maanantai 26. tammikuuta 2009

Kevätyön ennakkospekulaatio I

Kevätyönviesti lähestyy ja niinpä lentävä reportterimme päätti lähteä viikonlopuksi katsastamaan natiivien nykykuntoa pääkallopaikalle Turkuun. Kalenterissa näytti olevan tarjolla Talvirastit Ruissalossa, ja arvelin sen keräävän lähipiirin kirkkaimmat tähdet lähtöviivalle. Itsekin vedin verkkarit niskaan ja teippasin nastarin nauhat aikeissa kiertää jokin lyhyt rata metsän puolella. Karttaa ostaessani en voinut olla huomaamatta kahta nähinnä anorektikon näköistä hahmoa lähdössä pitkälle radalle. Nämä herrat näyttivät selkeästi olevan ammattimiehiä ja he esittäytyivätkin Janne Lehdoksi ja Miikka Hernelahdeksi (nimet muutettu). Nimet kalskahtivat etäisesti tutuilta ja muistelin Lehdon juosseen kelpo ajan amariviestissä. Hernelahden arvelin olevan myöskin kansallisen keskitason menijä, vaikka nimi ei ollutkaan aivan yhtä tuttu. Tässä avautui siis oiva tilaisuus seurata kilpasuunnistajien menoa itse teossa, ja näin ollen päätin itsekin suunnata pitkälle radalle.

Karu totuus kilpasuunnistuksesta aukeni Kun irrotin emit-kapulani nollaleimasimesta. Lehto-Hernelahti kaksikko kirmasi ykköselle vievää tietä kuin tuli perseen alla ja itselläni oli täysi työ päästä edes tuntumaan. Muistot armeija-ajan retkeilyä muistuttavasta suunnistelusta voitiin unohtaa, nyt oli tosi kyseessä. Ykkösen jälkeen Lehto alkoi heiluttaa tahtipuikkoa ja aloin jo tuntea kuinka maitohapot väistämättä kerääntyivät reisiini. Pahimpia olivat lumiset ylämäet. Hernelahti alkoi odotetusti olemaan vaikeuksissa ja hänen huohotuksensa kuului yhä kauempaa takaa. Ainakin kuntoilijan näkökulmasta voidaan sanoa, että Lehdon meno oli ihan vakuuttavaa aina siihen saakka kun sitä olin seuraamassa. Luultavimmin suuresta happomäärästä johtuen erehtyin puolivälin perhosilla lukemaan väärää rastiväliä ja jäin minuutin verran. Luulin, että peli oli menetetty, mutta päätin kuitenkin varmuuden vuoksi kiristää vauhtia, ja katsoa josko kilpasuunnistajammekin erehtyisivät virheisiin. Sitä he eivät toki tehneet, mutta Hernelahden väsähtänyt hahmo tuli silti näkyviin reilu kilsa ennen maalia. Maaliin Lehto saapui pulska 30s ennen Hernelahtea ja minua.

Tämä oli hyvä muistutus siitä, että suunnistus kuitenkin on vielä kilpaurheilua ja vaikutti siltä että nämäkin miehet ovat joskus lenkillä käyneet. Kevätyön ennakkospekulaatioissa siis Angelniemen Ankkuri vaikuttaa olevan paperilla vahva. Hernelahden seurakin saattaa olla ihan hyvä.

Tulokset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti