keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Yön pimeydestä

Katuvalot valaisevat himmeällä hohteellaan kosteaa asfalttia, lähiö uinuu. Muuten on säkkipimeä kevätyö, sade ropsii kevyesti kaduille. Läheiseltä E4:ltä kuuluu toisinaan ohutta kumua autojen jylistessä kohti Tukholmaa, mutta enimmäkseen on hiljaista. Tummanpuhuva hahmo laahustaa hiljalleen kadulla, nastarit jalassa ja lamppu päässä. Hengitys höyryää, on kylmä, kädet ovat kohmeessa. Toisessa kädessä roikkuu velttona kompassi, toisessa kädessä on Coopin valkoinen muovikassi sisältäen mutaisen paidan ja juomapullon. Kasvoissa on parin päivän sänki, naama on kurainen ja ilme apea, vaikkei sitä kukaan yössä näekään.

Sisällä on uneliaan odottava tunnelma. Käytävän reunustat ovat täynnä kolean märkiä varusteita kuivumassa. Ilmassa leijuu kostean tunkkainen metsän tuoksu. Yksi luokanovi on raollaan, siellä täällä lojuu yölamppuja, ruokakasseja, olutlaatikoita ja täyteen ahdettuja rinkkoja. Kahden käytävän risteyksessä on aula, jossa on oleskelutila metrin korkuisella puisella seinänpuolikkaalla rajattuna. Pöydät ja tuolit on pinottu yhteen nurkkaan, peittäen osittain seinillä olevia oppilaiden piirustuksia ja esitelmiä. "Vad gjorde jag i sommar". Aulassa makaa kymmenkunta miestä makuupusseissaan. Useimmat pyörivät kovalla makuualustallaan rauhattomasti hakien hyvää asentoa, joku on tuonut mukanaan ilmapatjan mutta valvoo silti miettien tulevaa osuuttaan. Siloposkinen nuorukainen syö sivummalla mysliä ja mustikkakeittoa unisena. On hämärää, vain nurkassa loistaa kelmeä valo kahden alkupään miehen katsellessa vaitonaisena tietokoneen ruutua. Toinen syö banaania valittaen välillä mahaansa. Toinen hörppii hiljakseen Norlands Guldia. Aika ajoin tekstit muuttuvat ruudulla ja olut vaihtuu toiseen, mutta näennäisesti ei tapahdu mitään. On yön hiljaisin tunti.

Krunts, krunts, krunts.

Nastarien rapina täyttää käytävän, kun hahmo lampsii viininpunaisessa verryttelytakissaan sisään. Muovikassi jää eteiseen, kompassi roikkuu kuitenkin yhä kädessä. Koneen ääressä istuvien seurakaverien kanssa hahmo vaihtaa muutaman hiljaisen sanan. Edelleen nastat rapisten hahmo tallustaa kohti yhtä nukkuvaa makuupussia. Hahmo tönäisee kevyesti makuupussia, ankkuri havahtuu valveunestaan ja kääntää väsyneesti päätään kohti hahmoa.

Seuraa hetken hiljaisuus, kunnes hahmo kuiskaa vaimeasti:

-"Nuku vaan, pummasin pogeston."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti