vaan ei Kotkan poikaa milloinkaan. Näinkin runollisissa tunnelmissa avattiin syksyn 09 yökausi Mikkelän perukoilla. Jos olisin akkua ahteriin tunkiessani arvannut kuinka penaalista yösuunnistus onkaan, olisi saattanut jäädä avaamatta.
Onnistuneen kenraalin jälkeen on ilo lähteä takki auki ja henkseleitä paukutellen ite ässämmiin. Vapise Saarinen, olen tulessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti