MM jälkipaskat

Masentelussa on se huono puoli, että se tuppaa karkaamaan lapasesta kuten pärekaton kulotus. Ensimmäinen selvä päivä koitti elokuun puolivälissä. Paskat oli edelleen housussa ja kämppä täynnä tyhjiä tölkkejä ja kaljalaatikoita. Kirjoittaminen on viivästynyt, kun käsien tärinästä käyttämäni haukkatekniikka ei ole toiminut. Haukkatekniikassa 8 sormea vaanii, kun kaksi tekee töitä. Tämähän pätee myös kunnan töissä. Ensimmäiseen viikkoon en pystynyt nauttimaan mitään kiinteää ravintoa, kun edes piikkilankaan kääritty hookoon blöö ei pysynyt sisällä minuuttia pidempään. Tämä hidasti toipumista. En myöskään suosittele masentelua kaikille, jos kenellekkään.

Paskajuttujen saamasta suuresta suosiosta (lukijamäärät ovat romahtaneet) johtuen pitäydyn samalla valitulla linjalla. Harva asiaa on oikeasti pohtinut niin syvällisesti kuin minä. Nyt mietitte, ettei lukemista kannata enää jatkaa, mutta kohta tulitan totisilla faktoilla paskasta. Jokaisen itseään arvostavan ja tavoitteellisesti harjoittelevan tulisi pitää päivittäistä kakkapäiväkirjaa. Omaani olen täyttänyt siitä asti kun opin kirjoittamaan 15 vuotiaana.

Paljon puhutaan paskasta, mutta harva sitä tarkemmin analysoi tai miettii. Jos esimerkiksi ei paskantaisi ollenkaan niin sitä kuolisi. Tai jos paskantaa jatkuvasti, kuten ripulissa, niin siihenkin kuolee (nestehukkaan). Paska on jokaisen päivittäisen vireystilan tärkein ja helpoiten seurattava mittari sekä edullisin, jos sen tuottamiseen tarvittavan ravinnon hintaa ei huomioida.

Laboratorio-olosuhteissa minuutilleen säännöllistä elämää ja samanlaista ravintoa nauttiva ihminen tuottaa paskaa joka päivä minuutilleen samaan aikaan. Käytännössä koetta on mahdoton suorittaa, koska henkinen elämä vaikuttaa merkittävästi tuotteen ajoitukseen ja koostumukseen. Suljetussa huoneessa ihminen murtuu, masentuu ja ruoka ei maistu. Ihminen ajautuu stressitilaan eika sonta irtoa. Eli normaalielämän kakkapäiväkirja on ainoa ja paras seurantakeino.

Mitä kakkapäiväkirja sitten kertoon? No vuoden jälkeen jokainen pystyy varmasti tekemään pylväitä ja viivadiagrammeja tai muita paska-analyyseja kakkalaadun suhteesta muihin valittuihin ja määriteltyihin kriteereihin. Kakkapäiväkirja kertoo elimistön ylirasitustilan huomattavasti aikaisemmin kuin mitkään muut merkit.

Miten sitten tilastoidaan? Luot unen pituudesta ja laadusta oman asteikon, esimerkiksi 1-10. Kirjaat ylös tuotteen ulostuloajan ja kerrat päivän aikana. Pian pääset tutkimaan, kuinka unen laatu ja pituus vaikuttaa tavaran ulostoimitukseen. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan tähän yhdistetään oma asteikko (1-10) päivän vireystilasta, joka on enemmän tai vähemmän humanistinen arvio, jos sen tekee ennen päivän harjoitteita. Arvion voi tehdä myös harjoitteiden jälkeen, jolloin se sisältää myös kokeellisen osion, eli arvio on rukkastuntumaa luotettavampi (rukkastuntuma ei tarkoita tässä tapauksessa hanurin kaivamista hanskat kädessä, vaan on kuvainnollinen ilmaisu perusteettomalle arvaukselle). Edellisen lisäksi luot asteikon tavaran kiinteydelle siten, että 1 kuvaa vettä ja 10 ei tule ulos kuin viinipullon avaajalla.

Mitä arvot sitten kertoo? Mitä pitempi seuranta on sitä luotettavammin pystyt tekemään johtopäätöksiä. Huomaat kuitenkin pian, että kovan leirin tai harjoitusputken jälkeen, tuotteen ulostulo viivästyy verrattuna lepojaksoon. Sama vaikutus on useilla huonosti nukutuilla yöunilla, ravinnon vähyydellä tai stressillä, joka tässä yhteydessä tarkoitti siis myös harjoitus-/kilpailuväsymystä. Ulostulo ja kerrat voivat kiihtyä esimerkiksi Turkkilaisen yleisövessan pöntönreunojen nuolemisen tai liiallisen Herbalifen syömisen seurauksena. Joka tapauksessa, kun tuotteen ulostulo tai koostumus poikkeaa normaalista, on syytä tehdä jotain.

Sitten Vuokattiin. On hienoa olla väärässä. Katsastuksen yhteydessä tekemäni HSI –arvio valinnoista ei pitänyt täysin paikkaansa ja kaksi joukkuen ulkopuolella jättämääni urheilijaa voittivat MM –mitalit. Siihen ei Koskivaara, Viilo tai Kolkkala olisi pystynyt. Taini sai pitää työpaikkansa ja Pirkkalaan kaivetun uran hautapaikan pohjalle on valettu Byggmaxin perustukset. Hyvä näin! Monen muun kohdalla HSI piti paikkansa, kuten sorsoon ylivoima- ja Jellonan harmooninen huippukuntoinen linimenttipaska. Todettakoon että ulkopuolisen tekemänä HSI saattaa olla epäluotettava ilman henkilökohtaisia kakkapäiväkirjoja.

Tähän vielä kulminoisin koko elämänkaaren kietoutumisen kakkaamisen ympärille. Pienenä ollaan paskat housussa kuten vähän ennen kuolemaakin. Varttuneenpana voikin sitten seurailla päiväkirjasta niin tietää milloin valot pitää sammuttaa.

Nui' masennellen vaan

Koitti hetken tyhjyys, joten päätin aloittaa kesämasentelun ihan tosissaan. MM –kisoihin on vielä muutama päivä, mut aloin jo depressioimaan Suomen heikkoa menestystä kotikisoissa. Entä perkele, jos ei tule mitalin mitalia? Patongit ja juustot vievät kaiken. Se on tihrun paikka ja Tainin mittavalle päävalmentajauralle kaivetaan jo kuoppaa Pirkkalassa Bauhaussin kulmalla. Syvä kuoppa onkin. Varmuudeksi, jos menestystä ei tule kotikisoissa.

Masentelu on ihan huippua. Tehoa masenteluun saa kun tyrkkää housuun kunnon depressiopaskat ja jättää ne sinne pariksi päiväksi haisemaan. Muistelee alkuun vaikka edesmennyttä ukkia, tai omaa kevätkautta. Yhtä surullisia tapahtumia molemmat. Siitä onkin hyvä jatkaa vedet valmiiksi poskilla lueskellen Porren (nimi muutettu) blogia. Kun kaikki on mennyt perseelleen, niin ettei se halua nähdä edes ihmisiä. Soitto tähän kukkuraksi Myllylle (nimi muutettu) niin saa masentelun ihan huippuunsa. Myllyltä saa lisäksi pyytämättä linjaukset valtakunnan pakolais-, vähemmistö ja maahanmuuttopolitiikkaan. Myös julkinen terveydenhuolto saa osansa.

Masenteluun kuuluu ehdottomasti kaljan juonti (tieteellisesti todennettu). Tölkki aina alkavalle tunnille, eli laatikolla pärjää vuorokauden. Siksihän laatikossa on 24 tölkkiä, että voi masennella tasan vuorokauden, ei yhtään vähempää tai enempää. On hyvä varata ihan viikon kaljat kerralla, ettei tarvi paskat housussa mennä lisää ostamaan. Nyt pitää käydä niistämässä. Perseen ehtii pyyhkiä sitten ennen pitkän karsintaa…

Ai viddu sentään. Alkoi niin syvästi masennuttaa, kun en mahtunut MM –joukkueeseen. Talven sentään tahkosin reeniä ihan puoli Muuggensteinina. On käyty Barbatet ja kymmenet hallireenit, mut silti ei joukkueeseen. Onhan se ihan perkele, kun ei sitten joukkueeseen. Ei millään. Paska mikä paska. Niin pitkään olen joukkueesta ollut ulkona, kuin on vesi Kymijoessa virrannut.

Kymijoessa on yksi hieno asia. Heittääpä jokeen mistä tahansa ja mitä tahansa, päätyy kaikki paska aina Kotkaan tai Pyhtäälle. Siksihän minäkin sinne edustamaan.

MM -kisat HSI:lla (=Human Shit Index)

Koko maailma hermoilee ja odottaa. Pörssien pelkokerrointa mittaava VIX on nousussa. Samoin tiukassa nousussa on myös suunnistuksen MM -kisojen huippujen tasoa mittaava HSI.

 

Sain tuoreena kesätoimittajana arvoiseni tehtävän. Paskan sellaisen. Matkasin ja majoituin väärillä papereilla jo hyvissä ajoin ennen juhannusta MM -katsastusten maisemiin. Väärillä papereilla etten paljastuisi. Olin valmistellut tukimukseni viimeisen päälle. Tutkin lähtölistoja ja parkkeerasin itseni vessaan oikeaa aikaan, jotta saisin hajunäytteet huippujen viimehetken tilasta.

Keskarilla miesten vessa haisi kansallisen tason paskalta pitkään kunnes tuli ensimmäinen linimenttinen huipputäky. Oksennuksen tunne kaikkosi ja harjoitteluprofessori Muuggensteinhan se siinä. Koska Pietteri ei tunnistanut, olin varma valeasuni pitävyydestä.  Terän paitaan ei kukaan kiinnittänyt huomiota. Toisena huipputäkynä nenään tuulahti hyvinkin harmooninen lievästi linimenttinen perusterämäinen huippupaska ja samaa sukua toinen huippukansallinen paska. Ylitse muiden oli kuitenkin Sorsoon ylimiellyttävä patonkinen ja hyvin pintarapsakka tuleva MM -kultapaska, mikä ei jättänyt jossittelun varaa. Ei myöskään tulostaulun perusteella, joskin Vallun metsäinen kyykkypaska jäi analysoimatta.

Juu, tätä jatkoin koko keskarin ja pitkänmatkan katsastus aamun. Pääosin kansallista paskaa, muutama aluepaska ja iltarastipaska, mutta pari paskaa nousi taas selvästi yli muiden. SP:n tunnistin pehmeän terävästä punamullasta, jossa oli kuitenkin tunnistettavissa parhaan huipun taittumisen lievä tuulahdus. Vöörin hunajaisen pistaasipähkinäinen ja magneettikuulitettu nousukuntopaska teki vaikutuksen. Siinä olisi päivän menestyjät ja potentiaalia kisoihin. Sorsoon ylivoimapaska oli kuitenkin huippujen huippua. Mutustelin sitä oikein kielenpäällä, niin hieno se oli. Aito ranskalainen.

 

Mainittakoon muutama puhtaasti linimenttinen vetskupaskan tuoksu, jotka osuivat Huovilan ja Haldinin kohdalle. Parhaat näytteet on jo annettu vuosia sitten. Kasvava linimentin hapokkuus on selvä merkki lopullisesta taantumisesta kansallisen yrjöpaskan joukkoon. Sitten oli kuutioittain nuorehkoa Barbaten aikaista mennyttä kevään huippuvauhtipummi paskaa. Nykyistä ei mihkään paskaa ja pikku tihrut päälle.

Naisten näytteiden tutkiminen vaati kekseliäisyyttä. Soitin Hyvinkääläiselle lehdistä tutulle konsultille, joka ehdotti videokuvaamista. Milläs paskanhajun videolle saat. Ratkaisin ongelman itse. Hommasin akkuimurin, riittävästi letkua ja viritin imusuuttimen naisten wc -tiloihin. Letkun toisen pään laitoin maskilla naamaan kiinni ja tiivistin reunat vielä nilkkateipillä, jottei raitis ilma sotkisi tuloksia.

Naisten näytteitä tutkiessa heitin laattaa lähtölistaa pitkään. Maskiin tietenkin. Pahiten kouristi Rantala. Aivan kansallista paskaa. Sitten tuli muutama huippu. Punavalkopaska ja Minnan apulantapaska erottui selvästi muista. Sitten heitin taas lopun listaa maskintäydeltä.

 

Otin myös varmuudeksi näytteitä mukaan miesten ja naisten tuotteista kotilaboratoriooni tarkempaa analyysia varten. Tein töitä koko yön. Laskin yksilölliset indeksit kaikille näytteille sitten keskiarvoja, liukuvia ja hajontoja.  Tutkin myös aikaisempi näytteitä korreloiden kauden tuloksiin. 

Yhtä paskaa kaikki ilman muutamaa yksilötason huippunäytettä. Yritin soittaa suunnistusliiton päävalmentajalla pikatulokset vielä maanantai aamuna, mutta puheluuni ei vastattu. Pelkäsin että sorrutaan vääriin valintoihin, etenkin naisissa. Ja niin kävi. Olin myös hakenut varmuudeksi referenssinäytteet Koskivaaralta, Viilolta ja Kolkkalalta. Saatujen vahvasti linimenttisten indeksien mukaan niiden olisi pitänyt päästä kisoihin ainakin ennen Rantalaa, Kinniä ja Niemeä. Muutama nuori vahva indeksi saavutus jäi valinnoissa täysin huomiotta. Niissä oli piristävää potentiaalia. Rantala ja Niemi valittiin puhtaasti vanhoilla näytteillä.

 

Nyt on sitten paska haissut nenässä katsastuksista asti. Että sellaista.

Nui´ vaan

Kävi sitten helposti. Sain kesätyöpaikan Nuiva Meininki blogista. Koko talven tein hakemuksia, ainakin 69 kappaletta. Yhteenkään haastatteluun ei kutsuttu, vaikka referenssilista hakee vertaistaan. En ole ennen tekstarilla töitä saanut, hyvää palkkaa ja työsuhde etuna maanisdepressiivisyyteen ilmaisia mielialalääkkeitä. Nyt se on totta. Referenssinä laitoin vain, että olen paska jätkä.

 

Ajattelin alkuun esitellä itseni, mutta en kaikkea kerralla jotta lukijoilla, joita ei oikeasti ole, säilyy kihelmöivä jännistys pitkään ja spekuloinnit todellisesta minästäni täyttää keskustelupalstat. Kuten totesin, paljon paskempaa saa hakea. Olen niin paska, etten mahdu edes Jalopeuran lanseeraamalle paskojen rankille. Koskaan en ole mitään saavuttanut, enkä tule saavuttamaan. Pitkään olin poissa suunnistuksesta, kun ainaiset pettymykset eivät kiinnostaneet. Lopetin ja ostin golfmailat. Golffi ei sujunut ja palasin. Kuvittelin että vielä voisin saavuttaa jotain. Mitä oikein kuvittelin? Faktat puhuu puolestaan ettei paska voi mitään saavuttaa.

 

"Paskarantu pöntössä, kertoo että olen elossa" (A.W Yrjänä). Siksi harjaan pöntön joka käynnin jälkeen. Ainoa mikä tuotta iloa elämään on, että tuotteen koostumus ja haju muuttuu. Olen tehnyt siitä jopa taidetta. Tunnistan kisapaikan riulla huiput kansallisen tason tallaajista, muista paskoista. Haju kertoo, kuka on kuka. Huiput haisee miedosti Hefbalifelle ja Gainomax:lle, muut käyneelle kotimehulle tai parille iltakaljalle. Vetskut linimentille. Tätä kannattaa kokeilla. Silmät kiinni ja syviä vetoja nenänkautta sisään ja ulos. Tuotat mielikuvan hajun lähteestä ja avaat silmät. Alkuun petyt, mutta harjoittelu tuottaa mestarin.

 

Kameleontti on hidas matelija, kuten minä. Se vaihtaa väriä halutessaan, kuten paskanikin. Tähän on hyvä yhdistää syntymälahjana saatu masennus ja alakulo. Leuka on ollut rinnassa syntymästä asti ja alunen kasvaa sammalta ja märkii. Niin on syvässä kuljettu ja pitkään. Liian pitkään, mutta jonkun on kahlattava, jotta jollain menisi paremmin. Taso on määritelty ja taattu. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia pettymyksiä.

Nui, sano Sänkelä

Hittolainen, iski karun totuuden pöytään. Nimittäin ura on kääntynyt laskuun, vilistää vaan silmissä kuin filminauha. Mikäs siinä, olen aina ollutkin tragikomedian ystävä, kiva sitä on katsella. Ainoastaan se herättää katkeruutta, että kaikki tapahtui niin äkkiä, kuin salama taivaalta.

Mutta kun lyödään tosiasiat pöytään, on uran laskusuhdanne kylmänviileä fakta. Silloin joskus urani huipulla muutama vuosi takaperin tuplakymäriä tuli yhtenään, nimi komeili tekstarilla harva se päivä (arkistojen kätköistä) ja rankillakin kolkuteltiin kymppisäkkiä (arkistojen kätköistä II). En tiiä onko aika kullannut muistot, mutta jossain viestissä taisi tavoitteetkin täyttyä sijoituksella sadan sakissa.

Nyt kun miettii kuluvan vuoden saldoa, niin kaukana ollaan. Tarkastin huippuliigan pistetilanteen, olen Suomen huonoin huippusuunnistaja yhdellä pisteellläni. SM-viestistä en saanut tulosta, ja keskarilla olin niin huono että kerkesin häthätää ennen maalin sulkeutumista pois, ensiapurasti olikin jo purettu kun ohi juoksin. Ja kaiken huippuna osallistumiseni Jukolan viestiin kiellettiin seuran taholta! Miten kukaan voi olla näin huono.

Yritetty kyllä on kaikenlaista. On suollettu nuivaa blogitekstiä minkä kerkee, huiputkin kuulemma tekee niin. On suunnistettu säästeliäästi, se lisää motivaatiota tärkeissä kisoissa ja takaa onnistumiset. On ostettu magneettimatot ja -kalsarit, ne pistää kehon litkut liikkeelle ja hermot kohilleen. Ja vihoviimeisenä keinona huomasin viikonloppuna kieltämättä yllättäen heittäneeni suolaa seurakaverin haavoihin, en tiiä mitä hyötyä siitä oli mutta yritettävä on. Kaikki keinot on olleet käytössä, mutta ei.

Jos jälkikasvua olisi, pistäisin ehdottamasti pojan lenkille ja seuraisin tuloksia viskilasi kourassa myhäillen. Valitettavasti versojen toimitusaika kilpailuikään asti on kymmenisen vuotta, joten nopeaa helpotusta kyltymättömälle kilpailuvietilleni ja romahtaneelle egolleni ei tätä kautta ole luvassa. Siinä määrin rupean olemaan epätoivoinen, että olen harkinnut lenkkeilyn aloittamista. Riskialtista puuhaa, mutta se on ulos tai ulos, hävittävää ei enää ole.

Lenkkeilyn pohjaksi kopioin mannermaiselta luukkuttajalta Piotr von Muugensteinilta tasaisen vauhdin taulukot, jotka on lainattu vuonna 2009 Savion keskuskirjastosta. Marginaaliin oli raapustettu innostuneella käsialalla tasaisen vauhdin harjoitusohjelma, joka menee näin:

"450 tuntia vuodessa tekee 37h30min kuukaudessa, 8h39min viikossa ja 1h14min päivässä."

Tämä olkoon riskialttiin suunnistusurani toivorikkaan pelastusyrityksen ohjenuora päivästä päivään, erään aikoinaan Otaniemen vessoista bongaamani kuolemattoman mietelauseen kera:

"Jos hiljaa hyvä tule, niin eiks helvetin hiljaa tule helvetin hyvä?"

Tulokset puhukoot puolestaan.

Täällä Tuomas Mattila, katkeroitunut viestimies

P.S. Se oli se pyöräkorjaaja Urjalasta, se Sänkelä. Kst.

Poiju: Lehto jatkaa Vehkalahdella

Nuorten maailmanmestari Jonne Lehto ei sittenkään vaihda VeVe:n epileptisen kirjavaa asua mihinkään, koska tätä alituiseen alisuorittavaa kymiläistä ei yksinkertaisesti kelpuutettu mihinkään seuraan. Tavoitteena oli hakea, jos vain mahdollista, huonompaa sopimusta ja askeettisempia harjoitusolosuhteita. Aikaisempien vuosien toimintaansa suunnistajana Lehto ei pysty kuvailemaan mitenkään.

-Tämän kauden aikana otteeni on täysin herpaantunut. Yksinkertaisesti en tehnyt juuri mitään kehittymiseni eteen. Tuon tavoitteen saavuttamisen lisäksi minulle jäi runsaasti aikaa ajatella yhteisöllisiä arvoja. Juuri tämän takia en voi kutsua itseäni urheilijaksi.

MM-kullan jälkeen kaikkien muidenkin matkojen kullat kaksikymppisten sarjassa voittanut Lehto tähdentää, että kilpailun puuttuessa lähes täysin, voi jokainen antaa huoletta tasoitusta.

-Onhan se selvää, että vaihtamalla paranisi, mutta kun ei mihinkään huolittu. Valitsen jäämisen, vaikka se olisikin hyvä vaihtoehto.

Kuusi vuotta sitten varusmiespalveluksen suorittaneen Lehdon loppuvuosi on ollut hektinen.

-Opiskelen, koska pelkään tulevaisuutta ja raadan samalla kahdessa eri työssä, koska kärsin takkuavasta talouskasvusta.

Vaikka seurassa jatkamisen takana on ennen kaikkea rästiin jääneet varustemaksut, myös viestit turhauttavat.

- Viestit ovat ilman muuta inhottavia tapahtumia. Mitä luulet kuinka motivoitunut olen juoksemaan Jukolassa kuudetta osuutta, kun saan aina odottaa Petteri Muukkosta?, Lehto kysyy takaisin.

Lehdon mukaan nuorten maailmanmestaruus muutti hänen suhtautumistaan urheiluun. Aiemmin 27-vuotias seniili uskoi mahdollisuuksiinsa suunnistuksessa. Tästä johtuen hän kirjoitti lukiosta vasta neljässä vuodessa ja piti sen jälkeen välivuosia tähtäämättä lainkaan jatko-opintoihin.

-Nyttemmin itseluottamukseni kehityspotentiaalin suhteen on romahtanut ja olen varma, ettei minusta enää tule kovin kummoista suunnistajaa. On helppo luovuttaa, kun tietää ettei tule saamaan suunnistuksesta mitään vastinetta. Olen myös todennut eläväni helvetissä, jossa olen alati ympäristön ja yhteiskunnan taholta tulevien paineiden ristitulessa.

Lehdon mukaan kulunut kesä muutti miestä itseään ennen kaikkea henkisellä puolella.

-Tämä kesä on opettanut minulle jälleen kerran kaikki huippu-urheilun negatiiviset puolet. Vihaan tätä marjastusta niin paljon, etten näe niitä lajin positiivisia puolia, joista äiti aina jaksaa muistuttaa,hyvää vauhtia ikääntyvä mies runoilee.

Hard to be soft, tough to be tender

Eilen rinttailtiin Särkänniemessä. Tuloksena hylsy niin monen muun ohella siittä samasta paikasta. Maaliin tullessa en ollut tietoinen, että suoritus tultaisiin hylkäämään eikä hylkäyspaikan selvittyäkään mieleen palautunut, että mitään väärää olisin kyseisillä kinkeripiireillä tehnyt. Tässä vaiheessa hylkäys hieman kuumensi tunteita ja heti maaliintuon jälkeen saattoi pari aivopierua realisoitua suun kautta, pahoittelut näistä jos jollekulle tuli paha mieli. Oma moka, joten turha siltä saralta protestoida, sääliksi vaan käy lajia ja muita saman kohtalon kokeneita kanssakilpailijoita. Omassa suorituksessa oli kuitenkin paljon positiivista ja tällä hetkellä kaikki näyttää erittäin hyvältä, suunta on oikea ja aikataulussa ollaan. Eilisessä kilpailussa ja sen jälkeisissä spekuloinneissa ja kommenteissa on kuitenkin paljon sellaista, jota en vaan yksinkertaisesti ymmärrä.

Jos kilpailuohjeissa sanotaan, että kaikki vähänkään epäselvät paikat on viitoitettu maastoon, niin minkä helvetin takia ei paikkaa joka johtaa 50%:n hylkäämiseen ole viitoitettu? Järjestäjän seuran ihmiset olivat spekuloineet ennen kilpailua, että miesten radalla on paikka, josta jokainen kilpailija saattaa ottaa hylsyn. Mun ilmeisen separi ajatus olisi, että paikka haluttaisiin viitoittaa tai jopa hei nyt tosi absurdi ajatus, jopa välttää tällainen paikka ratasuunnittelussa?! Mutta näköjään haluttiin pitää lällällää menit urpo halpaan- linja. Kyseiselle paikalle oli vaadittu viitoitusta, mutta edellisen linjan vallitessa sitä ei tietenkään oltu sinne laitettu. Mä oon ajatellu sua lämmöllä valvoja. "Ei kaikkia paikkoja voi viitoittaa"...hieno kommentti perskeles. Ei kai sinne mitään siimaria tarvi vetää, mutta olisiko tällaisessa paikassa ehkä kuitenkin paikallaan ihan vaan noin lajin uskottavuuden kannalta.

Jos kartta ei pidä paikkaansa, miksi sitä ei ajantasaisteta? TT:n ja maisterin hylsyt paikasta, jossa kartan mukaan aidassa vain yksi portti, maastossa kaksi joista toinen sallittu ja toinen kielletty. Taiston tuoksinnassa sitä varmaan helposti katsoo, että ainut portti ja siitä läpi sen enempää portin etäisyyttä rakennuksesta arvioimatta. Liian kivaa laittaa se toinen porttikin siihen karttaan ja merkitä kielletyksi tai sulkea se jotenkin. Mutta jos tavoitteena on saada mahdollisimman paljon niitä "lajin TARVITSEMIA hylkäyksiä" (toinen erinomainen pointti mielestäni- NOT!), niin miksipä ei. Tuskin sinne kukaan oli sitä uutta porttia aamutuimaan käynyt sirkkelöimässä. Naisten puolella pari ihan kärkipään naista paineli läpi pyöröovesta, joka ei ollut merkittynä karttaan lainkaan, vaan kartassa oli vain ylitsepääsemätön aita. Naisten kisassa ei valvontaa ollut, eikä omatunto soimannut joten isot hippiliigapisteet mentaaliselkärepussa kotio.

Jos kartta ei pidä paikkaansa, miksi sitä ei ajantasaisteta? Rastien 14 ja 15 välisellä alueella paksu pensasaita oli tosiaan leikattu yli puolelta matkalta pois, eikä suinkaan mitenkään kevään ansiosta kitukasvuinen. Erään nimeltämainitsemattoman viherpiipertäjän mukaan juuret olivat jo lahoamassa, joten vesuri ei ollut täälläkään heilunut kisa-aamuna. Ehkä olisi voinut päivittää kartan tai, jos kyseessä taloyhtiön uudet tulppaani- istutukset, niin laittaa ne nauhat koska pensasaidan paikalla ollessa aita ohjasi kielletyn hiekka-alueen ohi mikä varmaan oli alunperin tarkoituskin.

Nyt sitten vaan "urheilijat koulunpenkille". Mikäköhän tuossa kommentissa on tarpeellista? Paikasta otti hylsyn moni sellainenkin urheilija, joka tosissaan satsaa sprinttiin ja aivan varmasti tuntee sprintin säännöt eikä todellakaan riko sääntöjä tahallisesti. Mitä siellä koulun penkillä heille sitten pitäisi opettaa?

Kaikkein kurjinta eilisessä farssissa oli kuitenkin kuva, jonka se antoi lajista. Missä muussa lajissa on kivaa, kun puolet kilpailijoista hylätään? Onko se urheilullinen ratkaisu? Onko se kuva, joka Ylellä lauantaina prime timena halutaan välittää? Hippiliigan kokonaispisteiden kannalta eilinen vaikutti siihen, että välttämättä kaikissa tulevissa osakilpailuissa ei tulla näkemään kaikkia ennakkosuosikkeja viiivalla, koska kokonaispisteissä ei ole enää mahdollisuutta menestyä. Ei tässä kohtaa mun mielestä tarvita noita hähää menit halpaan- kommentteja, vaan pitäisi keskittyä siihen miten vastaisuudessa voitaisiin vastaavat tilanteet ehkäistä.

Eilinen rata oli muutoin erittäin hieno ja haastava ja jopa vannoutunut metsämies oli fileissä rinttaamisesta!Oikea mies tietenkin voitti ja iso käsi OP:lle, ihan päällikköruni. Jos meinaa kv-sprintissä pärjätä niin eroa Suomessa pitääkin saada ja sitä tuli kiitettävästi, joten toivottavasti pieni toive elokuussa toteutuu!

Onneksi oma Hämeen keikka ei eilen mennyt aivan täysin vihkoon, vaan kävin sprintin jälkeen päästelemässä höyryjä Hämeenkyrössä. Kompurointia, kolhuja, naarmuja, muljahtelevia nilkkoja, sammuvaa askelta, ehtyviä energiavarastoja ja hirvenpaskaa. Pelkkää priimaa!




Nyt pitkä lenkki ja sit hokii, voiko sunnuntailta enempää toivoa. Menee niin hyvin et melki oksettaa!