perjantai 11. maaliskuuta 2011

Vetäytyvien vesien aikaa

Ei o reissun päällä antanu nettiä ei, mutta kun kerran viinikin paranee vanhetessaan ni miksei tekstitki. Koneelta löyty Frankfurtissa hätäsesti väännettyjä tunnelmia. Siitä onkin sen verran aiikaa, että tän täyty olla jo vähintään reservaa.

Vitti ku yrittää keksii jotaa jutunjuurta, mutta ko toi Myllärinen höpöttää taukoamatta jostai kansanliikkeiden kiihottamisesta ja etnisten vähemmistöjen kunnianloukkauksista. Yritä täs ny si. Sveitsistä kotiin su-ma yönä ja ny jo matkalla Portugaliin via Frankfurt. Tääl kentäl ammuttiin eilen pari ihmistä, ei siis ihme et pientä vouhotusta siellä täällä havaittavissa. Toinen mainitsemisen arvoinen huomio reissun tässä vaiheessa, et heti ko matkanjohtaja vaihtu Vööristä Tainiin valuin istumapaikkarivistöllä riviltä 2 riville 21 eikä mitään asiaan VIP- loungeen. Ei siis skumppaa ja nallekarkkeja puhumattakaan puolen mukin viskipaukuista. Pitäskö lainata joku liittokriittinen ukaasi Topsulta?

Reissujen välisen kolmen päivän aikana oli tarkoitus ladata akkuja ja paukkia Portugaliin virtaa täynnä. No mie en ihan siin onnistunu. Kolmessa päivässä piti käydä Kotkassa, ajella takas Turkuun, purkaa ja pestä edelliset kamat ja pakata uudet. Valmistella puolen tunnin esitys koulua varten ja suunnitella kevään suunnistuksen opetuksen vetäminen liikunan approlle ja cumulle. Etsiä kämppää ja päivittää treffitoimintamalleja, joiden viimonen käyttöpäivä oli ysikytluvulla. Täyden tankin sijaan lopputulema oli äskön nähtävissä kentän vessan ikkunasta: silmäpussit roikkuu ko leuat konsanaan, ylähuuli on norsunnahalla ja naama jopa turvonneempi ko vuos sitte näihin aikoihin. Sillon tosin olin juuri saanut turpaan talvipäivillä. Kyl mie silti yritin. Sillon ja nyt.

Mylly jauhaa edelleen taustalla, poimin loppuun sivukorvalla: ”Jotku jaksaa niistä treenamisista kirjottaa, ei sitä kuraa kukaan jaksa lukea. Toiset vitti sit taas kirjottaa jostain perhosten yhdynnöistä ja on niin filosofisia. Joku paskasuodatin noihin blogeihin pitäis saada.”

Tulee hiano reissu.

...ens viikolla tyrkkään reffianalyysit ja kokoelman Myllyn parhaista matkan varrelta.


keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Munat hankeen ja menoksi

Nyt kun blogiveljeni Kodak on ansiokkaasti vältellyt hotellikuolemaa parilla aiemmalla jutullaan, voisi sitä kai itsekin riipaista kerta talveen. Oikeestaan sellanen talvianalyysihän harjoitusrintamalta olisi paikallaan, ja senhän miä teen vaikken muuta olekkaan viime aikoina kirjoitellut. Nykysellään kun sitä työkseen lukee, kirjoittaa ja spekuloi tekniikkaa, ei vastaavaan suunnistustoimintaan pahemmin virtaa riitä. Kuten esmes tähän.

No joo, marraskuu meni tietysti sairastellessa. Ja miksei olisi mennyt, marraskuu on hyvä kuu sairastaa. Yömies toki sanois että kaikki kuut on hyvä sairastaa. Yhtä kaikki, muuta merkittävää ei tapahtunut.

Joulukuu, se oli sellasta suljureeniä. Voimaa ja sellasta, ja hiihtoa, kun nyt on mount Pirkkolan urheilukeskuksessa päässyt taas hiihtämään läpi talven vähän sotatalvien malliin. 12km testijuoksukin samaisessa urheilukeskuksessa nassahti alta kolmen vartin, joten kaikki eväät nousujohteiseen harjoituskauteen olivat olemassa. Ehtiihän sitä harjoittelun ja töissäkäynnin ohessa kyllä muutakin, kuten oheinen kuva uudenvuodenaatolta osoittaa. Aika kivasti rupeaa vanhemman miehen charmi puskemaan pintaan.


Tammikuu ei ollut tipaton, eikä edes böndetön. Sellaista blogijuttua taisin silloin suunnitella, "Böndetön tammikuu". Noh, se jäi kuriositeetiksi tähän juttuun, ja hyvä niin. Ja tulihan sitä poistuttua stadista Vierumäelle perinteisen viikonloppuleirin merkeissä. Sapluuna oli perinteinen: pe ja su suljua, lauantaina korttelisuunnistus, pyramiidivedot radalla, lopussa runkonopeuteen asti kiihtyvä kakkosen latu, sählypelit, hiihtojen katselut, 2xpalaveri, reissu Heinolaan ja kevyet iltakaljottelut. Toimivaksi havaittu leiriohjelma. Harjoitussapluunaksi taas koin hyväksi jokaviikkoiset Pihkaniskojen 12km korttelireippailut ja Myllypuron ratavedot, perussälän ohella. Niinpä Pirkkolan 12km taittui alle 44 min, kaikki siis sujui kuin tanssi.

Helmikuun alussa sitten koettiin ensimmäiset vaikeudet, kun testijuoksuaika taantui minuutilla. Ei auta, lahjattomat harjoittelee eli perussapluunalla jatkettiin. Talven taitteeksi tuli Sveitsin reissu. Saamapuolelle merkittäköön vaikkapa reipas mäkijuoksentelu, monen sortin juustot ja raikas vuoristoilma. Menopuolelle kirjataan alkupäivien heikompi happisaturaatio ja iso kasa frangeja. Toisaalta, ilo oli tukea paikallista rahvasta taloudellisesti, otin sitä varten oikein palkatonta lomaa. Johan sitä on koko talvi tienattu.

raikasta vuoristoilmaa

Nähdä Mokran suora ja kuolla

Mazel tov!


Juustot

Pikaisen yhteenvedon jos vetää, niin sangen tyytyväinen olin talven harjoitteisiin rahoituskuvioiden aiheuttamat rajoitteet huomioon ottaen. Ajattelin pistää hyvän fiiliksen lihoiksi viime lauantaina Jyväskylän AV-korttelissa Lohikoskella, jossa arvelin paikalla olevan paikallisia tähtiä. Niinkuin olikin. Suunnitelmissa oli näyttää kuka viiltää ja kuka tökkii, olihan alla koko talvi Pihkaniskojen kortteleita munahankivalintoja vältellen ja viikon ratavedoissa viimeinen tonni selvästi alle 3.30.

Kotiintuomisina oli kuitenkin karvas neljäs sija, ja kuin pisteeksi i:n päälle voimakkaanpuoleinen vatsatauti. Siinä sunnuntaiyönä mahalaukun inventaariota tehdessäni ihmettelin, miten ihminen ei vaan opi suunnistamaan, minkä vuoksi vatsataudit iskee aina keskiyöllä ja miksi aiemmin päivällä syödyt neljä laskiaispullaa vaan ei maistu yhtä hyviltä väärään suuntaan nautittuna. Ehkä klassinen teoria suklaan syömisestä ennen laatoitusta sen makeuttamiseksi ei sittenkään pidä paikkaansa.

Viimeisen naulan itsetunnon ja -luottamuksen arkkuun löi Juspo, jonka blogitekstiä arkkivihollisen KR:n talven leireistä, yhteishengestä ja harjoittelusta eksyin tässä tunti sitten lueskelemaan. Aamupuurot, hiihot, beisikki, keskipitkät mäkivedot ja veteraanien jutustelut. Jotain rajaa, me on hävitty tää peli.

Päätän täältä tähän, kassellaa syssymmäl jos silloinkaan.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Yhteytän- olenko?

Rakas päiväkija

Kyllä nyt täytyy myöntää, että on mies riisuttu aseista. Suorastaan alaston olo; ei nettiä, ei telkkua. Täällä sitä kyhjötellään ränsistyneen majatalon ullakolla jenkkien ja juustojen kanssa ja rahaa palaa 50-100e/vrk ihan vaan majotukseen ja ruokaan. Vois sanoo, että lusimisen puolelle kiäntää. Tällai iltasella varsinkin karu totuus iskee vasten kasvoja, ku kevään tuloslista. Siinä samassa ku Tero kaivaa jonku semiriettaan ruotsalaispokkarin ja magneettikuulat ja vaipuu täydelliseen reenipalautuneisuuteen ni miä hakkaan hermorauniona jotai herttaa. Aika ruotosta. Huomenna sais sukset jo tulla (joo-o, kyllä, vain minun ja Teron sukset hukkuivat, kun kaikki laitettiin ne suoraan kentältä moritziin) muuten painaa selän kumaraan…

…Uus päivä, samat vastukset microsoft hertassa. Ei kuitenkaan koskaan tiedä pelaako Simo tänään eilisen selkäsaunan jälkeen aggressiivisesti vai odottaako muiden virheitä, kyylääkö Alma kuten eilenkin vai lähteekö peitsi tanassa raivolla hakemaan puhallusta. Ilmassa on selvästi sähköä eilisestä, ohitinhan Alman loppumetreillä kahdella peräkkäisellä puhalluksella ja työnnyin lopulta jopa melko selvään voittoon. Siinä samalla alkaa ulkoa viereisestä vajasta tupruttaa sankkaa savua, oisko venlan aamuvelli palanu pohjaan? Tarkempi silmäys paljastaa, että lauensteineri se siellä lähettää savumerkkejä. Vööri tsekkaa google- transletorista: ”Your skis have arrived”. Hertta saa jäädä, miä painun ladulle…

Alakuloa alppien alla

Rakas päiväkirja

Olen rakastunut Timo Soiniin. Istun junassa matkalla Neuchatelista Zurichin kautta kohti st.Moritzia. Sumu ja vihmova vesisade yrittävät turhaan peittää harmaata katukuvaa. Olen uupunut. Happisaturaatio 95. Bondin rautahammasta ei niin etäisesti muistuttava jenkki yrittää jututtaa. Ei kiinnosta. Ajatus eilisestä kiristää rintaa, liian paska kulku, liian paljon punaviiniä. Marc ja Sandra sentään saivat toisensa ja Pale pääsi kurkistamaan Alistairin kiltin alle. Ei ollut.

Kiristää rintaa eikä kuje, toden totta. Toissapäiväinen iltalenkki jo kirkasti faktat. Ylämäet iskee happoa reisiin, ja palan kurkkuun. Yhtään hiljempaa jos juoksisi, pysähtyisi. Miten voi ihminen näin hiljaa juostakaan. Pale on ennen lenkkiä uhonnut juoksevansa Lauensteinerin suohon. Ei uhoa enää. Ei kuulemma Jura-vuoriston harjanteet vastaa Pyrollin salin mattoa, siinä saa sentään kulman nostettua aina kymmeneen asteeseen asti. Itse spekuloin syyksi huonoon tuloskuntoon lentomatkustamisen, ohan se selvä että se lyö kaasut sekaisin.

Jos jotain pitää ihmetellä niin sitä, miten Sveitsin pojilla riittää motivaatio reenaamiseen. Vastaavia alppimaisemia kun voi katsella vaikkapa Tobleronen kyljestä, samalla kun vetää suklaata napaan. Se on paljon helpompaakin, ei aurinko häiki. Toista se on pohjolassa, jos haluaa nähdä Malmarin täyttömäen tai Mokran suoran, ei auta kuin pistää lenkkarit jalkaan ja kello päälle. Ja minähän haluan. Tosin Kosakjiewitzin etikettiä voi tuijottaa Mokran korvikkeena, onhan kyseessä samankaltainen maalaisromanttinen maisema. Olisiko siinä syy valjuun mäkiaskellukseen?

Vitti, tulisivat Pyhtäälle, sitten katottais kuka on kuka! Ei varmana rullaa juustojen askel Pyrollin matolla, ei Tonttuvuoressa laikka tipu, ei kantti kestä Mokraa. Nähdä Mokran suora ja kuolla, niinhän se sanontakin sanoo. Siltä se piru vie tuntuu Hakamäen tesmon puolivälin kieppeillä, kun valmentaja polkee vierellä ja puhuu mukavia.

No, sano sieki Vööri jottai välillä äläkä roikota niitä suupieliä nui allaalla, ihan hyvinhän meillä tässä menee!

Hyvin menee, ei epäilystäkään. Ikä vaan lisää painovoimaa ja uurteet syvenee. Huonommin näil juustoil pyyhkii, joutuu ostaa vaimot vähintää norjast ja natsikullalla siloteltu nuoruus pyyhkii pienetkin särmät. Näköjää heti ku vähän elämä kolhii ni johan alkaa korkki aueta ja ei olekaan enää hauskaa pelkäl hedelmämehul. Ei sillä et lumipallojen heittely tai vessassa hihkuminen mihinkään katoais. Juoskoon vaan sulilla läpi talven ja niin on hauskaakin koko ajan. Jokainen osa viittä kieltä ja välil kiipeillän, sukelletaan, lasketellaan tai paragliidellään. Se jo mikä on parasympaattist kaikki tyyni. Ei kai synkistelemättä talvesta mithään thule. Etelän varikset raakkuu sanos Tanka lompolon pakkasist.

Istun junan nyppääntyneellä penkillä, ei ole tasasta kyyti, juna keikkuu ja vastapäisen kuulapään vatsa yrittää pysyä mukana. Helppoo silti kun ajattelee kattolaattakartoittajan menoa kumipyörillä vaimon kyydissä. Yöt, maat ja kaverit vaihtelee mut Pale pysyy. On strategisten päätösten aika. Moritz vois yllättää, mut miten? Tuskin lökäpöksylautailijat paljon painoa trikooniiloille antaa. Jos keskittyis työntämään engadinin laaksoa ikeet nilel ja kerran vuokrais rinteelle berhandin pullotelineeks.

Katotaas nyt, ei huano ei huano, melko nuivaa tekstiä tosiaan. Potentiaalia ehkä jopa nusarin vakituiseksi toimittajaksi. Ennen laajemman yhteistyön aloittamista lienee kuitenkin paneutua Vöörin ceeveehen hieman syvällisemmin. Varkoin tapaan Teron kolumnit voisivat toimia tilkkeenä, ettei nuivista nuivemmat tekstit pääse hölskymään. Nykysellään kuitenkin Nusarin toimituksen ovenraon väliin yrittää jalkaansa tunkea toinen toistaan nuivempia kynämiehiä, joten ihan kaikkien ollihollien kanssa ei tarvi yhteistyötä alkaa hieroa. Aika ja vain aika voi näyttää kui Teron käy.

Noni maisteri, aika oikoluvun ja loppukaneetin on koittanut. Jonku iskevän otsakkeenki voisit keksiä. Hoida homma ela! (miä meen nyt oksentaa)

Nooh miksei. Sillisalaattia, näistä ei ota enää ukkokaan selvää. Onko tarpeenkaan. Sitä vaan jäin ihmettelemään, että mitä Timo Soini liittyy mihinkään?

”Tuli taas sellasta sisäpiirijuttua, että ehkä viis ihmistä maailmassa ymmärtää tän. Mä en kuulu niihin.”

”Jos tän viiskin ihmistä lukee niin voitte olla helvetin tyytyväisiä!”

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Niilo Yli-Vainio tervasi potkukelkkani jalakset ja

Tanniinisen föhrtuulen vienosti puhaltessa siinä Lauri Silvan oksilla Itä viimein kohtasi Lännen.

Madeira on nähty.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Kilpailukalenteri 2011

Alla julkaistu kisakalenteri on sellainen kuin allekirjoittanut toivoisi virallisen kalenterin olevan.

Tärkeimpiä kisoja (punaisella) kutsun tässä "Suomenliigaksi". Joku muu saa keksiä nohevamman nimen, mutta tällä mennään tässä blogitekstissä. Suomenliigaan sisältyy myös SM-kisat ja suomenliiga viikonloppuina ei muita kisoja järjestetä. Tällöin nuo tapahtumat voisivat hyvinkin kerätä sen 1000-2000 osanottajaa. Ja mikä tärkeintä niissä kisoissa olisi siten kova taso.

Alueellisia kisoja (vihreällä), eli pikkukansallisia, kutsun "Alueliigaksi". Alueliiga viikonloppuina järjestetään kisoja joka alueella, jolloin osanottajia on sen 50-500, riippuen alueesta. Starat voi jättää nää juoksematta.

Viestikilpailut (sinisellä) muodostavat "Viestiliigan". Viestiliigaan voisi puolestani kuulua kaikki tärkeät viestit. Nehän järjestetään jokatapauksessa.


Huhtikuu
16..17. Suomenliiga 1. osakilpailu.
23.-24. SM-yösuunnistus ja SL 2.
30.-1.5. 10-Mila Ruotsi, Viestiliiga 1. osakilpailu

Toukokuu
7.-8. Alueliiga 1. osakilpailu
14.-15. SL 3. Normaalimatka
21. -22. SM-sprintti ja SL 4.
28.-29. AL 2.

Kesäkuu
2. AL 3.
4.-5. SM-keskimatka ja SL 5.
11.-12. AL 4.
18.-19. Jukola ja VL 2.

Heinäkuu
1.-9. Nuorten MM-kisat Puola
3.-8. Kainuun Rastiviikko, yksi osakilpailu SL 6.
11.-16. Fin5, yksi osakilpailu SL 7.
23.-29. O-ringen Ruotsi

Elokuu
6.-7. SL 8. Normaalimatka
13.-20. MM-kisat Ranska
13.-14. Aluemestaruuskilpailut ja AL 5.
20. Nuorten Jukola ja VL 3.
27. AL 6.

Syyskuu
3.-4. SM-pitkä matka ja SL 9.
17.-18. SM-viesti ja VL 4.
24.-25. AL 7.

Lokakuu
1.-2. SM erikoispitkä ja SL 10.
8. 25-manna Ruotsi ja VL 5.
15. 15-osuuksinen seuraviesti ja VL 6.

Nyt varmaan ruikutetaan, että kun meidän seuralle ei riitä viikonloppua järjestää kisaa. Ratkaisu on se, että alueen sisällä kierrätetään järjestäviä seuroja kunakin vuonna (idea varastettu Vesa Taanilalta). On parempi järjestää yksi iso kisa neljän vuoden välein kuin neljä pientä. Miksi? Koska silloin ei ole pakko järjestää sitä 25 rastin keskurimatkaa jossain peltojenväli-diipadaapa-maastossa, vaan voi käyttää seuran parhaan maaston, teettää kunnon kartan ja järjestää ihan oikeaa suunnistusta! Näin kulloinkin järjestävä seura saa saman rahan pienemmällä vaivalla, mutta siis harvemmin.

Mitä muuta?
  • Hyvätasoisia normaalimatkan kisoja saataisiin enemmän.
  • SM-yö voisi toimia 10-mila karsintana/valmistautumisena.
  • SM-keskimatka ja SM-viesti eri viikonlopuille. Mitä järkee muutenkaan järjestää SM-kisat peräkkäisinä päivinä?
  • SM-erikoispitkä silloin kun siitä palautumisella ei enää ole kiire. Näin ollen maajoukkuekin voisi joskus osallistua.

Tätä kalenteria lienee kuitenkaan vähään aikaan turha toivoa, joten siellä sitä taas keväällä kirmataan Kevätyössä ja Silja-rasteilla. Ja kaikissa muissakin kisoissa mitä vaan joku suinkin järjestää...

torstai 28. lokakuuta 2010

Kyllä sopuli sialle antaa!

Kausianalyysiä kuluneelta kaudelta tehdessä hyppäsi sarake "sairaudet/vammat" jopa itselle melko rumasti silmille. Päiviä, jolloin jokin sairaus tai vamma vaikutti harjoitteluun merkittävästi, kertyi kuluneelle kaudelle 210. Näistä yli 90% sijoittuu otsikon "vamma" alle. Ero aikaisempiin vuosiin on tilastollisesti merkitsevä. Maksa-arvoa kuvaava käyrä näyttäisi korreloivan vammakäyrän kanssa kulmakertoimen ollessa K=1,5. Leukojen lukumäärää kuvaava alaspäin aukeava paraabeli etenkin välillä (-1,8) näyttää vähintäänkin huolestuttavalta.
Mielialapiirakassa prosentit kuluneelta kaudelta jakautuivat seuraavasti:



Muutamaan edellisvuoteen verrattuna siivut näyttävät vaihtaneen paikkaa ja syvä masennus on joutunut luovuttamaan paikkansa piirakan dominoivana osana. Analysoisin tämän johtuvan siviilipuolella tapahtuneista huojentavista muutoksista ja uskottava se on, että pullukoilla on elo rattoisampaa!

Pitkän aikavälin tavoitteisiin 7kk:n huilit tavoitteellisesta juoksuharjoittelusta antoivat aimo annoksen Bysanttilaista dädää. Kuluneella kaudella hahmottelin tulevaa seuraavanlaisesti:



Saas nähä kui äijän käy. Kapeakatseisuudesta ette juuttaat ainakaan voi syyttää!

"Ihmisellä on monenlaista nahkaa. Esinahka on edessä ja takanahka on takana."