Hektistä aikaa. Pitää niin kiirettä alkoholinkäytön kanssa, ettei meinaa ehtiä tehdä oikein mitään. Muutoksen tuulet puhaltelee vähä sillä ja tällä saralla ja ovi käy seurassa, kuin jokereissa keväällä. Aravirta kuitenkin jatkaa.
Ens sunnuntaihin asti on vielä aikaa kasata morkkista, sen jälkeen loppuu ruikutus. En kuitenkaan meinannu tällä kertaa hypätä ihan instana semoreenikeskittyneisyyteen, vaan lähden tavoittelemaan portaittaista kohoamista kohti ideaaliasketiaa. Kun elämässä ei tällä hetkellä muutakaan urheilun lisäksi ole koen tavoitteen olevan täyttä realizmia.
Ensimmäiseksi marraskuussa laitan elämänrytmin kohdilleen. Loppuu se kolmeenneljään koneella kyttääminen. Joka ilta kyseisen vuorokauden puolella nukkumaan ja unta itselle se optimi 7-9h. Toisena muutoksena lopetan nettipokerin hakkaamisen ja teen paluun kätsärin pariin. Tavoitteena oppia käyristä jotain. Joulukuussa pistetään korkki kiinni (marraskuussa ei vielä pysty, liikaa aihepiirillä höystettyjä tapahtumia kalenterissa). Samalla isken ravintoasiat kuntoon. Täytän ruokapäiväkirjat ja käyn vastaanotolla laadittamassa henk.koht. ruokaohjelman. Tuskin tulee sisältämään nameja tai sipsilöisiä, joten ne jää poies ku ittekseen. Tammikuussa, kun joku rasitusmurtuma alkaa viimeistään kolkuttelemaan, on lihashuollon aika astua kuvioihin. Hierontojen lisäksi aloitan aktiivisin (päivittäisen?) itseni hinkkaamisen ja hötkyttelyn jolla maksimoin treenin puremisen ja palautumisen. Ainiin, meinas unohtua...Oon kuulemma henkisesti liian ailahtelevainen et voisin pärjätä. Pitää löytää sisäinen harmonia leijumisen ja ranteet auki- fiiliksen välillä. Analyysi hieman ihmetyttää, koska olen mielestäni uinut melko syvällä ja melko pitkään. Eniveis. Helmikuussa alan ajattelemaan positiivisesti ja analysoimaan tekemisiäni tavoitteena kehittää itseä ihmisenä ja yksilönä. Lopetan synkistelyn ja alan uskomaan ihteeni terveellä tavalla ilman henseleiden paukuttelua. En muuten ees käytä henkseleitä. Keväällä etin ittelleni naisen ja isken itteni onnen kukkuloille, se jos mikä on lääke sisäiseen harmonian löytymiseen- Mazel tov!
Kaikki tää ku toteutuu ja siihen selkään en o yhtään kipiä ja kaikki treenit puree täydellisesti, ni saatan kehittyä ens kaudeksi ihan kelpo viestimieheksi.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
lauantai 24. lokakuuta 2009
Teekkarisuunnistajat - antaa mennä
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, miksei siis huonokin. Pari päivää sitten oli TeekSun saunailta, ei ehkä kohdallani viimeinen mutta loppu lähenee. Joku saattaisi sanoa että on jo aikakin, paikalla olleista naamoista kun en tunne enää puoliakaan. Uusista junnuista kuvittelin yhden tietäväni. En tiennyt, ei se ollutkaan Westerinen. Ei sillä että olisin tiennyt mikä mies Westerinen on, että ei se paljoa olisi auttanut.
No joo, kaikki sujui kuitenkin vanhalla hyväksi havaitulla kaavalla. Alle kortteliotatusta, yllättäen Tapiolan vanhalla kartalla, joita oli kuulemma taas löytynyt joku 2500:n satsi. Legendan mukaan niitä painettiin aikanaan 15000, eivätkä ne ikinä lopu vaikka aikojen saatossa niillä on mm. lämmitetty saunaa. Kortteli itsessään oli tavanomainen, hengenvaarallisia tienylityksiä Tapiolassa, v-mäisen liukkaita kalliolämpäreitä ja tutut vanhat reitinvalinnat. Saunaosuus: normaali. Perus nuivakkaa spekulaatiota lähinnä suunnistukseen ja tuleviin nsm:iin liittyen, ilmaisten oluiden siivittämänä. Ruokana raneja & köttbullareita, mikä on parin viime vuoden linja ollutkin aikaisemman leipää, sulatejuustoa ja banaaneja sijaan. Ilta sai myös arvoisensa päätöksen, Keltsu oli kiinni ja kun ei baariletkaan mukaan jaksanut, kömmin kolmen kommuuniin vielä yö-oluelle ja nukkumaan. Aamulla herätessä olikin puuro valmiina ja hesari pöydässä, hyvä oli siitä ihmisen lähteä orastavan päänsäryn kanssa luennolle piipahtamaan. Näin sen pitää mennäkin, ja on totta tosiaan usein mennytkin.
Silti. On tämä jo nähty. Ura alkoi syksyllä 2003 (ei siis ole mitenkään poikkeuksellisen pitkäksi vielä ehtinyt). Ensimmäisessä saunaillassa pitkätukka-Pepe pieksi loppukirissä, mikä otti nuoren miehen luonnolle. Nykyisellään en ihmettele yhtään että silloin näin kävi. Jos nyt vähän vanhoja muistellaan, niin silloin kantavia voimia oli Pipå, Pajulan vellokset, Pale, Jorma Jormalainen ym. Siis saunailtapuolella, hallituspolitiikasta vastasivat muut, ainakin Turun kommuuni, ja puheenjohtajana silloin taisi olla Räty. Aika kultaa muistot, mutta syyspuolella aina lähti iso remmi kapakkiin, ja kevätpuolella taas otettiin rauhallisemmin, isot pojat veti isoa määrää. Tai Pipå nyt ainakin. Sen aikaisista jäsenistä taitaa muuten nykyisin olla aktiiveja itseni lisäksi vain Pardaali, vähiin on käynyt.
Kaltaiselleni sentimentaaliselle höpsölle muistuu kaikenlaista muutakin mieleen. Ekat NSM:t Göteborgissa 03. Hiihtomestikset Moisanderin lainasuksilla, hävisin Tammiselle. Lukemattomat Jokkerin ventit, myös A-ohjelma n. 1h45min. Vedätyslenkit siihen alle. Sählypelit, toisinaan saunaillan jälkeisenä aamuna heikohkolla tasapainolla. Maan mainio joulubooli. Koti-NSM:t, NSM-kaatajaiset sekä kahdet pikkujoulut samana vuonna, 80-volttinen viruvalgea on vaarallista. NTHI:n hiihtotrikoot. Takki auki päälafkalle. Turhan tiedon mestikset. Junamatka Taaniksen kanssa Trondheimin 07 jälkeen kylmässä ravintolavaunussa. Juomasuunnistuksen toinen toistaan häijymmät maksimiannokset. Kaislikkosuunnistus. Onhan näitä.
Samanlaista henkeä ei enää ole tiedossa. Se ei johdu seurasta vaan miehestä, ei vanhat luut enää kaikkeen taivu. Antaa mennä.
Pikkujouluihin tulen silti, jos vain suinkin pääsen.
No joo, kaikki sujui kuitenkin vanhalla hyväksi havaitulla kaavalla. Alle kortteliotatusta, yllättäen Tapiolan vanhalla kartalla, joita oli kuulemma taas löytynyt joku 2500:n satsi. Legendan mukaan niitä painettiin aikanaan 15000, eivätkä ne ikinä lopu vaikka aikojen saatossa niillä on mm. lämmitetty saunaa. Kortteli itsessään oli tavanomainen, hengenvaarallisia tienylityksiä Tapiolassa, v-mäisen liukkaita kalliolämpäreitä ja tutut vanhat reitinvalinnat. Saunaosuus: normaali. Perus nuivakkaa spekulaatiota lähinnä suunnistukseen ja tuleviin nsm:iin liittyen, ilmaisten oluiden siivittämänä. Ruokana raneja & köttbullareita, mikä on parin viime vuoden linja ollutkin aikaisemman leipää, sulatejuustoa ja banaaneja sijaan. Ilta sai myös arvoisensa päätöksen, Keltsu oli kiinni ja kun ei baariletkaan mukaan jaksanut, kömmin kolmen kommuuniin vielä yö-oluelle ja nukkumaan. Aamulla herätessä olikin puuro valmiina ja hesari pöydässä, hyvä oli siitä ihmisen lähteä orastavan päänsäryn kanssa luennolle piipahtamaan. Näin sen pitää mennäkin, ja on totta tosiaan usein mennytkin.
Silti. On tämä jo nähty. Ura alkoi syksyllä 2003 (ei siis ole mitenkään poikkeuksellisen pitkäksi vielä ehtinyt). Ensimmäisessä saunaillassa pitkätukka-Pepe pieksi loppukirissä, mikä otti nuoren miehen luonnolle. Nykyisellään en ihmettele yhtään että silloin näin kävi. Jos nyt vähän vanhoja muistellaan, niin silloin kantavia voimia oli Pipå, Pajulan vellokset, Pale, Jorma Jormalainen ym. Siis saunailtapuolella, hallituspolitiikasta vastasivat muut, ainakin Turun kommuuni, ja puheenjohtajana silloin taisi olla Räty. Aika kultaa muistot, mutta syyspuolella aina lähti iso remmi kapakkiin, ja kevätpuolella taas otettiin rauhallisemmin, isot pojat veti isoa määrää. Tai Pipå nyt ainakin. Sen aikaisista jäsenistä taitaa muuten nykyisin olla aktiiveja itseni lisäksi vain Pardaali, vähiin on käynyt.
Kaltaiselleni sentimentaaliselle höpsölle muistuu kaikenlaista muutakin mieleen. Ekat NSM:t Göteborgissa 03. Hiihtomestikset Moisanderin lainasuksilla, hävisin Tammiselle. Lukemattomat Jokkerin ventit, myös A-ohjelma n. 1h45min. Vedätyslenkit siihen alle. Sählypelit, toisinaan saunaillan jälkeisenä aamuna heikohkolla tasapainolla. Maan mainio joulubooli. Koti-NSM:t, NSM-kaatajaiset sekä kahdet pikkujoulut samana vuonna, 80-volttinen viruvalgea on vaarallista. NTHI:n hiihtotrikoot. Takki auki päälafkalle. Turhan tiedon mestikset. Junamatka Taaniksen kanssa Trondheimin 07 jälkeen kylmässä ravintolavaunussa. Juomasuunnistuksen toinen toistaan häijymmät maksimiannokset. Kaislikkosuunnistus. Onhan näitä.
Samanlaista henkeä ei enää ole tiedossa. Se ei johdu seurasta vaan miehestä, ei vanhat luut enää kaikkeen taivu. Antaa mennä.
Pikkujouluihin tulen silti, jos vain suinkin pääsen.
maanantai 19. lokakuuta 2009
Halikkopettyneisyys
Ei näin pojat, ei näin. "Nautiskelua Halikossa". "Halikkoa nautiskellen". Ootte niin väärässä. Aina pystyy ryssimään. Aina. Siihen DO:kin perustuu. Parit kisataktilliset vinkit:
-maaston suunnistuksellisen vaativuuden aliarviointi, näin pettyy enemmän pummatessa
-ylivauhtia heti k-lta jotta saadaan hapot suunnistusta sumentamaan ja vauhtia jarruttamaan, positiivinen vaikutus myös kulkupettyneisyyteen
-ykköselle heti suuri virhe, jotta pettyneisyys saadaan maksimoitua koko kisasuorituksen ajaksi
Liitteeksi laitettakoon toimitukseen nimettömänä tullut kisa-analyysi, jossa edellä mainittuja kisataktillisia vinkkejä on oikeaoppisesti käytetty hyväksi:
Ennen kisaa
Jole sanoo ettei Varsinais-Suomessa voi pummata lainkaan, olen samaa mieltä. Täällä kaikki on helppoa, lehtiäkään ei enää ole puissa joten virhe on sula mahdottomuus. Föörin kanssa pekuleeraan hetkeä ennen starttia, että taidan lähteä rauhassa liikkeelle, jotta mannan ykköspummi ja sitä seurannut hätäily ei toistu.
k-1
Lindeqveisti ampuu kohti koota kuin Haaska kohti maalisuoraa, ei auta kuin startata sittenkin täysiä. Viimeisetkin kulunrippeet kuluvat heti ensimmäiseen mäkeen, periksi ei anneta. Puolivälissä väliä kaarran kohti omaa hajontaa, tiheikön läpi ja mäkeen. Ei oikein täsmää, mutta tuossa se varmaan on. Mit vit, ei rastia. Seuraa aikamoista haahuilua, mutta lopulta kaarran rastin takaa lipulle. Korpeaa aika tavalla.
1-maali
Koko loppumatkan tuntuu aika pahalta, virhettä ei tule mutta se ei paljon mieltä ylennä. Ykköselle hukattu kakkonen painaa mieltä kuin palokunnan hevonen. Mielessä käy, että kun muutama kuukausi takaperin tuli kirmailtua pm-yleisökisoissa, saattoi jalka olla kevyempi. Samanlaista tunnetta tuskin on ihan heti tiedossa, jos koskaan. Nöyryytys loppuu aikanaan, ja leuka rinnassa kuin nissi konsanaan koitan kirrata sekunteja vielä loppusuorallakin, ei vaan lähde.
kisan jälkeen
Kausi on hyvä lopettaa sopivaan pettymykseen, eipähän tartte turhia kuvitella pitkän talven aikana.
Erittäin hyvin oli kirjoittaja sisäistänyt DO:n perusperiaatteet, toki luontaista lahjakkuuttakin lienee takana. Mitenkään huippusuoritus ei kuitenkaan ollut Jukolan tapaan kyseessä, perusvarmaa pettymystä kuitenkin.
-maaston suunnistuksellisen vaativuuden aliarviointi, näin pettyy enemmän pummatessa
-ylivauhtia heti k-lta jotta saadaan hapot suunnistusta sumentamaan ja vauhtia jarruttamaan, positiivinen vaikutus myös kulkupettyneisyyteen
-ykköselle heti suuri virhe, jotta pettyneisyys saadaan maksimoitua koko kisasuorituksen ajaksi
Liitteeksi laitettakoon toimitukseen nimettömänä tullut kisa-analyysi, jossa edellä mainittuja kisataktillisia vinkkejä on oikeaoppisesti käytetty hyväksi:
Ennen kisaa
Jole sanoo ettei Varsinais-Suomessa voi pummata lainkaan, olen samaa mieltä. Täällä kaikki on helppoa, lehtiäkään ei enää ole puissa joten virhe on sula mahdottomuus. Föörin kanssa pekuleeraan hetkeä ennen starttia, että taidan lähteä rauhassa liikkeelle, jotta mannan ykköspummi ja sitä seurannut hätäily ei toistu.
k-1
Lindeqveisti ampuu kohti koota kuin Haaska kohti maalisuoraa, ei auta kuin startata sittenkin täysiä. Viimeisetkin kulunrippeet kuluvat heti ensimmäiseen mäkeen, periksi ei anneta. Puolivälissä väliä kaarran kohti omaa hajontaa, tiheikön läpi ja mäkeen. Ei oikein täsmää, mutta tuossa se varmaan on. Mit vit, ei rastia. Seuraa aikamoista haahuilua, mutta lopulta kaarran rastin takaa lipulle. Korpeaa aika tavalla.
1-maali
Koko loppumatkan tuntuu aika pahalta, virhettä ei tule mutta se ei paljon mieltä ylennä. Ykköselle hukattu kakkonen painaa mieltä kuin palokunnan hevonen. Mielessä käy, että kun muutama kuukausi takaperin tuli kirmailtua pm-yleisökisoissa, saattoi jalka olla kevyempi. Samanlaista tunnetta tuskin on ihan heti tiedossa, jos koskaan. Nöyryytys loppuu aikanaan, ja leuka rinnassa kuin nissi konsanaan koitan kirrata sekunteja vielä loppusuorallakin, ei vaan lähde.
kisan jälkeen
Kausi on hyvä lopettaa sopivaan pettymykseen, eipähän tartte turhia kuvitella pitkän talven aikana.
Erittäin hyvin oli kirjoittaja sisäistänyt DO:n perusperiaatteet, toki luontaista lahjakkuuttakin lienee takana. Mitenkään huippusuoritus ei kuitenkaan ollut Jukolan tapaan kyseessä, perusvarmaa pettymystä kuitenkin.
perjantai 16. lokakuuta 2009
Masennusta ilman maanisuutta
Toimituksen faksi on viime päivät laulanut kuumana, depressiv orienteringista pitäisi saada juttu ulos. Toimitussihteeri on kuitenkin varsin tiukalla tuulella, eikä palstamillimetrejä näinollen ole kunnolla taustoitettuun juttuun käytettävissä riittävästi. Joka kodin perusteoksessa Encyclopedia Nuivucassa on DO kuitenkin avattu varsin perusteellisesti, joten neuvoisin katsomaan sieltä.
Viime viikonloppuna pidetyssä Suomen ja Nuivustoliiton rauhan ja ystävyyden seuran syysseminaarissa kuitenkin aihetta sivuttiin, ja sitä on täälläkin syytä referoida. Paikalla oli varsin arvovaltaista väkeä, toimituksen lisäksi mm. nuivulogian dosentti J. R. R. Liuha sekä Kunnia-Nuiva Piotr von Mügenstein. Esitelmiä pidettiin erinäisistä aiheista, aina espanjalaisen huumorin kipupisteistä 70-luvun kilometripohjaisen määräharjoittelun psykofyysisiin vaikutuksiin.
Erityisen mielenkiintoinen oli kuitenkin alustus otsikolla "masennusta ilman maanisuutta - depressiv orientering ikääntyvän väestön keskuudessa". Laajahkosti rönsyillyt alustus on tiivistettävissä tavoitehakuisuuteen ja uuteen keinovalikoimaan. Modernin DO:n kantava voima on uudet pettymykset, siis pettymykset jollaisia ei ole aiemmin koettu. Ideariihessä lenteli esimerkiksi ajatuksia sijoittumisesta Jukolassa sijalle +200 aidosti huonoilla suorituksilla, hylkääminen voitetun Tiomilan jälkeen viimeiseltä rastilta puuttuvan leiman takia jne.
Näihin uusiin, entistä suurempiin pettymyksiin on varaututtava entistä huolellisemmalla talven työllä. Vanha koulukuntahan on koittanut tuhota suorituskykyään maanisella kestävyysharjoittelulla yhdistettynä huonoihin elintapoihin, tavoitteena ajautua levon ja rasituksen suhteen kestämättömään tilaan eli ylikuntoon. Lisäksi keinovalikoimassa on usein ollut vastustajien pitäminen lyömättöminä ja heikko itsetunto. Mentaalisella puolella ei suuria edistysaskelia olla viime aikoina otettu, fyysisellä puolella uusinta ajattelua sen sijaan edustaa sangen vähäinen määräharjoittelu, johon lähinnä kuuluvat lyhyet reippaat täsmäharjoitukset. Nämä antavat helposti tuntemuksen kulusta, kun lihakset ovat herkät eikä tarvitse ahdistaa. Kisoissa tulosta ei rapautuneesta aeroobisesta pohjasta johtuen kuitenkaan tule. Koska odotukset etukäteen ovat suuret mutta tulos heikko, on pettymys maksimaalinen. Klassisen kaunis teoria.
Viime viikonloppuna pidetyssä Suomen ja Nuivustoliiton rauhan ja ystävyyden seuran syysseminaarissa kuitenkin aihetta sivuttiin, ja sitä on täälläkin syytä referoida. Paikalla oli varsin arvovaltaista väkeä, toimituksen lisäksi mm. nuivulogian dosentti J. R. R. Liuha sekä Kunnia-Nuiva Piotr von Mügenstein. Esitelmiä pidettiin erinäisistä aiheista, aina espanjalaisen huumorin kipupisteistä 70-luvun kilometripohjaisen määräharjoittelun psykofyysisiin vaikutuksiin.
Erityisen mielenkiintoinen oli kuitenkin alustus otsikolla "masennusta ilman maanisuutta - depressiv orientering ikääntyvän väestön keskuudessa". Laajahkosti rönsyillyt alustus on tiivistettävissä tavoitehakuisuuteen ja uuteen keinovalikoimaan. Modernin DO:n kantava voima on uudet pettymykset, siis pettymykset jollaisia ei ole aiemmin koettu. Ideariihessä lenteli esimerkiksi ajatuksia sijoittumisesta Jukolassa sijalle +200 aidosti huonoilla suorituksilla, hylkääminen voitetun Tiomilan jälkeen viimeiseltä rastilta puuttuvan leiman takia jne.
Näihin uusiin, entistä suurempiin pettymyksiin on varaututtava entistä huolellisemmalla talven työllä. Vanha koulukuntahan on koittanut tuhota suorituskykyään maanisella kestävyysharjoittelulla yhdistettynä huonoihin elintapoihin, tavoitteena ajautua levon ja rasituksen suhteen kestämättömään tilaan eli ylikuntoon. Lisäksi keinovalikoimassa on usein ollut vastustajien pitäminen lyömättöminä ja heikko itsetunto. Mentaalisella puolella ei suuria edistysaskelia olla viime aikoina otettu, fyysisellä puolella uusinta ajattelua sen sijaan edustaa sangen vähäinen määräharjoittelu, johon lähinnä kuuluvat lyhyet reippaat täsmäharjoitukset. Nämä antavat helposti tuntemuksen kulusta, kun lihakset ovat herkät eikä tarvitse ahdistaa. Kisoissa tulosta ei rapautuneesta aeroobisesta pohjasta johtuen kuitenkaan tule. Koska odotukset etukäteen ovat suuret mutta tulos heikko, on pettymys maksimaalinen. Klassisen kaunis teoria.
Älä jää poraamaan- hanki kaira.
On se hieno houmata, että joillain seuroilla riittää motia vielä pihistämään halikonkin juoksujärjestyksiä viime metreille. Sitten julkastaan väärä ja siitä sitten vielä jollain vitun kalliilla oravan lääkärintodistuksella muutetaan aamutuimaan, ettei vaan muut saa vihiä kuka siellä nyt mitäkin pätkää suhaa. Kalevin mustikkasuklaa on muuten hyvää, vaikken muuten mitenkään suklaan ystävä olekaan. Ootas isken nöpön- noniin. Naapuri paskattaa taas koiraansa mun oven eteen, hieno mies- isänsä poika. Yritin yytsiä euromarketista joulukalenteria, ei kuulemma oo vielä sesonkia. Täytyy askarrella ihan yrpänä ja illuna (kts.tube) oma sitte, MMOma. Uskoisin rusareihin pikkuhiljaa olevan sen 24 päivää ja luukkuja olis hiton hianoo päästä jo availemaan, kartonkia vaan tiimarista.
En jaksa enää miettiä uusia biisejä vaan laitan vaan sen mikä nyt just soi eli Dropkick Murphys - I'm shipping up to Boston...aika moni varmaan voi arvata mitä liikettä tätä kuunnellessa on kiva tehdä. No niille jotka ei arvaa ni viedä sitä pulloa huulille.
...eiku tuli sittenki mieleen, että kävin tossa tiistaina ihanoimassa loistavaa live- musisointia. Muutama kelpo pumppu siellä oli, mutta erityisesti odotettu kiveskives oli nimensä veroinen, eikä jättänyt ketään kylmäksi. Tutustukkee ehottomasti tuotantoon. Kannattaa alotella bittihiisillä ja sit ku pääsee tiloihin ni iskeä pakaranattaa perään. "Solisti" on meillä ekalla vuosikurssilla...voimia vaan lapsille.
En jaksa enää miettiä uusia biisejä vaan laitan vaan sen mikä nyt just soi eli Dropkick Murphys - I'm shipping up to Boston...aika moni varmaan voi arvata mitä liikettä tätä kuunnellessa on kiva tehdä. No niille jotka ei arvaa ni viedä sitä pulloa huulille.
...eiku tuli sittenki mieleen, että kävin tossa tiistaina ihanoimassa loistavaa live- musisointia. Muutama kelpo pumppu siellä oli, mutta erityisesti odotettu kiveskives oli nimensä veroinen, eikä jättänyt ketään kylmäksi. Tutustukkee ehottomasti tuotantoon. Kannattaa alotella bittihiisillä ja sit ku pääsee tiloihin ni iskeä pakaranattaa perään. "Solisti" on meillä ekalla vuosikurssilla...voimia vaan lapsille.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Urheilukilpailun rasitus ei synny ainoastaan kilpailusuorituksen aikana
[Artikkeli on julkaistu Nuivuuden Kuvalehdessä 11/09]
Nuivuuden kuvalehdessä harvoin julkaistaan artikkeleita urheiluun liittyen. Tämä johtuu lähinnä syystä, että tälle tieteellisen toimittamisen alalle valikoituneet kynäniskat olivat lapsuudessaan niitä rillipäisiä nörttejä jotka vieroitettiin kaikesta urheilusta jo koululiikunnan toimesta. Huolimatta edellä mainitusta tartuin rohkeasti härkää sarvista kun Vehkalahden Veikkojen uusi toiminnanjohtaja Arto Tilli (nimi muutettu) soitti, ja ehdotti matkaa VeVe:n mukana 25mannaan Ruotsiin.
Artolla oli ideana, että tutkisimme urheilijan kokonaisrasitusta koko matkan aikana, eikä ainoastaan suorituksessa. VeVe:n iloisesta, mutta urheilullisesti vakavasta, joukkueesta koekaniiniksi valikoitui Janne Weckman (nimi muutettu). Valinta osui kyseiseen urheilijaan lähes pelkästään urheilullisten saavutusten vuoksi. Oletuksena myös oli, että kyseinen urheilija hallitsee jo ikänsäkin puolesta hyvin suorituksen jälkeiset palautustoimenpiteet.
Itse tutkimukseen valittiin muuttujiksi syke, maitohappo ja promillet. Tutkimusaika oli lauantaiaamu kello 9:00 – sunnuntai 6:00, eli reilu vajaa vuorokausi. Koehenkilöön kiinnitettiin sykevyö, joka tallensi sykkeen 15 sekunnin välein. Maitohappoa mitattiin tunnin välein, paitsi suorituksen aikana omatoimisesti otetun verikokeen avulla, yleisörastilla otetun näytteen avulla ja heti maaliintulon jälkeen saadusta näytteestä. Promillet mitattiin alkometrin avulla tunnin välein.
Kuvaaja
Kuvaajasta käy ilmi suorituksen olleen fyysisesti erittäin rasittava. Urheilija itse kommentoi suoritustaan seuraavasti: ”Ekat kaks kilsaa oli helppoo. Liput löyty hyvin, olimme Erkkilän Jukan (nimi muutettu) kanssa hyvässä letkassa. Hyvä olo hiipi puseroon. Olin ihan varma, että Matsu (nimi muutettu) ei todellakaan saa kiinni. Siinä vaiheessa kun se Hutikan karvanapa kuitenkin hönkäs ohi, niin hapot nous varmaa 2 mmol/l. Vaihdettiin koodit, eri oli, joten pystyin ottamaan napsun pois vauhtia. Oli tyytyminen Janne Heikan (nimi muutettu) selkään. Kilometrit 3-5 olin fyysisesti erittäin tiukilla. Onneksi pojat suunnisti sentään kohtuullisesti. Sit tuli pitkä väli ja päätin ottaa muuta letkaa suoremman reitin, osin ehkä syystä että muiden seuraaminen osoittautui juuri sillä hetkellä fyysisesti mahdottomaksi. Rastivälin keskivaiheilla osuuspohjat rykäissyt Mattias Millinger (nimi saattaa olla oikein) juoksi ohi. Perässä rypistely osoittautui viimeiseksi virheeksi, joka nosti hapot tappiinsa ja laski aivotoiminnan minimiin. Kaksi 15s. virhettä seuraaville rasteille oli tosiasia. Kun Jarkko vielä sai kiinni viimeiselle rastille ja litisti loppusuoralla rumasti karkuun, olin saavuttanut niin useasti kilpaurheilussa toistuvan tilan, eli maksimaaliset hapot ja samanaikaisen syvän pettymyksen tunteen. Tätä se on amatööriharrastus parhaimmillaan.”
Kuvaajasta näkyy syke ainoastaan tunnin välein, mutta mainittakoon, että suorituksen aikana tapahtuneen käännekohdat yleensä ovat olleet sykettä nostattavia. Nuivuuden Kuvalehti ei ota kantaa mikä olisi optimaalinen maitohapon ja aivotoiminnan välinen tila, vaan siirtyy nyt analysoimaan suorituksen jälkeistä toimintaa.
Urheilija nautti suorituksen jälkeen urheilujuomien lisäksi myös muutaman alkoholiannoksen ja meni varsin myöhään nukkumaan. Kokeneen urheilijan ollessa kyseessä uskomme näiden olevan harkittuja valintoja. Toimittajan korviin kantautui myös aamupalabuffetin pikkunakki ja munakokkeli pöydän ääressä huhuja, että koehenkilö olisi nähty tanssilavalla, mutta samaa harjoittelu ja palautustoimenpidettä harrasti jo Paavo Nurmi (nimi muutettu) aikoinaan, joten senkin uskotaan tietenkin olevan tarpeen.
Nyt kun kaikki kokeesta saatu informaatio on huolellisesti analysoitu, on selkeästi nähtävissä, että suunnistus on urheiluna paljon muutakin kuin pelkkää metsässä juoksemista. Koehenkilömme oli viikonlopusta niin väsynyt, että sunnuntaina pelkkä urheilusuorituksen ajatteleminen sai hänet voimaan pahoin. Ruumiin saattaminen suuren väsymyksen tilaan heikensi myös immuunijärjestelmää, jonka seurauksena maanantai ja tiistai meni kuumeen kourissa.
Asian tutkimista on tulevaisuudessa jatkettava ja saatava selville mm. onko eri kulttuurien välillä eroja? Toimittajamme on kuullut huhuja, että esimerkiksi Espanjassa kilpailuviikonloput voivat olla vieläkin rankempia. Entä onko eri ikäluokkien välillä eroja? Ottiko VeVe:n vanhalla kaartilla kenties yhtä koville? Miten on harjoiteltava, että myös kilpailumatkasta voi joskus palautua?
Nuivuuden kuvalehdessä harvoin julkaistaan artikkeleita urheiluun liittyen. Tämä johtuu lähinnä syystä, että tälle tieteellisen toimittamisen alalle valikoituneet kynäniskat olivat lapsuudessaan niitä rillipäisiä nörttejä jotka vieroitettiin kaikesta urheilusta jo koululiikunnan toimesta. Huolimatta edellä mainitusta tartuin rohkeasti härkää sarvista kun Vehkalahden Veikkojen uusi toiminnanjohtaja Arto Tilli (nimi muutettu) soitti, ja ehdotti matkaa VeVe:n mukana 25mannaan Ruotsiin.
Artolla oli ideana, että tutkisimme urheilijan kokonaisrasitusta koko matkan aikana, eikä ainoastaan suorituksessa. VeVe:n iloisesta, mutta urheilullisesti vakavasta, joukkueesta koekaniiniksi valikoitui Janne Weckman (nimi muutettu). Valinta osui kyseiseen urheilijaan lähes pelkästään urheilullisten saavutusten vuoksi. Oletuksena myös oli, että kyseinen urheilija hallitsee jo ikänsäkin puolesta hyvin suorituksen jälkeiset palautustoimenpiteet.
Itse tutkimukseen valittiin muuttujiksi syke, maitohappo ja promillet. Tutkimusaika oli lauantaiaamu kello 9:00 – sunnuntai 6:00, eli reilu vajaa vuorokausi. Koehenkilöön kiinnitettiin sykevyö, joka tallensi sykkeen 15 sekunnin välein. Maitohappoa mitattiin tunnin välein, paitsi suorituksen aikana omatoimisesti otetun verikokeen avulla, yleisörastilla otetun näytteen avulla ja heti maaliintulon jälkeen saadusta näytteestä. Promillet mitattiin alkometrin avulla tunnin välein.
Kuvaaja
Kuvaajasta käy ilmi suorituksen olleen fyysisesti erittäin rasittava. Urheilija itse kommentoi suoritustaan seuraavasti: ”Ekat kaks kilsaa oli helppoo. Liput löyty hyvin, olimme Erkkilän Jukan (nimi muutettu) kanssa hyvässä letkassa. Hyvä olo hiipi puseroon. Olin ihan varma, että Matsu (nimi muutettu) ei todellakaan saa kiinni. Siinä vaiheessa kun se Hutikan karvanapa kuitenkin hönkäs ohi, niin hapot nous varmaa 2 mmol/l. Vaihdettiin koodit, eri oli, joten pystyin ottamaan napsun pois vauhtia. Oli tyytyminen Janne Heikan (nimi muutettu) selkään. Kilometrit 3-5 olin fyysisesti erittäin tiukilla. Onneksi pojat suunnisti sentään kohtuullisesti. Sit tuli pitkä väli ja päätin ottaa muuta letkaa suoremman reitin, osin ehkä syystä että muiden seuraaminen osoittautui juuri sillä hetkellä fyysisesti mahdottomaksi. Rastivälin keskivaiheilla osuuspohjat rykäissyt Mattias Millinger (nimi saattaa olla oikein) juoksi ohi. Perässä rypistely osoittautui viimeiseksi virheeksi, joka nosti hapot tappiinsa ja laski aivotoiminnan minimiin. Kaksi 15s. virhettä seuraaville rasteille oli tosiasia. Kun Jarkko vielä sai kiinni viimeiselle rastille ja litisti loppusuoralla rumasti karkuun, olin saavuttanut niin useasti kilpaurheilussa toistuvan tilan, eli maksimaaliset hapot ja samanaikaisen syvän pettymyksen tunteen. Tätä se on amatööriharrastus parhaimmillaan.”
Kuvaajasta näkyy syke ainoastaan tunnin välein, mutta mainittakoon, että suorituksen aikana tapahtuneen käännekohdat yleensä ovat olleet sykettä nostattavia. Nuivuuden Kuvalehti ei ota kantaa mikä olisi optimaalinen maitohapon ja aivotoiminnan välinen tila, vaan siirtyy nyt analysoimaan suorituksen jälkeistä toimintaa.
Urheilija nautti suorituksen jälkeen urheilujuomien lisäksi myös muutaman alkoholiannoksen ja meni varsin myöhään nukkumaan. Kokeneen urheilijan ollessa kyseessä uskomme näiden olevan harkittuja valintoja. Toimittajan korviin kantautui myös aamupalabuffetin pikkunakki ja munakokkeli pöydän ääressä huhuja, että koehenkilö olisi nähty tanssilavalla, mutta samaa harjoittelu ja palautustoimenpidettä harrasti jo Paavo Nurmi (nimi muutettu) aikoinaan, joten senkin uskotaan tietenkin olevan tarpeen.
Nyt kun kaikki kokeesta saatu informaatio on huolellisesti analysoitu, on selkeästi nähtävissä, että suunnistus on urheiluna paljon muutakin kuin pelkkää metsässä juoksemista. Koehenkilömme oli viikonlopusta niin väsynyt, että sunnuntaina pelkkä urheilusuorituksen ajatteleminen sai hänet voimaan pahoin. Ruumiin saattaminen suuren väsymyksen tilaan heikensi myös immuunijärjestelmää, jonka seurauksena maanantai ja tiistai meni kuumeen kourissa.
Asian tutkimista on tulevaisuudessa jatkettava ja saatava selville mm. onko eri kulttuurien välillä eroja? Toimittajamme on kuullut huhuja, että esimerkiksi Espanjassa kilpailuviikonloput voivat olla vieläkin rankempia. Entä onko eri ikäluokkien välillä eroja? Ottiko VeVe:n vanhalla kaartilla kenties yhtä koville? Miten on harjoiteltava, että myös kilpailumatkasta voi joskus palautua?
maanantai 12. lokakuuta 2009
p100C7mL
Hesarista alkuviikon sääennuste: ma ap +3C, räntää, ma ip +3C räntää, ti ip +3C, ke ip +3C. Torstaista tuleekin sitten täkäläisellä mittapuulla oikein hellepäivä, +5C. Taitaa lämpöiset syyskesän illat olla hiljalleen takanapäin.
Mikäköhän mahtaa olla muun maailman tilanne, katsotaas nyt. Mieltä varmaan lämmittää Venäjän kaupungit, siellähän on aina niin synkkää ja kylmää kuin ryssän helvetissä. Moskova +11C, Novosibirsk +5C. Sviddi, entäs Reykjavik, +8C. No Alaskassa varmaan ainakin on huonompi keli, Anchorage +9C. Grönlanti ja Nuuk +5C. Voi pärkkele. Mitään Etelä-Euroopan leppoisia parinkymmenen ceen lämpöjä en viitti sen enempää kirjoitella, ei ne etänä vanhan luita lämmitä kuitenkaan. Hyvä on ihmisen olla Suomessa syksyisin, opitaanpahan olemaan.
Kostoksi ilmastolle lähden lenkille räntäsateeseen, kunhan ilta ensin pimenee.
Mikäköhän mahtaa olla muun maailman tilanne, katsotaas nyt. Mieltä varmaan lämmittää Venäjän kaupungit, siellähän on aina niin synkkää ja kylmää kuin ryssän helvetissä. Moskova +11C, Novosibirsk +5C. Sviddi, entäs Reykjavik, +8C. No Alaskassa varmaan ainakin on huonompi keli, Anchorage +9C. Grönlanti ja Nuuk +5C. Voi pärkkele. Mitään Etelä-Euroopan leppoisia parinkymmenen ceen lämpöjä en viitti sen enempää kirjoitella, ei ne etänä vanhan luita lämmitä kuitenkaan. Hyvä on ihmisen olla Suomessa syksyisin, opitaanpahan olemaan.
Kostoksi ilmastolle lähden lenkille räntäsateeseen, kunhan ilta ensin pimenee.
maanantai 5. lokakuuta 2009
On - ollut - yö ?
Näin totesi jo kok Fröjdö aikoinaan, eikä ihan väärään osunut. Kliseisesti yö ei armoa antanut, jos sitä ei pyydettykään. Lyhyt selostus reissusta, sellaisia tänne blogseetteriin kai normaalisti kirjoitellaan.
Karsintajännitystä söi se, että finaaliin pääsikin taas 60 ukkoo viidenkymmenen sijasta. Kun lisäksi maastotyypin osaa Suomessa neljä suunnistajaa kolmesta, ja täysikuu antoi kaltaiselleni kyltymättömälle romantikolle vielä ekstralatauksen, oli finaalipaikka kylmä fakta. Kylmä nimenomaan siinä mielessä, että kisakeskuspellolla auton lämpömittari näytti -3C, joku raja pitäisi saada näihin suunnistuskekkereihinkin.
Lauantaipäivä sujui leppoisasti Metlan tutkimusasemalla, elikkäs herrojen metsästysmajalla. Voisin kuvitella siellä jokuset peijaisetkin järjestetyn. Ihmeen positiivisia ihmisiä muuten asustelee ruotsinkielisellä rannikolla. Ekenäsissä kun käytiin syömässä poikain kanssa kynttilälounas, niin viereisestä pöydästä ihmeteltiin mikä miesten ilmeet vetää apeiksi. Jos se nyt on kumma, jos jossain niin Suomessa sitä luulisi ihmisen saavan rauhassa masennella. Kommentoinnista kimpaantuneina päätettiin kehitellä vehkalaista linjaa kohti defensiv orienteringia. Depressiv orientering onkin jo käytössä.
Kun sitten lähdettiin ajelemaan kohti kisapaikkaa, olikin melkoinen syysmyräkkä käynnissä. Vettä pieksi vaakasuoraan, ei tuuli tuntenut sääliä. Tunnelman täydensi radiossa soinut Kuusamo:
Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki
ihmiset ei tunne edes naapuriaan
kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee
näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja
jotka poukkoilevat kuin saalis kalat sumpussa
kaikilla on kiire ei minnekkään
Kisa sujui samoissa merkeissä. Normaalin alun (minitsi heti ykköselle) jonkin aikaa jaksoi, mutta seiskavälin parit tiheikkösuokahlaukset rupesivat hiljalleen hiivuttamaan reisiä, ja paketti muutenkin hajoilemaan. Tehokkaasti latisti kisatunnelmaa muutamat kerrat, kun kävellen ja eteensä näkemättä yritti kammeta tiheikön läpi, mutta jalka putosikin johonkin ojaan ja mies kyljelleen perään. Viimeinen puolituntinen olikin haahuilua kelloa vastaan, pois kuitenkin selvittiin. Se oli tämä kausi tässä, ensi kaudella taas kohti uusia pettymyksiä.
Ai niin, meinasi ihan unohtua, spekuloitiin myäkii miilajoukkue. Jotenkin näin se meni:
1. 9km...............................Juusto
2. 12km.............................Rontsa
3. 17km (putki)................Pygmi
4. 9km................................Junni
5. 12km..............................SP
6. 6km (putki)...................(feodaali)Saibo
7. 6km.................................Testo
8. 11km...............................Pjotori
9. 11km................................Jole
10. 17km..............................T
varalla Jeippi. No en tiiä menikö näin, mutta sen muistan että aihetta tuuletuksiin on. Ei tarvi keväisessä metsässä rämpiä, voinkin talven keskittyä pitkäaikaiseen unelmaani, ruskean rasvan keräämiseen. Ruskea rasvahan lämmittää paremmin, ja esim. eskimoilla on sitä. Kuulemma raikas ulkoilu auttaa sen hankkimisessa, itse ajattelin käyttää metodia fish & chips. Siitä ehkä joskus toiste.
Karsintajännitystä söi se, että finaaliin pääsikin taas 60 ukkoo viidenkymmenen sijasta. Kun lisäksi maastotyypin osaa Suomessa neljä suunnistajaa kolmesta, ja täysikuu antoi kaltaiselleni kyltymättömälle romantikolle vielä ekstralatauksen, oli finaalipaikka kylmä fakta. Kylmä nimenomaan siinä mielessä, että kisakeskuspellolla auton lämpömittari näytti -3C, joku raja pitäisi saada näihin suunnistuskekkereihinkin.
Lauantaipäivä sujui leppoisasti Metlan tutkimusasemalla, elikkäs herrojen metsästysmajalla. Voisin kuvitella siellä jokuset peijaisetkin järjestetyn. Ihmeen positiivisia ihmisiä muuten asustelee ruotsinkielisellä rannikolla. Ekenäsissä kun käytiin syömässä poikain kanssa kynttilälounas, niin viereisestä pöydästä ihmeteltiin mikä miesten ilmeet vetää apeiksi. Jos se nyt on kumma, jos jossain niin Suomessa sitä luulisi ihmisen saavan rauhassa masennella. Kommentoinnista kimpaantuneina päätettiin kehitellä vehkalaista linjaa kohti defensiv orienteringia. Depressiv orientering onkin jo käytössä.
Kun sitten lähdettiin ajelemaan kohti kisapaikkaa, olikin melkoinen syysmyräkkä käynnissä. Vettä pieksi vaakasuoraan, ei tuuli tuntenut sääliä. Tunnelman täydensi radiossa soinut Kuusamo:
Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki
ihmiset ei tunne edes naapuriaan
kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee
näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja
jotka poukkoilevat kuin saalis kalat sumpussa
kaikilla on kiire ei minnekkään
Kisa sujui samoissa merkeissä. Normaalin alun (minitsi heti ykköselle) jonkin aikaa jaksoi, mutta seiskavälin parit tiheikkösuokahlaukset rupesivat hiljalleen hiivuttamaan reisiä, ja paketti muutenkin hajoilemaan. Tehokkaasti latisti kisatunnelmaa muutamat kerrat, kun kävellen ja eteensä näkemättä yritti kammeta tiheikön läpi, mutta jalka putosikin johonkin ojaan ja mies kyljelleen perään. Viimeinen puolituntinen olikin haahuilua kelloa vastaan, pois kuitenkin selvittiin. Se oli tämä kausi tässä, ensi kaudella taas kohti uusia pettymyksiä.
Ai niin, meinasi ihan unohtua, spekuloitiin myäkii miilajoukkue. Jotenkin näin se meni:
1. 9km...............................Juusto
2. 12km.............................Rontsa
3. 17km (putki)................Pygmi
4. 9km................................Junni
5. 12km..............................SP
6. 6km (putki)...................(feodaali)Saibo
7. 6km.................................Testo
8. 11km...............................Pjotori
9. 11km................................Jole
10. 17km..............................T
varalla Jeippi. No en tiiä menikö näin, mutta sen muistan että aihetta tuuletuksiin on. Ei tarvi keväisessä metsässä rämpiä, voinkin talven keskittyä pitkäaikaiseen unelmaani, ruskean rasvan keräämiseen. Ruskea rasvahan lämmittää paremmin, ja esim. eskimoilla on sitä. Kuulemma raikas ulkoilu auttaa sen hankkimisessa, itse ajattelin käyttää metodia fish & chips. Siitä ehkä joskus toiste.
lauantai 3. lokakuuta 2009
Kovaa- mutta ennenkaikkea tarkasti
Nyt pitäs toimii terv. Ryde...odottelen juuri kuumeisesti punaviinihöyryissä gepsiseurannan alkamista Tammisaaresta. Miä oon lunssassa. Viestin jälkeen enempi tai vähempi ollu. Karsinta meni pintiksel ja pikkuvirheil ja olin valmis kerrankin onnistumaan yöllä. Noh, eipä siitä startista hyvä heilunu ja otti takapakit. Ehkä mannassa ja halikossa keräilypätkillä osuu. Ei tullu muuten tulosta yhdestäkään hen.koht. essem- kilpailusta syksyltä...ei ihan sitä mitä oli toiveissa. Ei kuitenkaan oo selkä yhtä paskana ku espeellä eikä tahdistinta, joten en ala isommin marisemaan. Se vaan piti sanomani, notta junnu ottaa mitalin tänään.
On muuten kumma juttu, notta Räikkönen saa ferrarilta fudut, vaikka on pirun hyvin vetäny. Aika paljo paremmin ku se brazilialainen, jolla meni se vieteri silmään. En tykkää yhtään vormuloista (tylsää ku kestävyysseminaarin luennot), mutta kimiä fanitan ihan täysiä. Päältäpäin ei uskois, että voi olla hyvä yhtään missään, mutta oikeesti on ihan mefisto. Ittelleki tulee sellanen fiilis, että saanssit on. Veikkaan, että tunturirallissa mannisenmäen kanssa tulee hopiaahitto, Vanhanen ei muuten myy itteensä halvalla.
Sanoisin, että Torres ottaa valioliigan tällä kaudella haltuun ja pytty tulee vihdoin kotiin. Sillon soi aika hiljaa navetassa... http://www.youtube.com/watch?v=Y7xvegPH_Lw ...Alan muuten ihan kohta tiukkaamaan 2 kiloo salaattia päivässä niinko keskisen vesa ja sit painanki sen 18 kiloo, luulis kulkevan. Ei mutta kyllä se pitää nyt lähtee verkkaamaan sellanen pulska vartti lähtöön. Viimoset biisit:
http://www.youtube.com/watch?v=k6XM9m8WsKw
http://www.youtube.com/watch?v=vVHVvbnmgjM
...ainiin meinas unohtuu, 10-mila on meiän ens kauel:
1. 9km...............................Rontti
2. 12km.............................Saibo
3. 17km (putki)................Pygmi
4. 9km................................Maisteri
5. 12km..............................SP
6. 6km (putki)...................Jole
7. 6km.................................Junnu
8. 11km...............................Pjotor
9. 11km................................T
10. 17km..............................Juusto (vaatii feusteen)
On muuten kumma juttu, notta Räikkönen saa ferrarilta fudut, vaikka on pirun hyvin vetäny. Aika paljo paremmin ku se brazilialainen, jolla meni se vieteri silmään. En tykkää yhtään vormuloista (tylsää ku kestävyysseminaarin luennot), mutta kimiä fanitan ihan täysiä. Päältäpäin ei uskois, että voi olla hyvä yhtään missään, mutta oikeesti on ihan mefisto. Ittelleki tulee sellanen fiilis, että saanssit on. Veikkaan, että tunturirallissa mannisenmäen kanssa tulee hopiaahitto, Vanhanen ei muuten myy itteensä halvalla.
Sanoisin, että Torres ottaa valioliigan tällä kaudella haltuun ja pytty tulee vihdoin kotiin. Sillon soi aika hiljaa navetassa... http://www.youtube.com/watch?v=Y7xvegPH_Lw ...Alan muuten ihan kohta tiukkaamaan 2 kiloo salaattia päivässä niinko keskisen vesa ja sit painanki sen 18 kiloo, luulis kulkevan. Ei mutta kyllä se pitää nyt lähtee verkkaamaan sellanen pulska vartti lähtöön. Viimoset biisit:
http://www.youtube.com/watch?v=k6XM9m8WsKw
http://www.youtube.com/watch?v=vVHVvbnmgjM
...ainiin meinas unohtuu, 10-mila on meiän ens kauel:
1. 9km...............................Rontti
2. 12km.............................Saibo
3. 17km (putki)................Pygmi
4. 9km................................Maisteri
5. 12km..............................SP
6. 6km (putki)...................Jole
7. 6km.................................Junnu
8. 11km...............................Pjotor
9. 11km................................T
10. 17km..............................Juusto (vaatii feusteen)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)