Tosiaan, sukset kannattaa sitten ottaa mukaan tänne, jos sattuu ennen juhannusta tulemaan leirille. Siihen asti on kuulemma ihan hyvin mahdollista että ihan hyvin voi olla lunta, ainakin hyvissä maastoissa jotka sijaitsee vähän korkeammalla. Hiihtopaikoista voinkin varauksetta suositella Storheia - Bosbergheia - Elgesehytta aluetta Bymarkassa. Sellasta hauskasti kumpuilevaa metsänrajan tienoilla kiemurtelevaa latua satunnaisen hyvillä maisemilla, parasta parhautta. Elgsethytassa voi sitten käydä nauttimassa eväsleivät ja termarista kahvia, setä tykkää.
Jos sattuu olemaan innostunut penkkihiihtäjä, kannattaa myös käydä fiilistelemässä vuoden 1997 mm-latuja Granåsenissa. Pitkää hiihdettävää nousua, latujen varsissa on vielä kyltit mistä mikin matka meni, jos haluaa vaikka käydä rekonstruoimassa Myllylän voiton viidelläkympillä. Joo olihan se satsis, mutta miksei ois olleet muutkin.
Tuleville mm-kävijöille pitää kyllä sanoa pieni varoituksen sana, alue on nimittäin juurikin sama missä varsinaisten suunnistuskisojen finaalit tullaan pitämään. Samaten sprintin finaalimaastot on tullut katsastettua, pakko oli käydä Kristianstenissa hankkimassa aineistoa korneriin. Kunnon suunnistajan tavoin blogijutut itse harrastuksen edelle, kieltäydyn kunniasta ja en siis osallistu kisoihin. No karsintoihin voin osallistua, jos osallistujat muuten uhkaa käydä vähiin.
NTNUI:n ratavedotkin tuli katsastettua, jäähallin perin kulmikkaalla radalla. Sakkia oli kuin Veikkojen Vierumäen pyramiitti-vedoissa konsanaan. Eli kaikille kahdelle radalle, ja moneen junaan. Joku kymmenisen miestä pyyhki meikäläisellä wannabe-tartania, mikäs sen siistimpää. Ei ne ihan tuulesta temmattuja sitten ne NTNUI treenilegendat olekaan, ja tiistain mäkivedoissa kuulemma käy vielä enemmän porukkaa. Pitänee katsastaa.
Jaaha, eläimellistä karjuntaa rupesi kuulumaan naapurista, Nortti voitti olympiakultaa. Muustahan täällä ei ole puhuttukaan, ennen kisoja hehkutettiin että se voi voittaa kaikki matkat. No joku roti. Jotenkin ruvennut norskien menestys täällä ärsyttämään, töissä ne aina hehkuttaa että tänään tulee kaksi kultaa. Illalla voi sitten todeta että näin myös kävi. Jääkaapissakin aina Petter, Emil & kumppanit tuijottaa vastaan, kun ihan vaan kostoksi siirryin Norjan kannatusjäseneksi ja syön kolmatta viikkoa heja Norge -jugurttia. Että ei siinä Suomen yksi kouruhopea ja mahdollisesti vielä voitettava naisten lätkäpronssi tällaista vanhan kansan jarrua paljoa lämmitä.
Korneri
Kornerissa on tällä kertaa esittelyssä Kristianstenin linnoitus. Trondheimin palon jälkeen vuonna 1681 päätti nimittäin kenraali Johan Caspar von Cicignon rakennuttaa linnoitukseen suojaamaan Trondheimia idästä käsin tulevilta hyökkäyksiltä. Kuten nimestä voi päätellä, oli Cicignon luxemburgilainen sotilas, joka kuitenkin rakensi uraansa Tanska-Norjan palveluksessa vastaten tuohon aikaan Norjan linnoituspolitiikasta. Tekipä hän sitten em. palon jälkeen myös Trondheimin uuden kaupunkisuunnitelman, ja niinpä Cicignon suosima barokkityyli on edelleen hallitsevassa osassa Trondheimin arkkitehtuuria.
Mutta takaisin itse linnoitukseen, se valmistui nopeassa aikataulussa 1685. Toimivuutensa se osoitti vuonna 1718 torjuessaan ruotsalaisten piirityksen Suuren Pohjan Sodan (1700-1719) pyörteissä. Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n nouseminen vasta viisitoistavuotiaana valtaan 1697 pohjusti sotaa, kun naapurivallat huomasivat tilaisuutensa tulleen suurvallan kurittamiseen. 1699 syntyi liittouma Ruotsia vastaan, johon kuuluivat mm. Puolan kuningas August II Väkevä, Tanskan kuningas Fredrik IV ja Venäjän tsaari Pietari Suuri. Oli Kaarlellakin sentään liittolaisia, mm. Turkin sulttaani Ahmed III, ja kasakka Ivan Mazepa. Sota siis riehui parisenkymmentä vuotta, ja sen aikana Ruotsi menetti merkittävästi suurvalta-asemaansa. Käkisalmen läänin, Viron, Inkerin, Liivinmaan ja Karjalan Ruotsi menetti Venäjälle, Saksan alueensa Länsi-Pommeria lukuunottamatta Preussille ja Hannoverille sekä tullivapautensa Juutinraumassa Tanskalle.
Suuren Pohjan Sodan aikana koettiin myös Suomessa Ison vihan aika, kun venäläiset miehittivät maata, mm. hävittäen kymmenen peninkulman leveydeltä Pohjanmaan, tappaen miehet ja vieden orjiksi naiset ja lapset, yhteensä jopa kymmenen tuhatta suomalaista. Nykykielellä kai kansanmurha. Häijyy oli touhu noihin aikoihin, Suomen maassakin.
Jaahas, taas lipsuttiin. 1718 siis Ruotsin joukot yrittivät vallata Troendelagia kenraali Armfeltin johdolla, Kaarle XII ollessa etelämmässä Norjassa ominen joukkoineen. Armfeltin joukot piirittivätkin Kristianstenia, mutta rupesivat huollon takkuillessa kärsimään nälästä ja taudeista. Kun Kaarle XII sitten kuoli taistelussa Etelä-Norjassa, joutui ennen niin maineikas Armfeltin johtama karoliini-armeija perääntymään vuorten yli Ruotsiin. Tästä tulikin karoliinien kuolinmarssi, kun armeija joutui poikkeukselliseen lumimyrskyyn tunturialueella, ja 3000 miestä kuoli pakkaseen, näistä 2/3 suomalaisia.
Sittemmin Kristianstenin linnoituksella onkin ollut rauhallisempaa, linnoitus poistettiin sotilaskäytöstä 1816, siitä lähtien se toimi palotornina. Tosin 1940-45 Natsi-Saksan miehittäessä Norjaa, suoritettiin siellä norjalaisten vastarinta-sissien teloituksia. Nykyisellään linnoitus on yleisölle vapaa, ja siellä 1997 avattu museo on avoinna yleisölle kesä-elokuussa. Voipa kaupungissa kuulla kunnialaukauksiakin ammuttavan Kristianstenistä, esim. kuninkaallisten perheenjäsenten syntyessä.
Hohhoijaa, siinä historiapläjäyksemme tällä kertaa. Ensi viikolla MM onkin tauolla, on parempaakin tekemistä, kuten esim. romanttiset illalliset siellä Cafe Blåbaerissa. Palataan kahden viikon päästä kanavalle, luvassa lisää pikku-nuivaa lätinää ilman punaista lankaa.
Täällä Tuomas Mattila, Trondheim
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti