Ei tarvittu ihan Matsumaista projektia, kun jo iskin itteni, jopa hieman aikataulusta edellä, onneni kukkuloille! Olo on ku pikkupojalla ja se jos joku on nättiä...niin nättiä. Siitä onkin kohta jo sellanen 15-20- vuotta, ihan miten nyt pikkupojan määrittelee. Henkisestihän siellä mennään edelleen. Polvikin on jo ihan hyvässä tikissä- kiitos Katjan! Voi olla, että tästä kiitollisuudenvelasta ei selviä pelkällä ravintolaillallisella. Kiihdyttelin ohituskaistaa vastaanottojonossa ja pääsinkin pian erittäin viehättävälle lekurille Helsinkiin. Vaivahan löytyi kuin löytyikin nilkasta, joka pamahti männä keväänä. Liikkuvuus oli nollassa ja käänti kahden asteen nilkkakulmasta eteenpäin polven ja lantion kieroon. Kyllä siitä voi tyhmempikin päätellä, ettei se hyvä juttu ole. Parin käsittelyn ja aktiivisen? oman jumpan ansiosta nilkka on nyt suht hyvin auki ja polvikivut Heikki Ikola-ohitte! Joka toinen päivä on pari seuraavaa viikkoa lupa juosta ja hyvä niin, koska tällä motivaatiolla ja varsinkaan kunnolla ei enempää pystyisikään räpiköimään.
Ainiin, vaihtoonkin tuikkasin paperit vetämään ja tän kuun aikana pitäisikin tulla tietoa onko ensi talven osoite Belfast vai ei. Kyllä se vaan olis perin hianoa päästä käymään. Tukka vaan oranssiksi, kampaajalla permanentti,jollai helvetin meikkipuikolla pisamia naamaan ja sekaan vaan! JAR! Kohta kutsuu Vuokatti ja perään Ylläs. Vielä kun jostain löytäis töitä ja sais kroonisen talouden taantuman käännettyä, niin asiat ei vois olla paremmin. Ei tietty kaikkea kerralla, niinhän se menee notta joko pohjalla tikissä tai onnellinen läski.
Ei tarvittu ihan Matsumaista projektia, kun jo iskin itteni, jopa hieman aikataulusta edellä, onneni kukkuloille! Olo on ku pikkupojalla ja se jos joku on nättiä...niin nättiä. Siitä onkin kohta jo sellanen 15-20- vuotta, ihan miten nyt pikkupojan määrittelee. Henkisestihän siellä mennään edelleen. Polvikin on jo ihan hyvässä tikissä- kiitos Katjan! Voi olla, että tästä kiitollisuudenvelasta ei selviä pelkällä ravintolaillallisella. Kiihdyttelin ohituskaistaa vastaanottojonossa ja pääsinkin pian erittäin viehättävälle lekurille Helsinkiin. Vaivahan löytyi kuin löytyikin nilkasta, joka pamahti männä keväänä. Liikkuvuus oli nollassa ja käänti kahden asteen nilkkakulmasta eteenpäin polven ja lantion kieroon. Kyllä siitä voi tyhmempikin päätellä, ettei se hyvä juttu ole. Parin käsittelyn ja aktiivisen? oman jumpan ansiosta nilkka on nyt suht hyvin auki ja polvikivut Heikki Ikola-ohitte! Joka toinen päivä on pari seuraavaa viikkoa lupa juosta ja hyvä niin, koska tällä motivaatiolla ja varsinkaan kunnolla ei enempää pystyisikään räpiköimään.
Ainiin, vaihtoonkin tuikkasin paperit vetämään ja tän kuun aikana pitäisikin tulla tietoa onko ensi talven osoite Belfast vai ei. Kyllä se vaan olis perin hianoa päästä käymään. Tukka vaan oranssiksi, kampaajalla permanentti,jollai helvetin meikkipuikolla pisamia naamaan ja sekaan vaan! JAR! Kohta kutsuu Vuokatti ja perään Ylläs. Vielä kun jostain löytäis töitä ja sais kroonisen talouden taantuman käännettyä, niin asiat ei vois olla paremmin. Ei tietty kaikkea kerralla, niinhän se menee notta joko pohjalla tikissä tai onnellinen läski.
Ois jääny tilannekatsaus niin kovin lyhykäiseksi, että pakko laittaa sama raina kahteen kertaan. Jalopeurakin rustaa nykyään päivittäin sellasta novellia, että sen lukeminen ottaa kauemmin ku sunnuntain hesarin. Vaikkei mulle edes tule lehteä! Että voi olla pää huonosti hartioilla! Talvipäivätkin oli ja meni, muttei niistä sen enempää ettei perheen pienimmät tavaajat saa traumoja...
Ainiin, vaihtoonkin tuikkasin paperit vetämään ja tän kuun aikana pitäisikin tulla tietoa onko ensi talven osoite Belfast vai ei. Kyllä se vaan olis perin hianoa päästä käymään. Tukka vaan oranssiksi, kampaajalla permanentti,jollai helvetin meikkipuikolla pisamia naamaan ja sekaan vaan! JAR! Kohta kutsuu Vuokatti ja perään Ylläs. Vielä kun jostain löytäis töitä ja sais kroonisen talouden taantuman käännettyä, niin asiat ei vois olla paremmin. Ei tietty kaikkea kerralla, niinhän se menee notta joko pohjalla tikissä tai onnellinen läski.
Ei tarvittu ihan Matsumaista projektia, kun jo iskin itteni, jopa hieman aikataulusta edellä, onneni kukkuloille! Olo on ku pikkupojalla ja se jos joku on nättiä...niin nättiä. Siitä onkin kohta jo sellanen 15-20- vuotta, ihan miten nyt pikkupojan määrittelee. Henkisestihän siellä mennään edelleen. Polvikin on jo ihan hyvässä tikissä- kiitos Katjan! Voi olla, että tästä kiitollisuudenvelasta ei selviä pelkällä ravintolaillallisella. Kiihdyttelin ohituskaistaa vastaanottojonossa ja pääsinkin pian erittäin viehättävälle lekurille Helsinkiin. Vaivahan löytyi kuin löytyikin nilkasta, joka pamahti männä keväänä. Liikkuvuus oli nollassa ja käänti kahden asteen nilkkakulmasta eteenpäin polven ja lantion kieroon. Kyllä siitä voi tyhmempikin päätellä, ettei se hyvä juttu ole. Parin käsittelyn ja aktiivisen? oman jumpan ansiosta nilkka on nyt suht hyvin auki ja polvikivut Heikki Ikola-ohitte! Joka toinen päivä on pari seuraavaa viikkoa lupa juosta ja hyvä niin, koska tällä motivaatiolla ja varsinkaan kunnolla ei enempää pystyisikään räpiköimään.
Ainiin, vaihtoonkin tuikkasin paperit vetämään ja tän kuun aikana pitäisikin tulla tietoa onko ensi talven osoite Belfast vai ei. Kyllä se vaan olis perin hianoa päästä käymään. Tukka vaan oranssiksi, kampaajalla permanentti,jollai helvetin meikkipuikolla pisamia naamaan ja sekaan vaan! JAR! Kohta kutsuu Vuokatti ja perään Ylläs. Vielä kun jostain löytäis töitä ja sais kroonisen talouden taantuman käännettyä, niin asiat ei vois olla paremmin. Ei tietty kaikkea kerralla, niinhän se menee notta joko pohjalla tikissä tai onnellinen läski.
Ois jääny tilannekatsaus niin kovin lyhykäiseksi, että pakko laittaa sama raina kahteen kertaan. Jalopeurakin rustaa nykyään päivittäin sellasta novellia, että sen lukeminen ottaa kauemmin ku sunnuntain hesarin. Vaikkei mulle edes tule lehteä! Että voi olla pää huonosti hartioilla! Talvipäivätkin oli ja meni, muttei niistä sen enempää ettei perheen pienimmät tavaajat saa traumoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti