Kun Suomi putos puusta

En ihan hirveesti nykyjään enää seuraa urheilua tiedotusvälineistä, saatikka sitten suunnistusta. Väistämättä kuitenkin huomasin iltapäivälehtien sivuilta, että Bulgariassa oli käyty kyseisessä lajissa EM-kilpailut. Menestystä ei tainnut tulla, tai ainakaan siitä ei otsikoita ole revitelty, mutta lammasparvet ja suuhun lentävät ötökät saivat palstatilaa.
Oletan, että tavallinen kadunmies tuskin jaksaa otsikkoa pidemmälle suunnistusuutisia lukea, joten varmaan aika mielenkiintoinen kuva taas arvokisoista jäi. Siellä ne eläinten keskellä vaeltelee ja kutsuvat vielä urheiluksi.

Käsittääkseni arvokisoja järjestetään suunnistuksessa, enemmän kuin ennen muinoin, juurikin siksi että laji saisi lisää huomiota, palstatilaa, arvostusta ja rahaa. Näin ei varsinaisesti ole käynyt.
Nykyjään kisoja ja niissä matkoja on niin paljon, että edes lajifriikit eivät voi muistaa kuka mitäkin mestaruuksia on voittanut. Ennen vanhaan maailmanmestaria kumarrettiin kaksi vuotta, nyt jos joku saa olla stara kaksi viikonloppua putkeen, niin sekin on hyvin.
Jukoon saakka saa vallu ja hubmanni olla kovia, mutta kytäjällä annetaan taas mahdollisuus muille ja viimeistään siinä vaiheessa kaikki ovat unohtaneet EM-kisat. Onko se Gallian kukko kuka näyttää mistä kana kusee vai karkaako Matsu tossulla? Elämme jännittäviä aikoja.

Noniin, takas asiaan, eli ei suomalaisten juoksuvauhti muka riitä keskieuroopassa? Muukkonen muistaakseni laputti keväällä tielläkin sellasta kyytiä että ei kukaa koskaan ja voitti vielä erikoispitkät vakuudeksi rautaisesta kunnostaan. Onko tosiaan niin, että Hubmanni ois voittanu Petteriäkin Somerolla jonkuu pogeston (30min)? Onko?
No, itse olen kohdannut kyseisen herran tänävuonna kerran (huomaa riimitys). Oli 13km yökisa ja otin patakkiin 26min. Pari viikkoa myöhemmin hävisin kevätyön ankranaatiopätkällä nopeimmalle minitsin. Että onhan siinä eroa, mutta toisaalta minä majailenkin rankilla jossain 50 hujakoilla, eli häviäisin EM-nortongilla vähintään 30min jos selviäisin edes maaliin.

Ja sitten loppukonkluusio eli päätelmä eli faktat pöytään:
*Menestyminen kansainvälisessä suunnistuksessa (normaalimatka) vaatii, että 10000m kulkee radalla noin 30min.
*Ratajuoksu ei kuitenkaan ole vahvuus vaan mäkijuoksu. Esim. vuorijuoksu olisi oiva harrastus.
*Kannattaisi asua pari vuotta keskisessä euroopassa tai käydä muuten vain juoksemassa paljon normaalimatkan kilpailuja siellä.
*Virheitä saa tehdä sitä enemmän mitä kovempaa juoksee. Toisinsanoen jos juokset 15s/km kovempaa kuin muut, niin saat pummata ainakin 15s/km. Niin helppoa! Eli jos 10k sattuu kulkemaan vaikka 27.30min, niin voit huoletta tehdä esim. 4km välein yhden ruonon repan.
*Nykyiset kartat mahdollistavat (lähes) virheettömät suoritukset, ja aina joku kova sen myös tekee.

Huom! Nämä faktat koskevat vain arvokisoja mannermaisissa maastoissa. Eivät siis päde Kytäjällä.