Yön pimeydestä

Katuvalot valaisevat himmeällä hohteellaan kosteaa asfalttia, lähiö uinuu. Muuten on säkkipimeä kevätyö, sade ropsii kevyesti kaduille. Läheiseltä E4:ltä kuuluu toisinaan ohutta kumua autojen jylistessä kohti Tukholmaa, mutta enimmäkseen on hiljaista. Tummanpuhuva hahmo laahustaa hiljalleen kadulla, nastarit jalassa ja lamppu päässä. Hengitys höyryää, on kylmä, kädet ovat kohmeessa. Toisessa kädessä roikkuu velttona kompassi, toisessa kädessä on Coopin valkoinen muovikassi sisältäen mutaisen paidan ja juomapullon. Kasvoissa on parin päivän sänki, naama on kurainen ja ilme apea, vaikkei sitä kukaan yössä näekään.

Sisällä on uneliaan odottava tunnelma. Käytävän reunustat ovat täynnä kolean märkiä varusteita kuivumassa. Ilmassa leijuu kostean tunkkainen metsän tuoksu. Yksi luokanovi on raollaan, siellä täällä lojuu yölamppuja, ruokakasseja, olutlaatikoita ja täyteen ahdettuja rinkkoja. Kahden käytävän risteyksessä on aula, jossa on oleskelutila metrin korkuisella puisella seinänpuolikkaalla rajattuna. Pöydät ja tuolit on pinottu yhteen nurkkaan, peittäen osittain seinillä olevia oppilaiden piirustuksia ja esitelmiä. "Vad gjorde jag i sommar". Aulassa makaa kymmenkunta miestä makuupusseissaan. Useimmat pyörivät kovalla makuualustallaan rauhattomasti hakien hyvää asentoa, joku on tuonut mukanaan ilmapatjan mutta valvoo silti miettien tulevaa osuuttaan. Siloposkinen nuorukainen syö sivummalla mysliä ja mustikkakeittoa unisena. On hämärää, vain nurkassa loistaa kelmeä valo kahden alkupään miehen katsellessa vaitonaisena tietokoneen ruutua. Toinen syö banaania valittaen välillä mahaansa. Toinen hörppii hiljakseen Norlands Guldia. Aika ajoin tekstit muuttuvat ruudulla ja olut vaihtuu toiseen, mutta näennäisesti ei tapahdu mitään. On yön hiljaisin tunti.

Krunts, krunts, krunts.

Nastarien rapina täyttää käytävän, kun hahmo lampsii viininpunaisessa verryttelytakissaan sisään. Muovikassi jää eteiseen, kompassi roikkuu kuitenkin yhä kädessä. Koneen ääressä istuvien seurakaverien kanssa hahmo vaihtaa muutaman hiljaisen sanan. Edelleen nastat rapisten hahmo tallustaa kohti yhtä nukkuvaa makuupussia. Hahmo tönäisee kevyesti makuupussia, ankkuri havahtuu valveunestaan ja kääntää väsyneesti päätään kohti hahmoa.

Seuraa hetken hiljaisuus, kunnes hahmo kuiskaa vaimeasti:

-"Nuku vaan, pummasin pogeston."

Kevätyön ennakkospekulaatio I

Kevätyönviesti lähestyy ja niinpä lentävä reportterimme päätti lähteä viikonlopuksi katsastamaan natiivien nykykuntoa pääkallopaikalle Turkuun. Kalenterissa näytti olevan tarjolla Talvirastit Ruissalossa, ja arvelin sen keräävän lähipiirin kirkkaimmat tähdet lähtöviivalle. Itsekin vedin verkkarit niskaan ja teippasin nastarin nauhat aikeissa kiertää jokin lyhyt rata metsän puolella. Karttaa ostaessani en voinut olla huomaamatta kahta nähinnä anorektikon näköistä hahmoa lähdössä pitkälle radalle. Nämä herrat näyttivät selkeästi olevan ammattimiehiä ja he esittäytyivätkin Janne Lehdoksi ja Miikka Hernelahdeksi (nimet muutettu). Nimet kalskahtivat etäisesti tutuilta ja muistelin Lehdon juosseen kelpo ajan amariviestissä. Hernelahden arvelin olevan myöskin kansallisen keskitason menijä, vaikka nimi ei ollutkaan aivan yhtä tuttu. Tässä avautui siis oiva tilaisuus seurata kilpasuunnistajien menoa itse teossa, ja näin ollen päätin itsekin suunnata pitkälle radalle.

Karu totuus kilpasuunnistuksesta aukeni Kun irrotin emit-kapulani nollaleimasimesta. Lehto-Hernelahti kaksikko kirmasi ykköselle vievää tietä kuin tuli perseen alla ja itselläni oli täysi työ päästä edes tuntumaan. Muistot armeija-ajan retkeilyä muistuttavasta suunnistelusta voitiin unohtaa, nyt oli tosi kyseessä. Ykkösen jälkeen Lehto alkoi heiluttaa tahtipuikkoa ja aloin jo tuntea kuinka maitohapot väistämättä kerääntyivät reisiini. Pahimpia olivat lumiset ylämäet. Hernelahti alkoi odotetusti olemaan vaikeuksissa ja hänen huohotuksensa kuului yhä kauempaa takaa. Ainakin kuntoilijan näkökulmasta voidaan sanoa, että Lehdon meno oli ihan vakuuttavaa aina siihen saakka kun sitä olin seuraamassa. Luultavimmin suuresta happomäärästä johtuen erehtyin puolivälin perhosilla lukemaan väärää rastiväliä ja jäin minuutin verran. Luulin, että peli oli menetetty, mutta päätin kuitenkin varmuuden vuoksi kiristää vauhtia, ja katsoa josko kilpasuunnistajammekin erehtyisivät virheisiin. Sitä he eivät toki tehneet, mutta Hernelahden väsähtänyt hahmo tuli silti näkyviin reilu kilsa ennen maalia. Maaliin Lehto saapui pulska 30s ennen Hernelahtea ja minua.

Tämä oli hyvä muistutus siitä, että suunnistus kuitenkin on vielä kilpaurheilua ja vaikutti siltä että nämäkin miehet ovat joskus lenkillä käyneet. Kevätyön ennakkospekulaatioissa siis Angelniemen Ankkuri vaikuttaa olevan paperilla vahva. Hernelahden seurakin saattaa olla ihan hyvä.

Tulokset

Häijy/häijyhkö

Voin kertoa, ettei oma päivärytmini ole aivan yhtä hektinen kuin Turun kirjeenvaihtajallamme. Pitkin hampain jouduin tosin ottamaan kahdeksi päiväksi viikkoon kursseja alkamaan jo kahdeksalta, mutta ihan vain kostoksi päätin jättää tiistain ja perjantain vapaapäiviksi. Kouluviikon pituudeksi tuli kymmenen tuntia, joka on aika passeli kun siitä vielä puolet lunssii. Sattuneesta syystä siis aikaa jää kaikenlaiseen turhuuteen, kuten vaikkapa interwebissä surffailuun. Tässä eräs aamupäivä satuinkin löytämään sellaset reeniviikot, että rupeaisi jo Pellossakin pelottamaan. Kyseessä lienee 80-luvun japanilaisen maratoonarin Toshiko "ihan-vitun-seko" Sekon harjoitusohjelmia parilta leiriltä, lähteenä käytetty Raastocomia. Vaikuttaisi siltä, että etsinnässä on ollut piste, jossa kaikki häijyysgradientit kaikkia reittejä kaikkiin suuntiin ovat negatiivisia, eli ns. häijyysmaksimi. Spekuloisin että sellainen on löydettykin, ja että se on ollut globaali:

11. päivän ohjelma Uudessa Seelannissa 1982 (lähde: Tapio Pekola, Juoksija-lehti 8 / 1982)

1. Päivä
30 km maastojuoksua

2. Päivä
Aamupäivä: 5000m 14.10
Iltapäivä: 5000m 14.10

3. Päivä
6 x 3000m 8.30-8.40 noin tunnissa

4. Päivä
Aamupäivä: 20 km 1.05
Iltapäivä: 20 km kilpailuvauhtia

5. Päivä
2 tuntia hidasta hölkkää nurmikolla

6. Päivä
Aamusta klo 9 iltapäivällä klo 15:een tunnin välein 5000m 15.20

7. Päivä
35 km siten, että 10 km kilpailuvauhdilla (3.01-3.03/km), 15 km 53.00, viimeinen 10 km 30.30

8. Päivä
2 tuntia hölkkää

9. Päivä
Aamupäivä: 10 000m 29.40
Iltapäivä: 10 000m 29.40

10. Päivä
”Loputon viesti” 60 km: kaksi juoksijaa, kumpikin juoksee 75 x 400m 68 sekuntiin, eli 75 x 400m 68 sek / palautus 68 sek.

11. Päivä
Aamupäivä: 30 km 1.40
Iltapäivä: 30 km 1.40

Yhteensä 340 km

Viiden päivän leiri Japanissa 1982 (lähde: Tapio Pekola, juoksija-lehti 8 / 1982)

1. Päivä
30 x 1000m 3.01-2.45 / 1500m hölkkää

2. Päivä
40 km testijuoksu (5 km 14.50 + 20 km 1.07 + 15 km 45.00)

3. Päivä
Aamulla klo 9: 1500m 4.07, klo 10: 3000m 8.28, klo 11: 5000m 14.25, klo 12: 10 000m 29.38, klo 13: 1500m 4.08, klo 14: 3000m 8.29, klo 15: 5000m 14.26, klo 16: 3000m 8.35. Yhteensä 32 km, välissä kevyttä juoksentelua.

4. Päivä
2 tuntia vauhtileikittelyä maastossa

5. Päivä
45 km kevyttä 2.45

Esimerkiksi toisen setin kolmas päivä näyttääkin olleen täysi työpäivä. Aamuyhdeksästä iltaneljään tunnin välein vaihteleva ratamatka alle kolmosen vauhtia, ei huano. Yhteensä 8kpl ja 32km ratakisoja, välissä hölkkää, itelle saattaisi väsy hiipiä puseroon. Unohtaa toki ei sovi näitäkään: 30x1000m / 3.00-2.45, 75x400m / 68s tai ap. 30km + ip. 30km, molemmat 3.20/km. Mainittakoon vielä, että Sekon on kerrottu joskus juosseen 1200km kahdeksaan päivään, siis 150km per päivä.

Minä vaan kysyn, miten tuo kaikki on mahdollista?

Nuiva paluu nuivaan arkeen

Eipä se äspee pitkään malttanut pidätellä sykkivää runosuontaan. Noh, tulihan se tuossa nähtyä, että hiekko on sen miehen mieli, ehkä kroppakin. Itellä varmaan huomenna 40 pallii kuumetta. Portugalin reissu oli niin nuiva, ettei sieltä ees riitä mitään kerrottavaa. Naisia oli mukana huomattavan vähän, mikä nosti leirin odotusarvoa nuivuusminimistä. Toisin kävi, ainoastaan rajavartija Myllärisen jutut toimivat piristysruiskeena. Sekin oli jo ennalta odotettavissa, joten plusmiinusnollaan jäätiin.

Arki siis koitti ja haluaisinkin testomakelta, joka kuulemma on ajankäytön mestari, tiedustella kuinka seuraavanlaista päivärytmitystä olisi varaa kehittää ammattimaisemman urheilijan suuntaan:

Ti. 20.1

0730 Herätys, aamupala ja eka setti leiripyykkiä koneeseen
0830 Kouluun (Opetusharjoittelu, koulun skippaisin)
1420 Parempi puolisko töistä kotimatkalla
1445 Pyykit kuivumaan toinen koneellinen leiripyykkiä koneeseen
1500 Ruoan valmistus ja ateriointi (leipä ja puuro)
1520 Koiran hätäinen ulkoilutus
1545 Kouluun (Viimeinen kuulutus Ruotsin kurssille)
1745 Kohti kotia
1805 Pyykit kuivumaan ja kolmas koneellinen sisään
1815 Hätäinen koiranulkoilutus
1830 Hallille
1850 vr + 2000m+2x1000m+3x500m+5x170m +vr
2015 Kohti kotia
2050 Koiran kans lenkille
2145 Kotona
2200 Suihkut ja saunat ja pyykit kuivumaan
2230 Opetettavien tuntien suunnittelua, iltapala integroituna
2330 Nukkumaan -> Valvontakomissiot
0030 Uni

Ke. 21.1

0730 Herätys
0745 Torkkujen jälkeen ylös ja aamupala
0830 Kouluun (Ei voi sanoa, et menis töihin koska ei saa palkkaa)
1315 Lounas ja seuraavien kolmen kuukauden oppituntien toteutuksen hahmottelua koululla (palautus pe.)
1645 Kotiin, pari karkkia ja koiran hätäinen ulkoilutus
1730 Omaa aikaa koneella ja kahvit
1740 Pitkälle lenkille
1915 Lyhyeksi jäi, yhden koulujutun deadline 2100
1930 Koiran kanssa lenkille
2005 Kouluhommien tekoa
2059 Palautus
2100 Suihkut ja saunat, ohessa blogitekstin hahmottelu
2110 Blogi kylpytakissa
2130 Iltapala, lämpimiä voileipiä...ei sentään onneksi itse tarvinut valmistaa, olis menny ylitöiks
2145 Tuntisuunnitelmien täyttelyä
n. 2330 Nukkumaan ja uni, jos ei komissioita...

Olen jo tiedostanut puutteet: toinen treeni ja lihashuolto. Kunhan komissioista päästään, ensi viikolla tohon laitetaan toinen treeni alkamaan klo 0600, niin ei tarvi antaa määrissä tasotusta. Lihashuoltoon ja magneeteilla rullailuun varataan aikaa sitten toisesta päästä.

Nuiva yö

Aika lailla näyttää tämäkin blogi nuivahtaneen heti alkumetreillä. Kun ei muutakaan tässä elämässä tunnu tapahtuvan, laitetaanpas tänne sitten parit yöreenispekulaatiot. Viikko takaperin käytiin selättämässä Ruuhijärven kovasti hehkutettu käyräyä, 11km, 7 rastia. Jos tarkempi analyysi lukijoitamme kiinnostaa, kannattaa käydä tsekkaamassa yömiehen blogi, sieltä löytyy.


Viime tiistaina olikin vuorossa häijyn maaston reeni Ryssänkalliolla. Reeniin lähdettiin Ruuhijärven onnistumisen jälkeen suurella itseluottamuksella, ja matka sujuikin kuin tanssi. Ei siis mitenkään kauhean sujuvasti, kuten ylläoleva gepsiviiva kertoo. Maastohan on mitä parhain yömaasto, käyrät vähintään vitosia ja poikittaista puuta löytyy riittävästi ettei sotoomiin puskeminen niin vain onnistu.

Tänään saavuin sitten Lahti cityyn leireilemään pohjoiskalotin karvaisimman miehen kanssa. Emsimmäisen yöreenin ratamestarin kommentit olivat kutakuinkin "ai tollanen rastiväli tuli piirrettyä" ja "eihän tohon nyt voi laittaa rastia", joten tiesin että reenistä tulisi nautinnollisen nuiva. Kun vielä vähänkin käytetymmät polut olivat luistelubaanaa, upposi harjoitus suoraan nivusiin. Jälkikäteen on kuitenkin aika oskari olo, käytiin nimittäin hakemassa kotarista azzarit ja kaupasta kasa paskaa.


Täältä tähän,

Keskitalven Komeetta

Viileintä coolia

Uusivuosi tulikin vietettyä aika kuivahkon nuivahkoissa merkeissä. Niinpä Hesalinjan reenikausi avattiinkin heti uudenvuoden päivänä aamukymmeneltä Uutelan polkulenkillä. Mikäs siinä, pakkasaurinko paistoi ja maisemat oli komiat. Joku ukkokin kehaisi meitä nuoriksi ja vetreiksi, kun köpöteltiin ohi. En nyt tiiä niin nuoria, tai ainakaan vetreitä. Äijä ite ei vaan tainnut olla enää nuoruusvuosien tikissä, olisiko käynyt jo viimeistä kyöstiä?

Jatkoakin seurasi heti perjantaina, kun vuorossa oli Espoon Keskuspuiston yöreeni. Koska gps-laitteet tuntuvat nykyisin olevan sitä viileintä coolia, olen itsekin moisen hankkinut, reitti ohessa. Ihan suht mukavastihan tuo sujui, pari perusvirhettä tuli kuitenkin tehtyä. Sinänsähän maasto oli jo lähempänä joren (nimi muutettu) linjanvetoja, sillä polkuverkosta oli sangen tiheä. Eivätkä läheskään kaikki pikkupolut kartasta edes löydy, vaikka kaikki polvenkorkuiset kivet siihen onkin saatu mahtumaan. Köyhän miehen Janne Weckmanina voisinkin heittää parit huomiot liittyen polkuyösuunnistukseen (PT voi sitten korjata mikäli olen väärässä):

-Kartan lukeminen juurakkopoluilla ei ole välttämättä kovin helppoa. Varsinkin yöllä ja letkassa joutuu seuraavaa askelta hakemaan jatkuvasti, eikä kartanlukuun jää aikaa.

-Aina ei ole välttämätöntä tietää mitä polkua juoksee. Varsinkin jos polkuverkko on erityisen tiheä, voi suunnistaa pelkillä maastonmuodoilla ja luovia sopivaan suuntaan menevien polkujen välillä.

-Väärälle pikkupolulle (mahdollisesti kartoittamattomalle) kääntyminen tapahtuu helposti. Itselleni näin kävi väleillä 3 ja 17. Risteykset tulevat yöllä nopeasti ja yllättäen vastaan, ja vauhdin ollessa kova ei varmistusta kartasta välttämättä ehdi tekemään ennen päätöksentekoa.



Se niistä, jätän analyysit vastedes viisaammille. Sunnuntaina hesakyssien ohjelmassa oli vielä Pihkaniskojen mainio talvikorttelisarja, tällä kertaa Hakunilassa. Pakkaskorttelissa pääsee muuten ehkäpä kaikkein lähimmäs harjoittelun jalointa tavoitetta: itsensä reenaamista rumaksi. Totesin tämän vilkaistessani Juhiksen tuskan ja viiman runtelemia kasvoja loppuotatuksen aikana, omaani en onneksi nähnyt. Enivei, tarjoillaanpa lukijoille vielä korttelin ratkaisuvälit:

3-4: Juhiksen (vihreä) reitti oli vain 50m omaani pidempi, mutta tarjoili koko välille asfalttia alle. Käki lauloi 30-45s.

10-11: Kosto. Lähtiessä välille eroa n. 15s, ja oikealta kiertänyt reittini oli paitsi 100m lyhyempi, niin myös vähemmän mäkinen. Pääsin parikymmentä sekuntia karkuun, ja siitä olikin hyvä aloittaa lopun otatus.

Keltainen, keskitäyteläinen, savuinen, viljainen.

Nuiva meininki suosittelee: Ballantine's finest. Joka pojan lääkekaapin perusvalmiste, toimii ainakin kaamosmasennukseen (sisäisesti nautittuna) ja haavojen desifiointiin (ulkoisesti käytettynä). Perimätiedon mukaan myös alkavan flunssan estoon (kurlaamalla) ja hammassärkyyn (pää täyteen).

On se mahollist

Tulee urheilukanavalta hieno ohjelmaformaatti Urheilun legendat. Noh, oli tossa joku aika sitten esittelyssä Wilson Kirwa. Kuten kaikki tietää Wilsonista tekee legendaarisen se, että Vili käyttää kirjassaan joka toisena sanana sanaa "kikkeli". Se ei kuitenkaan välttämättä ollut urheilukanavan toimituksen valinnan perusteena. Ei ollut perusteena ohjelmassa Vilin esittämä sauvakävelytekniikkakaan, ilmottakaa nyt joku äkkiä Vili Elixiriin Jylhän sauvakävelykouluun. Jos valintaperusteet liittyvät jotenkin urheilullisiin meriitteihin on luvassa yhtä monta jaksoa kuin on tehty Kauniita & Rohkeita. Ensi viikolla esittelyssä varmaan Esa Mursu ja Niklas Rorarius. Sitä seuraavana sitten Ville Hautala ja meän faija.

Tuli käytyä Jalopeuran tavoin lapissa valamassa kivijalkaa. Jopa osittain samoissa tiloissa sanan joka merkityksessä. Olihan siellä huhujen mukaan satoja ellei jopa tuhansia muitakin suunnistajia. Onneksi onnistuttiin välttymään kontakteilta melkein loppuun asti. Ainoa huono puoli Ylläksen laduissa tähän aikaan vuodesta on, etteivät ne juuri tarjoa jaloista jalointa itsensä voittamisen mahdollisuutta. Toista se oli ysikytluvun puolivälissä, kun tunturin ympäri hiihtäminen lyhintäkin reittiä oli sellanen suoristus notta tuntu et kaikki Jounin kaupalla tunnistaa ja Eväskorillakin asti. Nykyään on pakko hiihtää kaikki ladut mitkä on auki joka päivä josko riittää sekään. Kymmenen vuoden päästä on sitten lykättävä moottorikelkkauraa Leville ja takas kahdesti päivässä ja pirun kovaa tietenkin. Kaljaakin pitänee nauttia kasetti päivässä ja pastaa menee se parikolme kiloa. 30h tuli nyt viikkoon, saman verran siis mitä Taivaiselle joka viikko. Sekä meno-,että paluumatkalla ajettiinkin Pellon kylänraitilla kaverin ohi. Siellä se näköjään päivystää oli vuorokaudenaika mikä tahansa...paluumatkalla tais pakkastakin olla 30 pallia. On se hurja.

Kohtahan tästä pitääkin lähteä heti ylihuomenna Portugaliin. Kinturi palautus, josta puolet menee tän jutun kirjottamiseen ja toinen puolet kamojen pakkaamiseen. Toisaalta eihän etelän lämpöön juuri vaatekertoja tarvi eikä tän tasoisten juttujen kirjoittaminenkaan ihan Sinuhen työstämiseen verrattavissa ole. Jos sääri ei mene poikki keskiviikkoon mennessä, on odotettavissa hienohkot pari viikkoa. Yhtään huonokuntoisempaa miestä ei tule reissussa olemaan, mutta tuurilla jonkun voittaessa onkin sitten sitäkin parempi fiilis. Ei se tule onneksi Fincken Pekan pojallakaan ihan herkkää olemaan.