Vieraskynä

Tällä kertaa toimitus sai haltuunsa sanomalehti Nuivan Suomen artikkelin keskittymisen merkityksestä suunnistukseen. Kirjoittaja on NS:n tiedetoimittaja Schaft P. Meister.

Tutkimus: keskittymisen osuutta suunnistussuoritukseen liioiteltu

Jo pitkään on onnistuneen suunnistussuorituksen yhtenä kulmakivenä pidetty keskittymistä. Rohkeasti tätä näkemystä lähti kuitenkin haastamaan pyhtääläinen kartoitusprofessori J. Weckman:

"Jo jonkin aikaa oli tuntunut siltä ettei keskittyminen juuri vaikuttanut suunnistussuoritukseen, vaan jopa että parhaat suoritukset etenkin normaalimatkalla tulevat liialti keskittymättä, suunnistuksen ollessa automaatiotasolla. Kun sitten Pursun prologissa puhkesi kiivas väittely asiasta erään espoolaisen maallikon kanssa, päätimme kollegani Mattilan (kst maist.) kanssa tutkia hiukan tarkemmin havaitsemaani ristiriitaa yleisesti hyväksytyssä suunnistusteoriassa."

Varsinainen kenttätyö tehtiin Joensuu-Koli-Juuka akselilla, jossa tarkoituksena oli todistaa suunnistusteknisen työskentelyn toimivan hyvin automaatiotasolla. Etukäteisjärjestelyt suoritettiin huolellisesti, viikon aikana suunnistettiin läpi seuraavat kartat keskittymisen tappamiseksi: Tahkovaara, Tammasuo, Perävaara, Ryläys, Utranharju, Ala-Säynävä, Pärnävaara, Huhus, Petronkangas, Uramo, Ilosaari, Kaakkuri, Pötkynsärkkä, Särkivaara, Teletappikukkulat, Hiidenhuippu, Laululava, Välimalli, Karsikko ja Repokallio. Toteutus tehtiin vieläpä siten, että koetta edeltävänä päivänä vedettiin 14*1-1,5km suunnistusta kilpaa, jolla pyrittiin keskittymisen rippeiden lopulliseen eliminoimiseen. Rasituksen lisäämiseksi käytettiin vanhaa hyväksi havaittua taktiikkaa mallasjuomien avulla pariinkin otteeseen ennen varsinaista koepäivää.

"Valmistautuminen sujui nappiin. Koepäivän aamuna mieli oli tyhjä ja rikkinäinen, ja pelkkä ajatuskin suunnistamisesta sai pään kivistämään." toteaa Mattila. Weckman säestää vierellä: "On huomattava, että harjoitteet tehtiin vaikeimmissa mahdollisissa maastoissa vaikeimmilla mahdollisilla radoilla, joista oli mahdollisuuksien mukaan poisteltu teitä, vihreitä yms. suunnistusta helpottavia tekijöitä. Paitsi että tällä tietysti haettiin väsymystilaa joka estää keskittymisen, samalla myös pyrittiin hiomaan automaatiota huipputasolle koetta varten."

Mattilan reittiviiva Hepokorvesta

Koe suoritettiin 26.7.2009 Hepokorvessa. Reittipiirroksesta huomataan, että vaikeasta käyräkarttaradasta huolimatta ei virheitä juuri tullut. Reitinvalinnoista voi aina spekuloida, mutta ne eivät nyt tutkimuksen piiriin kuuluneet. "Ainoa varsinainen virhe tuli seiskavälillä", Weckman puhisee. "100m ennen rastia ollut tiheikkö pakotti kaartamaan vasemmalle, eikä korjausliikettä tapahtunut heti. Hälytyskellot soivat kuitenkin pian, ja virheen suuruudeksi tuli n. 10 sekuntia."

Tutkimustuloksista voidaan todeta, että on mahdollista suunnistaa vaikeita ratoja liki virheettä sen kummemmin asiaan keskittymättä. Harva pystyy kuitenkaan keskittyneenäkään virheettömiin suorituksiin, joten ihan lupaava tekniikka on kyseessä. Kumpi todellisuudessa on parempi tapa suunnistaa, vaatinee vielä lisätutkimuksia.

"On spekulatiivista että kukaan pystyy keskittymään täysin kovan fyysisen rasituksen alla edes sprintin ajan, saati sitten normaalimatkan vaatimaa puoltatoista tuntia. Keskittymiseen perustuva suoritus on siten haavoittuvainen. Automaatiomallissa tätä puutetta ei ole, vaan tarvittavat suoritustoiminnot tulevat selkäytimestä vaikka samalla suunnittelisi esimerkiksi tulevan viikon reeniohjelmia. Automaation saaminen tarvittavalle tasolle on sekin helppo homma, riittää kun suunnistaa parikymmentä vuotta niin paljon kuin ikinä ehtii ja hiulaa siihen päälle useamman tuhat kisaa CF:ää", Weckman päättää.

Toimitus ei saanut digitaalisena nusarissa kuvituksena ollutta kuvaa Mattilasta rasituksen nestemäisen lisäyksen parissa. Se ilmestyy jutun kylkeen kunhan joensuulainen suunnistusjournalismin monitoimimies SP Fincke (blog. ins.) sen ehtii toimituksen sähköpostiin pistämään.