Åbo!

Koska Riihimäki sijaitsee faktisesti Pyhtäätä pohjoisempana, niin suuntasin tämän talven etelänleirillä Turkuun, tuohon suomen suunnistuksen entiseen mekkaan.
Arki Turussa sujuu kuin itsestään. Viikonpäiviä tai kellonaikoja ei tarvitse pahemmin seurata.
Herätys yhdentoista aikoihin, aamupuurot ja kahvit naamariin, vaippojen vaihto ja lenkille. Lenkkimaastothan ovat sitten kerrassaan mahtavat.

Lumetonta juoksualustaa ei juurikaan löydy. Halisten sillan jälkeen kaukolämpöputki oli tosin sulattanut n.30m pyörätienviertä. Siinä laputellessa oli mukava sulkea silmänsä hetkeksi räntäsateelta ja kuvitella itsensä vielä muutaman tuhat kilometriä etelämmäksi. Missä tää nykynuoriso sitte nykyään käykin. Etelä-Afrikassa ja Portugalissa. En mie näitä enää tiiä. No kuitennii, maasto kumpuilee koko ajan ylös alas, mutta mäet ovat mukavan juostavia. Mäissä huonon kunnon huomaa heti, MTV3:n kiekkoasiantuntija varmaan toteaisi "ja hengästyminen on tosiasia". Sykkeet ovat todennäköisesti ainakin 10 pykälää entisaikoja korkeammalla. Varmaksi en voi sanoa, sillä sykevyön näin viimeksi viime vuosikymmellä.

Takaisin päivärytmiin. [Ette halua tietää]. Maltillisen alun jälkeen on
on kova into siirtyä harjoitteleen kovempaa.

Tää lohkasu ilman muuta ohjenuoraksi:
"Fysiikka,Taito ja Psyyke yhdistettynä kaikkeen urheilijan tasapainoiseen elämään vaikuttaviin tekijöihin."