Vieraskynä

Tällä kertaa toimitus sai haltuunsa sanomalehti Nuivan Suomen artikkelin keskittymisen merkityksestä suunnistukseen. Kirjoittaja on NS:n tiedetoimittaja Schaft P. Meister.

Tutkimus: keskittymisen osuutta suunnistussuoritukseen liioiteltu

Jo pitkään on onnistuneen suunnistussuorituksen yhtenä kulmakivenä pidetty keskittymistä. Rohkeasti tätä näkemystä lähti kuitenkin haastamaan pyhtääläinen kartoitusprofessori J. Weckman:

"Jo jonkin aikaa oli tuntunut siltä ettei keskittyminen juuri vaikuttanut suunnistussuoritukseen, vaan jopa että parhaat suoritukset etenkin normaalimatkalla tulevat liialti keskittymättä, suunnistuksen ollessa automaatiotasolla. Kun sitten Pursun prologissa puhkesi kiivas väittely asiasta erään espoolaisen maallikon kanssa, päätimme kollegani Mattilan (kst maist.) kanssa tutkia hiukan tarkemmin havaitsemaani ristiriitaa yleisesti hyväksytyssä suunnistusteoriassa."

Varsinainen kenttätyö tehtiin Joensuu-Koli-Juuka akselilla, jossa tarkoituksena oli todistaa suunnistusteknisen työskentelyn toimivan hyvin automaatiotasolla. Etukäteisjärjestelyt suoritettiin huolellisesti, viikon aikana suunnistettiin läpi seuraavat kartat keskittymisen tappamiseksi: Tahkovaara, Tammasuo, Perävaara, Ryläys, Utranharju, Ala-Säynävä, Pärnävaara, Huhus, Petronkangas, Uramo, Ilosaari, Kaakkuri, Pötkynsärkkä, Särkivaara, Teletappikukkulat, Hiidenhuippu, Laululava, Välimalli, Karsikko ja Repokallio. Toteutus tehtiin vieläpä siten, että koetta edeltävänä päivänä vedettiin 14*1-1,5km suunnistusta kilpaa, jolla pyrittiin keskittymisen rippeiden lopulliseen eliminoimiseen. Rasituksen lisäämiseksi käytettiin vanhaa hyväksi havaittua taktiikkaa mallasjuomien avulla pariinkin otteeseen ennen varsinaista koepäivää.

"Valmistautuminen sujui nappiin. Koepäivän aamuna mieli oli tyhjä ja rikkinäinen, ja pelkkä ajatuskin suunnistamisesta sai pään kivistämään." toteaa Mattila. Weckman säestää vierellä: "On huomattava, että harjoitteet tehtiin vaikeimmissa mahdollisissa maastoissa vaikeimmilla mahdollisilla radoilla, joista oli mahdollisuuksien mukaan poisteltu teitä, vihreitä yms. suunnistusta helpottavia tekijöitä. Paitsi että tällä tietysti haettiin väsymystilaa joka estää keskittymisen, samalla myös pyrittiin hiomaan automaatiota huipputasolle koetta varten."

Mattilan reittiviiva Hepokorvesta

Koe suoritettiin 26.7.2009 Hepokorvessa. Reittipiirroksesta huomataan, että vaikeasta käyräkarttaradasta huolimatta ei virheitä juuri tullut. Reitinvalinnoista voi aina spekuloida, mutta ne eivät nyt tutkimuksen piiriin kuuluneet. "Ainoa varsinainen virhe tuli seiskavälillä", Weckman puhisee. "100m ennen rastia ollut tiheikkö pakotti kaartamaan vasemmalle, eikä korjausliikettä tapahtunut heti. Hälytyskellot soivat kuitenkin pian, ja virheen suuruudeksi tuli n. 10 sekuntia."

Tutkimustuloksista voidaan todeta, että on mahdollista suunnistaa vaikeita ratoja liki virheettä sen kummemmin asiaan keskittymättä. Harva pystyy kuitenkaan keskittyneenäkään virheettömiin suorituksiin, joten ihan lupaava tekniikka on kyseessä. Kumpi todellisuudessa on parempi tapa suunnistaa, vaatinee vielä lisätutkimuksia.

"On spekulatiivista että kukaan pystyy keskittymään täysin kovan fyysisen rasituksen alla edes sprintin ajan, saati sitten normaalimatkan vaatimaa puoltatoista tuntia. Keskittymiseen perustuva suoritus on siten haavoittuvainen. Automaatiomallissa tätä puutetta ei ole, vaan tarvittavat suoritustoiminnot tulevat selkäytimestä vaikka samalla suunnittelisi esimerkiksi tulevan viikon reeniohjelmia. Automaation saaminen tarvittavalle tasolle on sekin helppo homma, riittää kun suunnistaa parikymmentä vuotta niin paljon kuin ikinä ehtii ja hiulaa siihen päälle useamman tuhat kisaa CF:ää", Weckman päättää.

Toimitus ei saanut digitaalisena nusarissa kuvituksena ollutta kuvaa Mattilasta rasituksen nestemäisen lisäyksen parissa. Se ilmestyy jutun kylkeen kunhan joensuulainen suunnistusjournalismin monitoimimies SP Fincke (blog. ins.) sen ehtii toimituksen sähköpostiin pistämään.

Revi siint

Julkaistaanpas tähän väliin yksi tekstiviesti, jonka sain Pursussa puolen yön kieppeillä. Kyselin silloin hyvää ystävääni, pyhtääläistä suunnistajaa ja ihmistä, Mattia ravitsemusliikkeeseen vierailemaan. Vastaus kuului seuraavasti:

Oon ehkä häissä. Oon ehkä ollu seremoniamestari. Oon ehkä vetän vitun hyvän puheen. Oon ehkä ansainnu juoda tajun pois. Oon ansainnu kaiken. Oon maailman paras äijä. Revi siint.

Paha tohon on enää vastaankaan sanoa. Jotain reportaasintynkää Joensuusta ilmestyy joskus jos ilmestyy.

Eau de ciguarettes

Vaihdettiin tossa eilispäivänä majoitusta homeen hajusta Hämeenlinnan keskustaan. Cumulus onkin toistaiseksi vaikuttanut oivalta paikalta. Ainoastaan yksi asia risoo, huoneemme on nimittäin savullinen huone, mutta eihän täällä rösseli haise sitten uhtaan.

Vanha kunnon rööki on kuitenkin yksi johtavia tuoksuja. Tuli poikain kanssa mieleen, että jostain pitäisi saada röökinhajuista dödöä. Kun ei tähän urheilupuoleen tervakeuhkoilu oikein taida sopia, ja kiva pikku tupakan tuoksu pitäisi silti saada. Sellaista ei kuitenkaan ole vielä tullut vastaan. Taidan siis toistaiseksi tyytyä viemään paitani Kannelkrouviin savustumaan. Tosin eihän kapakeissa enää saakaan polttaa. Onneksi on vielä plan-C, Krouvista varmasti löytyy kivoja pubiruusuja, jotka vetää kotonaan röökiä kuin korsteenit. Sellaisessa on sekin hyvä puoli, että nehän on niin hehkeitäkin että!

Ruma on uusi kaunis

Olin tässä kaavaillut, että laittaisinkin sellaisen oikein kunnon mehustuksen ilmoille, otsikolla "Askeesissa Askolaan asti". Kierossa mielessäni suunnittelin sitä harjoitusten aikana, eli en siis näin kesäaikaan ihan kauhean paljoa. Koska en kuitenkaan kovin kummoiseen askeesiin ole vajonnut, eikä mehustelun aihettakaan juuri ole, jäi juttu kirjoittamatta. Siteeraan siitä nyt tässä kuitenkin "parhaat" palat:

"Jouduin tässä palkkaamaan Risto Mannisenmäen kartturiksi. Ihan vaan siitä syystä, että nyt on sellanen ralli harjoittelun suhteen käynnissänsä, ettei meinaa vasen erikirraa enää riittääkään.

...

Television vaihdan vanhaan matkatöllöön, jotta tottuisin erottamaan detaljeja pienemmästä mittakaavasta. Hesarin luen luupilla, rutiinin hakemiseksi. Kompassin tatuoin kämmenselkään.

...

Välillä vetäydyn Hämeeseen harjoittelukeskukseeni. Siellä ei alppimaisemilla brassailla, vaan sielu saa kituuttaa kilometristä ja tunnista toiseen ojanvarsipusikkoa, ränsistyneitä latoja ja lohduttomia hakkuuaukkoja tuijotellen. Harjoitusmaastoina on pölyinen maantienlaita, toisinaan joku paikallinen hurauttaa laatikkoladallaan ohitse. Harjoituskavereina on tappava aurinko, helle sekä tuhannet ja taas tuhannet paarmat. Ja yhtä kaikki, fyysisen talkootyön lisäksi ohjelmassa on päivittäin valmistava harjoitus aamuseitsemältä, kehittävä harjoitus kahdeltatoista ja tukiharjoitus iltakuudelta. Valmistava harjoitus olisi aiemmin, mutta aamuneljältä lähden soutaen Huutoselälle kalaan, jostain se on ammattiopiskelijan ja amatöörisuunnistajan apetta saatava.

...

Kaikki tämä vain yhtä tavoitetta varten, lyödä yömies kotikonnuillaan Askolassa keissin arvoisesti maanrakoon. Taktiikka on jo selvillä. 1.9. muserran siihen asti voittamattoman firmaliigapäällikön Luukissa, vauhdin voin kertoa jo nyt, se tulee olemaan 5'30/km, tarvittaessa kovempikin. Naps vaan, ja selkäranka on poikki. Tämän jälkeen 6.9. on enää pelkkä muodollisuus, ei tarvitse kuin rullailla Itä-Uusimaalainen nortonki läpi, ja 24 mallasjuomaa on salkussa. Näitä oluita toden totta tarvitaan marraskuun tulevalla masentelukaudella. Silloin, pimennysverhojen takana, huppari päässä Jukolan tuloksia tunnista toiseen kerratessani, on päivän ainoa kohokohta sihahdus uuden päivän alkaessa. 24 päivää saa siis masentelut kestää, sitten on uuden harjoituskauden taas tultava."

Siinäpä se, ette halua tietää mitä huonommat palat pitävät sisällään. Oikeastaan jutun iskeminen suunnitteilla olleesta blogitarinasta olisi ehkäpä kaikkien aikojen huonoin juttu mikäli blogistikko ei olisi pistänyt esille edustustason juttuaan. No, jatkossa nuivameiningin toimitus koittaa mennä tästäkin rimasta ali.

Ja pippurina pohjalla ykkös-, kakkos-, kolmos- ja vitosjoukkueiden yhteinen Jukolareeni Kytäjältä. Ovathan kartat sentään suunnistuksen suola ja sokeri. Jutun otsikko tuli muuten mieleen juurikin kyseisillä kuntoomeilla, näin nimittäin erään etunimikaimani lähdössä.