On - ollut - työ? Työ työmiestä rakastaa? Työ miehen töihin ajaa?

Siinäpä pari otsikkovaihtoehtoa jatkojännärin tälle osalle. Sarjan vakiolukijat, joita ei liene montaa - jos lainkaan, tajunnevat viittaukset menneisiin kirjoitelmiin. Huumori on hieno laji, ja sen tämä palsta kiertää kaukaa.

Vakava on tämänkertainen aiheemmekin. Ei nimittäin perse kestä urheilua, ei vertauskuvallisesti saati sitten sanantarkasti. Oli siis korkea aika astua työelämään. Sinänsä olin melko onnekas, että näinä synkeän maailmanlaman aikoina sain työpaikan vieläpä kohtalaisen hyvin ehdoin, en joudu maksamaan paljoakaan kuussa tästä aikuisten päivähoidosta. Toisaalta taas epäonnekas lähinnä keskipitkästä opiskeluajasta johtuen. Erästä tunnettua suunnistusajattelijaa lainaten: "Ohjeeni fukseille on: opiskelkaa täyspäiväisesti ympärillenne katsomatta, valmistukaa nopeasti ja menkää töihin heti kun mahdollista. Näin ette tiedä paremmasta, mihin taas ehtii kymmenen vuoden opiskelija - suunnistelijana olossa jo tottua. Sen jälkeen vasta korpeaakin mennä töihin." Käytännössä todeksi testattua tietoutta.

Normaali työpäivä menee jokseenkin seuraavasti. Aamulla ajelen kelmeän kuun loistaessa taivaalla Espooseen muiden wannabe-porvareiden joukossa. Oikeat porvarithan ajelevat vastavirtaan Espoon ranchiltaan Helsingin keskustaan Annankadulle töihin, joten matka tähän suuntaan sujuu melko sutjakasti. 8.16 leimaan itseni sisään, ja kärvistely alkaa. Työtehtäviini kuuluu koneen näpyttelyä ja tehokkaan näköistä surffailua, suhde riippuu työtilanteesta. Lisäksi kahvia pitää juoda joukkueessa, jottei insinöörien ammattitauti mahahaava pääsisi arpeutumaan. Se kyllä pitää sanoa, että näin luterilaisen työmoraalin omaavaa ihmistä korpeaa jos on töissä ilman tekemistä. Surffailla voi kotona ilmaiseksikin, tästä sentään maksetaan että saisi tehdä töitä.

Yhtä kaikki 16.32 leimaan itseni ulos ja ajelen kuunvalossa kohti kotia. Sekin hyvä puoli tässä työnteossa on, ettei arkisin pääse auringonvalo häikäisemään. Eipä sillä, tässä eräs päivä satuin katsomaan ikkunasta ulos aika tarkalleen 12.15, maallikosta vaikutti että ilta oli jo hämärtämään päin. Pimeä on Helsingin talvi mutta sitäkin synkempi.

Menneen työviikon kohokohdista mainittakoon puhelu Norjaan. Ei kuitenkaan käänteisen aamupalan muodossa, taikka inventaarion. Mitä näitä nyt on. No joo, sateista on kuulemma sielläkin. Syy puheluun oli engelsmanni-mulperien vetäytyminen, joten otettiin käyttöön plan-B. Trondheim 2010 -projekti alkaa tammikuussa. Mitä nyt olen muitten suunnistelijoitten juttuja lueskellut, niin se on nyt kovasti muotia.

P.S. Korjattakoon edellisestä jutusta, että naissuunnistelija kirjoitetaan yhteen eikä väliviivalla. Asiasta on tullut runsasta lukijapalautetta.