Se on sitten taas essemmät edessä. Keskisalomaiseen "kaikki on tehty parhaalla mahdollisella tavalla ilman kompromisseja" satsaukseen on vielä matkaa, mutta paljon on silti tehty. On vedetty Joensuun suunnistusmääräviikko, kyssähomojen blokkiviikot ja herkistävä flunssakin rupeaa jo olemaan voitettu kanta. Ilolla olen seurannut myös yömiehen nousukuntoa viime viikkoina, Askolassa saa tehdä täyden päivätyön keissin eteen. Kello tulee kertomaan totuuden 6.9.
Pakko vielä palata tuohon Keskisalon kommenttiin, joka tuli suurinpiirtein noilla sanoilla estefinaalin jälkeisessä haastattelussa. Siinä kiteytyy mielestäni urheilun sisin. Valmistaudutaan kilpailuihin parhaalla mahdollisella tavalla ja pistetään ukot järjestykseen. Tavallaan sama asia kuin "yritetän parhaani ja katson mihin se riittää", mutta asenteellisemmalla tavalla. Sehän on nimittäin varma että kaikki esimerkiksi yleisurheilun arvokilpailuissa yrittävät parhaansa, mutta eikös idea ole antaa jo ennen kisoja kaikkensa harjoittelulle? Jos tämän tekee, voi kävellä pystypäin kameroiden eteen oli tulos mikä hyvänsä. Ei tarvitse selitellä, vaan katseen voi suunnata eteenpäin ja ryhtyä suunnittelemaan, mitä voi vielä tehdä paremmin. Vaikka menestys on urheilun mittatikku varsinkin mediassa, ei se välttämättä ole kaiken ydin. Voittajia on nimittäin vain yksi, loput häviävät. Vain harvasta kasvaa voittaja, mutta nimenomaan siinä on jotain hienoa että yrittää.
Jatketaan yleisurheilussa, monesti on nimittäin ihmetyttänyt kun kuulamiehet ovat selitelleet karsiutumisia aamukarsinnalla. Eikös se ole tiedossa jo etukäteen? Eikö siihen voi valmistautua? Eikö se ole kaikille sama? Myös alustan nopeudesta/hitaudesta on riittänyt selittelyjä ainakin pituusmiehellä Pekingissä ja keihäsmiehillä vaikka kuinka usein. Tuskin se yllätyksenä tulee, tai jos tulee jotain on tehty väärin? Päinvastaisiakin esimerkkejä asenteesta tulee mieleen, vaikkapa Karjalainen karsiuduttuaan moukarifinaalista lensi omalla kustannuksellaan Suomeen harjoittelemaan, ja heitti sitten ruotsiottelussa kauden parhaansa. Eikä kai hirveästi selityksiä tarjonnut karsintaheitoille.
No niin, lipsuipa filosofiseksi vetistelyksi, joka ei sovi tälle palstalle sitten uhtaan. Pikemminkin mannan paluulaivalle aamuneljän käytäväspekulaatioihin salmarihelmen kanssa, joista kukaan ei muista seuraavana päivänä mitään. Jotta pysyttäisiin jotenkuten aiheessa, laitetaan vielä skanneri laulamaan ja parit karttaotteet kesältä kehiin.
Syksy saa tulla.
Tuossa Vuorisjärvellä on muuten keskimatkan kisat viikon päästä, aika tasan tarkkaan tossa karttapalan itäreunasta alkavalla alueella. Voi olla vähemmän aukkoa tarjolla, kuin tuolla radalla.
VastaaPoista