Ei ollu tulos

nimittäin matkailujuttuu. Ei oo motii, ei irtoo, ei oo paloo, kyl tyä tiiätte. Ehkä sitten huhtikuussa taas, nyt on nimittäin edessä parin viikon Suomen loma. Pari asiaa nyt tuli kuitenkin mieleen, bloggailaan ny tännekin jotta saadaan meininki pysymään nuivana.

-Suunnistushammasta on ruvennut taas kolottamaan, näin yhden etelärinteen sulana. Sitten joulukuun ei ole lajia tullutkaan harrastettua, eikä täällä Norjassa edes karttoja ole katseltu kun karttamapit on jääneet kotiin. Noh, pääsiäisenä sitten taas, Karlskonaan vai mikä se oli on leiri varattu. Kuulemma legendaarinen KR tulee myös seudulle leireilemään, pitää varmaan ottaa nimmarivihko mukaan, ja kamera, jos vaikka pääsis jonkun staran kanssa kuvaan. Se olisi kyllä kaltaiseni keski-ikäistyvän kuntosuunnistelijan kauden kohokohta. Ja voihan niitä huippuja nähdä pääsiäislauantain Elitserienissäkin, itse ajattelin osallistua Öppetiin jos joku tarpeeksi helppo rata löytyy.

-Kun aurinko paistaa, ja se lämmittää keväiseen tapaan, ja on hankikanto, ja tällaisia päiviä on yksi tänä keväänä ollutkin, niin jos ei täällä ole parasta missään hiihtää, niin sitten ei ole, ja siellä missä on parasta missään, on sitten aika hälvetin hyvä hiihtää. Parit kuvat todisteeksi, noihin ku lisäätte mielessänne hankikannon ni ruvetaan olemaan lähellä viime sunnuntain keliä:

MM - patruunanamäen miehiä

Nuivan maanantain nuiva päätös on taas täällä. Tervemenoa, seuraavat jutut voi tälläkin viikolla jättää lukematta: hallikauden tuloksia - peruskestävyystestit - tuplaespresso & eplekake - Thriller - kornerissa suurmies E.C. Dahls. Ja sitten mennään, fasten your seatbelts, lähteenä aina luotettavat suunnistusblogit:

Leangen Ishallen, 3000m, Francois Gonon 8.37 (ekvivalentti 10km 31.13)
Leangen Ishallen, 3000m, Tuomas Mattila 9.27 (ekvivalentti 10km 34.14)
Pirkkahalli, 1500m, Timo Saarinen 4.26 rennosti (ekvivalentti 10km 34.22)
Any given day missä nyt päättää startata, 10km, Tuomo Mäkelä <32min
St. Moritz, 10km, Kenenisa Bekele 37min hiihtojumissa
Mokran PK-testi, 7,7km, Janne Weckman 34.40 (ekvivalentti 10km n. 35min)

Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä blogistikko on oikeassa, kunhan hiihtojumi aukeaa juilii Kenenisa taas alle 27min kymppejä ja Milan pitkällä yöllä viitisen minuuttia Nordbergia pataan. Ja siis ekvivalenttikympit on siis laskettu McMillanin juoksuvauhtikalkulaattorin avustuksulla, se löytyy internetistä ja on siis totta. Siis.

Pakko kyllä myös ihailla kartoitusprofessori Weckmanin väsymätöntä työtä harjoittelun saralla. Uusin innovaatio, PK-testi on suorastaan nerokas. Professorin suuria ajatuksia ei ulkomaantoimitus maisterispohjallaan varmastikaan syvällisesti ymmärrä, mutta insinöörijärjellä keksintö on brilliantti. Normaaliin testijuoksuunhan liittyy monia huonoja puolia: se aiheuttaa fyysistä pahaa oloa ja hengen ahdistusta, lihakset voivat mennä jumiin, liian kovana reeninä se voi sysätä kohti ylikuntoa ja toisaalta jos siihen passailee voi kysyä kärsiikö muu harjoitusohjelma liikaa. Kaiken tämän voi välttää juoksemalla testijuoksut vakioidulla PK-sykkeellä, josta voi sitten arvioida kunnon kehitystä! Kysyn vaan, miten kukaan ei tätä aiemmin keksinyt, esim. silloin hullulla kahdeksankymmentäluvulla jolloin kaikki juoksi kerran kuussa Pirkkolan 18km alle tuntiin. Se oli niin turhaa.

Jaahas, mutta pitäähän sitä parit kahvilakuvaukset laittaa taas eetteriin. Baklandet Skydstation:in talossa sijaitsee söpö pikku kahvila, josta saa itse jauhettua kaakaota, joka lämmittää mukavasti kylmän pakkaspäivän puraistessa poskia päiväkävelyllä joenvarressa. Solsidenin Choco Bocoon taasen kannattaa pistäytyä perhosen kokoisen räntälumen viuhtoessa valkoisenä seinänä päin näköä. Ota kirja mukaan, tilaa tuplaespresso sekä suussasulava eplekake ja irtaudu ympäröivästä maailmasta lämpimien tiiliseinien sisällä.

Ja vielä, jos kahviloissa tai baareissa käynti ei enää napostele, nähtävyydetkin on nähty ja lepopäivä, voi aina pistäytyä eläviin kuviin. Prinsen Kino ja Nova Kinosenter palvelevat tällä sektorilla, tarjonta on ihan hyvä. Kävinkin katsomassa Shutter Islandin, piti otteessaan koko kaksituntisen ajan. Tykkäsin, oli sitä trillaavinta trilleriä kyllä alusta loppuun, eikä missään vaiheessa ennalta arvattava. Jos joku haluaa kokeilla kanttiaan, vuokratkoon kelan ensi lokakuussa ensimmäisen syysmyrskyn aikoihin, ja menköön katsomaan yksin pimeälle mökille, mielellään saareen mikäli vain mahdollista. Hoh-hoijaa, onpahan taas juttua laidasta laitaan, noh kornerit vielä.

Korneri

Erich Christian Dahls, siinäpä oli mies paikallaan. Patruunasmäen miehiä näet. Perusti panimot, auttoi köyhät, pisti työväenliikkeet pystyyn, oli rikas muttei sika, og så videre.

Erich syntyi kauppiasperheeseen 1814 Trondheimissa. Isä Eric kuoli jo EC:n ollessa seitsemän vanha, ja konfirmaation jälkeen lähti EC britteihin Green Row Academyn kauppatieteitä lukemaan. Valmistuttuaan vietti hän kunnon porvarin tavoin muutaman vuoden Saksassa ja Ranskassa, ennen kuin palasi perhefirmaan töihin. Hyvän kauppavainun omaavana kasvatti hän Erich Dahls Ekken kylän suurimmaksi liikkeeksi.

Vuonna 1855 päätti EC pistää perhefirman rahoiksi, ja osti sokeritehtaan näillä masseilla. No panimohan sinne pistettiin, ja pian sai Trondheimista munchenilaistyylistä Bayernia, tummaa vehnäolutta. Pitkään säilyi Bayernin suosio, mutta 1900-luvun puolella alkoi pilsun voittokulku, nykyisillään onkin Dahls Pils peruskauraa. Sen voimalla syntyvät nusarinkin jutut, ei kai näin nuivia voi selvinpäin kirjoittaa, enkä kyllä usko että kukaan näitä ilman vahvaa / vahvahkoa humalatilaa viitsii lukeakaan.

Eteenpäin, sanois talonmies hangessa. Muuten oli EC tunnettu anteliaana, köyhäin asialle omistautuneena suurmiehenä. EC oli perustamassa Trondheimin työväenyhdistystä, Nordfjelste Kreditbankia, Trondheimin palokuntaa ja tutkimuslaitosta, ja vaikutti kulttuurielämässäkin Troendelag Teatterin johdossa useita vuosia. Ansiot huomattiin muuallakin, ja hänestä tuli Tanskan konsuli, istui 30 vuotta kaupunginhallituksessa sekä valittiin Danneborgin ritarikuntaan. Kuollessaan 1882 oli EC Norjan rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia miehiä.

EC:n perinnöstä on vieläkin merkkejä Trondheimissa, mm. E.C. Dahlsin mukaan nimetyssä puistossa. Vaan olut nyt on nykyisellään tanskalaisen Carsbergin ja sitä kautta varmaan Amerikan ahneiden eläkerahastojen hallussa, vaikkakin täällä pantua. Näin se kehitys kehittyy, kato.

Siinäpä maanantailta kaikki mainittava ja vähän enemmänkin, ensi viikolla lisää lässytystä.

Täällä Tuomas Mattila, Trondheim

MM - kapitalismin kourissa

Rahan ikeeseen, kapitalismin ahneisiin kouriin, siihen on tämäkin blogi nyt sortunut. Poissa on journalismin valtoimenaan rehottavat rikkaruohot, poissa taiteellinen joutilaisuus ja linnun lailla liihottava vapaa sielu, poissa kaikki kaunis. Tilalla kylmää laskelmointia, kassakoneen kolkkoa kilinää, työntekijäin raastavaa riistoa, häpeilemätöntä oman edun tavoittelua, julmaa piittaamattomuutta pienistä ihmisistä. Mitä seuraavaksi, Nuiva Meininki fanipaidat nuivalla pikseli-fontillamme kirjoitettuna? Eikö mikään ole enää pyhää?

Ja sitten perussetin pariin. Parit pubit on taas katsastettu, näistä tällä kertaa esittelyssä Goda Nabo ja Frakken. Vinkkejä vaimokkeen piristämiseksi kesän mm-reissulle. Hiihtokisojen tuloksia. Kornerissa Gamle Bybro. Siinäpä viikon aiheemme, matkailumaanantai palaa ansaitulta lomaltaan, palaa sinäkin.

---

Goda Nabo, tuo muutamaan otteeseen Norjan parhaaksikin valittu juottola, sitä todellakin on, nimittäin parhautta. Sijainti joen varressa saattaa monelta turistilta jäädä huomaamatta, mutta sisään löydettyään voi todeta löytäneensä sisään. Olutvalikoima on kattava kaksisataamerkkinen, tosin suomalaista olutta on turha etsiä. Näkyi siinä jokunen viskikin olevan pöydän takana. Ölsnacks on toistaiseksi vielä kokeilematta, mutta juustogratinoidut nachot on muodostuva melkoiseksi hitiksi kevään aikana.

Lankkulattia, matala ja vähän joka suuntaan vino katto, hirsiseinät, isot ja valkoiset kynttilät. Rännän valuessa ikkunoissa, vuoksen noustessa maininkeina tummaa Nidelvaa ylävirtaan joessa kelluvia jäälauttoja heilutellen, viskin kyynelehtiessä lasin pinnalla. Voi siinä vanhan merikarhun jo aikoja sitten haalistuneet muistot väkevöityä. Rion kuumat yöt, Kapkaupungin kaukaiset kapakat, Honolulun kaislavyöt, jamaikalainen rommi. Suurten merten suolainen tuuli. Those were the times.

Vaan mitäpä me maakravut moisesta ymmärtäisimme. Niinpä tuli myös tsekattua Frakken, joka mainostaa joka ilta elävällä musiikilla. Sinänsähän paikka oli käymisen arvoinen, perinteisen yökerhon ja peruskapakan lisäksi kompleksiin nimittäin kuuluu jazz-henkinen osio, jossa nytkin oli joku latvialainen pianisti soittelemassa ikivihreitä. On siinä enemmän henkeä kuin suomi-rokki baarissa, ja hyvin se veti. Aika lailla keski-ikäistyvää oli vaan yleisö, ja iso osa vieläpä suomalais-kansallisessa humalatilassa, mikä ei imartele mikäli itse on yhtään selvempipäinen. Todettakoon että Frakkenissa pääsee myös rahoistaan eroon myös paikallisella mittakaavalla aika helposti. Voi vaikka kokeilla paria Irish-Coffeeta, 103 NOK elikkäs n. 13 EUR tsipale. Olikin jo pankista soiteltu ettei enää mahdu rahat holviin, eli sikäli hyvä valinta.

Viime viikolla oli myös ulkomaantoimituksen laki- ja sisustuasiainneuvoja paikalla katsastamassa kaupungin tarjoamaa. Mikäli jollakulla arvon lukijoista on vaikeuksia markkinoida kesän mm-katsojakisareissua, voin nyt todeta asiantuntijalausuntojen nojalla Trondheimin tarjoavan monia mahdollisuuksia myös vaimokkeille. Kaikenlaisia ihania pikkupuoteja löytyy, joista saa paikan päällä käsin tehtyjä uniikkeja sisustuselementtejä. Erityisen suositeltava on Bakklandetin alue tois puol jokkee, värikkäitä puutaloja, kahviloita ja käsityökauppoja. Sopivasti on muuten Goda Nabokin samalla kadulla, joten alue tarjoaa jokaiselle jotakin.

Ja vielä vähän tylsää urheiluasiaa. Vertailin tässä muutamien suunnistajien talven massahiihtotuloksia. Päädyin seuraaviin tuloksiin ilman johtopäätöksiä:

Pirkan hiihto, M 90km P, 9. Timo Saarinen 5.04
Savonia hiihto, M 42km P, 9. Mikael Fabritius 2.08
Savonia hiihto, M 42km P, 10. Jonne Lehto 2.09
Vasa-loppet, M 90km P, 19. Martin Johansson 4.07
Finlandia hiihto, N 50km P, 1. Liisa Anttila 2.42
Finlandia hiihto, M 50km P, 464. Tuomas Mattila, 3.20

Me on hävitty tää peli.

Korneri
Trondheimin vanha silta, Gamle Bybro, rakennettiin osana Cicignon jälleenrakennus- ja puolustussuunnitelmaa 1685. Sillan paikka valittiin puolustuksellisin perustein, ja sillan rakennuskuluista vastasi itse kuningas Kristian V. Puusta rakennettu sillalla toimi kaupungin portti aina 1800 luvulle asti, ja sillä kerättiin tullimaksut. 1861 insinööri Carl Adolf Dahl suunnitteli sillan nykyisen version.


Sillalta on hieno näkymä Bryggeniin, joenvarteen täynnä vanhoja puisia varastorakennuksia, kuin Bergenissä tai Kööpenhaminassa ikään. Kaupungin yhdeksi tärkeimmistä maamerkeistä sillan tekee myös lykkens portal, hillityn koristeellinen puinen portti joka on saanut nimensä Oskar Hoddoerin valssista Nidelven stille og vakker du er. Aika klisheistä.

Lyhyestä virsi kaunis, lukijoita kiusataan lisää taas viikon päästä. Tämänviikkoisen jutun kuvitus saapunee painosta huomenissa.

Täällä Tuomas Mattila, Trondheim

Eddie Vedder is God!

Ei tarvittu ihan Matsumaista projektia, kun jo iskin itteni, jopa hieman aikataulusta edellä, onneni kukkuloille! Olo on ku pikkupojalla ja se jos joku on nättiä...niin nättiä. Siitä onkin kohta jo sellanen 15-20- vuotta, ihan miten nyt pikkupojan määrittelee. Henkisestihän siellä mennään edelleen. Polvikin on jo ihan hyvässä tikissä- kiitos Katjan! Voi olla, että tästä kiitollisuudenvelasta ei selviä pelkällä ravintolaillallisella. Kiihdyttelin ohituskaistaa vastaanottojonossa ja pääsinkin pian erittäin viehättävälle lekurille Helsinkiin. Vaivahan löytyi kuin löytyikin nilkasta, joka pamahti männä keväänä. Liikkuvuus oli nollassa ja käänti kahden asteen nilkkakulmasta eteenpäin polven ja lantion kieroon. Kyllä siitä voi tyhmempikin päätellä, ettei se hyvä juttu ole. Parin käsittelyn ja aktiivisen? oman jumpan ansiosta nilkka on nyt suht hyvin auki ja polvikivut Heikki Ikola-ohitte! Joka toinen päivä on pari seuraavaa viikkoa lupa juosta ja hyvä niin, koska tällä motivaatiolla ja varsinkaan kunnolla ei enempää pystyisikään räpiköimään.

Ainiin, vaihtoonkin tuikkasin paperit vetämään ja tän kuun aikana pitäisikin tulla tietoa onko ensi talven osoite Belfast vai ei. Kyllä se vaan olis perin hianoa päästä käymään. Tukka vaan oranssiksi, kampaajalla permanentti,jollai helvetin meikkipuikolla pisamia naamaan ja sekaan vaan! JAR! Kohta kutsuu Vuokatti ja perään Ylläs. Vielä kun jostain löytäis töitä ja sais kroonisen talouden taantuman käännettyä, niin asiat ei vois olla paremmin. Ei tietty kaikkea kerralla, niinhän se menee notta joko pohjalla tikissä tai onnellinen läski.


Ei tarvittu ihan Matsumaista projektia, kun jo iskin itteni, jopa hieman aikataulusta edellä, onneni kukkuloille! Olo on ku pikkupojalla ja se jos joku on nättiä...niin nättiä. Siitä onkin kohta jo sellanen 15-20- vuotta, ihan miten nyt pikkupojan määrittelee. Henkisestihän siellä mennään edelleen. Polvikin on jo ihan hyvässä tikissä- kiitos Katjan! Voi olla, että tästä kiitollisuudenvelasta ei selviä pelkällä ravintolaillallisella. Kiihdyttelin ohituskaistaa vastaanottojonossa ja pääsinkin pian erittäin viehättävälle lekurille Helsinkiin. Vaivahan löytyi kuin löytyikin nilkasta, joka pamahti männä keväänä. Liikkuvuus oli nollassa ja käänti kahden asteen nilkkakulmasta eteenpäin polven ja lantion kieroon. Kyllä siitä voi tyhmempikin päätellä, ettei se hyvä juttu ole. Parin käsittelyn ja aktiivisen? oman jumpan ansiosta nilkka on nyt suht hyvin auki ja polvikivut Heikki Ikola-ohitte! Joka toinen päivä on pari seuraavaa viikkoa lupa juosta ja hyvä niin, koska tällä motivaatiolla ja varsinkaan kunnolla ei enempää pystyisikään räpiköimään.

Ainiin, vaihtoonkin tuikkasin paperit vetämään ja tän kuun aikana pitäisikin tulla tietoa onko ensi talven osoite Belfast vai ei. Kyllä se vaan olis perin hianoa päästä käymään. Tukka vaan oranssiksi, kampaajalla permanentti,jollai helvetin meikkipuikolla pisamia naamaan ja sekaan vaan! JAR! Kohta kutsuu Vuokatti ja perään Ylläs. Vielä kun jostain löytäis töitä ja sais kroonisen talouden taantuman käännettyä, niin asiat ei vois olla paremmin. Ei tietty kaikkea kerralla, niinhän se menee notta joko pohjalla tikissä tai onnellinen läski.

Ois jääny tilannekatsaus niin kovin lyhykäiseksi, että pakko laittaa sama raina kahteen kertaan. Jalopeurakin rustaa nykyään päivittäin sellasta novellia, että sen lukeminen ottaa kauemmin ku sunnuntain hesarin. Vaikkei mulle edes tule lehteä! Että voi olla pää huonosti hartioilla! Talvipäivätkin oli ja meni, muttei niistä sen enempää ettei perheen pienimmät tavaajat saa traumoja...

MM - Isoo vihaa

Tervettä pöytään täältä Nusarin iltavuorosta. Paljoa ei ole tapahtunut, mutta käsitellään nyt sitten vaikkapa hiihtelyitä kielletyllä alueella, paikallista seurahenkeä, ylimielisten norskien olympialaisia sekä kornerissa Kristianstenin linnoitusta.

Tosiaan, sukset kannattaa sitten ottaa mukaan tänne, jos sattuu ennen juhannusta tulemaan leirille. Siihen asti on kuulemma ihan hyvin mahdollista että ihan hyvin voi olla lunta, ainakin hyvissä maastoissa jotka sijaitsee vähän korkeammalla. Hiihtopaikoista voinkin varauksetta suositella Storheia - Bosbergheia - Elgesehytta aluetta Bymarkassa. Sellasta hauskasti kumpuilevaa metsänrajan tienoilla kiemurtelevaa latua satunnaisen hyvillä maisemilla, parasta parhautta. Elgsethytassa voi sitten käydä nauttimassa eväsleivät ja termarista kahvia, setä tykkää.



Jos sattuu olemaan innostunut penkkihiihtäjä, kannattaa myös käydä fiilistelemässä vuoden 1997 mm-latuja Granåsenissa. Pitkää hiihdettävää nousua, latujen varsissa on vielä kyltit mistä mikin matka meni, jos haluaa vaikka käydä rekonstruoimassa Myllylän voiton viidelläkympillä. Joo olihan se satsis, mutta miksei ois olleet muutkin.

Tuleville mm-kävijöille pitää kyllä sanoa pieni varoituksen sana, alue on nimittäin juurikin sama missä varsinaisten suunnistuskisojen finaalit tullaan pitämään. Samaten sprintin finaalimaastot on tullut katsastettua, pakko oli käydä Kristianstenissa hankkimassa aineistoa korneriin. Kunnon suunnistajan tavoin blogijutut itse harrastuksen edelle, kieltäydyn kunniasta ja en siis osallistu kisoihin. No karsintoihin voin osallistua, jos osallistujat muuten uhkaa käydä vähiin.

NTNUI:n ratavedotkin tuli katsastettua, jäähallin perin kulmikkaalla radalla. Sakkia oli kuin Veikkojen Vierumäen pyramiitti-vedoissa konsanaan. Eli kaikille kahdelle radalle, ja moneen junaan. Joku kymmenisen miestä pyyhki meikäläisellä wannabe-tartania, mikäs sen siistimpää. Ei ne ihan tuulesta temmattuja sitten ne NTNUI treenilegendat olekaan, ja tiistain mäkivedoissa kuulemma käy vielä enemmän porukkaa. Pitänee katsastaa.

Jaaha, eläimellistä karjuntaa rupesi kuulumaan naapurista, Nortti voitti olympiakultaa. Muustahan täällä ei ole puhuttukaan, ennen kisoja hehkutettiin että se voi voittaa kaikki matkat. No joku roti. Jotenkin ruvennut norskien menestys täällä ärsyttämään, töissä ne aina hehkuttaa että tänään tulee kaksi kultaa. Illalla voi sitten todeta että näin myös kävi. Jääkaapissakin aina Petter, Emil & kumppanit tuijottaa vastaan, kun ihan vaan kostoksi siirryin Norjan kannatusjäseneksi ja syön kolmatta viikkoa heja Norge -jugurttia. Että ei siinä Suomen yksi kouruhopea ja mahdollisesti vielä voitettava naisten lätkäpronssi tällaista vanhan kansan jarrua paljoa lämmitä.

Korneri

Kornerissa on tällä kertaa esittelyssä Kristianstenin linnoitus. Trondheimin palon jälkeen vuonna 1681 päätti nimittäin kenraali Johan Caspar von Cicignon rakennuttaa linnoitukseen suojaamaan Trondheimia idästä käsin tulevilta hyökkäyksiltä. Kuten nimestä voi päätellä, oli Cicignon luxemburgilainen sotilas, joka kuitenkin rakensi uraansa Tanska-Norjan palveluksessa vastaten tuohon aikaan Norjan linnoituspolitiikasta. Tekipä hän sitten em. palon jälkeen myös Trondheimin uuden kaupunkisuunnitelman, ja niinpä Cicignon suosima barokkityyli on edelleen hallitsevassa osassa Trondheimin arkkitehtuuria.


Mutta takaisin itse linnoitukseen, se valmistui nopeassa aikataulussa 1685. Toimivuutensa se osoitti vuonna 1718 torjuessaan ruotsalaisten piirityksen Suuren Pohjan Sodan (1700-1719) pyörteissä. Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n nouseminen vasta viisitoistavuotiaana valtaan 1697 pohjusti sotaa, kun naapurivallat huomasivat tilaisuutensa tulleen suurvallan kurittamiseen. 1699 syntyi liittouma Ruotsia vastaan, johon kuuluivat mm. Puolan kuningas August II Väkevä, Tanskan kuningas Fredrik IV ja Venäjän tsaari Pietari Suuri. Oli Kaarlellakin sentään liittolaisia, mm. Turkin sulttaani Ahmed III, ja kasakka Ivan Mazepa. Sota siis riehui parisenkymmentä vuotta, ja sen aikana Ruotsi menetti merkittävästi suurvalta-asemaansa. Käkisalmen läänin, Viron, Inkerin, Liivinmaan ja Karjalan Ruotsi menetti Venäjälle, Saksan alueensa Länsi-Pommeria lukuunottamatta Preussille ja Hannoverille sekä tullivapautensa Juutinraumassa Tanskalle.

Suuren Pohjan Sodan aikana koettiin myös Suomessa Ison vihan aika, kun venäläiset miehittivät maata, mm. hävittäen kymmenen peninkulman leveydeltä Pohjanmaan, tappaen miehet ja vieden orjiksi naiset ja lapset, yhteensä jopa kymmenen tuhatta suomalaista. Nykykielellä kai kansanmurha. Häijyy oli touhu noihin aikoihin, Suomen maassakin.


Jaahas, taas lipsuttiin. 1718 siis Ruotsin joukot yrittivät vallata Troendelagia kenraali Armfeltin johdolla, Kaarle XII ollessa etelämmässä Norjassa ominen joukkoineen. Armfeltin joukot piirittivätkin Kristianstenia, mutta rupesivat huollon takkuillessa kärsimään nälästä ja taudeista. Kun Kaarle XII sitten kuoli taistelussa Etelä-Norjassa, joutui ennen niin maineikas Armfeltin johtama karoliini-armeija perääntymään vuorten yli Ruotsiin. Tästä tulikin karoliinien kuolinmarssi, kun armeija joutui poikkeukselliseen lumimyrskyyn tunturialueella, ja 3000 miestä kuoli pakkaseen, näistä 2/3 suomalaisia.



Sittemmin Kristianstenin linnoituksella onkin ollut rauhallisempaa, linnoitus poistettiin sotilaskäytöstä 1816, siitä lähtien se toimi palotornina. Tosin 1940-45 Natsi-Saksan miehittäessä Norjaa, suoritettiin siellä norjalaisten vastarinta-sissien teloituksia. Nykyisellään linnoitus on yleisölle vapaa, ja siellä 1997 avattu museo on avoinna yleisölle kesä-elokuussa. Voipa kaupungissa kuulla kunnialaukauksiakin ammuttavan Kristianstenistä, esim. kuninkaallisten perheenjäsenten syntyessä.


Hohhoijaa, siinä historiapläjäyksemme tällä kertaa. Ensi viikolla MM onkin tauolla, on parempaakin tekemistä, kuten esim. romanttiset illalliset siellä Cafe Blåbaerissa. Palataan kahden viikon päästä kanavalle, luvassa lisää pikku-nuivaa lätinää ilman punaista lankaa.

Täällä Tuomas Mattila, Trondheim

vuodatus.net

NS:n järjestämään ystävänpäivän kirjoituskilpailuun toivottiin elämäniloisia tarinoita ystävyydestä, välittämisestä ja huolenpidosta. Vain tämä saatiin. Kilvan voittaja ei siis välttämättä ole paras, vaan saattaa ainokaisena olla huonoinkin kilpailuun saapunut novelli. Nusarin toimitus pahoittelee heikkoa tasoa, ja pohtii perinteisen kilvan lakkautusta.

Kaupungilla on hiljaista, vain muutama krapulainen haamu kulkee vastaan. Keskellä tietä on silmälasit kallellaan, mustat, naisten. Löytänevät omistajansa taas viikon päästä aamuyöstä. Suksipussi hankaa olkapäätä, ja taustalla varis raakkuu kuin tulevaa ennustaen. Jäinen ylämäki alkaa, hiekotusauto tulee onneksi vastaan, voisi muuten jäädä mäki kapuamatta. Vaikka eipä se auttaisi, käveltävä on. Saatana kun bussit kulje sapattiaamuisin. Vettäkin ripsii hiljalleen, on siinäkin hiihtokeli.

Kisapaikalla on jo melkoinen hyörinä käynnissä. Suksia testaillaan ja voitelupakkeja tutkitaan. Siellä täällä myös kaasupoltin humahtaa käyntiin. Latu vaikuttaa olevan liipalla, ja lämpötila reilusti plussalla, liisteriä alle. Sinänsä helppo valinta, universaali ainokaisena saa mennä suksen pohjaan. Suksiakin on vain yhdet, naarmut toimii vesiurina. Vaihtoehdottomuus on helppoa elämää, sen kun menee vaan kun ei muutakaan voi.

---
Happo puristaa sormenpäihin asti ja vangitsee reidet, hengitys takertuu kurkkuun. Olo on kokonaisvaltaisen kaamea. Startti on tapahtunut jo useampi kilsa takaperin, paikka eturivissä oli virhe. Samoin alkuvauhti. Ylämäki hellittää vihdoin, mutta ei alamäki armoa anna, vaikka sitä anoisikin. Edelleen miehiä viuhtoo ohi, luisto on ihan hyvä, mutta ei tarpeeksi. Pidosta voi vielä sanoa samaa, vaan ei kauaa. Menee siinä pari naistakin. Ylpeys on nieltävä samaa tahtia vauhdin kanssa. Laskun jälkeen suunnataan uuteen nousuun, edelleen ilma on paksua hengitettäväksi.

Lähestyttäessä Vintervattnettia rupeaa hiljalleen helpottamaan, eivätkä ohi menevät selät enää karkaa samaa tahtia. Työntö kerrallaan, pehmeä latupohja antaa sauvojen alta väliin periksi. Yht äkkiä tumma taivas rupeaa työntämään tiskirättiä naamaan, kuin muistuttaakseen, että päivä ei ilmaisia lounaita jakele. Ladun korkeimmalle kohdalle on kuitenkin jaksanut jäädä muutama katsojakin, heja heja! Kirirahat lienee jaettu vartti sitten, silti ensimmäisen kympin täyttyminen lämmittää mieltä, loppu ei yhtä murhaavaa profiilia tarjoa.


---

Tasainen tarpominen jatkuu, potku potkusta, työntö työnnöstä. Langdalenin haarakäyntinousun päällä taivas repeää, ja aurinko näyttää loistoaan hetken aikaa. Latu rupeaa olemaan pehmyttä, luisto kadoksissa, pito jäänyt matkan varrelle. Kympin verran edessä vilkkuneet selät alkavat kaikota, ja takaryhmistä lähteneitä veteraaneja suihkii ohi. Juoma-asemalla kelpaa aiemmasta poiketen myös puolikas banaani, jos se vaikka toisi apinanraivoa loppumatkalle. Miestä vaihtopenkiltä tässä enemmän kaivataan.

Kolmenkympin kohdilla se tapahtuu. Vatsat kramppaa. Tässä olen enkä muuta voi, kymppi jäljellä josta vitonen ylämäkeä. Pito: loppu. Luisto: loppu. Hartiat: loppu. Tasatyöntö: loppu. Mies: vituttaa. Ei auta jäädä haaveilemaan, miestä sähisee koko ajan ohi. Juomapaikalta kaurakeksi vatsalaukkuun, ja hontelosti eteenpäin.

Kilometrit on pitkiä loppuun ajetulle. Ei ne vähene saati lopu, vaikka toisinaan vaihtuvatkin. Sumein silmin, horjuvin työnnöin. Pariin otteeseen sukset sotkeutuvat haarakäyntiin. Ylös ladun pinnasta on vaikea päästä, kuinka se voikin olla näin hankalaa. Pari suomalaista voimasanaa sihahtaa hankeen, taas mennään. Ohitse lykkiviltä rupeaa herumaan sääliviä katseita. En ehkä sääliänne kaipaa, ei lakkaa tuska milloinkaan. Vaan eipä ole muillakaan enää urheilu juhlaa, tyhjiä katseita, kivusta irveenä olevia kasvoja, kingertäviä tasatyöntöjä. Kaikki ne loittonevat silti.

---

Taivas roikottaa täällä edelleen harmaita pilviä alhaalla, kuin sipanneen ajatuksia. Starttipelto on vieressä, maaliin enää puolen kilsan laskettelu. Varovainen tasatyöntö, sisäelimet muljahtaa taas oudoille paikoille, pakko pysähtyä venyttelemään. On sitä ennenkin loppusuorilla venytelty.

Vihdoin alittuu maalilinja. Kohtalotoveri kyselee kelloa, katson sitä mutten tajua onko aikaa mennyt 2.50 vai 3.50. Väliäkö sillä. Hittolainen, kyllä norjalaiset osaa, täällähän on olutta maaliintulleille. Mieli kirkastuu hieman, kannatti sittenkin lähteä. Pilsu kouraan, pitkä ja virkistävä kulaus nuutuneeseen suuhun.

Alkoholitonta - saatana.

Maalipaikalla käy edelleen sama kuhina kuin ennen kisaakin. Tuloksia vertaillaan, kisakuulumisia vaihdellaan ja kisan kulkua kerrataan. En moisesta nyt välitä. Kuivat kamat päälle, ei tosin kuivia sukkia jotka ovat unohtuneet aamulla. Suksipussi olalle, reppu selkään sekä häntä koipien väliin, ja kohti kaupunkia.

Laserkeilaus osana suomalaista kartoitusperinnettä

Koska Nusarin aihepiirit alkavat karata liian kauaksi toivotusta nuivuuden tasosta, on toimitukseemme kutsuttu haastatteluun "karttaprofessori" Janne Weckman.
Nettisivuillaan hän kertoo tehneensä kartat mm. Jukolan Viestiin 2011 ja muutamaan SM kilpailuun, eli vähintään kansallisen tason kartoittajasta on kyse.

Avaan pelin kysymällä ensialkuun kuinka luminen talvi on vaikuttanut kartoitukseen?
"Joulukuun alun jälkeen en ole maastokartoituksia päässyt tekemään. Ensinnäkin lumihangessa tarpominen olisi tällä hetkellä varsin työlästä, ja sen lisäksi lumivaippa peittää kivet, avokalliot, polut ja oikeastaan ihan kaiken, niin että aikalailla arvailuksi menisi jos sieltä jotain kohteita yrittäisi tunnistaa."

Aika nuivaa, eikö vain? No, onkos sitten jotain mitä kartantekijä voi näin talvisin tehdä?
"No mitäs tässä, nettisivuja oon väännelly ja paitoja myyny. Kätsärin pelaaminen on lähellä sydäntä. En tiedä auttaako se kartan tekoon paljoa, mutta ihan kivaa se on. Tai voihan siinäkin käyttää ocadia, jos haluaa konvertoida omia maastoja."

No niin, siinä tuli joitain toimittajalle entuudestaan tuntemattomia termejä. Nyt aletaan ihan selvästi olla oikealla linjalla. Kutitetaanpa vielä lisää. Mitäs mieltä karttaprofessori on ns. laserkeilauksen käytöstä suunnistuskartoituksessa?
"Hienoa, että kysyit. Olen nimittäin tutustunut aiheeseen tilaamalla Maanmittauslaitokselta pistepilveä ja kehitellyt tekniikkaa aineiston käytöstä pohjakarttana. Voisin oikeastaan valottaa asiaa näyttämällä muutaman kuvan. Asian havainnollistaminen pelkän tekstin voimin voisi olla liian nuivaa, jopa tälle palstalle.


Tässä ensimmäisessä kuvassa on ns. varjokuva, jossa on mukana kaikki heijatuneet laserpulssit. Niinkuin nähdään, (jopa tästä suhteellisen huonoresoluutioisesta esimerkistä) on kuvasta helppo erottaa jopa yksittäiset puut. Lähes sama kuin katsoisi siis mustavalkoista ilmakuvaa. Keskellä erottuu selvästi iso oja ja ylhäällä kaksi hakkuuaukkoa.



Toisessa kuvassa on poistettu kasvillisuudesta heijastuneet pulssit, eli toisinsanoen siinä näkyy pelkkä maanpinta. Kuten nähdään, siitä erottuu jo ihan mukavasti mm. pienet metsän keskellä menevät ojat ja jyrkät rinteet. Varjostuksen suuntaa vaihtamalla saadaan eri suuntiin olevat kohteet paremmin näkyviin.





Tähän kuvaan on sitten laskettu käyrät maastomallista. Tämän laskennan tietokone tekee automaattisesti. Erilaisia parametreja on mahdollista toki antaa, jotta saadaan sopivasti yleistetyt käyrät. Kuvassa käyräväli on 1,25m.







Ja tässä lopullinen kartta. Kuten nähdään laserkäyrät ovat lähes oikein, mutta paljon yleistystä on vielä tehtävä, jotta kartta on luettava. Myöskin kivet, pistekumpareet ja muut pienet kohteet on mahdotonta erottaa varjokuvista luotettavasti. Toisinsanoen maastokartoitus vaatii yhä edelleen suurta ammattitaitoa, mutta peitteisiltä alueilta käyrät ovat huomattavasti stereotulkintaa tarkemmat."


Asia selvä. Eli voisitko tiivistää mitä tämä kaikki tarkoittaa?
"Sitä, että stereokartoitus on pian kartoitushistoriaa yhdessä piirtokonseptien kanssa. Hinta-laatu suhde laserkeilauksen käytössä on aivan toista luokkaa, varsinkin jos maasto on jo maanmittauslaitoksen keilaama. Tarkoitan siis sitä, että keilaamista varten ei välttämättä tarvitse erikeen pukata lentokonetta taivaalle. Tämän hetken tilanne mml:n keilauksista löytyy täältä. On tietysti mahdollista käyttää myös ilmakuvia yhdessä laserkeilausaineiston kanssa, mutta ne maksavat aina lisää, eli on arvioitava onko niistä saatu hyöty tarpeen."

Hieno homma. Voiko enää nuivemmaksi mennä. Kerrotko vielä niille harvoille, jotka ovat tänne asti jaksaneet kahlata, että kuinka kevät tästä etenee?
"Tarkoitus olisi lähteä Maalikuussa Sveitsiin vääntämään muutama kartta ja avaamaan kisakausi Sveitsin yömestiksissä. Harjoituskausi on mennyt sen verran nausteeseen, että odotan aika helppoa voittoa. Ei kai tuolla keskisessä Euroopassa kukaan oikeasti osaa suunnistaa..."

Nusarin toimitus kiittää haastattelusta, tarjoaa yhden sisu pastillin ja vieläpä kyydin lähimmälle bussipysäkille.