Mitä järkee?

Tarvitsen tavoitteita. Ei ihminen ole kone, se vaatii välillä maksalaatikkonsa kanssa puolukkahilloo. Samaten suunnistaja tarvitsee muitakin tavoitteita kuin huippuliigan viidestoista sija nappisuorituksella (joka siis osuu kohdille ehkä kerran kahdessa kaudessa), kyllä siihenkin saa paskat yrittää. On rääkkii ja blokkii, kovaa ja reipasta, kylmähoitoo ja soijaproota, pitkää ja lyhyttä reeniä. "On vain juostava, luoja tietää, juostava. Juokseminen ei lopu ikinä, elämä loppuu."

Niinpä lanseeraan nyt loppu-urani tavoitteen: olla Suomen paras paska. Edes hetkellisesti paistatella glooriassa niinkin arvokkaan lisänimen kanssa. Aika spekulatiivinen tavoite, saattaa kadunmies nyt ajatella, vaan eipä ole. Määrittelen nimittäin paskan suunnistajan melko eksaktisti seuraavasti: suunnistaja joka ei ole koskaan kuulunut miesten maajoukkueeseen (A ja B -maajoukkue, suhu-ryhmä, arvokisat & Euromeeting). Junnumeriitit ei riitä nostamaan pois paskojen joukosta, sillä kuten pesupaikallakin tiedetään, on junnusarjojen taso samaa luokkaa pesupaikan superwatussien henkisten kykyjen kanssa. Taivainen toki kyseiseltä listalta pääsi pois miittinkipaikan avulla.

Seuraavassa epävirallinen online-paskojen ranki (31.8.):

1. Tuomo Mäkelä
2. Mats Dahlen
3. Matti Kivelä
4. Jani Myllärinen
5. Juuso Metsälä
6. Jarno Parkkinen
7. Aleksi Leskinen
8. Mikko Hölsö
9. Jussi Suna
10. Tuomas Mattila

On se mahdollista, että joku Dahleeni on joskus jonkun euromeetingin käynyt hönkäsemässä, eli korjata saa jos olen väärässä. Yhtä kaikki, paskoja kaikki tyynni.

Mäksälle rankikärjessä nostan kyllä hattua, mies on nimittäin todellakin sysipaska. Mäksä ei nimittäin junnuaikoinaankaan ollut lähellekään maajoukkuetasoa, ja lieköhän koskaan ollut AV-ryhmässäkään. Mauri Kinturi. Vaikka VOL:lille on varmaan joskus tullut kutsu, olen monesti ihmetellyt miten kukaan voi olla noin paska? Ja silti sieltä tullaan vaan, isolla kiukulla Suomen paskarankin kärkeen!

Tavoitteeseen pyrkimisen ajattelin aloittaa opettelemalla laskemaan. Osaan kyllä numerot yhdestä yhdeksään, mutten oikein koskaan ole hahmottanut mitä se tarkoittaa kun on useampi numero peräkkäin? (En muuten myöskään ymmärrä miten peräikkäin olevat kirjaimet liittyvät toisiinsa. Siitä syystä nämäkin jutut on aina niin paskoja, ne kun syntyvät umpimähkäisesti näppäimistöä hakkaamalla.) Tosin ei kai sitä voi 26-vuotiaalta pojankoltiaiselta odottaakaan, kun yleisurheilun MM-kisoissa ei vuotta-paria vanhemmat pojat osaa kengännauhojaan solmia. Minä sentään osaan rusetin.



P.S. Jos joku ottaa itsensä liian vakavasti, voi tulla osoitteeseen Kitarakuja 3A 139, Helsinki vetämään toimittajaa käkeen. Lupaan tarjota kahvit ja sveitsiläistä suklaata tämän jälkeen, niin jaksaa ajella kotiinkin. Hymyillän kun tavataan! Soitellaan! Meilaillaan!