keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Tie 10milaan - ja sieltä pois

Suunnistusvedot pääkaupunkiseudun Perstorpissa, Paloheinässä. Kulkee, pahemmin repimättä maisema vaihtuu, ja lippukin halkeilee paremmin kuin Kevätyössä. Tiomila saa tulla, olen valmis.

...

Lauensteineri ja Jole juttelee PM-kisojen matkavalinnoista. Ollaan verkkalenkillä Söderåsensin nationalparkissa, hieno on rotko. Muut on yömetsässä, en jaksa itse pukea lamppua päälle, johan tässä on koko talvi yösuunnistettu. Sippaan vartin jälkeen, loppumatka on kompurointia keskittyen pystyssä pysymiseen hämärtyvässä illassa. Pojat vähän naureskelee, ylihuomenna pitäisi jaksaa tunti kauemmin, kisavauhtia. Nou hätä, näin on käynyt usein ennenkin, lupailee hyvää.

...

Taas ollaan hölkkäämässä, nyt Muukkosen veljesten Petterin ja Simon kanssa. Illalla joutuu jo tuleen, alkaa olla epämiellyttävä feelis, pitikö sitä itsensä tähänkin taas sotkea. Matka on pitkä kuin nälkävuosi, metsä pimeä kuin säkki, vastus kovaa kuin timantti. Aika paljon helpommalla sitä ihminen pääsisi, kun olisi vaan kotona juomassa kaljaa. Näitä ei kuitenkaan spekuloida, vaan lähinnä seuraillaan golfareiden toimintaa. Kunhan olen aikuinen ja rikas sika, rupean golfaamaan. Talvisin parin viikon golfleirit Espanjassa, toisinaan käydään vähän suunnistelemassakin, ja tietty joka ilta tapaksilla. Kesäisin päivittäin kierrokset ja äijien kanssa klubille. Ja hiihtoleirit, niistäkään ei tingitä, Vehkalahden vanhojen patujen viitoittaman esimerkkiä seuraten päivät hiihdetään ja illat tanssitaan, aina pilkkuun saakka. Kun Ylläksellä vasta yritellään, niin Pallaksella jo paritellaan.

...

Paikallisessa kebabbilassa joutuu taipumaan Pasta Bologneseen, vaikka Muukkosen kana-banaani -pitsa näyttää niin pirun hyvältä. Yht' äkkiä rupeaa jännittämään, oikein kunnolla. Ei tiedä miten päin olisi, haluaisi vain pois kaikesta hälinästä rauhoittumaan. Suuta kuivaa ja vatsaakin vähän vääntää. Tällaista se oli silloin joskus nuorempana, pitkin viikkoa. Kun lähdetään kävelemään majoitukseen, sielu rauhoittuu taas. Ehkä se siitä, poiskaan ei kai enää kehtaa jäädä.

...

En osaa tehdä reitinvalintoja, ja siksi pusken kakkosväliä suoraan vinoviivapaskikon ja tiheikköjen läpi. Ei näin, mielessä pyörii että ei tiheiköihin, ei ainakaan yksin jos letka kiertää vasemmalta. Mitäs se Jore (nimi muutettu) sanoikaan taktiikkapalaverissa, think what you are doing. Tai jotain sinnepäin. Rastilla huomaan silti olevani alle pogestominuutin takaa-ajomatkalla, ei paha, tuon vielä juoksee kiinni parin seuraavan välin aikana. Loppumatkan voisi silti viettää terävämpänä, ei enää näitä.



...

Totean huoltajille, että varsin mukava oli painella menemään öisessä metsässä. Mikäs siinä kun maasto on kohdillaan ja homma toimii. Matkaseurakin oli parhaasta päästä, mm. Hannu "Hanhi" Airila. Suomalaiskansalliseen tapaan tosin jurnutettiin mitään puhumatta menemään. Mitäpä sitä jutustelemaan jos ei ole asiaa, hajonnatkin näyttäisi olevan samat joten ei tarvinnut ratojakaan vertailla.

Japen kanssa lähdetään kohti majoitusta ja huokaistaan helpotuksesta, oma osuus hoidettu. Urheilu on hieno laji.

...

Rokki soi, ollaan SP:n kanssa köpiksen lentokentällä olusella. On rehellinen saavi tummaa olutta, melki litra. Yhtään ei harmita laivamatkan väliinjääminen, syksyllä sitten taas.

Neljäs sija, tyytyväinen täytyy olla. Joukkuesuoritushan oli mitä parhain, ehkä 2006 pystyttiin vastaavaan. Kristiansand oli vaan pitkä yön jälkeen liian kova, ei mahda minkään, ja seuraavat sijat oli ankkurilottoa. Seuran ennätys ja kaikkea, tästä on hyvä parantaa. Toisaalta korpeaa ihan homona, voittoahan sieltä lähdettiin hakemaan. Ja podiumikin oli näpeissä vielä pari kilsaa ennen maalia. Taas hävittiin KR:lle ankkuriosuuden lopussa, voi perkele. Onneksi en asu Joensuussa, ettei tarvitse siitä kuulla ihan joka viikko.

Yhtä kaikki, suunnitellaan tulevaa. Nyt ruvetaan kaivamaan kulkua ISOLLA ajolla, suunnistetaan paljon kun siihen on mahdollisuus ja vedetään vetoja. Tärkeitä kisoja edessä, eikä vähäisimpänä niistä lainkaan kesäkuussa siintävä Jukolan viesti, se suurin. Päätetään yksissä tuumin ottaa sieltä mikä meille perimäoikeutena kuuluu. Sillä vaikka sanonta sanoo ettei salama iske kahta kertaa samaan paikkaan, on Böke (nimi muutettu) nähnyt puun johon salama totta tosiaan on kahdesti iskenyt. Jos se kerta on mahdollista, me teemme sen.

Sopivassa nousukkaassa lähdemme hoippumaan kohti konetta ja Suomea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti