MM - patruunanamäen miehiä

Nuivan maanantain nuiva päätös on taas täällä. Tervemenoa, seuraavat jutut voi tälläkin viikolla jättää lukematta: hallikauden tuloksia - peruskestävyystestit - tuplaespresso & eplekake - Thriller - kornerissa suurmies E.C. Dahls. Ja sitten mennään, fasten your seatbelts, lähteenä aina luotettavat suunnistusblogit:

Leangen Ishallen, 3000m, Francois Gonon 8.37 (ekvivalentti 10km 31.13)
Leangen Ishallen, 3000m, Tuomas Mattila 9.27 (ekvivalentti 10km 34.14)
Pirkkahalli, 1500m, Timo Saarinen 4.26 rennosti (ekvivalentti 10km 34.22)
Any given day missä nyt päättää startata, 10km, Tuomo Mäkelä <32min
St. Moritz, 10km, Kenenisa Bekele 37min hiihtojumissa
Mokran PK-testi, 7,7km, Janne Weckman 34.40 (ekvivalentti 10km n. 35min)

Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä blogistikko on oikeassa, kunhan hiihtojumi aukeaa juilii Kenenisa taas alle 27min kymppejä ja Milan pitkällä yöllä viitisen minuuttia Nordbergia pataan. Ja siis ekvivalenttikympit on siis laskettu McMillanin juoksuvauhtikalkulaattorin avustuksulla, se löytyy internetistä ja on siis totta. Siis.

Pakko kyllä myös ihailla kartoitusprofessori Weckmanin väsymätöntä työtä harjoittelun saralla. Uusin innovaatio, PK-testi on suorastaan nerokas. Professorin suuria ajatuksia ei ulkomaantoimitus maisterispohjallaan varmastikaan syvällisesti ymmärrä, mutta insinöörijärjellä keksintö on brilliantti. Normaaliin testijuoksuunhan liittyy monia huonoja puolia: se aiheuttaa fyysistä pahaa oloa ja hengen ahdistusta, lihakset voivat mennä jumiin, liian kovana reeninä se voi sysätä kohti ylikuntoa ja toisaalta jos siihen passailee voi kysyä kärsiikö muu harjoitusohjelma liikaa. Kaiken tämän voi välttää juoksemalla testijuoksut vakioidulla PK-sykkeellä, josta voi sitten arvioida kunnon kehitystä! Kysyn vaan, miten kukaan ei tätä aiemmin keksinyt, esim. silloin hullulla kahdeksankymmentäluvulla jolloin kaikki juoksi kerran kuussa Pirkkolan 18km alle tuntiin. Se oli niin turhaa.

Jaahas, mutta pitäähän sitä parit kahvilakuvaukset laittaa taas eetteriin. Baklandet Skydstation:in talossa sijaitsee söpö pikku kahvila, josta saa itse jauhettua kaakaota, joka lämmittää mukavasti kylmän pakkaspäivän puraistessa poskia päiväkävelyllä joenvarressa. Solsidenin Choco Bocoon taasen kannattaa pistäytyä perhosen kokoisen räntälumen viuhtoessa valkoisenä seinänä päin näköä. Ota kirja mukaan, tilaa tuplaespresso sekä suussasulava eplekake ja irtaudu ympäröivästä maailmasta lämpimien tiiliseinien sisällä.

Ja vielä, jos kahviloissa tai baareissa käynti ei enää napostele, nähtävyydetkin on nähty ja lepopäivä, voi aina pistäytyä eläviin kuviin. Prinsen Kino ja Nova Kinosenter palvelevat tällä sektorilla, tarjonta on ihan hyvä. Kävinkin katsomassa Shutter Islandin, piti otteessaan koko kaksituntisen ajan. Tykkäsin, oli sitä trillaavinta trilleriä kyllä alusta loppuun, eikä missään vaiheessa ennalta arvattava. Jos joku haluaa kokeilla kanttiaan, vuokratkoon kelan ensi lokakuussa ensimmäisen syysmyrskyn aikoihin, ja menköön katsomaan yksin pimeälle mökille, mielellään saareen mikäli vain mahdollista. Hoh-hoijaa, onpahan taas juttua laidasta laitaan, noh kornerit vielä.

Korneri

Erich Christian Dahls, siinäpä oli mies paikallaan. Patruunasmäen miehiä näet. Perusti panimot, auttoi köyhät, pisti työväenliikkeet pystyyn, oli rikas muttei sika, og så videre.

Erich syntyi kauppiasperheeseen 1814 Trondheimissa. Isä Eric kuoli jo EC:n ollessa seitsemän vanha, ja konfirmaation jälkeen lähti EC britteihin Green Row Academyn kauppatieteitä lukemaan. Valmistuttuaan vietti hän kunnon porvarin tavoin muutaman vuoden Saksassa ja Ranskassa, ennen kuin palasi perhefirmaan töihin. Hyvän kauppavainun omaavana kasvatti hän Erich Dahls Ekken kylän suurimmaksi liikkeeksi.

Vuonna 1855 päätti EC pistää perhefirman rahoiksi, ja osti sokeritehtaan näillä masseilla. No panimohan sinne pistettiin, ja pian sai Trondheimista munchenilaistyylistä Bayernia, tummaa vehnäolutta. Pitkään säilyi Bayernin suosio, mutta 1900-luvun puolella alkoi pilsun voittokulku, nykyisillään onkin Dahls Pils peruskauraa. Sen voimalla syntyvät nusarinkin jutut, ei kai näin nuivia voi selvinpäin kirjoittaa, enkä kyllä usko että kukaan näitä ilman vahvaa / vahvahkoa humalatilaa viitsii lukeakaan.

Eteenpäin, sanois talonmies hangessa. Muuten oli EC tunnettu anteliaana, köyhäin asialle omistautuneena suurmiehenä. EC oli perustamassa Trondheimin työväenyhdistystä, Nordfjelste Kreditbankia, Trondheimin palokuntaa ja tutkimuslaitosta, ja vaikutti kulttuurielämässäkin Troendelag Teatterin johdossa useita vuosia. Ansiot huomattiin muuallakin, ja hänestä tuli Tanskan konsuli, istui 30 vuotta kaupunginhallituksessa sekä valittiin Danneborgin ritarikuntaan. Kuollessaan 1882 oli EC Norjan rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia miehiä.

EC:n perinnöstä on vieläkin merkkejä Trondheimissa, mm. E.C. Dahlsin mukaan nimetyssä puistossa. Vaan olut nyt on nykyisellään tanskalaisen Carsbergin ja sitä kautta varmaan Amerikan ahneiden eläkerahastojen hallussa, vaikkakin täällä pantua. Näin se kehitys kehittyy, kato.

Siinäpä maanantailta kaikki mainittava ja vähän enemmänkin, ensi viikolla lisää lässytystä.

Täällä Tuomas Mattila, Trondheim