Pari päivää on jo saanut harjootella ja olo vastaa vähintäänkin reinkarnaatiota. Mieli on hetimiten virkeämpi ja saa muutenkin asioita hoidettua ihan eri tatsilla, kun on taas normaali päivärytmi päällänsä. Moni luulee et olis helpompi hoitaa juoksevia asioita, kun on paljo vapaa- aikaa, mut ei se oo. Nonii loppu metsälät heti siihinniin. Veikaan muuten, että Milani vie Madridia niinku vieraissakin...olisko perus 2-1. Reali on vähän niinku kooärrä, liikaa staroja samanlaisen paidan alla- ei pelaa enään henkilökemiat. Tukkaan ilmestyy heti viimeinen väri, kun saa paikan avarista ja avopaikasta pistetään katsomoon. Pitäs saada Puskas takas piikkiin.
Olihan sitä asiaakin. Jonkun täytynee paikata tuo äspeen jättämä ammottava aukko ja ne neljäseiskan nokialaiset. Musta siihen ei ole, mutta tulee varmaan olemaan entistä vaikeampi puhua itteä lyhimmälle mahdolliselle osuudelle. Siksi otankin samantien sopulia sarvista ja alan ravaamaan joka torstai Turun seudun yökupissa ihan majoisen arvona. Voittorahoilla ostan naulakon. On sitten silmä kohdillaan, kun paikallisen kemalin rulla puntissa lähtee sitä 12km:n yötä rimpuilemaan. Sori. Tokkopa ne mua sinne kuitenkaan laittaa,ei ne niin tyhmiä ole. Vähän niinku olis pistäny kojon joukkuemäkeen. Vaadittava tason nousu tulee pohjoiskalotin karvaisimmalta mieheltä, pyhtään paroni saibolta. Miehen elämäntilanne, asenne, motivaatio ja ennenkaikkea maha ja selkä on nyt siinä tikkamasalassa, että piiskaan sen vähintään bulgariaan ehkä rontheimiinki. Viestialistuksethan on semiselviöstömö. Seuraavan jutun saa hei sit laittaa joku muu, mulla alkaa olla vietävän vaisua tää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti