perjantai 30. elokuuta 2013

MM jälkipaskat

Masentelussa on se huono puoli, että se tuppaa karkaamaan lapasesta kuten pärekaton kulotus. Ensimmäinen selvä päivä koitti elokuun puolivälissä. Paskat oli edelleen housussa ja kämppä täynnä tyhjiä tölkkejä ja kaljalaatikoita. Kirjoittaminen on viivästynyt, kun käsien tärinästä käyttämäni haukkatekniikka ei ole toiminut. Haukkatekniikassa 8 sormea vaanii, kun kaksi tekee töitä. Tämähän pätee myös kunnan töissä. Ensimmäiseen viikkoon en pystynyt nauttimaan mitään kiinteää ravintoa, kun edes piikkilankaan kääritty hookoon blöö ei pysynyt sisällä minuuttia pidempään. Tämä hidasti toipumista. En myöskään suosittele masentelua kaikille, jos kenellekkään.

Paskajuttujen saamasta suuresta suosiosta (lukijamäärät ovat romahtaneet) johtuen pitäydyn samalla valitulla linjalla. Harva asiaa on oikeasti pohtinut niin syvällisesti kuin minä. Nyt mietitte, ettei lukemista kannata enää jatkaa, mutta kohta tulitan totisilla faktoilla paskasta. Jokaisen itseään arvostavan ja tavoitteellisesti harjoittelevan tulisi pitää päivittäistä kakkapäiväkirjaa. Omaani olen täyttänyt siitä asti kun opin kirjoittamaan 15 vuotiaana.

Paljon puhutaan paskasta, mutta harva sitä tarkemmin analysoi tai miettii. Jos esimerkiksi ei paskantaisi ollenkaan niin sitä kuolisi. Tai jos paskantaa jatkuvasti, kuten ripulissa, niin siihenkin kuolee (nestehukkaan). Paska on jokaisen päivittäisen vireystilan tärkein ja helpoiten seurattava mittari sekä edullisin, jos sen tuottamiseen tarvittavan ravinnon hintaa ei huomioida.

Laboratorio-olosuhteissa minuutilleen säännöllistä elämää ja samanlaista ravintoa nauttiva ihminen tuottaa paskaa joka päivä minuutilleen samaan aikaan. Käytännössä koetta on mahdoton suorittaa, koska henkinen elämä vaikuttaa merkittävästi tuotteen ajoitukseen ja koostumukseen. Suljetussa huoneessa ihminen murtuu, masentuu ja ruoka ei maistu. Ihminen ajautuu stressitilaan eika sonta irtoa. Eli normaalielämän kakkapäiväkirja on ainoa ja paras seurantakeino.

Mitä kakkapäiväkirja sitten kertoon? No vuoden jälkeen jokainen pystyy varmasti tekemään pylväitä ja viivadiagrammeja tai muita paska-analyyseja kakkalaadun suhteesta muihin valittuihin ja määriteltyihin kriteereihin. Kakkapäiväkirja kertoo elimistön ylirasitustilan huomattavasti aikaisemmin kuin mitkään muut merkit.

Miten sitten tilastoidaan? Luot unen pituudesta ja laadusta oman asteikon, esimerkiksi 1-10. Kirjaat ylös tuotteen ulostuloajan ja kerrat päivän aikana. Pian pääset tutkimaan, kuinka unen laatu ja pituus vaikuttaa tavaran ulostoimitukseen. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan tähän yhdistetään oma asteikko (1-10) päivän vireystilasta, joka on enemmän tai vähemmän humanistinen arvio, jos sen tekee ennen päivän harjoitteita. Arvion voi tehdä myös harjoitteiden jälkeen, jolloin se sisältää myös kokeellisen osion, eli arvio on rukkastuntumaa luotettavampi (rukkastuntuma ei tarkoita tässä tapauksessa hanurin kaivamista hanskat kädessä, vaan on kuvainnollinen ilmaisu perusteettomalle arvaukselle). Edellisen lisäksi luot asteikon tavaran kiinteydelle siten, että 1 kuvaa vettä ja 10 ei tule ulos kuin viinipullon avaajalla.

Mitä arvot sitten kertoo? Mitä pitempi seuranta on sitä luotettavammin pystyt tekemään johtopäätöksiä. Huomaat kuitenkin pian, että kovan leirin tai harjoitusputken jälkeen, tuotteen ulostulo viivästyy verrattuna lepojaksoon. Sama vaikutus on useilla huonosti nukutuilla yöunilla, ravinnon vähyydellä tai stressillä, joka tässä yhteydessä tarkoitti siis myös harjoitus-/kilpailuväsymystä. Ulostulo ja kerrat voivat kiihtyä esimerkiksi Turkkilaisen yleisövessan pöntönreunojen nuolemisen tai liiallisen Herbalifen syömisen seurauksena. Joka tapauksessa, kun tuotteen ulostulo tai koostumus poikkeaa normaalista, on syytä tehdä jotain.

Sitten Vuokattiin. On hienoa olla väärässä. Katsastuksen yhteydessä tekemäni HSI –arvio valinnoista ei pitänyt täysin paikkaansa ja kaksi joukkuen ulkopuolella jättämääni urheilijaa voittivat MM –mitalit. Siihen ei Koskivaara, Viilo tai Kolkkala olisi pystynyt. Taini sai pitää työpaikkansa ja Pirkkalaan kaivetun uran hautapaikan pohjalle on valettu Byggmaxin perustukset. Hyvä näin! Monen muun kohdalla HSI piti paikkansa, kuten sorsoon ylivoima- ja Jellonan harmooninen huippukuntoinen linimenttipaska. Todettakoon että ulkopuolisen tekemänä HSI saattaa olla epäluotettava ilman henkilökohtaisia kakkapäiväkirjoja.

Tähän vielä kulminoisin koko elämänkaaren kietoutumisen kakkaamisen ympärille. Pienenä ollaan paskat housussa kuten vähän ennen kuolemaakin. Varttuneenpana voikin sitten seurailla päiväkirjasta niin tietää milloin valot pitää sammuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti