Sakkaava reportterimme kävi katsastamassa Jokikylän, tuon susirajan kylmän helmen. Keskiviikosta sunnuntaihin, hektisen leppoisaa meininkiä, paljon nähtiin ja paljoa ei. Seuraavassa päiväkirja.
keskiviikko
Saavun iltasella paikalle, takana viiden tunnin raastava junamatka. Mieli kirkastuu kuitenkin heti, kun Simo iskee saman tien käteen kylmän oluen. Nähtävyyksistä katsastamme Suomen suurimman Prisman, iltakahdeksan asiakasmäärille olisi vähempikin tila riittänyt. Kämpillä Eija on leiponut suklaakakkua, tapana ei ole sen kummemmin kehua, santsaan kuitenkin.
torstai
Aamusta hiihtämään Pervokalliolle, Kari Varis siellä hiihtelee viikonlopun tuplafinlandiaan valmistavaa tunnin veekoota. Luulisi että vähempikin riittäisi, tosin kun tuloksena on 4. ja 1. sija, ei kai sovi ruveta neuvomaan. AMK:n ruokalassa tapaamme Arin, jonka kotona sitten kahvittelut ja kisastudiot. Lisästudiot kämpillä, illaksi määriksiä Areenalla. Loppuilta suljuaakin mukavasti kebabbilassa ja Palaverissa istuen. Pirun isoksi yllätykseksi karaokea laulaakin keski-ikäisten Paula Koivuniemi -wannabeiden sijasta nuoret ja kauniit tyttäret, vieläpä pirun hyvin. Oikein vanhan miehen sydäntä lämmittää.
perjantai
Haetaan Hannun auto keskustasta, vieraanvaraisuus alkaa olla kohdillaan kun annetaan auto lainaan viikonlopuksi. Aamulla perus suljureeniä hallilla, siitä yllättäen yliopistolle syömään. Sama firma pitää ruokaloita kuin meillä etelässä, mutta ateria maksaa 50c vähemmän ja on astetta parempaa, etenkin salaateista annan täydet pisteet. Kisastudiot taas Arilla, harmi että Koivurantaa vastaan on pistetty pystyyn moinen salaliitto. Tosin johan sen on Porttila tiennyt vuosia kertoa, ettei suomalaisille ole viimeiseen kymmeneen vuoteen annettu yhen yhtä kunnollista tuulirakoa, ja tyylipisteissäkin on syyttä rokotettu. Perkeleen norjalaiset.
Iltareeninä sitten spärdärivaaralle hiihtämään, kovia on kilpavitosen nousut. Onneksi ei KR:n kolmekymppiselle tarvitse osallistua. Kerätään sipanneet Simo ja Tuukka ladun varresta, ei ihminen ole kone. Iltaa istutaan Hannulla, hirvimureketta kasvispedillä, lohkoperunoita, punaviintä, jäätelöä. Olin kyllä salaa toivonut maakunnan parasta viininkukkoa, mutta meni se näinkin. Tuukalla tai Aarolla ei tänään ehditä käymäänkään, on niin pirun hektistä.
lauantai
Päivän ainokaisena on kiihtyvä 15km KR:n varsin mäkisellä testilenkillä. Nuori polvi alkaa vääjämättä ajamaan meidän koukkupolvien ohi, viimeisellä kilsalla ei vaan pysty vastaamaan. Kai se ikä painaa, ei ennen 4.05:n tonni noin hapottanut. Avannot jää väkisinkin väliin, kun heti ruuan päälle pitää ehtiä Arille kisoja katsomaan. Annu on leiponut laskiaispullia, syön kolme. Tekee yhteensä 930 kcal, jos ette tienneet. Samoilla silmillä kiirehditään sitten Tuukalle loimulohille, hyvää ja halpaa. Häthätää ehtii syömään ja naalit juomaan (2cl minttu, 2cl pastisse), kun pitääkin jo kiirehtiä keskustaan tsekkaamaan Gloria. Karhun korpisavu on varsin miellyttävän makuinen, ja sopivan petollinen. Samaa on toki kalamiehen kaverit. Siirrymme siis vielä naittiin, jossa paikalla on koko Jokikylä aina Harria myöten (joka muuten enteellisesti toteaa, että maisemat ne on pervokalliollakin). Kuivaharjoittelemme mm pilkkimistä ja ikkunanpesua, hyvin rupeaa sujumaan.
sunnuntai
Harmittavasti oppaani jalka on edellisiltana kipeytynyt, eikä kestä heti aamusta kovan proviilin hiihtoa. Joudumme siis jättämään Kolin maisemahiihdon väliin, onneksi Rauno käy hakemassa autostamme Hannun sukset pelipaikoille. Puolenpäivän maissa käymme kuitenkin hiihtelemässä Lykynlampi-Spärdärivaara akselilla, kova on keli sielläkin vaikka savumuikut puuttuukin. Antaa siinä määrin sippiä loppumatkasta, että takaisintullessa käymme vielä mäksterissä laittamassa palautumisen käyntiin. Big Mac on kutistunut sitten viime kerrasta.
Sellasta. Yhteenvetona voisi todeta, että mukavasti soljuu elämä tuolla Pohjois-Karjalassa etiäpäin. Vieraanvaraisuuskin on kohdillaan, eikä kovin kummoista vittuiluakaan tarvinnut kuunnella, vaikka KR:llä vähän sellainen maine onkin. Liekö sitten vähän konahtaneen kuningassuolaajan poissaolo vaikuttanut. Näkemättä jäi nyt jetsetti ja koli, sekä tietysti kokolailla paljon suunnistusmaastoja. Täytynee palata uudestaan.
maanantai 23. helmikuuta 2009
maanantai 16. helmikuuta 2009
Tilannekatsaus
Kuppi kuumaa kahvia ja interwebbi auki. Alotetaas nettibostailun grand old manista, Mäksästä. Ei mitn uutta, vanhuus ei edelleenkään tule yksin. Mitäköhän taanis, jaahas, samaa laulua lokakuusta asti, globaaliin lamaan ei auta edes Pepen sauna. Jomi Jouko taas puntaroi edelleen neliöllisiä rastiympyröitä, ja pipon blogi on taas teillä tuntemattomilla. Mehustelen muistin varassa kuitenkin sen parasta juttua, synkkää/synkähköä aamulenkkiä. "Heitän leijat Helsingin ylle".
Siirryn kohti pohjoista. Taivainen on ihan yhtä sekaisin kuin aina ennenkin, nyt menossa on kai parin viikon satsi, jolloin valvotaan ja reenataan yöllä, kaksi kertaa kovaa / päivä. Japaniin valmistavaa. Vavat taas luottaa edelleen savensyöntiin, merisuolaan ja kaatumisjuoksuun. Spekuloisin että totuus lienee kuitenkin jossain näiden kahden pohjoisen koulukunnan välissä.
Mutta eteenpäin. SP työstää nykyään juttua niin ettei uusimpia ehdi edes lukea. Kuvien mukaan aika lihavas kunnos, maha roikkuu. Heinonen taitaa olla telakalla, kun uutta yömehustelua ei kuulu. Pelätty juke taas on käynyt nelikyöstisen lenkin. Ihan tavallinen. Madiventuresiin antaa vitutusta, eikä Timben ajatusmyllyyn ole vielä tullut Tiomilaspekulaatiota. HPK:sta käyn tarkistamassa ettei mikään ole muuttunut. Nissi ja Jaani reenaavat kuin nuoruutensa päivinä (vähän ennen väritelevision keksimistä), Japella on letkee meininki eikä Vaunumake tee mitään. Ylläri. Ihan vaan kostoksi itselleni tsekkaan vielä suunnistusnetin superwatussit, jäätävää.
Siinähän tuo, pari tusinaa tusinablogia jää tsekkaamatta, alkaa näet olla kiire junaan. Eipä sillä, tiedän jo etukäteen sieltä löytyvän samaa paskaa samassa paketissa. Niinkuin tämäkin. Ulkona näyttäisi olevan hieno keli, katsoin ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Eli jos joku tilannekatsauksen eksyy lukemaan, iltapäiväsurffailut väliin ja lenkille. Et menetä mitään.
Siirryn kohti pohjoista. Taivainen on ihan yhtä sekaisin kuin aina ennenkin, nyt menossa on kai parin viikon satsi, jolloin valvotaan ja reenataan yöllä, kaksi kertaa kovaa / päivä. Japaniin valmistavaa. Vavat taas luottaa edelleen savensyöntiin, merisuolaan ja kaatumisjuoksuun. Spekuloisin että totuus lienee kuitenkin jossain näiden kahden pohjoisen koulukunnan välissä.
Mutta eteenpäin. SP työstää nykyään juttua niin ettei uusimpia ehdi edes lukea. Kuvien mukaan aika lihavas kunnos, maha roikkuu. Heinonen taitaa olla telakalla, kun uutta yömehustelua ei kuulu. Pelätty juke taas on käynyt nelikyöstisen lenkin. Ihan tavallinen. Madiventuresiin antaa vitutusta, eikä Timben ajatusmyllyyn ole vielä tullut Tiomilaspekulaatiota. HPK:sta käyn tarkistamassa ettei mikään ole muuttunut. Nissi ja Jaani reenaavat kuin nuoruutensa päivinä (vähän ennen väritelevision keksimistä), Japella on letkee meininki eikä Vaunumake tee mitään. Ylläri. Ihan vaan kostoksi itselleni tsekkaan vielä suunnistusnetin superwatussit, jäätävää.
Siinähän tuo, pari tusinaa tusinablogia jää tsekkaamatta, alkaa näet olla kiire junaan. Eipä sillä, tiedän jo etukäteen sieltä löytyvän samaa paskaa samassa paketissa. Niinkuin tämäkin. Ulkona näyttäisi olevan hieno keli, katsoin ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Eli jos joku tilannekatsauksen eksyy lukemaan, iltapäiväsurffailut väliin ja lenkille. Et menetä mitään.
torstai 12. helmikuuta 2009
Muokkaa HTML- koodia
On muuten Summasen Raimokin hieman vähentänyt suun pieksäntätiheyttä, on siis siihen ollut oikeus meilläkin. Summasen vaitonaisuudelle saattaa löytyä selitys siitä, että Rapperswill on ottanut suht rumasti käkeen viime aikoina. Meillä selityksenä lienee puhtaasti laiskuus. Onneksi sentään yksi asia jaksaa aina sylettää sen verran, että pystyy jotain vaahtoamaan. Nimittäin ralli...siis ttu ralli, mikä vtun RALLI! Maikkarilla lasketaan päiviä seuraavan kauden alkuun, kun vormuloissa, teksti TV:llä on pari sivua siitä minkä värisillä laseilla Jari-Matti Latvala tulee ajamaan Norjassa, ei jumalauta. Kyseessähän on nykyään siis laji, jossa ajaa huipputasolla ja -kalustolla 4(neljä) ukkoa. Pisteille pääsis Mertasen Simokin vanhankopan Escortilla, jos vaan kalusto kestäis ja pysyis tiellä. Vois sanoa, että jos Piirosen Eero saa tasarahasta näppylöitä ni kyllä mulle rallista vähintään jotain vesikelloja pulpahtelee ku plussapisteitä...
Onneksi sentään löytyy myös päivää piristäviä, koomisiakin asioita ja uutisia nimittäin Ms Parman suunnistus.netin sivuilla tarjoamat laatutreenit Mynämäellä. Kauhean montaa kertaa en ole parman treeneissä Mynämäellä käynyt, mutta kuitenkin tarpeeksi. Kartta, maastot ja radat ovat olleet aivan penaalista. Tietty jos treenien tarkoitus on valmistaa 10- milaan, niin sinällään kaikki täsmää. Sanan laatu voinee kuitenkin korvata jollain toisella etuliitteellä. Nooh, pari vuotta niin pääsee itse markkinoimaan Jukolan treenipaketteja Pirtnuoraan, siinä tulee nimittäin olemaan bysanttilaista dädää.
Ens viikolla alkaakin jo hiihdon MM Liberec.Toivottavasti kaikki venäläiset,saksalaiset ja norjalaiset kärähtää...miksei suomalaisetkin.
