Kaupungilla on hiljaista, vain muutama krapulainen haamu kulkee vastaan. Keskellä tietä on silmälasit kallellaan, mustat, naisten. Löytänevät omistajansa taas viikon päästä aamuyöstä. Suksipussi hankaa olkapäätä, ja taustalla varis raakkuu kuin tulevaa ennustaen. Jäinen ylämäki alkaa, hiekotusauto tulee onneksi vastaan, voisi muuten jäädä mäki kapuamatta. Vaikka eipä se auttaisi, käveltävä on. Saatana kun bussit kulje sapattiaamuisin. Vettäkin ripsii hiljalleen, on siinäkin hiihtokeli.
Kisapaikalla on jo melkoinen hyörinä käynnissä. Suksia testaillaan ja voitelupakkeja tutkitaan. Siellä täällä myös kaasupoltin humahtaa käyntiin. Latu vaikuttaa olevan liipalla, ja lämpötila reilusti plussalla, liisteriä alle. Sinänsä helppo valinta, universaali ainokaisena saa mennä suksen pohjaan. Suksiakin on vain yhdet, naarmut toimii vesiurina. Vaihtoehdottomuus on helppoa elämää, sen kun menee vaan kun ei muutakaan voi.
---
Happo puristaa sormenpäihin asti ja vangitsee reidet, hengitys takertuu kurkkuun. Olo on kokonaisvaltaisen kaamea. Startti on tapahtunut jo useampi kilsa takaperin, paikka eturivissä oli virhe. Samoin alkuvauhti. Ylämäki hellittää vihdoin, mutta ei alamäki armoa anna, vaikka sitä anoisikin. Edelleen miehiä viuhtoo ohi, luisto on ihan hyvä, mutta ei tarpeeksi. Pidosta voi vielä sanoa samaa, vaan ei kauaa. Menee siinä pari naistakin. Ylpeys on nieltävä samaa tahtia vauhdin kanssa. Laskun jälkeen suunnataan uuteen nousuun, edelleen ilma on paksua hengitettäväksi.
Lähestyttäessä Vintervattnettia rupeaa hiljalleen helpottamaan, eivätkä ohi menevät selät enää karkaa samaa tahtia. Työntö kerrallaan, pehmeä latupohja antaa sauvojen alta väliin periksi. Yht äkkiä tumma taivas rupeaa työntämään tiskirättiä naamaan, kuin muistuttaakseen, että päivä ei ilmaisia lounaita jakele. Ladun korkeimmalle kohdalle on kuitenkin jaksanut jäädä muutama katsojakin, heja heja! Kirirahat lienee jaettu vartti sitten, silti ensimmäisen kympin täyttyminen lämmittää mieltä, loppu ei yhtä murhaavaa profiilia tarjoa.
---
Tasainen tarpominen jatkuu, potku potkusta, työntö työnnöstä. Langdalenin haarakäyntinousun päällä taivas repeää, ja aurinko näyttää loistoaan hetken aikaa. Latu rupeaa olemaan pehmyttä, luisto kadoksissa, pito jäänyt matkan varrelle. Kympin verran edessä vilkkuneet selät alkavat kaikota, ja takaryhmistä lähteneitä veteraaneja suihkii ohi. Juoma-asemalla kelpaa aiemmasta poiketen myös puolikas banaani, jos se vaikka toisi apinanraivoa loppumatkalle. Miestä vaihtopenkiltä tässä enemmän kaivataan.
Kolmenkympin kohdilla se tapahtuu. Vatsat kramppaa. Tässä olen enkä muuta voi, kymppi jäljellä josta vitonen ylämäkeä. Pito: loppu. Luisto: loppu. Hartiat: loppu. Tasatyöntö: loppu. Mies: vituttaa. Ei auta jäädä haaveilemaan, miestä sähisee koko ajan ohi. Juomapaikalta kaurakeksi vatsalaukkuun, ja hontelosti eteenpäin.
Kilometrit on pitkiä loppuun ajetulle. Ei ne vähene saati lopu, vaikka toisinaan vaihtuvatkin. Sumein silmin, horjuvin työnnöin. Pariin otteeseen sukset sotkeutuvat haarakäyntiin. Ylös ladun pinnasta on vaikea päästä, kuinka se voikin olla näin hankalaa. Pari suomalaista voimasanaa sihahtaa hankeen, taas mennään. Ohitse lykkiviltä rupeaa herumaan sääliviä katseita. En ehkä sääliänne kaipaa, ei lakkaa tuska milloinkaan. Vaan eipä ole muillakaan enää urheilu juhlaa, tyhjiä katseita, kivusta irveenä olevia kasvoja, kingertäviä tasatyöntöjä. Kaikki ne loittonevat silti.
---
Taivas roikottaa täällä edelleen harmaita pilviä alhaalla, kuin sipanneen ajatuksia. Starttipelto on vieressä, maaliin enää puolen kilsan laskettelu. Varovainen tasatyöntö, sisäelimet muljahtaa taas oudoille paikoille, pakko pysähtyä venyttelemään. On sitä ennenkin loppusuorilla venytelty.
Vihdoin alittuu maalilinja. Kohtalotoveri kyselee kelloa, katson sitä mutten tajua onko aikaa mennyt 2.50 vai 3.50. Väliäkö sillä. Hittolainen, kyllä norjalaiset osaa, täällähän on olutta maaliintulleille. Mieli kirkastuu hieman, kannatti sittenkin lähteä. Pilsu kouraan, pitkä ja virkistävä kulaus nuutuneeseen suuhun.
Alkoholitonta - saatana.
Maalipaikalla käy edelleen sama kuhina kuin ennen kisaakin. Tuloksia vertaillaan, kisakuulumisia vaihdellaan ja kisan kulkua kerrataan. En moisesta nyt välitä. Kuivat kamat päälle, ei tosin kuivia sukkia jotka ovat unohtuneet aamulla. Suksipussi olalle, reppu selkään sekä häntä koipien väliin, ja kohti kaupunkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti