Tässä olen mutta miksi, muutakin voisin

No siis kaikkihan lähti ulkomaantoimituksen juttumatkalta Karlskronasta, jossa tulevan kesän kuumimpien lomakohteiden kartoittamisen lisäksi tuli osallistuttua kuntosuunnistuksiin paikallisten eliittikisojen yhteydessä. Sarja oli Ö8, eli käsittääkseni alin sarja mitä löytyi. Mikäs siinä, onhan sitä viime vuosina tullut monestikin kartan kanssa käytyä metsässä, esim. sienestämässä, joten suurin osa rasteista löytyi. Ihan jees, mutta ajattelin että antaa homman olla, on niin hektistä.

Noh. Paluumatkalla sattuikin sitten huippusuunnistaja Antti Martomaa istumaan koneessa viereeni, hieno mies muuten. Kaikenlaista jutusteltiin, ja kun Antti sitten kuuli osallistuneeni kuntosuunnistuksiin, kysyi että olenkos Jukolasta kuullut, että se on sangen suosittu ulkoilutapahtuma, johon osallistumista kannattaa harkita. Ajatus jäi sitten kytemään, ja aivan kylmiltään ei tarvitsisi Jukolaan edes lähteä, sillä joskus poikavuosina tuli oravakisoissa ravattua ja onpa tälläkin vuosituhannella pari kertaa eksytty metsään armeijan kisoissa.

Lopulta päädyin nostamaan härän pöydälle ja tarttumaan kissaa korvista, ja otin yhteyttä vanhan kotiseutuni seuraan Vehkalahden Veikkoihin. Paikalliseen mahtiseuraan Kymen suunnistajiin en tällaisella taustalla kehdannut kyselyä laittaa, ja Pyhtään Voima on kuulemma liiaksi yhden miehen show, joten itään se oli kallistuttava. Hetken Veikkojen managerin joren (nimi muutettu) kanssa juteltuani sain lupauksen nelosjoukkueen paikasta. Samalla lupauduin itse ensi vuoden järjestelyihin parkkimieheksi, se onkin leppoisan kuuloisa homma josta on hyvä seurata kisaakin.

Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä. Vaan sitten sähköpostiin pärähti viestiä, että Tiomilaan tarvittaisiin juoksijaa. Kuulemma kaikki kivet oli käännetty, olipa joukkueeseen jopa yritetty saada tuttua sveitsiläistä hammaslääkäriä mukaan, mutta turhaan. Tämä vähän herätti kyllä epäilyjä, mistä Veikot juoksijoitaan repii, ei kai nyt kukaan Sveitsissä muutenkaan suunnista. Mutta joo, lupauduin pikapuoliin mukaan, risteilypuoli kiinnosti, sitten vuoden 1994 Ahvenanmaan matkan en olekaan ruotsinlaivalle astunut. Siitä tulee niin siistiä!

Sain myös kuntojoukkueemme osuusjaon sähköpostiini, kun kyselin että mitäs nämä tulevat joukkuetoverimme ovat miehiään:

"
1. Jarno Käyhkö, ohjelmistoyrittäjä ja maailmanmatkaaja Hollolasta
2. Jarkko Liuha, perheenisä ja kansakoulunopettaja Kangasalta
3. Tero Föhr, kersantti Suomen voitokkaan armeijan palveluksessa Jyväskylästä
4. Matti Töyrylä, insinööri Pyhtään Kokkovuoresta
5. Janne Weckman, onnellinen isä ja yksityisyrittäjä (mm. vaatekauppaa) Pyhtään Huutjärveltä
6. Martti Siikaluoma, ammattikouluopiskelija Tampereelta
7. Mikko Töyrylä, leipuri, isä ja hieno mies Pyhtään Huutjärveltä
8. J-V Ketolainen, lähetti ja kahden lapsen isä Helsingistä
10. Petteri Muukkonen, metsätutkija ja myöskin kahden lapsen ylpeä isä Keravalta
"

Sillälailla, ammattien perusteella mukavan oloisia miekkosia kaikki. Mielenkiinnolla odotan jos vaikka jostakusta saisi tulevaisuuteen lenkki-, tai vaikkapa sulkapallokaverin. Yllä olevasta voi myös päätellä, että meikäläiselle sattui yhdeksäs osuus. Siinä mielessä varmasti onnistunut valinta, että vain Petterille tulee ylimääräistä odotusta meitsiläisen hakiessa rasteja.

Se kyllä yllätti, että tässä tavoitellaan sijoitusta sadan sakkiin. Kuulostaa kovalta, mutta ilmeisesti joukkuetoverit ovat jopa viikottain käyneet lenkkeilemässä. Pakko todeta, että oma osuus on melkoinen arvoitus, onhan kyseessä ensimmäinen kilpailusuoritus tällä vuosikymmenellä, ja parhaat vuodet muutenkin oli joskus viime vuosituhannen puolella. Jaksamista vähän epäilen, massaa kun on nuoruusvuosista tullut keski-iän myötä sen viistoista kiloa. Pari kertaa olen kerennyt juoksemaan, kisamatka 11km taittui toissapäivänä keskuspuiston pururadoilla yli 80% juosten, joten ehkä tästä selvitään.

Jos totta puhutaan, niin pelottaa. Ei pitäis keski-ikäistyneiden miesten enää lupautua tällaisiin hullutuksiin, vaan pysyä kotisohvalla ryystämässä Sandelsia ja katsomassa futista.

Täällä Tuomas Mattila, Steniuksentie

P.S. Jos ei nyt ollu nuiva juttu, ni ei koskaan.