaa, jolla pyrittiin keskittymisen rippeiden lopulliseen eliminoimiseen. Rasituksen lisäämiseksi käytettiin vanhaa hyväksi havaittua taktiikkaa mallasjuomien avulla pariinkin otteeseen ennen varsinaista koepäivää.

"Valmistautuminen sujui nappiin. Koepäivän aamuna mieli oli tyhjä ja rikkinäinen, ja pelkkä ajatuskin suunnistamisesta sai pään kivistämään." toteaa Mattila. Weckman säestää vierellä: "On huomattava, että harjoitteet tehtiin vaikeimmissa mahdollisissa maastoissa vaikeimmilla mahdollisilla radoilla, joista oli mahdollisuuksien mukaan poisteltu teitä, vihreitä yms. suunnistusta helpottavia tekijöitä. Paitsi että tällä tietysti haettiin väsymystilaa joka estää keskittymisen, samalla myös pyrittiin hiomaan automaatiota huipputasolle koetta varten."

Mattilan reittiviiva Hepokorvesta

Koe suoritettiin 26.7.2009 Hepokorvessa. Reittipiirroksesta huomataan, että vaikeasta käyräkarttaradasta huolimatta ei virheitä juuri tullut. Reitinvalinnoista voi aina spekuloida, mutta ne eivät nyt tutkimuksen piiriin kuuluneet. "Ainoa varsinainen virhe tuli seiskavälillä", Weckman puhisee. "100m ennen rastia ollut tiheikkö pakotti kaartamaan vasemmalle, eikä korjausliikettä tapahtunut heti. Hälytyskellot soivat kuitenkin pian, ja virheen suuruudeksi tuli n. 10 sekuntia."

Tutkimustuloksista voidaan todeta, että on mahdollista suunnistaa vaikeita ratoja liki virheettä sen kummemmin asiaan keskittymättä. Harva pystyy kuitenkaan keskittyneenäkään virheettömiin suorituksiin, joten ihan lupaava tekniikka on kyseessä. Kumpi todellisuudessa on parempi tapa suunnistaa, vaatinee vielä lisätutkimuksia.

"On spekulatiivista että kukaan pystyy keskittymään täysin kovan fyysisen rasituksen alla edes sprintin ajan, saati sitten normaalimatkan vaatimaa puoltatoista tuntia. Keskittymiseen perustuva suoritus on siten haavoittuvainen. Automaatiomallissa tätä puutetta ei ole, vaan tarvittavat suoritustoiminnot tulevat selkäytimestä vaikka samalla suunnittelisi esimerkiksi tulevan viikon reeniohjelmia. Automaation saaminen tarvittavalle tasolle on sekin helppo homma, riittää kun suunnistaa parikymmentä vuotta niin paljon kuin ikinä ehtii ja hiulaa siihen päälle useamman tuhat kisaa CF:ää", Weckman päättää.

Toimitus ei saanut digitaalisena nusarissa kuvituksena ollutta kuvaa Mattilasta rasituksen nestemäisen lisäyksen parissa. Se ilmestyy jutun kylkeen kunhan joensuulainen suunnistusjournalismin monitoimimies SP Fincke (blog. ins.) sen ehtii toimituksen sähköpostiin pistämään.

Revi siint

2009-07-27T16:21:00.002+03:00

Julkaistaanpas tähän väliin yksi tekstiviesti, jonka sain Pursussa puolen yön kieppeillä. Kyselin silloin hyvää ystävääni, pyhtääläistä suunnistajaa ja ihmistä, Mattia ravitsemusliikkeeseen vierailemaan. Vastaus kuului seuraavasti:

Oon ehkä häissä. Oon ehkä ollu seremoniamestari. Oon ehkä vetän vitun hyvän puheen. Oon ehkä ansainnu juoda tajun pois. Oon ansainnu kaiken. Oon maailman paras äijä. Revi siint.

Paha tohon on enää vastaankaan sanoa. Jotain reportaasintynkää Joensuusta ilmestyy joskus jos ilmestyy.

Eau de ciguarettes

2009-07-13T09:50:00.002+03:00

Vaihdettiin tossa eilispäivänä majoitusta homeen hajusta Hämeenlinnan keskustaan. Cumulus onkin toistaiseksi vaikuttanut oivalta paikalta. Ainoastaan yksi asia risoo, huoneemme on nimittäin savullinen huone, mutta eihän täällä rösseli haise sitten uhtaan.

Vanha kunnon rööki on kuitenkin yksi johtavia tuoksuja. Tuli poikain kanssa mieleen, että jostain pitäisi saada röökinhajuista dödöä. Kun ei tähän urheilupuoleen tervakeuhkoilu oikein taida sopia, ja kiva pikku tupakan tuoksu pitäisi silti saada. Sellaista ei kuitenkaan ole vielä tullut vastaan. Taidan siis toistaiseksi tyytyä viemään paitani Kannelkrouviin savustumaan. Tosin eihän kapakeissa enää saakaan polttaa. Onneksi on vielä plan-C, Krouvista varmasti löytyy kivoja pubiruusuja, jotka vetää kotonaan röökiä kuin korsteenit. Sellaisessa on sekin hyvä puoli, että nehän on niin hehkeitäkin että!

Ruma on uusi kaunis

2009-07-09T13:20:00.003+03:00

Olin tässä kaavaillut, että laittaisinkin sellaisen oikein kunnon mehustuksen ilmoille, otsikolla "Askeesissa Askolaan asti". Kierossa mielessäni suunnittelin sitä harjoitusten aikana, eli en siis näin kesäaikaan ihan kauhean paljoa. Koska en kuitenkaan kovin kummoiseen askeesiin ole vajonnut, eikä mehustelun aihettakaan juuri ole, jäi juttu kirjoittamatta. Siteeraan siitä nyt tässä kuitenkin "parhaat" palat:

"Jouduin tässä palkkaamaan Risto Mannisenmäen kartturiksi. Ihan vaan siitä syystä, että nyt on sellanen ralli harjoittelun suhteen käynnissänsä, ettei meinaa vasen erikirraa enää riittääkään.

...

Television vaihdan vanhaan matkatöllöön, jotta tottuisin erottamaan detaljeja pienemmästä mittakaavasta. Hesarin luen luupilla, rutiinin hakemiseksi. Kompassin tatuoin kämmenselkään.

...

Välillä vetäydyn Hämeeseen harjoittelukeskukseeni. Siellä ei alppimaisemilla brassailla, vaan sielu saa kituuttaa kilometristä ja tunnista toiseen ojanvarsipusikkoa, ränsistyneitä latoja ja lohduttomia hakkuuaukkoja tuijotellen. Harjoitusmaastoina on pölyinen maantienlaita, toisinaan joku paikallinen hurauttaa laatikkoladallaan ohitse. Harjoituskavereina on tappava aurinko, helle sekä tuhannet ja taas tuhannet paarmat. Ja yhtä kaikki, fyysisen talkootyön lisäksi ohjelmassa on päivittäin valmistava harjoitus aamuseitsemältä, kehittävä harjoitus kahdeltatoista ja tukiharjoitus iltakuudelta. Valmistava harjoitus olisi aiemmin, mutta aamuneljältä lähden soutaen Huutoselälle kalaan, jostain se on ammattiopiskelijan ja amatöörisuunnistajan apetta saatava.

...

Kaikki tämä vain yhtä tavoitetta varten, lyödä yömies kotikonnuillaan Askolassa keissin arvoisesti maanrakoon. Taktiikka on jo selvillä. 1.9. muserran siihen asti voittamattoman firmaliigapäällikön Luukissa, vauhdin voin kertoa jo nyt, se tulee olemaan 5'30/km, tarvittaessa kovempikin. Naps vaan, ja selkäranka on poikki. Tämän jälkeen 6.9. on enää pelkkä muodollisuus, ei tarvitse kuin rullailla Itä-Uusimaalainen nortonki läpi, ja 24 mallasjuomaa on salkussa. Näitä oluita toden totta tarvitaan marraskuun tulevalla masentelukaudella. Silloin, pimennysverhojen takana, huppari päässä Jukolan tuloksia tunnista toiseen kerratessani, on päivän ainoa kohokohta sihahdus uuden päivän alkaessa. 24 päivää saa siis masentelut kestää, sitten on uuden harjoituskauden taas tultava."

Siinäpä se, ette halua tietää mitä huonommat palat pitävät sisällään. Oikeastaan jutun iskeminen suunnitteilla olleesta blogitarinasta olisi ehkäpä kaikkien aikojen huonoin juttu mikäli blogistikko ei olisi pistänyt esille edustustason juttuaan. No, jatkossa nuivameiningin toimitus koittaa mennä tästäkin rimasta ali.

Ja pippurina pohjalla ykkös-, kakkos-, kolmos- ja vitosjoukkueiden yhteinen Jukolareeni Kytäjältä. Ovathan kartat sentään suunnistuksen suola ja sokeri. Jutun otsikko tuli muuten mieleen juurikin kyseisillä kuntoomeilla, näin nimittäin erään etunimikaimani lähdössä.

Äiti miä oon tekstaris!

2009-06-15T13:16:00.002+03:00

Kuka sanoi että vain voittajat muistetaan. Kyllä myös suuret häviäjät saavat mainetta. Miäkin pääsin tässä oikein ylen tekstitelevisioon, sinne Jukola-tuloksiin. Joka osuudelta oli mainittu joukkueiden sijoitus vaihdossa, mutta toisella osuudella oli poimittu oikein erikseen nimikin näkyviin, ettei kenellekään jäisi epäselväksi asioiden oikea tola.

Taidankin tästä lähteä viikoksi pariksi maalailemaan kesämökkiä.

Juko-ennakko

2009-06-09T22:29:00.003+03:00

Tulossa viikonloppuna, Jukolan viesti, se suurin. Mietiskelin kärkijoukkueita, pirun kovia on kaikki, ei mitään järkee. Ei riitä rivat niiden analysointiin, ja toisaalta suunnistusnetissä Pipo vääntää niin jäätävää analyysia ettei ole tarvettakaan. Sen sijaan aattelin lainata maanmainiosta änäriblogista pienen katkelman (katselin että blogistiikkainsinöörikin nykyään vain kertailee muiden juttuja, kai se on sitten muotia). Siinä blogistikko toteaa, mitä vaaditaan että Penguins voittaisi Wingsin Game 6:ssa ja säilyttäisi edelleen mahdollisuutensa lordi Stanleyn kannuun: "parhaitten pelaajien on oltava parhaita pelaajia, muitten on nostettava tasoaan, roolipelaajien on tultava esiin ja MA Fleuryn on oltava häikäisevä". Korvatkaa MA Fleury Gueorgioulla / Novikovilla / Föhrillä / Hubmanilla / Millingerillä jne, niin selviää mitä vaaditaan Jukolan voittoon. Joku kovista joukkueista siinä onnistuu kuitenkin.

Sen sijaan mielenkiintoinen kamppailu käydään myös parhaan kakkosjoukkueen tittelistä. Siinä taistossa perus viestimiehetkin ovat arvossa arvaamattomassa, ja voisinkin heittää pienet spekulaatiot muutamasta kakkosesta:

Vehkalahden Veikot

Oletettu juoksujärjestys Käyhkö - Töyrylä - Weckman - Närvä - Ratilainen - Ketolainen - Liuha. Viimevuotinen joukkue on nyt vahvistunut sympaattisella perusvehkalahtelaisella Junnu Weckmanilla ja espoolaisella koti-isällä, Marko Närvällä. Sen sijaan viime vuonna hivenen epäonnistunut ankkuri David Schneider on tiputettu kylmästi ykköseen. Joukkue on vahva, Hollolan vaatimattomin mies Käyhkö on pomminvarma aloittaja, eikä huono ole lahtelaistunut Töyryläkään, miehen Tiomilasuorituksesta oli nimittäin turha etsiä virheitä. Weckman - Närvä kaksikko juoksivat kyseiset osuudet ykkösessä viime suvena, ja hyvin juoksivatkin. Lähinnä kysymys on siitä, kestääkö kupoli, kun nyt pääsevät kärjessä matkaan. Ratilaisen kohdalla suurin kysymysmerkki on tikkitilanne, ja Ketolainen-Liuha kaksikolle joudun toivottamaan voimia, osuudet ovat kovia. Yhtä kaikki, jännityksellä odotamme, olisiko nyt vihdoin Veikkojen kakkosen aika nousta plaketeille?

Kalevan Rasti

Oletettu juoksujärjestys Asikainen - Tölkkö - Hernelahti - Kaivosaari - Pajunen - Chromy - Pukema. Alku hoituu Asikaisen ja Tölkön voimin perusvarmasti, pojat on varmaan sen verta tummina ettei jaksa edes pummata. Hernelahti on ollut näissä paikoissa ennenkin, ja tällä alulla pitäisi KR2:n vaihtaa toisena heti VeVe2:sen jälkeen. Kaivosaari on uutena miehenä täynnä intoa, samaa lienee Pajunen jolle varmaan rupeaa pikkuhiljaa pukkaamaan superkompensaatiota kahden kuukauden lepäilyn jäljiltä. Chromysta en osaa sanoa mitään muuta kuin että ihan kohtalaisesti juoksi ankrnaattoreissa, varmaan kulkumiehiä niinkuin kaikki Euroopan pojat. Itseoikeutettu ankkuri on Hoopi Pukema, mies joka johti viimevuotista Jukolaa kolmannen osuuden puoliväliin saakka. Kovan oloinen on tämäkin jengi, sanoisin että samoja plakettisijoja kolkuttelee kuin Veikotkin.

Hohhoijaa, on muuten jäätävän tylsää vääntää tällaisia analyyseja, eikä mulla oikeestaan ole mitään sanottavaakaan. Onhan niitä puolen tusinaa muutakin kakkosta, jotka voi pärjätä, mutta ketä nämä jutut edes kiinnostaa. Pitäkää tunkkinne, tämä jää tähän.

[edit] No eihän se kooärrä kuulemma ole sinne päinkään. Just sen takia en enää mitään analyyseja väännäkään. Nii joo, ja Hubmanni oli tänään aikalailla sairaan kova, ottaen huomioon kisaohjelman.

Hessu kostaa ja muita hiiritarinoita

2009-06-04T09:39:00.002+03:00

Se mikä on tehty on tehty ja mitä ei ole tehty on jäänyt tekemättä, näillä mennään- todennäköisesti alisuoriutumaan niinkuin liukasjalkaisilla kymiläisillä on tapana. Ulkona sataa vettä ja on pirun kylmä. Lähden hakemaan kisafiilistä eli toisinsanoen valmistautumaan huonojen suoritusten tuomaan masennukseen. Kaksi kappaletta riittää...

Me ei saatu sitä asuntolainaa,
kun ei onnistuttu säästämään
sitä minimimäärää sittenkään
Osa asuntosäästöistä hupeni kuin itsestään

Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään
takapenkillä lapset nukkuu
ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään
Meidät mutkaan viimeiseen vien

Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
Meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet

Eikö vähempi riitä
ehkä pian meitä vaaditaan
jopa hengitysilmasta maksamaan
Joku tosissaan luulee sen olevan vain elämää

Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään
Takapenkillä lapset nukkuu
ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään
Meidät mutkaan viimeiseen vien

Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet

Me teimme kaiken väärin
tai ehkä oikeaa ei ollutkaan
Jokin seinät vain sai kaatumaan
Jää vain tyhjä tunne
kun elämässä häviää

Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään
Takapenkillä lapset nukkuu
ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään
Meidät mutkaan viimeiseen vien

Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
Meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet

....................................................

Ellu oli vaarikassa
töissä siinä kahvilassa
jonka takahuoneessa jonkin aikaa joskus asuttiin

Itse kun en saanut töitä
yhdessä me öitä valvottiin
Mä en tiedä mitä teen
on kai pakko laittaa lapset laitokseen

Eikö elämässä riitä mikään
Eikö hellittäisi hetkeksikään mieletön kierre
Mekin yritimme uskotella
että hankkisimme sähköhellan jääkaapin viereen

Kun Ellu aina töissä itki
se sai sitten ne loparitkin
ja pankkiautomaatin eteisessä me öisin paleltiin
Se taisi olla taas raskaanakin
mä jostain sille takin varastin
Mä en tiedä mitä teen
olosuhteet minut saivat vangikseen

Eikö elämässä riitä mikään
Eikö hellittäisi hetkeksikään jatkuva paine
Kuinka usein täällä turpiin saakaan
Kuinka nopeasti kaikkoaakaan rahat ja maine

Kun Ellu jäi sen taksin alle
joka kääntyessään vasemmalle
ei suuntamerkkiä näyttänykään, vaikka väitti niin
Ne oli vaatimattomat hautajaiset
itse samanlaiset tahtoisin
Mä en tiedä mitä teen
olen nyt jo turtunut tuskan tunteeseen

Eikö elämässä riitä mikään
ei hellittäisi hetkeksikään mieletön kierre
Mekin yritimme uskotella
että hankkisimme sähköhellan jääkaapin viereen

Eikö elämässä riitä mikään
eikö hellittäisi hetkeksikään jatkuva paine
Kuinka usein täällä turpiin saakaan
Kuinka nopeasti kaikkoaakaan
rahat ja maine

Elina, mitä mä teen

Kulkukännit

2009-06-03T11:25:00.003+03:00

Mikä?

Voimakas humalatila, jolla haetaan fyysisen vireystilan paranemista, huonossa vireessä olevien jalkojen rentouttamista sekä heikkojen urheilutulosten aiheuttaman turhautumisen ja stressin laukaisemista. Esiintyy etenkin kaakonkulman suunnistajien keskuudessa. (wikipedia)

Milloin?

Kulkukännejä voi kokeilla, kun harjoittelu on sujunut hyvin ja kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta kilpailusuoritukset eivät vastaa odotuksia. Vaikutusaika on kahdesta päivästä viikkoon, joten esimerkiksi lauantain kisaa varten on kännit otettava edellisen viikon lauantain ja kisaa edeltävän torstain välillä. Vaikutus ei kuitenkaan ole taattu (voi toisinaan olla myös negatiivinen), joten ennen kauden pääkisaa harva uskaltaa kokeilla kyseistä taktiikkaa. Useimmin käytetty keskellä kisakautta pari kolme viikkoa ennen varsinaista päätapahtumaa.

Kuinka usein?

Kovin usein ei kulkukännejä suositella käytettäväksi, sillä ne vaativat alle pitkän ajanjakson kurinalaista harjoittelua toimiakseen täysin. Moni on toki yrittänyt viikottaisia kulkukännejä etenkin syyspuolella kautta, tulosten on todettu olevan negatiivisia.

Miten?

Juomalla alkoholipitoisia tuotteita pitkälle aamuun asti. Suositellaan aloitettavaksi miedoilla juomilla iltapäivästä, ja siitä hiljalleen vahvempiin tuotteisiin päätyen iltaa kohti. Suosittu konsti maksimaalisen humalatilan saavuttamiseen on fisutarjottimien tilailu ravitsemusliikkeessä juuri ennen sulkemisaikaa. Onnistunutta kulkukänniä seuraa 2kr, eli kahden päivän krapula.

Missä?

Suosittuja tilaisuuksia ovat polttarit, häät tai erilaiset saunaillat. Tärkeä suorittaa ympäristössä, missä rajoittavia tekijöitä ei ole.

Miksi?

Kun ei kuitenkaan kulje eikä suju, ei siinä mitään häviäkään.

Varoitus

Kriittisen vertailun kestävää tieteellistä näyttöä kulkukänneillä ei ole. Nuivameininki ei vastaa päihtyneessä tilassa sattuneista tapaturmista, sen aiheuttamista materiaalisista vahingoista eikä negatiivisista vaikutuksista psyykkeeseen tai fysiikkaan. Nuivameininki ei myöskään suosittele humalahakuista juomista kenellekään.

Huomautus

Toimittaja ei harrasta kulkukännejä. Ei ainakaan näin kevätkauden ollessa kuumimmillaan, eikä varsinkaan erään nimeltämainitun Osku Liukkosen kanssa kuten Prisma-rasteilla sovittiin. Ei eteenkään Polisprintin jälkeen kolmen kommuunin viinoja Teeksun piikkiin juoden ja Töölössä viskikolaa kitaten. Kertakaikkisesti ei, tai jos ihan vähän, teki sen vain Oskun uraa edistääkseen.

Tulipas nuiva juttu. Ei kun eetteriin.

Ne Luumäet

2009-05-31T22:25:00.003+03:00

Siinäpä se. Lisäksi vielä:

Onnellinen perhe

pro B-kader

2009-05-25T15:43:00.004+03:00

Tuossa taannoin eräs vihulainen kirjoitteli blogseetterissaan, että "minut voidaan kategorisoida kaikkein masentavimpaan ja pahimpaan lohkoon: olen kansallisen tason viestimies!" Nuoruuden uhoa sanoisin, oppiipahan olemaan. Itse olen tullut aivan toiseen tulokseen, B-kaderi on parasta mitä suunnistajalle voi tapahtua.

No perustellaas vähän. Sivusta olen seurannut, että ei ole helppoa tuo staran elämä. Hirvee stressi päällänsä koko ajan. Pitää olla viidet kengät mukana, jotta voi valita juokseeko juuri tänään nappuloilla, piikkareilla, rinttikengillä, maastolenkkareilla vai kenties niillä keveämmillä nappuloilla. Missään tapauksessa rahvaan perusnastareilla ei enää voi juosta, siis jos haluaa pärjätä. Muutenkin pitää kaiken olla kuuminta hottia, varsinkin sprintissä ei enää voi kukaan menestyä jos ei ole takareisien veretseisauttavia yleisurheilutrikoosortonkeja. Lihashuolto on aivan mahdotonta, varusteisiin pitää kuulua ainakin magneettimatot, magneettihierontapallot, lentotukisukat ja lihashierontaimurit, vähintään. Muutenkin koko ajan pitää vatkata reisiä. Ravintopuoli vasta kovaa touhua onkin, herbalaiffit ja erilaiset antioksidanttipillerit muodostaa ravintopyramidin pohjan. Kisan jälkeenkin pitää heti vetäistä bioremixit naamariin, vaikka kuinka häijyltä maistuis. Ja koko ajan pitää kulkea, tai tulee miinusta Salmen papereihin. Koukkua ei kärsi ottaa sitten yhtään, jostain pogestominuuttisesta kuuluu jo masentua. Mitään kivoja kisoja ei saa kierrellä, vaan on vedettävä sprinttiä ja huippuliigaa, välissä maastojuoksuja, loput ajat ollaan leireillä jossain itäblokissa. On se yhtä pirua.

Huippuliigasta on muuten sanottava, että mistä lähtien leimausratoja pitää järjestää miesten kisoissa? Vai mitä sanotta kevään Huippisten loppusäksätyksistä. Ei noin lyhyillä väleillä ehdi eksymään, en edes minä.

Asiaan! Toista se on elämä B-kaderissa. Voi kavereiden kanssa vedellä leppoisia reenejä kivoissa maastoissa, ei tarvitse paljoa murehtia vastaako tämä nyt jotain karstimaastoa vai mitä. Kisoihin kun saapuu, voi spekuleerata kuulumiset munkkikahvien äärellä, kun ei tarvitse asuvalintaa pohtia ja verrytellä vielä tuntia ennen starttia. Koukkua B-kaderissa tulee väkisinkin peruskakkonen vähintään, mutta se ei haittaa kun kaikki muutkin pummaa. Niille on kiva sitten kisan jälkeen kisamakkara kädessä naureskella. Sitä paitsi tavallisten kuolevaisten joukossa kisaillessa voi hyvän päivän tullen menestyäkin, starojen seassa ei kymppikärkeen ole asiaa kellään (siitä syystä ne starat vissiin onkin staroja, että ne on niin pirun kovia). Aikaakin on satsailla sekä suur- että pikkuviesteihin, ja kierrellä kivoja pikkukansallisia, kuten vaikkapa Luumäen Rastin kansalliset ensi sunnuntaina. Aika tarkkaan tulee olemaan parhautta. Ravintoasioista ymmärretään betonissa sen verran, että iltaisin grillaillaan kilo kasleria ja vedetään pari tötteröä. Summa Summarum, kansallisen tason viestimiehen elämähän on mitä hienointa!

Kun nyt tuli pistettyä esimerkki huippuliigasta, niin laitetaanpas mallikartta myös B-kaderin mitä parhaista reeneistä. Seuraava suunnistusvetosetti tuli vedettyä parin muun kansallisen tason viestimiehen kanssa männäviikonloppuna Karkkarissa. Kivaa oli tasaväkisesti vääntää eteenpäin, tosin Palen kuitit viimeisille rasteille korpeaa aina yhtä paljon. Värit on kartassa hivenen heikohkot, mutta arvon lukijat oletusarvoisesti tuntee Kausteen metsät läpikotaisin, jolloin tuostakin hahmottaa mistä on juostu.

2009-05-18T17:57:00.004+03:00

Pakolliset karttalinkit viime viikolta...onhan tämä sentään suunnistusblogi.

Pääsin tentistä ajoissa, kun kynästä loppu lyijy...ei sillä lyijyä tai ei mä mitään osaa kuitenkaan.Pitkä tauko blogistailussa on yksinkertaisesti johtunut siitä, että uhtaan mitään ei ole tapahtunut eikä uhtaan mikään muuttunut. Ajatukset on edelleen yhtä synkkiä kuin aurajoen vesi, naiset tulee vain lähteäkseen uudelleen ja kännissä tekisi mieli olla kokoajan.

No joo, okei, ikkunasta kun just katoin ni lumet on sentään sulanu sitte edellisen...ja opintopisteiden määrä on päivittynyt. Merkitsevää tilastollista kehitystä ei tapahtunut vaan sama 60 näytti tulleen vaivanpalkkaa tästäkin vuodesta ihan niinkuin edellisestäkin.

...Ai että kun suodatinpussi niin ihanasti roskiksen raudoista levähti juuri matolle...ei voinu millään pysyä sisäpuolella. Hyi helvetti, raudoista ulos ihan niinku Pertti Marttilan viimehetken kolmonen kupin semeissä vuonna seseisketseittemään...tiiätsiä?et siä tiiä!

Tilanne huomioon ottaen kunto on ehdottomasti paras mahdollinen, ehkä jopa parempi. Itseluottamuskin on korkeella kun Vesa Rantasen ens kesän tulostavotteet. Pitkäpersepilplaadin sipsutteluakaan ei enää tarvi katella samalla haikeudella, kun joskus kun Matsun pappamallin nastareita....voi,voi tokkopa nekään päivät enää palaa, että Lintukodon leirille tulis mentyä laskettelukypärä päässä...tai tiedä häntä, hianoa se olis.

Prinsiipit

2009-05-11T18:27:00.008+03:00

Toimittajamme kävi tuossa pikavisiitillä Sveitsissä, ja onnistuikin saamaan Aurinkokuningas Tami Tammisen kolme pointtia kesäkuussa siintävään Jukolan viestiin. Aurinkokuningas itse oli lähdössä Ylen kisastudion kaljun kelin loisteesta Versaillesiin jumaloimaan itseään koko kesäksi, joten haastattelu piti tehdä jo näin etuajassa. Ja tässä se nyt on:

"Viestin kantavaksi teemaksi, eli 'Big Theme' kuten minä Jääkiekkoleijona nro 79 tapaan sanoa, olen valinnut KR vs VeVe. Kaksi huipputaitavaa, pelinopeaa, pelirohkeaa, hyvinjohdettua ja perinteikestä seuraa kohtaa suviyössä, oh-la-laa! Se ei jätä aurinkokuningasta kylmäksi, eikä näin ollen ketään muutakaan. Lisäksi seurojen välille on vuosien varrella kertynyt hiljalleen jännitettä monista viime vuosien taistoista, ja Joensuun veljillä on viime vuotisesta tappiostaan johtuen varmasti hirmuinen lataus mentaalienergiaa. Jos he saavat sen purettua ryntäilyn ja koheltamisen sijaan pelin pyörittämiseen, tulee Veikoille hikinen iltapuhde. Pointit:

1. Vartiainen vs Sipilä

Aivan klassinen kahden koulukunnan valmentajien kohtaaminen. Vartiainen apunaan Inkeri ja kokenut kapteeni Martomaa eivät jätä analysoimatta pienintäkään kiveä. Sekä omien että vastustajien suoritustekniikka analysoidaan kepsikäyriä hyväksikäyttäen. Siitä etsitään heikkoudet ja vahvuudet, oleelliset kohteet jne, ja tätä tietoa käytetään joukkuetta rakennettaessa ja maailman parhaita taitoharjoituksia hiottaessa. Sipilä ja apuvalmentajat Lehtikangas & Jääskeläinen taas keskittyvät suurien linjojen vetämiseen, esim. "on syytä harjoitella sekä ylä- että alamäkiä". Lisäksi keskitytään yksinkertaisiin asioihin, ja etenkin Lehtikangas luo sopivaa tunnetilaa kertomuksillaan maanviljelystä ja Japanin historiasta.

Vastakkain on siis kaksi erilaisilla tyyleillä operoivaa joukkuetta, ja kysymys onkin kumpi onnistuu rakentamaan yksilöistään joukkueen, joka noudattaa sovittua taktiikkaa ja on terävämpi ratkaisuhetkillä. Jokaista otatustahan ei tarvitse voittaa, vaan olla oikealla hetkellä hereillä. Norjalaista sanontaa lainatakseni, "win the right legs".

2. Guergiou vs Föhr

Voittava joukkue tarvitsee voittavan ankkurin, ja tässä parissa on kaksi aivan huippuluokan menijää. Guergiou on kaiken kokenut ja voittanut kaveri, joka on vuorenvarma alusta loppuun, erittäin vaikea ohitettava. Pystyy lisäksi tarvittaessa ns. 'gamesaver:eihin', eli pelin pelastaviin ratkaisuihin. Myös Föhr on kiistatta huipputaitava ja huikean hyvän jalkatyön omaava ankkuri. Tämä parivaljakko menee ehkä hieman Guergioun eduksi, mutta edelleen muistutan, ole oikeassa paikassa hereillä ja 'win the right legs', kaikki on mahdollista myös Föhriltä.

3. henkilökohtainen potentiaali

Toimivan pelisysteemin ja loistavan ankkurin lisäksi tarvitaan myös kenttäpelissä henkilökohtaisia huippusuorituksia, ja näihin voitto usein ratkeaa kahden tasaväkisen joukkueen kohdatessa. Joensuulla on aivan huikeaa potentiaalia tässä mielessä, todella kevytjalkaisia ulkomaanvahvistuksia kuten Prochazka, Hertner ja Adamski ryyditettyinä huippuluokan peliälyllä ja herkillä käsillä varustetuilla Joensuulaisilla kuten Airila, Martomaa, Nurmonen. Jos nämä veljet saavat putken kulkemaan eivätkä käytä energiaansa turhaan ryntäilyyn, on vastustaja ns. liemessä.

Vehkalahtelaisilla taas takalinjoilla huhkivat esimerkiksi herrat Töyrylä, Liuha, Käyhkö, kaikki pomminvarmoja ja eleettömiä pelureita, jotka eivät virheliikkeitä tee. Hyökkäyspäässä ajelee vastustajaa röyhkeästi kolmikko Lehto-Fincke-Muukkonen, ja myös Sveitsin kaksikko Schneider-Lauenstein hyökkää ahnaasti. Jonkun on voittoa tavoiteltaessa uskallettava ottaa sankarinviitta harteilleen. Henkilökohtaisiin virheisiin ei kuitenkaan ole varaa, tai vastustaja rokottaa välittömästi.

Summa Summarum, kaikki klassikon ainekset ovat ilmassa. Jos vaan kartoittaja ja ratamestari antavat veljien juosta sortumatta turhaan kikkailuun, luvassa on kiistatta aivan huikea matsi."

Kiitoksia Tami vielä kerran tästä analyysista, ja nautinnollisia lukuhetkiä sinne Ranskaan kirjojesi 'Aurinkokuningas' ja 'Teamwork' parissa. Myös nuivameininki teki pika-analyysi edellä mainituista joukkueista, ja molemmilla onkin ihan hyvät mahdollisuudet plaketeille eli 25:n joukkoon.

Minä olen, kuntoa ei

2009-05-06T22:03:00.003+03:00

Radiossa tuppaa soimaan tämän tästä yks sellanen biisi mikä kertoo talven reenailusta ja kevätkunnon odotuksesta. En tiä ootteko kuullu, mut sen sanat menee suurin piirtein näin:

Olen katsonut kuinka kulkee
kitumalla aikani kelloissa
Olen reenannut yötä päivää
niinku laskenut sauhua valkoista
Mutta kyrpä otsassa on jo metrien mittainen
miten riittäisi pinnaa ylittää luoksesi sen

Minä olen odottanut sinua kauan
minä olen juossut pitkän yön
Huohottanut pelkoa purevan talven
kiristänyt reikiä varten vyön

Minä olen odottanut sinua kauan
minä olen juossut pitkän yön
minä olen sinä olet

Olen tuupannut lumista väylää
harteillani painava talven ies
olen pummannut rotkon reunaa
yrittänyt olla kuin toinen mies
mutta nastarit nurkassa vieläkin pattiin jää
olen lipumassa luotasi vaikka sä et sitä nää

Minä olen odottanut sinua kauan
minä olen juossut pitkän yön
Huohottanut pelkoa purevan talven
kiristänyt reikiä varten vyön

Minä olen odottanut sinua kauan
minä olen juossut pitkän yön
minä olen sinä olet

Voi homo

2009-05-05T11:50:00.005+03:00

Taiteilijan näkemys viikonlopun kisoista:

Sillä lailla. Sieluun sattuu, kyl tyä tiiätte, korventaa sen syvimpiä sopukoita.

Koska elämä on iso osa suunnistusta, tulee sitäkin toisinaan harrastettua. Tuossa viime perjantaina heräilin kukonlaulun aikaan, ja katselin päivästä tulevan aurinkoinen. Päätin ihan ex tempore lähteä nauttimaan aamiaista ja lounasta erääseen etelä-helsinkiläiseen puistoon. Kaivelin kaapeista mitä sattui löytymään, mukaan tarttui härän ulkofilettä, tiikeriravun pyrstöjä, tuoretta ananasta, suklaakakkua, pannukahvia ja muuta opiskelijan ruokavalioon kuuluvaa. Juomaksi löysin jotain puolikuivaa ja kuplivaa. Yhtään en tiedä mitä oli, mutta sellanen hassu ja hilpeä olo siitä tuli.

Sitä vaan ihmettelin, että siellähän olikin puoli kaupunkia käräjöimässä valkolakit päässä. Kai se oli sitten joku vappu tai pääsiäinen, joita siviileillä on kai tapana juhlia. Ota näistä nyt sitten selvää.

Tie 10milaan - ja sieltä pois

2009-04-22T20:36:00.007+03:00

Suunnistusvedot pääkaupunkiseudun Perstorpissa, Paloheinässä. Kulkee, pahemmin repimättä maisema vaihtuu, ja lippukin halkeilee paremmin kuin Kevätyössä. Tiomila saa tulla, olen valmis.

...

Lauensteineri ja Jole juttelee PM-kisojen matkavalinnoista. Ollaan verkkalenkillä Söderåsensin nationalparkissa, hieno on rotko. Muut on yömetsässä, en jaksa itse pukea lamppua päälle, johan tässä on koko talvi yösuunnistettu. Sippaan vartin jälkeen, loppumatka on kompurointia keskittyen pystyssä pysymiseen hämärtyvässä illassa. Pojat vähän naureskelee, ylihuomenna pitäisi jaksaa tunti kauemmin, kisavauhtia. Nou hätä, näin on käynyt usein ennenkin, lupailee hyvää.

...

Taas ollaan hölkkäämässä, nyt Muukkosen veljesten Petterin ja Simon kanssa. Illalla joutuu jo tuleen, alkaa olla epämiellyttävä feelis, pitikö sitä itsensä tähänkin taas sotkea. Matka on pitkä kuin nälkävuosi, metsä pimeä kuin säkki, vastus kovaa kuin timantti. Aika paljon helpommalla sitä ihminen pääsisi, kun olisi vaan kotona juomassa kaljaa. Näitä ei kuitenkaan spekuloida, vaan lähinnä seuraillaan golfareiden toimintaa. Kunhan olen aikuinen ja rikas sika, rupean golfaamaan. Talvisin parin viikon golfleirit Espanjassa, toisinaan käydään vähän suunnistelemassakin, ja tietty joka ilta tapaksilla. Kesäisin päivittäin kierrokset ja äijien kanssa klubille. Ja hiihtoleirit, niistäkään ei tingitä, Vehkalahden vanhojen patujen viitoittaman esimerkkiä seuraten päivät hiihdetään ja illat tanssitaan, aina pilkkuun saakka. Kun Ylläksellä vasta yritellään, niin Pallaksella jo paritellaan.

...

Paikallisessa kebabbilassa joutuu taipumaan Pasta Bologneseen, vaikka Muukkosen kana-banaani -pitsa näyttää niin pirun hyvältä. Yht' äkkiä rupeaa jännittämään, oikein kunnolla. Ei tiedä miten päin olisi, haluaisi vain pois kaikesta hälinästä rauhoittumaan. Suuta kuivaa ja vatsaakin vähän vääntää. Tällaista se oli silloin joskus nuorempana, pitkin viikkoa. Kun lähdetään kävelemään majoitukseen, sielu rauhoittuu taas. Ehkä se siitä, poiskaan ei kai enää kehtaa jäädä.

...

En osaa tehdä reitinvalintoja, ja siksi pusken kakkosväliä suoraan vinoviivapaskikon ja tiheikköjen läpi. Ei näin, mielessä pyörii että ei tiheiköihin, ei ainakaan yksin jos letka kiertää vasemmalta. Mitäs se Jore (nimi muutettu) sanoikaan taktiikkapalaverissa, think what you are doing. Tai jotain sinnepäin. Rastilla huomaan silti olevani alle pogestominuutin takaa-ajomatkalla, ei paha, tuon vielä juoksee kiinni parin seuraavan välin aikana. Loppumatkan voisi silti viettää terävämpänä, ei enää näitä.

...

Totean huoltajille, että varsin mukava oli painella menemään öisessä metsässä. Mikäs siinä kun maasto on kohdillaan ja homma toimii. Matkaseurakin oli parhaasta päästä, mm. Hannu "Hanhi" Airila. Suomalaiskansalliseen tapaan tosin jurnutettiin mitään puhumatta menemään. Mitäpä sitä jutustelemaan jos ei ole asiaa, hajonnatkin näyttäisi olevan samat joten ei tarvinnut ratojakaan vertailla.

Japen kanssa lähdetään kohti majoitusta ja huokaistaan helpotuksesta, oma osuus hoidettu. Urheilu on hieno laji.

...

Rokki soi, ollaan SP:n kanssa köpiksen lentokentällä olusella. On rehellinen saavi tummaa olutta, melki litra. Yhtään ei harmita laivamatkan väliinjääminen, syksyllä sitten taas.

Neljäs sija, tyytyväinen täytyy olla. Joukkuesuoritushan oli mitä parhain, ehkä 2006 pystyttiin vastaavaan. Kristiansand oli vaan pitkä yön jälkeen liian kova, ei mahda minkään, ja seuraavat sijat oli ankkurilottoa. Seuran ennätys ja kaikkea, tästä on hyvä parantaa. Toisaalta korpeaa ihan homona, voittoahan sieltä lähdettiin hakemaan. Ja podiumikin oli näpeissä vielä pari kilsaa ennen maalia. Taas hävittiin KR:lle ankkuriosuuden lopussa, voi perkele. Onneksi en asu Joensuussa, ettei tarvitse siitä kuulla ihan joka viikko.

Yhtä kaikki, suunnitellaan tulevaa. Nyt ruvetaan kaivamaan kulkua ISOLLA ajolla, suunnistetaan paljon kun siihen on mahdollisuus ja vedetään vetoja. Tärkeitä kisoja edessä, eikä vähäisimpänä niistä lainkaan kesäkuussa siintävä Jukolan viesti, se suurin. Päätetään yksissä tuumin ottaa sieltä mikä meille perimäoikeutena kuuluu. Sillä vaikka sanonta sanoo ettei salama iske kahta kertaa samaan paikkaan, on Böke (nimi muutettu) nähnyt puun johon salama totta tosiaan on kahdesti iskenyt. Jos se kerta on mahdollista, me teemme sen.

Sopivassa nousukkaassa lähdemme hoippumaan kohti konetta ja Suomea.

Valintaruletti

2009-04-10T12:21:00.004+03:00

Koska taannoinen juttu yöviestin valinnoista aiheutti suuren palautevyöryn ja suorastaan myrskyisää keskustelua kommenteissa, avataan politiikkaa myös tiomilan osalta. Haastattelin miestä suoraan Veikkojen valmennusjohtoportaan sisäpiiristä, joka kertoi minulle luottamuksellisesti seuraavaa:

"Viisikko Föhr, Fincke, Lehto, Schneider, Lauenstein on jollain jonninjoutavalla leirillä jossain. Leireillä viimeisimpien spekulaatioiden mukaan harjoitellaan, joten edellämainitut nimet on valittu joukkueeseen. Neljä seuraavaa nimeä valitaan Kevätyöstä siten, että kultakin osuudelta paras pääsee joukkueeseen. Voisinkin tässä saman tien spekuloida taistelukolmikot osuus osuudelta:

Käyhkö-Liuha-Alanissi: luottoaloittajia kaikki tyynni. Syksyn 2005 ison rahan drafti Käyhkö on vuosituhannen vaihteen jälkeen hoitanut kaikki aloituksensa tyylillä. Mies elää nyt elämänsä kevättä. Vaikea voitettava. Liuhakin on jo sangen meritoitunut ykkösosuudella, ja taistelee ilman astmaoireita kynsin hampain avausosuuden voitosta. Suuri yleisö muistaa Alanissin ehkä paremmin vuoden 1990 Jukolan avausosuudelta HNMKY:n väreistä, mutta tämänkeväisessä Spring-cupissa mies juoksi eleettömästi kärjen vauhtia viestissä, osoittaen samalla paluunsa huipulle. Kaiken kaikkiaan tasainen kolmikko.

Muukkonen-Weckman-Lantela: Muukkonen on viime vuodet hallinnut isännän ottein Varsinais-Suomen kevätkisoja, eikä ole syytä olettaa ettei niin olisi nytkin. Vahvoilla avokallioväleillä. Weckmanin tietää kaikki, säät vaihtuu, Weckman kestää. Aerodynaamisten poskien ansiosta vahvuusalue on vastatuulivälit. Lantela taas on ollut parittomina vuosina jäätävässä tikissä, vuonna 2005 tiomilan yön nopein ja vuonna 2007 helposti kärjen vauhdissa avausosuudella. Taktiikkana kiroilla heikkohermoisemmat vastustajat tieltään.

Töyrylä-Ketolainen-Töyrylä: Töyrylän veljekset on molemmat kuin luotu yöhön. Tämä juontuu kaksikon kotimaastoista Pyhtäältä, jossa näkyväisyys on päivälläkin yhtä heikko kuin muualla yöllä. Ellei jopa heikompi. Ketolainen taas on nyt ehkäpä riittävän hyvässä kunnossa, että aikaa sinkoilla Töyrylöiden ympärillä riittää. Mielenkiintoinen osuus tiedossa.

Mattila-Ratilainen-Vuorinen: Ratilainen ja Vuorinen ovat molemmat ikäisekseen hyvässä tiekunnossa. Mattilasta taas en ota oikein selvää, jostain kuitenkin luin että kyseessä olisi yön takuumies, mitä sitten tarkoittaakaan. Osuuden taktiikka lienee siis selvä: Mattila yrittää luikahtaa karkuun lyhyemmän hajonnan turvin, kun taas Ratilainen-Vuorinen kaksikko luottaa vahvaan loppukiriinsä.

Kaiken kaikkiaan siis tasaiset väännöt tiedossa. Koska viimeistä miestä vielä uupuu, joudutaan se valitsemaan poissaolijoiden listalta: Närvä-Pakkala-Mäkelä. Närvä on nähty kertaalleen talven aikana korttelissa, Pakkala taas hiihtämässä Lahden mäkimontun kupeessa. Vahvoilla lienee siis Pepe, josta viimeisin havainto on SM-yön järjestelyistä syksyltä 08, ja sitä ennen Portugalin leiriltä 07. Jos parta on ehtinyt kasvaa yhtä rouheaksi kuin tukka, on valinta selvä jo imagosyistä"

Kevätyön ennakkospekulaatio IV

2009-04-07T21:25:00.003+03:00

Kävin tiistai-illan kunniaksi lenkillä Pirkkolassa, ja siellähän sattui olemaan suuri joukko kapeaposkisia nuoria urhoja testijuoksua jolkottelemassa. Sain siis viime käden tietoa kovien kevätkunnosta, ja pelottavan hyvältä näytti.

Ykkössuosikiksi nostaisin Vehkalahden kakkosen, jonka kolmatta osuutta tulee viilettämään J-V Ketolainen. Juhnun kulkua ei tänään vähentäneet kymmenen tunnin työpäivät, kolmeen viikkoon väännettyn yli 50h määräjakson rasitukset tai CIV4:n vuoksi nelosiin jääneet yöunet. Ei, personaali syntyi yli minuutin parannuksella entiseen, ja tämä Kontulan kovanaama viipotti XL:n teepaita lepattaen aikaan 42.28. Lisäksi huomioin lenkkiseurana olleen kakkosen toisen osuuden juoksijan vahvan kulkupolitiikan, olin aivan hätää kärsimässä kaiken aikaa. Sisäpiiritietoa joukkueen kahdesta muustakin jäsenestä on, mutta jätetään vastustajajoukkueidenkin scouteille jotain työtehtäviä.

Unohtaa ei toki sovi Lynxiä, joka esiintyi edukseen laajalla rintamalla. Idän ihme Roope kellotti 39.23, pintiksellä. Panin myös merkille Stumben tuulta hyvin halkovat posket, kellokin tykkäsi, 11.14. Huh huh. Pienenä pettymyksenä jäin kaipaamaan Pardaalin vahvaa askellusta, olisi ollut ilo seurata miehen kärsimystä venäläisten kyydissä.

Deltalla taas on todellinen jokerikortti käytössään Oskari Liukkosessa. Mies on kuulemma Italiassa piessyt muuta maajoukkuetta mielin määrin, tietenkin Nurmosta lukuunottamatta. Maastoon paremmin soveltuvalla askeleella tuli myös tänään tulosta, 30.35. Tukkajumalten ehdotonta eliittiä Pirkkolassa. Varokaa myös seuraavia yllättävän kovia karaktäärejä: HS:n Hirvi 22.42 ja Otaniemen Jyllääjien Pakkasmaa 33.58. Irvistykset olivat kohdillaan, enkä olisi kyllä kummaltakaan moista uskonut.

la speculazion

2009-03-26T21:34:00.002+02:00

No niin, ylivertainen tatkiikkanero Jore (nimi muutettu) on valinnut Veikkojen joukkueet rinkupin yöviestiin. Joukkueet ovat seuraavat:

Ykkönen: Mattila, Muukkonen, Lehto, Föhr
Kakkonen: Liuha, Ketolainen, Weckman, Fincke
Kolmonen: Käyhkö, Töyrylä, Ratilainen, Alanissi

Taktiikkahan on ilmiselvä, huonoimmat yömiehet ykköseen, parhaimmat kolmoseen. Seuran toiseksi paras yömies, Jaani Lantela, mies joka ei esittelyjä kaipaa, on varalla. Öiseen metsään kuin luotu Marko Närvä, omaa taas niin jäätävän yösilmän, ettei mahtunut joukkueisiin lainkaan. Voin muuten kertoa, että korpeaa lähtä alottamaan ykköstä. Vaikka onnistuisikin pitkänsutjakkaan lahtelaisen, Hollolan Sergei Lebidin Jarno Käyhkön peesissä hoippumaan vaihtoon, ei loppu lupaa hyvää. Kolme köyhän miehen sveitsiläistä, Muukkonstein, Lakenstein, Föörenstein, nuo mannermaisten maastojen langanlaihat luukuttajat, varmaan odotuttavat itseään aamunkoittoon. Yritä siinä nyt sitten.

Samalla taktiikalla muuten lähdetään muuten myös päiväviestiin, minkä vuoksi Fincke onkin nostettu ykkösen aloittajaksi.

103,1

2009-03-24T20:06:00.004+02:00

Johan Mäksäkin aikanaan pisti analyysit peliin, kun sattui saamaan hyvät rankurit jollain peesijuoksulla. Se taisi olla ennen tietä taitoniekaksi. Nyt pamahti yli sataset kätsärissä, kaiken lisäksi aivan priimassa yö-rocadissa. Kisa kulki seuraavasti:

K-1

Suunnalla ykköselle, samalla pikavilkaisu seuraavaa väliä.

1-2

Päätän kiertää vasemmalta, käyrää tulee ehkä vähän enemmän mutta samalla säästyy jyrkimmiltä nousuilta, sivurinteiltä ja tiheiköistä, joista ei vielä ole mitään käryä kuinka tulisia mahtavat olla. Ratamestarikonvertoija Elxicosta (Isle of man) kun ei muistu mieleen juuri mitään.

2-3-4

Perussettiä, sivurinteitä ja turhia käyriä vältellen.

4-5

Suoraan on lyhin, niin nytkin. Loppuvälistä pelkään jyrkänteen olevan ylitsepääsemätön (ei ollut), mikä ajattaa turhaan loppuvälistä sivurinteeseen.

5-6

Jyrkältä näyttää penkka, päätän kiertää vasemmalta loivia kohtia hyödyntäen. Rastille helppo hyökätä suon ja avokallion avulla.

6-7

Mäen päällä iskee epävarmuus, joudun pysähtymään kymmeneksi kätsärisekunniksi. En saa luettua itseäni kiinni, päätän jatkaa suunnalla ja sieltähän se rasti paistaakin.

7-8

Like a glove.

8-9

Alku mäenreunaa seuraillen, isolta kiveltä tiputus kohti rastia joka tulee helposti vastaan avokallioiden avulla.

9-10

Rinneväli, onnistun löytämään tasaisempaa alustaa aika hyvin.

10-11

Viivaa pitkin, alussa juutun turhaan sivurinteeseen, ehkäpä puolisen minuuttia menee hukkaan. Osa oli vetänyt alakautta polulle ja sieltä rastille, sujuvalle rinnetoteutukselle se häviää mutta menee aika tasoihin oman toteutukseni kanssa.

11-12-M

Sekunnit pois.

Kokonaisuutena ihan hyvä kisa siis, yksi pysähdys ja 11-välin rinnejuuttumiset söivät kyllä turhaan aikaa. Kisan voittaneelle Sundlofille tulee takkiin 1.20, olen lopulta neljäs (tulokset). Ihan hyvin tällä taitotasolla, maasto oli aika helppo juostava joten kovin paljoa en jäänyt vyssiikalla. Erityisesti Matsuumin voittaminen lämmittää mieltä.

Jos on muuten suunnistuskausi pitkä kuin nälkävuosi, niin kätsärikausi on lyhyt kuin elämä. Kisaa puskee kaiken aikaa, ja varaa levätä ei ole, tai putoaa kelkasta. Tällä hetkellä on menossa muutama mielenkiintoinen cuppi, Knubben järjestämä maailmancup ja konvertoinnin uudelle tasolle nostaneen Offan Ludvika. Mualimankupissa kierrettiin maailmaa aina Skotlannista Jenkkeihin, priimaa oli. Ludvika taas on taattua laatua, harmi vaan että ryssin kolmannen kisan totaalisesti, loppuihin pitää skarpata tai kymppisäkkiin ei ole mitään asiaa.

Ai niin, ja loppuun lukijakilpailu. Lukijalle, joka keksii mistä maastosta analysoidun kisan kartta on peräisin, lupaan tarjota tuopin jos toisenkin.

Pikitiellätamppaajat I

2009-03-15T15:24:00.003+02:00

Pulska kyösti. Ei täs lumihanges muutakaa voi tehä, joten käytii Matsun kanssa vetää kunnon old schoolia puhelinluettelokartalla. Suunnillee yhtä vaikeeta ku miilassa tulee olemaa. Paitti että täs piti tehä repsui. Ette varmaa uso, mut 4-5 on suoraa pellon yli 30s nopeempi ku vasurista. Ja jotta meiniki saadaan pysymään nuivana, niin mainitaan nyt vielä että lopussa Matsu sai paskalaakin. Ei mul muuta.

Lumessakahlaajat II

2009-03-14T13:50:00.005+02:00

Hiivuin hankeen ja masennuin. Ei muuta.

Feelispohjalta

2009-03-08T15:59:00.004+02:00

Oon miäkii suunnistellu, tosin vasta kortteleita. Onhan sentään maaliskuu, talvikuukausista parhain. Laitetaas karttaakin esille, kyseessä oli tiistainen yöreeni Hakunilassa. Hyvinhän se sujui, alta vitosen koukuilla selvisin pois, paikat vaan ei tahdo kestää suunnistusta. Nytkin muljahti vitosen tienoilla molemmat olkapäät sijoiltaan, yritä siinä sitten kun ei meinaa hangesta ylös selvitä. Ratahan on aika nuiva, reitinvalinnat ei suurempiin spekulaatioihin sytytä. Paljon parempi vedettiin eilispäivänä Maken kämpiltä, harmi vaan että illan viskisihneessä kartta jäi minne lie, enkä pääse siitä analyyseja julkaisemaan.

Täytyy kyllä todeta, että jos on kortinpeluu ja Grantsi-pullon tuhoaminen oivaa ajanvietettä, ei krapulapäiväkään hullumpaa ole. Voi hyvällä omallatunnolla olla vaan ja möllöttää. Aamusta kun heräsi niin Salpurin kisat alkoi telkusta, rehellistä väliaikahiihtoa eikä mitään vitun yhteislähtö-suksienvaihto -pelleilyä. Hiihtojen väliin sopi tunnin päiväunet kuin sialle otsatukka, ja ennen mäkikisaa ehti hakea mähmättävää kaupasta ja Tonyn grilli-pizzeriasta kebabpizzan. On muuten paras lätty jonka olen näiltä main löytänyt, suosittelen. Salpurin kisojen lisäksi olen kujuillut keilailua ja futista urheilukanavalta sekä Pasilaa netistä, voiko sunnuntaipäivää enää paremmin viettää? Illan hämärtyessä on ladut varmaan rapsakan jäisessä tikissä, pitänee lähteä hiihtämään joku pogestotoistimmanen wabru Ljebuschgiin. Yhtään en muuten nykysin ota morgensterniä gamespäivistä, olishan tähänkin pystynyt sen perus kolmosen nelosen ladun hakkaamaan kiukulla, mutta mitä hyötyy. Päävastustajani yömieskin on ollut luoja ties kuinka kauan kipeänä. Eikä sitä Luukin firmaliigassa voita muutenkaan, vaikka mikä olisi.

Lumessakahlaajat

2009-03-07T14:01:00.004+02:00

Härömärö ja iso pepen reenikorneri. Puheet sikseen, kaikki keppirankojat ja vasenniplaajat tietää miten hienoa on alittaa 10min/km. Vaikka viime ajat olenkin kulkenut pimeydestä pimeyttä vastaan oli kaiken itsestä antaminen taas kuitenkin sen arvoista.

Muodot käy muodottomiksi...kaupungit puristuvat puristimissa ja- asfalttisyöpä leviää.

Kevätyön ennakkospekulaatio 3

2009-03-02T13:25:00.009+02:00

Päätin lauantaina lähteä kujuilemaan Paimion Rastin miesten tikkiä kevätyön viestiä ajatellen.Ohjelmistmossa läskin seiskan radastomo Sauvostmossa. Suunnitelmana oli myöhästyä sen verran,että saa juosta yksin ja autolla valehdella aika kyöstiminsaa todellisuutta kovemmaksi. Puskinkin riusteel sotoomii ja löysin kuin löysinkin itseni Husosta, liian suuri kääntösäde ihan ko Anjalalla. Meni parikyöstii pitkäks. Ajelin ihan piispa Gezeliuksena vielä jopa alinopeutta oikeille kinkeripiireille, mutta sekään ei auttanut. Parkkiksella odotteli edelleen ajokoiran kuola suupielistä valuen Katariinan Mo Farrah Kim "Fagerudd" Järderud. Onneksi sentään Daleeni oli jo mennyt,kaiketi tullutkin. Katsellessa tuota lommoposkista, helvetillisen rääkin runtelemaa suunnistajajuoksijaihmiskonetta muistin omat liikakiloni vyötäröllä ja etenkin kaulalla. Päätin kuitenkin uhrautua seuran eteen ja saada raporttiini PR:n osalta kevätyön kiirastuleen Jorelle hyödyllistä irtomatikkaa. Kimin lähtiessä sanoin käyväni vielä kusella ja starttaavani n.2min perään. Valehtelin toki ja lähdin paukusta max.20sek perään. Tavoitteena oli väijyä niin lähellä kuin mahdollista Kimin huomaamatta ja parin kilsan kohdalla sopivassa alamäessä vyöryä rinnalle ja väittää kivenkovaan lähtövälin olleen väh.3min. En kuitenkaan pystynyt vastaamaan riuskaan alkuvauhtiin, vaan selkä vilkkui vain hetken kadotakseen horisonttiin. Yksi ojaan maastoutuminen vei toki hieman aikaa, mutta en voinut antaa taakseen vilkaisseen Kimin havaita itseäni jo ennen ykköstä. Jokatapauksessa olin ykkösellä yksin. Sen jälkeen seurailin vain jälkiä enkä katsonut lainkaan karttaa, kone oli punaisella ja läskiaispullat kurkussa. Kutoselle mennessä aukolla näen vilauksen Kimistä ja päivitän taktiikan. Kolmen kaukoleiman (kartan reittipiirros laadittu valmentajaa varten) jälkeen pääsen ysille mennessä tiellä imuun. Kim taisi häkeltyä sen verran, että kone alkoi savuttaa ja epoc heilahti punaiselle ja pysyin jokseenkin kyydissä. Kahdelletoista mentäessä olin katkennut Kimin vauhdissa, mutta löytänyt seläkseni PR:n juniorityön topaasin Niko-Petteri Salon. Veturi vei suoraan ja sujuvasti ja teknisellä alueella pystyinkin jopa hieman palautumaan. Rastilta 15 lähdettäessä huomaan Kimin vasta saapuvan rastille. Kaverin paletti on ihan sekaisin, pummia on täytynyt tulla vähintään femma. Lyhyt alamäkiväli, kartta rullalle ja riusteella. Kasetti ei kuitenkaan kestä roiskin norjaan. Viimeinen lippu kuitenkin löytyy pienemmällä virheellä kun Föhrillä täälläpäin yleensä eikä tatsinsa totaalisesti kadottanut Kimkään naulaa vaan leimaa samaan aikaan. Rastilta lähdön olin lukenut valmiiksi eikä höyhenen kevyillä paimiolaisilla ole alamäessä mitään mahdollisuuksia. Lapa jäähän ja nimi lehteen sanos juti,voitto tuli.Aika painui alle tunnin kahdella sekunnilla.Ylitin siis täysin itseni, mutta sehän meillä on ollut jo vuosia tapana. Sanoihan sen fränkkikin jo muinoin: "Vevellä on maailman parhaat paskat". Daleeni oli vartin nopeampi,mutten usko.

Raporttini sibyllalle koskien kevätyötä, jonka kirjekyyhkyllä lähetin, kuului seuraavasti: "PR ehdottomasti yksi ennakkkosuosikeista mikäli vati ei halkea,kakkonenkin ehkä plaketeille. Välikleemolalla positiivinen ongelma, kovakuntoisia ukkoja mielin määrin. Meidän sauma: huonoin mies PR:n parasta vastaan, koukkaus selustaan oikaisemalla,henkinen yliote ja alamäessä irti.stop."

Joensuu ei nuku koskaan

2009-02-23T23:03:00.005+02:00

Sakkaava reportterimme kävi katsastamassa Jokikylän, tuon susirajan kylmän helmen. Keskiviikosta sunnuntaihin, hektisen leppoisaa meininkiä, paljon nähtiin ja paljoa ei. Seuraavassa päiväkirja.

keskiviikko

Saavun iltasella paikalle, takana viiden tunnin raastava junamatka. Mieli kirkastuu kuitenkin heti, kun Simo iskee saman tien käteen kylmän oluen. Nähtävyyksistä katsastamme Suomen suurimman Prisman, iltakahdeksan asiakasmäärille olisi vähempikin tila riittänyt. Kämpillä Eija on leiponut suklaakakkua, tapana ei ole sen kummemmin kehua, santsaan kuitenkin.

torstai

Aamusta hiihtämään Pervokalliolle, Kari Varis siellä hiihtelee viikonlopun tuplafinlandiaan valmistavaa tunnin veekoota. Luulisi että vähempikin riittäisi, tosin kun tuloksena on 4. ja 1. sija, ei kai sovi ruveta neuvomaan. AMK:n ruokalassa tapaamme Arin, jonka kotona sitten kahvittelut ja kisastudiot. Lisästudiot kämpillä, illaksi määriksiä Areenalla. Loppuilta suljuaakin mukavasti kebabbilassa ja Palaverissa istuen. Pirun isoksi yllätykseksi karaokea laulaakin keski-ikäisten Paula Koivuniemi -wannabeiden sijasta nuoret ja kauniit tyttäret, vieläpä pirun hyvin. Oikein vanhan miehen sydäntä lämmittää.

perjantai

Haetaan Hannun auto keskustasta, vieraanvaraisuus alkaa olla kohdillaan kun annetaan auto lainaan viikonlopuksi. Aamulla perus suljureeniä hallilla, siitä yllättäen yliopistolle syömään. Sama firma pitää ruokaloita kuin meillä etelässä, mutta ateria maksaa 50c vähemmän ja on astetta parempaa, etenkin salaateista annan täydet pisteet. Kisastudiot taas Arilla, harmi että Koivurantaa vastaan on pistetty pystyyn moinen salaliitto. Tosin johan sen on Porttila tiennyt vuosia kertoa, ettei suomalaisille ole viimeiseen kymmeneen vuoteen annettu yhen yhtä kunnollista tuulirakoa, ja tyylipisteissäkin on syyttä rokotettu. Perkeleen norjalaiset.

Iltareeninä sitten spärdärivaaralle hiihtämään, kovia on kilpavitosen nousut. Onneksi ei KR:n kolmekymppiselle tarvitse osallistua. Kerätään sipanneet Simo ja Tuukka ladun varresta, ei ihminen ole kone. Iltaa istutaan Hannulla, hirvimureketta kasvispedillä, lohkoperunoita, punaviintä, jäätelöä. Olin kyllä salaa toivonut maakunnan parasta viininkukkoa, mutta meni se näinkin. Tuukalla tai Aarolla ei tänään ehditä käymäänkään, on niin pirun hektistä.

lauantai

Päivän ainokaisena on kiihtyvä 15km KR:n varsin mäkisellä testilenkillä. Nuori polvi alkaa vääjämättä ajamaan meidän koukkupolvien ohi, viimeisellä kilsalla ei vaan pysty vastaamaan. Kai se ikä painaa, ei ennen 4.05:n tonni noin hapottanut. Avannot jää väkisinkin väliin, kun heti ruuan päälle pitää ehtiä Arille kisoja katsomaan. Annu on leiponut laskiaispullia, syön kolme. Tekee yhteensä 930 kcal, jos ette tienneet. Samoilla silmillä kiirehditään sitten Tuukalle loimulohille, hyvää ja halpaa. Häthätää ehtii syömään ja naalit juomaan (2cl minttu, 2cl pastisse), kun pitääkin jo kiirehtiä keskustaan tsekkaamaan Gloria. Karhun korpisavu on varsin miellyttävän makuinen, ja sopivan petollinen. Samaa on toki kalamiehen kaverit. Siirrymme siis vielä naittiin, jossa paikalla on koko Jokikylä aina Harria myöten (joka muuten enteellisesti toteaa, että maisemat ne on pervokalliollakin). Kuivaharjoittelemme mm pilkkimistä ja ikkunanpesua, hyvin rupeaa sujumaan.

sunnuntai

Harmittavasti oppaani jalka on edellisiltana kipeytynyt, eikä kestä heti aamusta kovan proviilin hiihtoa. Joudumme siis jättämään Kolin maisemahiihdon väliin, onneksi Rauno käy hakemassa autostamme Hannun sukset pelipaikoille. Puolenpäivän maissa käymme kuitenkin hiihtelemässä Lykynlampi-Spärdärivaara akselilla, kova on keli sielläkin vaikka savumuikut puuttuukin. Antaa siinä määrin sippiä loppumatkasta, että takaisintullessa käymme vielä mäksterissä laittamassa palautumisen käyntiin. Big Mac on kutistunut sitten viime kerrasta.

Sellasta. Yhteenvetona voisi todeta, että mukavasti soljuu elämä tuolla Pohjois-Karjalassa etiäpäin. Vieraanvaraisuuskin on kohdillaan, eikä kovin kummoista vittuiluakaan tarvinnut kuunnella, vaikka KR:llä vähän sellainen maine onkin. Liekö sitten vähän konahtaneen kuningassuolaajan poissaolo vaikuttanut. Näkemättä jäi nyt jetsetti ja koli, sekä tietysti kokolailla paljon suunnistusmaastoja. Täytynee palata uudestaan.

Tilannekatsaus

2009-02-16T21:15:00.004+02:00

Kuppi kuumaa kahvia ja interwebbi auki. Alotetaas nettibostailun grand old manista, Mäksästä. Ei mitn uutta, vanhuus ei edelleenkään tule yksin. Mitäköhän taanis, jaahas, samaa laulua lokakuusta asti, globaaliin lamaan ei auta edes Pepen sauna. Jomi Jouko taas puntaroi edelleen neliöllisiä rastiympyröitä, ja pipon blogi on taas teillä tuntemattomilla. Mehustelen muistin varassa kuitenkin sen parasta juttua, synkkää/synkähköä aamulenkkiä. "Heitän leijat Helsingin ylle".

Siirryn kohti pohjoista. Taivainen on ihan yhtä sekaisin kuin aina ennenkin, nyt menossa on kai parin viikon satsi, jolloin valvotaan ja reenataan yöllä, kaksi kertaa kovaa / päivä. Japaniin valmistavaa. Vavat taas luottaa edelleen savensyöntiin, merisuolaan ja kaatumisjuoksuun. Spekuloisin että totuus lienee kuitenkin jossain näiden kahden pohjoisen koulukunnan välissä.

Mutta eteenpäin. SP työstää nykyään juttua niin ettei uusimpia ehdi edes lukea. Kuvien mukaan aika lihavas kunnos, maha roikkuu. Heinonen taitaa olla telakalla, kun uutta yömehustelua ei kuulu. Pelätty juke taas on käynyt nelikyöstisen lenkin. Ihan tavallinen. Madiventuresiin antaa vitutusta, eikä Timben ajatusmyllyyn ole vielä tullut Tiomilaspekulaatiota. HPK:sta käyn tarkistamassa ettei mikään ole muuttunut. Nissi ja Jaani reenaavat kuin nuoruutensa päivinä (vähän ennen väritelevision keksimistä), Japella on letkee meininki eikä Vaunumake tee mitään. Ylläri. Ihan vaan kostoksi itselleni tsekkaan vielä suunnistusnetin superwatussit, jäätävää.

Siinähän tuo, pari tusinaa tusinablogia jää tsekkaamatta, alkaa näet olla kiire junaan. Eipä sillä, tiedän jo etukäteen sieltä löytyvän samaa paskaa samassa paketissa. Niinkuin tämäkin. Ulkona näyttäisi olevan hieno keli, katsoin ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Eli jos joku tilannekatsauksen eksyy lukemaan, iltapäiväsurffailut väliin ja lenkille. Et menetä mitään.

Muokkaa HTML- koodia

2009-02-12T14:35:00.000+02:00

On muuten Summasen Raimokin hieman vähentänyt suun pieksäntätiheyttä, on siis siihen ollut oikeus meilläkin. Summasen vaitonaisuudelle saattaa löytyä selitys siitä, että Rapperswill on ottanut suht rumasti käkeen viime aikoina. Meillä selityksenä lienee puhtaasti laiskuus. Onneksi sentään yksi asia jaksaa aina sylettää sen verran, että pystyy jotain vaahtoamaan. Nimittäin ralli...siis ttu ralli, mikä vtun RALLI! Maikkarilla lasketaan päiviä seuraavan kauden alkuun, kun vormuloissa, teksti TV:llä on pari sivua siitä minkä värisillä laseilla Jari-Matti Latvala tulee ajamaan Norjassa, ei jumalauta. Kyseessähän on nykyään siis laji, jossa ajaa huipputasolla ja -kalustolla 4(neljä) ukkoa. Pisteille pääsis Mertasen Simokin vanhankopan Escortilla, jos vaan kalusto kestäis ja pysyis tiellä. Vois sanoa, että jos Piirosen Eero saa tasarahasta näppylöitä ni kyllä mulle rallista vähintään jotain vesikelloja pulpahtelee ku plussapisteitä...

Onneksi sentään löytyy myös päivää piristäviä, koomisiakin asioita ja uutisia nimittäin Ms Parman suunnistus.netin sivuilla tarjoamat laatutreenit Mynämäellä. Kauhean montaa kertaa en ole parman treeneissä Mynämäellä käynyt, mutta kuitenkin tarpeeksi. Kartta, maastot ja radat ovat olleet aivan penaalista. Tietty jos treenien tarkoitus on valmistaa 10- milaan, niin sinällään kaikki täsmää. Sanan laatu voinee kuitenkin korvata jollain toisella etuliitteellä. Nooh, pari vuotta niin pääsee itse markkinoimaan Jukolan treenipaketteja Pirtnuoraan, siinä tulee nimittäin olemaan bysanttilaista dädää.

Ens viikolla alkaakin jo hiihdon MM Liberec.Toivottavasti kaikki venäläiset,saksalaiset ja norjalaiset kärähtää...miksei suomalaisetkin.

Aikana ennen yön pimeyttä...

2009-02-02T21:42:00.001+02:00

...Kuosteest kyöstii sotoomi ilmottaa sepe vittumaisen hymyn kera ja käärii satasen pausteet omaan syliinsä. Sepe on juuri kräkännyt semopihtaamani valmiit puhtaat seustekousteet...viimeisestä tasakattosesta olis pitäny pumpata nepit, mutta feusteeksi osottautui. Melkein itkettää, koska matkakassastani puolet on nyt siirtynyt tuon räksyttävän hulttion taskuun. "Hahaa, hyvä", tulee vielä vettä kiukaalle niinkuin asiaan kuuluu. "Halden kumoon", suoltaa vielä aake mikkiin...meinaan antaa ylen

Laivalla peruskaava toistuu ja loputkin rahat on pitkälti pelattu ennen kuin kukaan porukasta on edes käynyt hytissä...Juke elättelee vielä toiveita noususta: "Jos huomen ei söis ni...". Yön tunteina riiuukuntoon laittautunutta feodaali- Saiboa lykästää niinkuin aina, muita ruseja ei...joku newtonin laki vai mikä lie. Ennen yöpuuta Dandilaion tekee vielä inventaariot ja soittelee norjaan...

...Perille päästyä suurin osa kilpailua edeltävästä ajasta kuluu azzipilla ja Vegasin jaakon edessä jakkaralla...jos antaa nousut niin poistetaan icasta vetekaakkoja ja vikkyä ja lopuilla arpoja joita siklaillaan koulun lattialla...

Kevätyön ennakkospekulaatio II

2009-02-02T16:25:00.000+02:00

Viikonloppuna kävi lentävällä reportterillamme hirvittävä joulu, nimittäin eikö sattunut Vierumäellä olemaan Vehkalahden Veikkojen leiri, samaan aikaan oman visiitin kanssa.
Viimevuotinen voittajajoukkue näytti olevan kokonaisuudessaan paikalla ja lisäksi jokunen muukin. Myös Anttolan ammattikoulun väki sattui vierailulle Vierumäelle samana viikonloppuna.
Lauantai tarjosi oivan tilaisuuden tarkkailla molempien joukkueiden kuntoa. Ensin ratavedoissa silmäniloa tarjosi Anttolan poppoo. Niistä oli tosin aika vaikea ottaa tolkkua, että kuka veti ja mitäkin, mutta ainakin jotkuu vetskut laapotti tonneja kolmen pintaan.
Seuraavana radalle astui VeVen tähtisikermä. Miestä oli kun merenmutaa ja kaikki tikkasivat ihan pirun kovaa ja vieläpä rennosti. Kaikkiko? Kaikki. Paitti S-P.
Kaikesta näki, että kyseessä oli ammattimiehistö. Oli valojänikset, valmentajat ja trikoosortimentit. Vaikka oli toki Anttolan pojat pelottavan laihassa kunnossa, jopa Junttila, niin silti sanoisin VeVen olevan niukasti suurempi ennakkosuosikki Kevätyössä. Eipä silti, jos Rippentroppi pääsee mukaan loppukiriin, niin kiire tulee. Tuskin Anttola kuitenkaan samaa virhettä toistaa, että laittaisi Väisenstainin Maisteria vastaan. Sehän on jo nähty.

Yön pimeydestä

2009-01-28T14:40:00.000+02:00

Katuvalot valaisevat himmeällä hohteellaan kosteaa asfalttia, lähiö uinuu. Muuten on säkkipimeä kevätyö, sade ropsii kevyesti kaduille. Läheiseltä E4:ltä kuuluu toisinaan ohutta kumua autojen jylistessä kohti Tukholmaa, mutta enimmäkseen on hiljaista. Tummanpuhuva hahmo laahustaa hiljalleen kadulla, nastarit jalassa ja lamppu päässä. Hengitys höyryää, on kylmä, kädet ovat kohmeessa. Toisessa kädessä roikkuu velttona kompassi, toisessa kädessä on Coopin valkoinen muovikassi sisältäen mutaisen paidan ja juomapullon. Kasvoissa on parin päivän sänki, naama on kurainen ja ilme apea, vaikkei sitä kukaan yössä näekään.

Sisällä on uneliaan odottava tunnelma. Käytävän reunustat ovat täynnä kolean märkiä varusteita kuivumassa. Ilmassa leijuu kostean tunkkainen metsän tuoksu. Yksi luokanovi on raollaan, siellä täällä lojuu yölamppuja, ruokakasseja, olutlaatikoita ja täyteen ahdettuja rinkkoja. Kahden käytävän risteyksessä on aula, jossa on oleskelutila metrin korkuisella puisella seinänpuolikkaalla rajattuna. Pöydät ja tuolit on pinottu yhteen nurkkaan, peittäen osittain seinillä olevia oppilaiden piirustuksia ja esitelmiä. "Vad gjorde jag i sommar". Aulassa makaa kymmenkunta miestä makuupusseissaan. Useimmat pyörivät kovalla makuualustallaan rauhattomasti hakien hyvää asentoa, joku on tuonut mukanaan ilmapatjan mutta valvoo silti miettien tulevaa osuuttaan. Siloposkinen nuorukainen syö sivummalla mysliä ja mustikkakeittoa unisena. On hämärää, vain nurkassa loistaa kelmeä valo kahden alkupään miehen katsellessa vaitonaisena tietokoneen ruutua. Toinen syö banaania valittaen välillä mahaansa. Toinen hörppii hiljakseen Norlands Guldia. Aika ajoin tekstit muuttuvat ruudulla ja olut vaihtuu toiseen, mutta näennäisesti ei tapahdu mitään. On yön hiljaisin tunti.

Krunts, krunts, krunts.

Nastarien rapina täyttää käytävän, kun hahmo lampsii viininpunaisessa verryttelytakissaan sisään. Muovikassi jää eteiseen, kompassi roikkuu kuitenkin yhä kädessä. Koneen ääressä istuvien seurakaverien kanssa hahmo vaihtaa muutaman hiljaisen sanan. Edelleen nastat rapisten hahmo tallustaa kohti yhtä nukkuvaa makuupussia. Hahmo tönäisee kevyesti makuupussia, ankkuri havahtuu valveunestaan ja kääntää väsyneesti päätään kohti hahmoa.

Seuraa hetken hiljaisuus, kunnes hahmo kuiskaa vaimeasti:

-"Nuku vaan, pummasin pogeston."

Kevätyön ennakkospekulaatio I

2009-01-26T16:56:00.004+02:00

Kevätyönviesti lähestyy ja niinpä lentävä reportterimme päätti lähteä viikonlopuksi katsastamaan natiivien nykykuntoa pääkallopaikalle Turkuun. Kalenterissa näytti olevan tarjolla Talvirastit Ruissalossa, ja arvelin sen keräävän lähipiirin kirkkaimmat tähdet lähtöviivalle. Itsekin vedin verkkarit niskaan ja teippasin nastarin nauhat aikeissa kiertää jokin lyhyt rata metsän puolella. Karttaa ostaessani en voinut olla huomaamatta kahta nähinnä anorektikon näköistä hahmoa lähdössä pitkälle radalle. Nämä herrat näyttivät selkeästi olevan ammattimiehiä ja he esittäytyivätkin Janne Lehdoksi ja Miikka Hernelahdeksi (nimet muutettu). Nimet kalskahtivat etäisesti tutuilta ja muistelin Lehdon juosseen kelpo ajan amariviestissä. Hernelahden arvelin olevan myöskin kansallisen keskitason menijä, vaikka nimi ei ollutkaan aivan yhtä tuttu. Tässä avautui siis oiva tilaisuus seurata kilpasuunnistajien menoa itse teossa, ja näin ollen päätin itsekin suunnata pitkälle radalle.

Karu totuus kilpasuunnistuksesta aukeni Kun irrotin emit-kapulani nollaleimasimesta. Lehto-Hernelahti kaksikko kirmasi ykköselle vievää tietä kuin tuli perseen alla ja itselläni oli täysi työ päästä edes tuntumaan. Muistot armeija-ajan retkeilyä muistuttavasta suunnistelusta voitiin unohtaa, nyt oli tosi kyseessä. Ykkösen jälkeen Lehto alkoi heiluttaa tahtipuikkoa ja aloin jo tuntea kuinka maitohapot väistämättä kerääntyivät reisiini. Pahimpia olivat lumiset ylämäet. Hernelahti alkoi odotetusti olemaan vaikeuksissa ja hänen huohotuksensa kuului yhä kauempaa takaa. Ainakin kuntoilijan näkökulmasta voidaan sanoa, että Lehdon meno oli ihan vakuuttavaa aina siihen saakka kun sitä olin seuraamassa. Luultavimmin suuresta happomäärästä johtuen erehtyin puolivälin perhosilla lukemaan väärää rastiväliä ja jäin minuutin verran. Luulin, että peli oli menetetty, mutta päätin kuitenkin varmuuden vuoksi kiristää vauhtia, ja katsoa josko kilpasuunnistajammekin erehtyisivät virheisiin. Sitä he eivät toki tehneet, mutta Hernelahden väsähtänyt hahmo tuli silti näkyviin reilu kilsa ennen maalia. Maaliin Lehto saapui pulska 30s ennen Hernelahtea ja minua.

Tämä oli hyvä muistutus siitä, että suunnistus kuitenkin on vielä kilpaurheilua ja vaikutti siltä että nämäkin miehet ovat joskus lenkillä käyneet. Kevätyön ennakkospekulaatioissa siis Angelniemen Ankkuri vaikuttaa olevan paperilla vahva. Hernelahden seurakin saattaa olla ihan hyvä.

Tulokset

Häijy/häijyhkö

2009-01-24T11:37:00.000+02:00

Voin kertoa, ettei oma päivärytmini ole aivan yhtä hektinen kuin Turun kirjeenvaihtajallamme. Pitkin hampain jouduin tosin ottamaan kahdeksi päiväksi viikkoon kursseja alkamaan jo kahdeksalta, mutta ihan vain kostoksi päätin jättää tiistain ja perjantain vapaapäiviksi. Kouluviikon pituudeksi tuli kymmenen tuntia, joka on aika passeli kun siitä vielä puolet lunssii. Sattuneesta syystä siis aikaa jää kaikenlaiseen turhuuteen, kuten vaikkapa interwebissä surffailuun. Tässä eräs aamupäivä satuinkin löytämään sellaset reeniviikot, että rupeaisi jo Pellossakin pelottamaan. Kyseessä lienee 80-luvun japanilaisen maratoonarin Toshiko "ihan-vitun-seko" Sekon harjoitusohjelmia parilta leiriltä, lähteenä käytetty Raastocomia. Vaikuttaisi siltä, että etsinnässä on ollut piste, jossa kaikki häijyysgradientit kaikkia reittejä kaikkiin suuntiin ovat negatiivisia, eli ns. häijyysmaksimi. Spekuloisin että sellainen on löydettykin, ja että se on ollut globaali:

11. päivän ohjelma Uudessa Seelannissa 1982 (lähde: Tapio Pekola, Juoksija-lehti 8 / 1982)

1. Päivä
30 km maastojuoksua

2. Päivä
Aamupäivä: 5000m 14.10
Iltapäivä: 5000m 14.10

3. Päivä
6 x 3000m 8.30-8.40 noin tunnissa

4. Päivä
Aamupäivä: 20 km 1.05
Iltapäivä: 20 km kilpailuvauhtia

5. Päivä
2 tuntia hidasta hölkkää nurmikolla

6. Päivä
Aamusta klo 9 iltapäivällä klo 15:een tunnin välein 5000m 15.20

7. Päivä
35 km siten, että 10 km kilpailuvauhdilla (3.01-3.03/km), 15 km 53.00, viimeinen 10 km 30.30

8. Päivä
2 tuntia hölkkää

9. Päivä
Aamupäivä: 10 000m 29.40
Iltapäivä: 10 000m 29.40

10. Päivä
”Loputon viesti” 60 km: kaksi juoksijaa, kumpikin juoksee 75 x 400m 68 sekuntiin, eli 75 x 400m 68 sek / palautus 68 sek.

11. Päivä
Aamupäivä: 30 km 1.40
Iltapäivä: 30 km 1.40

Yhteensä 340 km

Viiden päivän leiri Japanissa 1982 (lähde: Tapio Pekola, juoksija-lehti 8 / 1982)

1. Päivä
30 x 1000m 3.01-2.45 / 1500m hölkkää

2. Päivä
40 km testijuoksu (5 km 14.50 + 20 km 1.07 + 15 km 45.00)

3. Päivä
Aamulla klo 9: 1500m 4.07, klo 10: 3000m 8.28, klo 11: 5000m 14.25, klo 12: 10 000m 29.38, klo 13: 1500m 4.08, klo 14: 3000m 8.29, klo 15: 5000m 14.26, klo 16: 3000m 8.35. Yhteensä 32 km, välissä kevyttä juoksentelua.

4. Päivä
2 tuntia vauhtileikittelyä maastossa

5. Päivä
45 km kevyttä 2.45

Esimerkiksi toisen setin kolmas päivä näyttääkin olleen täysi työpäivä. Aamuyhdeksästä iltaneljään tunnin välein vaihteleva ratamatka alle kolmosen vauhtia, ei huano. Yhteensä 8kpl ja 32km ratakisoja, välissä hölkkää, itelle saattaisi väsy hiipiä puseroon. Unohtaa toki ei sovi näitäkään: 30x1000m / 3.00-2.45, 75x400m / 68s tai ap. 30km + ip. 30km, molemmat 3.20/km. Mainittakoon vielä, että Sekon on kerrottu joskus juosseen 1200km kahdeksaan päivään, siis 150km per päivä.

Minä vaan kysyn, miten tuo kaikki on mahdollista?

Nuiva paluu nuivaan arkeen

2009-01-21T20:43:00.003+02:00

Eipä se äspee pitkään malttanut pidätellä sykkivää runosuontaan. Noh, tulihan se tuossa nähtyä, että hiekko on sen miehen mieli, ehkä kroppakin. Itellä varmaan huomenna 40 pallii kuumetta. Portugalin reissu oli niin nuiva, ettei sieltä ees riitä mitään kerrottavaa. Naisia oli mukana huomattavan vähän, mikä nosti leirin odotusarvoa nuivuusminimistä. Toisin kävi, ainoastaan rajavartija Myllärisen jutut toimivat piristysruiskeena. Sekin oli jo ennalta odotettavissa, joten plusmiinusnollaan jäätiin.

Arki siis koitti ja haluaisinkin testomakelta, joka kuulemma on ajankäytön mestari, tiedustella kuinka seuraavanlaista päivärytmitystä olisi varaa kehittää ammattimaisemman urheilijan suuntaan:

Ti. 20.1

0730 Herätys, aamupala ja eka setti leiripyykkiä koneeseen
0830 Kouluun (Opetusharjoittelu, koulun skippaisin)
1420 Parempi puolisko töistä kotimatkalla
1445 Pyykit kuivumaan toinen koneellinen leiripyykkiä koneeseen
1500 Ruoan valmistus ja ateriointi (leipä ja puuro)
1520 Koiran hätäinen ulkoilutus
1545 Kouluun (Viimeinen kuulutus Ruotsin kurssille)
1745 Kohti kotia
1805 Pyykit kuivumaan ja kolmas koneellinen sisään
1815 Hätäinen koiranulkoilutus
1830 Hallille
1850 vr + 2000m+2x1000m+3x500m+5x170m +vr
2015 Kohti kotia
2050 Koiran kans lenkille
2145 Kotona
2200 Suihkut ja saunat ja pyykit kuivumaan
2230 Opetettavien tuntien suunnittelua, iltapala integroituna
2330 Nukkumaan -> Valvontakomissiot
0030 Uni

Ke. 21.1

0730 Herätys
0745 Torkkujen jälkeen ylös ja aamupala
0830 Kouluun (Ei voi sanoa, et menis töihin koska ei saa palkkaa)
1315 Lounas ja seuraavien kolmen kuukauden oppituntien toteutuksen hahmottelua koululla (palautus pe.)
1645 Kotiin, pari karkkia ja koiran hätäinen ulkoilutus
1730 Omaa aikaa koneella ja kahvit
1740 Pitkälle lenkille
1915 Lyhyeksi jäi, yhden koulujutun deadline 2100
1930 Koiran kanssa lenkille
2005 Kouluhommien tekoa
2059 Palautus
2100 Suihkut ja saunat, ohessa blogitekstin hahmottelu
2110 Blogi kylpytakissa
2130 Iltapala, lämpimiä voileipiä...ei sentään onneksi itse tarvinut valmistaa, olis menny ylitöiks
2145 Tuntisuunnitelmien täyttelyä
n. 2330 Nukkumaan ja uni, jos ei komissioita...

Olen jo tiedostanut puutteet: toinen treeni ja lihashuolto. Kunhan komissioista päästään, ensi viikolla tohon laitetaan toinen treeni alkamaan klo 0600, niin ei tarvi antaa määrissä tasotusta. Lihashuoltoon ja magneeteilla rullailuun varataan aikaa sitten toisesta päästä.

Nuiva yö

2009-01-15T22:37:00.007+02:00

Aika lailla näyttää tämäkin blogi nuivahtaneen heti alkumetreillä. Kun ei muutakaan tässä elämässä tunnu tapahtuvan, laitetaanpas tänne sitten parit yöreenispekulaatiot. Viikko takaperin käytiin selättämässä Ruuhijärven kovasti hehkutettu käyräyä, 11km, 7 rastia. Jos tarkempi analyysi lukijoitamme kiinnostaa, kannattaa käydä tsekkaamassa yömiehen blogi, sieltä löytyy.

Viime tiistaina olikin vuorossa häijyn maaston reeni Ryssänkalliolla. Reeniin lähdettiin Ruuhijärven onnistumisen jälkeen suurella itseluottamuksella, ja matka sujuikin kuin tanssi. Ei siis mitenkään kauhean sujuvasti, kuten ylläoleva gepsiviiva kertoo. Maastohan on mitä parhain yömaasto, käyrät vähintään vitosia ja poikittaista puuta löytyy riittävästi ettei sotoomiin puskeminen niin vain onnistu.

Tänään saavuin sitten Lahti cityyn leireilemään pohjoiskalotin karvaisimman miehen kanssa. Emsimmäisen yöreenin ratamestarin kommentit olivat kutakuinkin "ai tollanen rastiväli tuli piirrettyä" ja "eihän tohon nyt voi laittaa rastia", joten tiesin että reenistä tulisi nautinnollisen nuiva. Kun vielä vähänkin käytetymmät polut olivat luistelubaanaa, upposi harjoitus suoraan nivusiin. Jälkikäteen on kuitenkin aika oskari olo, käytiin nimittäin hakemassa kotarista azzarit ja kaupasta kasa paskaa.

Täältä tähän,

Keskitalven Komeetta

Viileintä coolia

2009-01-05T14:02:00.007+02:00

Uusivuosi tulikin vietettyä aika kuivahkon nuivahkoissa merkeissä. Niinpä Hesalinjan reenikausi avattiinkin heti uudenvuoden päivänä aamukymmeneltä Uutelan polkulenkillä. Mikäs siinä, pakkasaurinko paistoi ja maisemat oli komiat. Joku ukkokin kehaisi meitä nuoriksi ja vetreiksi, kun köpöteltiin ohi. En nyt tiiä niin nuoria, tai ainakaan vetreitä. Äijä ite ei vaan tainnut olla enää nuoruusvuosien tikissä, olisiko käynyt jo viimeistä kyöstiä?

Jatkoakin seurasi heti perjantaina, kun vuorossa oli Espoon Keskuspuiston yöreeni. Koska gps-laitteet tuntuvat nykyisin olevan sitä viileintä coolia, olen itsekin moisen hankkinut, reitti ohessa. Ihan suht mukavastihan tuo sujui, pari perusvirhettä tuli kuitenkin tehtyä. Sinänsähän maasto oli jo lähempänä joren (nimi muutettu) linjanvetoja, sillä polkuverkosta oli sangen tiheä. Eivätkä läheskään kaikki pikkupolut kartasta edes löydy, vaikka kaikki polvenkorkuiset kivet siihen onkin saatu mahtumaan. Köyhän miehen Janne Weckmanina voisinkin heittää parit huomiot liittyen polkuyösuunnistukseen (PT voi sitten korjata mikäli olen väärässä):

-Kartan lukeminen juurakkopoluilla ei ole välttämättä kovin helppoa. Varsinkin yöllä ja letkassa joutuu seuraavaa askelta hakemaan jatkuvasti, eikä kartanlukuun jää aikaa.

-Aina ei ole välttämätöntä tietää mitä polkua juoksee. Varsinkin jos polkuverkko on erityisen tiheä, voi suunnistaa pelkillä maastonmuodoilla ja luovia sopivaan suuntaan menevien polkujen välillä.

-Väärälle pikkupolulle (mahdollisesti kartoittamattomalle) kääntyminen tapahtuu helposti. Itselleni näin kävi väleillä 3 ja 17. Risteykset tulevat yöllä nopeasti ja yllättäen vastaan, ja vauhdin ollessa kova ei varmistusta kartasta välttämättä ehdi tekemään ennen päätöksentekoa.

Se niistä, jätän analyysit vastedes viisaammille. Sunnuntaina hesakyssien ohjelmassa oli vielä Pihkaniskojen mainio talvikorttelisarja, tällä kertaa Hakunilassa. Pakkaskorttelissa pääsee muuten ehkäpä kaikkein lähimmäs harjoittelun jalointa tavoitetta: itsensä reenaamista rumaksi. Totesin tämän vilkaistessani Juhiksen tuskan ja viiman runtelemia kasvoja loppuotatuksen aikana, omaani en onneksi nähnyt. Enivei, tarjoillaanpa lukijoille vielä korttelin ratkaisuvälit:

3-4: Juhiksen (vihreä) reitti oli vain 50m omaani pidempi, mutta tarjoili koko välille asfalttia alle. Käki lauloi 30-45s.

10-11: Kosto. Lähtiessä välille eroa n. 15s, ja oikealta kiertänyt reittini oli paitsi 100m lyhyempi, niin myös vähemmän mäkinen. Pääsin parikymmentä sekuntia karkuun, ja siitä olikin hyvä aloittaa lopun otatus.

Keltainen, keskitäyteläinen, savuinen, viljainen.

2009-01-03T23:39:00.005+02:00

Nuiva meininki suosittelee: Ballantine's finest. Joka pojan lääkekaapin perusvalmiste, toimii ainakin kaamosmasennukseen (sisäisesti nautittuna) ja haavojen desifiointiin (ulkoisesti käytettynä). Perimätiedon mukaan myös alkavan flunssan estoon (kurlaamalla) ja hammassärkyyn (pää täyteen).

On se mahollist

2009-01-03T12:27:00.002+02:00

Tulee urheilukanavalta hieno ohjelmaformaatti Urheilun legendat. Noh, oli tossa joku aika sitten esittelyssä Wilson Kirwa. Kuten kaikki tietää Wilsonista tekee legendaarisen se, että Vili käyttää kirjassaan joka toisena sanana sanaa "kikkeli". Se ei kuitenkaan välttämättä ollut urheilukanavan toimituksen valinnan perusteena. Ei ollut perusteena ohjelmassa Vilin esittämä sauvakävelytekniikkakaan, ilmottakaa nyt joku äkkiä Vili Elixiriin Jylhän sauvakävelykouluun. Jos valintaperusteet liittyvät jotenkin urheilullisiin meriitteihin on luvassa yhtä monta jaksoa kuin on tehty Kauniita & Rohkeita. Ensi viikolla esittelyssä varmaan Esa Mursu ja Niklas Rorarius. Sitä seuraavana sitten Ville Hautala ja meän faija.

Tuli käytyä Jalopeuran tavoin lapissa valamassa kivijalkaa. Jopa osittain samoissa tiloissa sanan joka merkityksessä. Olihan siellä huhujen mukaan satoja ellei jopa tuhansia muitakin suunnistajia. Onneksi onnistuttiin välttymään kontakteilta melkein loppuun asti. Ainoa huono puoli Ylläksen laduissa tähän aikaan vuodesta on, etteivät ne juuri tarjoa jaloista jalointa itsensä voittamisen mahdollisuutta. Toista se oli ysikytluvun puolivälissä, kun tunturin ympäri hiihtäminen lyhintäkin reittiä oli sellanen suoristus notta tuntu et kaikki Jounin kaupalla tunnistaa ja Eväskorillakin asti. Nykyään on pakko hiihtää kaikki ladut mitkä on auki joka päivä josko riittää sekään. Kymmenen vuoden päästä on sitten lykättävä moottorikelkkauraa Leville ja takas kahdesti päivässä ja pirun kovaa tietenkin. Kaljaakin pitänee nauttia kasetti päivässä ja pastaa menee se parikolme kiloa. 30h tuli nyt viikkoon, saman verran siis mitä Taivaiselle joka viikko. Sekä meno-,että paluumatkalla ajettiinkin Pellon kylänraitilla kaverin ohi. Siellä se näköjään päivystää oli vuorokaudenaika mikä tahansa...paluumatkalla tais pakkastakin olla 30 pallia. On se hurja.

Kohtahan tästä pitääkin lähteä heti ylihuomenna Portugaliin. Kinturi palautus, josta puolet menee tän jutun kirjottamiseen ja toinen puolet kamojen pakkaamiseen. Toisaalta eihän etelän lämpöön juuri vaatekertoja tarvi eikä tän tasoisten juttujen kirjoittaminenkaan ihan Sinuhen työstämiseen verrattavissa ole. Jos sääri ei mene poikki keskiviikkoon mennessä, on odotettavissa hienohkot pari viikkoa. Yhtään huonokuntoisempaa miestä ei tule reissussa olemaan, mutta tuurilla jonkun voittaessa onkin sitten sitäkin parempi fiilis. Ei se tule onneksi Fincken Pekan pojallakaan ihan herkkää olemaan.

Ennen kaikki oli paremmin

2008-12-30T20:05:00.006+02:00

Olin viikon Lapissa, hyvä siellä oli ihmisen hiihdellä. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, ja matkustelin tässä toissa päivänä yöjunalla etelään. Voin kertoa että oli suht nuiva meininki, mitään makuuvaunupaikkaa en enää saanut. Menihän se toki istuenkin, mutta uni ei ihan helpolla tullut silmään. Aamulla olo olikin kuin huonosti nukutun yön jälkeen. Syy siihen, ettei etukäteen varattuja lippuja oltu varattu, oli arvelu vaihtoehtoisista matkustusmuodoista. Olin spekuloinut sinkkiarkkua hyväksi tavaksi matkustaa, mikäli reenit lirvahtaisivat väärälle puolelle ristiä. Hyvinä puolinä sinkkiarkussa on välttyminen matkustuskustannuksilta (ainakin itse) sekä taattu unenlaatu. Ainakin mikäli sanonta ikuiseen uneen pitää paikkansa. Huonoja puolia lienee ikkunapaikkojen puute, mutta eipä tässä kaamoksessa juuri maisemia katsellakaan.

No niin, asiaan. Siinä yön aikana ehdin muistella wanhoja hywiä aikoja. Esimerkiksi kaikkien aikojen ensimmäistä arvokisamitaliani Kymen piirinmestaruuskisoista vuodelta 1993. Jo kävellessä kisakeskukseen tiesin päivän olevan hyvä, kun isäukkoni totesi ilmassa olevan suuren urheilujuhlan tuntua. Suorituksen muistan kuin eilisen päivän, juoksin kuin viitapiru veren maku kurkussa alusta asti. Suunnistuskin sujui kuin vanhalta tekijältä, tein monta oikoa ja vain kerran meinasin lähteä siimaria väärään suuntaan. Eipä ihme että murjaisi pronssin kylkeen kiinni, ehkäpä urani arvokkaimpaan. Täydellisiä tuloksia tai karttaa en valitettavasti enää löytänyt, joten kunnollista spekulaatiota silloisesta kisasuorituksesta en valitettavasti voi laajan lukijakuntamme iloksi vääntää.

Taso oli muuten silloin jotain aivan toista kuin nykyisin. Pojankolppia oli kuin meressä mutaa, ja silloisista kymen ikäri-kilpakumppaneista on kehittynyt varsin kovaksikeitettyjä luita moneen lajiin. Yhtä jäätävään seuraan nykyisin joutuu harvemmin kilpailemaan, ja hyvä niin. Miesten maajoukkue-edustusta on hankittu niin suunnistuksessa, hiihtosuunnistuksessa, pyöräsuunnistuksessa kuin hiihdossakin. On maailmancuppia, PM-kisoja, EM-kisoja, MM-kisoja ja eräänkin nimeltä mainitsemattoman Ville Nousiaisen olen bongannut aina olympialaisista asti. Ei olisi muuten ukko silloin herran vuonna 1993 arvannut.

Loisteliaasta pm-pronssista huolimatta minusta ei kuitenkaan koskaan tullut maajoukkueurheilijaa, enkä siten reissaa Etelä-Afrikassa leireilemässä tai Davosissa hiihtämässä vuorten katveessa. Helsingin kaamoksessa minut löytää varmiten vakiolenkkimaastoistani Mätäojan varresta. En valita, on se horisontissa siintävä Malminkartanon täyttömäkikin omalla tavallaan aivan hieno..

Ladun varrelta

2008-12-29T12:48:00.002+02:00

"-Teen keväällä niin paljon yöreenejä, että pystyn juoksemaan Milassa osuuden kuin osuuden ilman lamppua.
-No itehän meinasin vetää talven mittaan sellaset määrät koneeseen, että valaisen långalla matkantekoa pelkällä luuvalolla!
-No vitti, miä taas aattelin juosta kesän kisoissa sellaista kyytiä, ettei keskellä kirkasta päivääkään näe suunnistaa ilman lamppua..."

Posket!

2008-12-24T17:45:00.003+02:00

Kuulemma ensi vuonna tiomila ja jukola juostaan kovavauhtisissa maastoissa. Maankuulu taktiikkaguru Jore (nimi muutettu) kehottikin taitotreenien tekemistä maksimaalisen vauhdin mahdollistavissa maastoissa.Siispä äspeen kanssa teimme tässä taannoin työtä käskettyä ja soitimme seudun harjoitusvastaavalle. Tällä Lapprin ykkösketjun vasemmalla laitahyökkääjällä olikin valmiina juuri tarkoitukseen räätälöity yö-treeni krepeillä höystettynä pyhtään perähelvetistömössä Tonttumossa. Ei olekkaan vähään aikaan mennyt 3km:n rataan pualtatoistatuntia, eikä sitten milan metsään meneminen pelottanut yhtä paljoa.

Tuulen alapuolelta

2008-12-23T21:36:00.005+02:00

Tapasin tänään sattumalta erään vanhan kaverin, sanoi laihtuneensa viime vapusta 35kg. Edellisestä näkemisestä on toki hetki vierähtänyt, mutta jos olisi pitänyt veikata olisin sanonut, että 35kg:n heilahdus oli tullut juuri toiseen suuntaan. Mutta itse asiaan- että voikin sauvakävely olla sitten hieno ja mieltä ylentävä harrastus. Toisaalta, jos sitä tekee samalla kun ipod suoltaa korviin sankariheviä tai vähintäänkin slipknottia, niin homma alkaa mennä arveluttavaksi. Varsinkin kun seuran veryttelyasussa komeilee lukuisten johtavien suurkorporaatioiden logoja. Ei jumalauta, huomenna soi Mamba ja Suurlähettiläät sekä ylle Dopsomin R90.

2008-12-23T09:19:00.002+02:00

Tere,

Avataa nyt sitte peli. Tältä blogilta on turha sitte ootella mitää hyviä juttui, siksi nuivaa on meiningin tarkoitus olla.
Jos nyt kuitenkin mielenkiinto jo heräsi, niin tumpataan se heti alkuunsa paljastamalla, että jutut tulevat mitä suurimmalla todennäköisyydellä pyörimään suunnistuksen ympärillä.

Nyt varmaan suurin osa lukijoista on jo saatu karistettua, mutta kerrotaan nyt vielä, että itse olen aikeissa keskittyä lähinnä kevätyönviestin joukkuespekulointiin ja suunnistustekniikkaan helpoissa maastoissa. Ehkä jotaa kätsäriläppää vielä siihen selkään. Voi olla, että olen väärässä, mutta luulisin kyseisten aihepiirien olevan verrattaen nuivia jopa paatuneimmallekin suunnistuksen harrastajalle.

Toivotetaan vielä lopuksi ne urhoolliset, jotka kahlasivat tänne asti, tervetulleeksi lukemaan nuivaa meininkiä!