Onneksi sentään löytyy myös päivää piristäviä, koomisiakin asioita ja uutisia nimittäin Ms Parman suunnistus.netin sivuilla tarjoamat laatutreenit Mynämäellä. Kauhean montaa kertaa en ole parman treeneissä Mynämäellä käynyt, mutta kuitenkin tarpeeksi. Kartta, maastot ja radat ovat olleet aivan penaalista. Tietty jos treenien tarkoitus on valmistaa 10- milaan, niin sinällään kaikki täsmää. Sanan laatu voinee kuitenkin korvata jollain toisella etuliitteellä. Nooh, pari vuotta niin pääsee itse markkinoimaan Jukolan treenipaketteja Pirtnuoraan, siinä tulee nimittäin olemaan bysanttilaista dädää.
Ens viikolla alkaakin jo hiihdon MM Liberec.Toivottavasti kaikki venäläiset,saksalaiset ja norjalaiset kärähtää...miksei suomalaisetkin.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Aikana ennen yön pimeyttä...
...Kuosteest kyöstii sotoomi ilmottaa sepe vittumaisen hymyn kera ja käärii satasen pausteet omaan syliinsä. Sepe on juuri kräkännyt semopihtaamani valmiit puhtaat seustekousteet...viimeisestä tasakattosesta olis pitäny pumpata nepit, mutta feusteeksi osottautui. Melkein itkettää, koska matkakassastani puolet on nyt siirtynyt tuon räksyttävän hulttion taskuun. "Hahaa, hyvä", tulee vielä vettä kiukaalle niinkuin asiaan kuuluu. "Halden kumoon", suoltaa vielä aake mikkiin...meinaan antaa ylen
Laivalla peruskaava toistuu ja loputkin rahat on pitkälti pelattu ennen kuin kukaan porukasta on edes käynyt hytissä...Juke elättelee vielä toiveita noususta: "Jos huomen ei söis ni...". Yön tunteina riiuukuntoon laittautunutta feodaali- Saiboa lykästää niinkuin aina, muita ruseja ei...joku newtonin laki vai mikä lie. Ennen yöpuuta Dandilaion tekee vielä inventaariot ja soittelee norjaan...
...Perille päästyä suurin osa kilpailua edeltävästä ajasta kuluu azzipilla ja Vegasin jaakon edessä jakkaralla...jos antaa nousut niin poistetaan icasta vetekaakkoja ja vikkyä ja lopuilla arpoja joita siklaillaan koulun lattialla...
Laivalla peruskaava toistuu ja loputkin rahat on pitkälti pelattu ennen kuin kukaan porukasta on edes käynyt hytissä...Juke elättelee vielä toiveita noususta: "Jos huomen ei söis ni...". Yön tunteina riiuukuntoon laittautunutta feodaali- Saiboa lykästää niinkuin aina, muita ruseja ei...joku newtonin laki vai mikä lie. Ennen yöpuuta Dandilaion tekee vielä inventaariot ja soittelee norjaan...
...Perille päästyä suurin osa kilpailua edeltävästä ajasta kuluu azzipilla ja Vegasin jaakon edessä jakkaralla...jos antaa nousut niin poistetaan icasta vetekaakkoja ja vikkyä ja lopuilla arpoja joita siklaillaan koulun lattialla...
Kevätyön ennakkospekulaatio II
Viikonloppuna kävi lentävällä reportterillamme hirvittävä joulu, nimittäin eikö sattunut Vierumäellä olemaan Vehkalahden Veikkojen leiri, samaan aikaan oman visiitin kanssa.
Viimevuotinen voittajajoukkue näytti olevan kokonaisuudessaan paikalla ja lisäksi jokunen muukin. Myös Anttolan ammattikoulun väki sattui vierailulle Vierumäelle samana viikonloppuna.
Lauantai tarjosi oivan tilaisuuden tarkkailla molempien joukkueiden kuntoa. Ensin ratavedoissa silmäniloa tarjosi Anttolan poppoo. Niistä oli tosin aika vaikea ottaa tolkkua, että kuka veti ja mitäkin, mutta ainakin jotkuu vetskut laapotti tonneja kolmen pintaan.
Seuraavana radalle astui VeVen tähtisikermä. Miestä oli kun merenmutaa ja kaikki tikkasivat ihan pirun kovaa ja vieläpä rennosti. Kaikkiko? Kaikki. Paitti S-P.
Kaikesta näki, että kyseessä oli ammattimiehistö. Oli valojänikset, valmentajat ja trikoosortimentit. Vaikka oli toki Anttolan pojat pelottavan laihassa kunnossa, jopa Junttila, niin silti sanoisin VeVen olevan niukasti suurempi ennakkosuosikki Kevätyössä. Eipä silti, jos Rippentroppi pääsee mukaan loppukiriin, niin kiire tulee. Tuskin Anttola kuitenkaan samaa virhettä toistaa, että laittaisi Väisenstainin Maisteria vastaan. Sehän on jo nähty.
Viimevuotinen voittajajoukkue näytti olevan kokonaisuudessaan paikalla ja lisäksi jokunen muukin. Myös Anttolan ammattikoulun väki sattui vierailulle Vierumäelle samana viikonloppuna.
Lauantai tarjosi oivan tilaisuuden tarkkailla molempien joukkueiden kuntoa. Ensin ratavedoissa silmäniloa tarjosi Anttolan poppoo. Niistä oli tosin aika vaikea ottaa tolkkua, että kuka veti ja mitäkin, mutta ainakin jotkuu vetskut laapotti tonneja kolmen pintaan.
Seuraavana radalle astui VeVen tähtisikermä. Miestä oli kun merenmutaa ja kaikki tikkasivat ihan pirun kovaa ja vieläpä rennosti. Kaikkiko? Kaikki. Paitti S-P.
Kaikesta näki, että kyseessä oli ammattimiehistö. Oli valojänikset, valmentajat ja trikoosortimentit. Vaikka oli toki Anttolan pojat pelottavan laihassa kunnossa, jopa Junttila, niin silti sanoisin VeVen olevan niukasti suurempi ennakkosuosikki Kevätyössä. Eipä silti, jos Rippentroppi pääsee mukaan loppukiriin, niin kiire tulee. Tuskin Anttola kuitenkaan samaa virhettä toistaa, että laittaisi Väisenstainin Maisteria vastaan. Sehän on jo nähty.
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
Yön pimeydestä
Katuvalot valaisevat himmeällä hohteellaan kosteaa asfalttia, lähiö uinuu. Muuten on säkkipimeä kevätyö, sade ropsii kevyesti kaduille. Läheiseltä E4:ltä kuuluu toisinaan ohutta kumua autojen jylistessä kohti Tukholmaa, mutta enimmäkseen on hiljaista. Tummanpuhuva hahmo laahustaa hiljalleen kadulla, nastarit jalassa ja lamppu päässä. Hengitys höyryää, on kylmä, kädet ovat kohmeessa. Toisessa kädessä roikkuu velttona kompassi, toisessa kädessä on Coopin valkoinen muovikassi sisältäen mutaisen paidan ja juomapullon. Kasvoissa on parin päivän sänki, naama on kurainen ja ilme apea, vaikkei sitä kukaan yössä näekään.
Sisällä on uneliaan odottava tunnelma. Käytävän reunustat ovat täynnä kolean märkiä varusteita kuivumassa. Ilmassa leijuu kostean tunkkainen metsän tuoksu. Yksi luokanovi on raollaan, siellä täällä lojuu yölamppuja, ruokakasseja, olutlaatikoita ja täyteen ahdettuja rinkkoja. Kahden käytävän risteyksessä on aula, jossa on oleskelutila metrin korkuisella puisella seinänpuolikkaalla rajattuna. Pöydät ja tuolit on pinottu yhteen nurkkaan, peittäen osittain seinillä olevia oppilaiden piirustuksia ja esitelmiä. "Vad gjorde jag i sommar". Aulassa makaa kymmenkunta miestä makuupusseissaan. Useimmat pyörivät kovalla makuualustallaan rauhattomasti hakien hyvää asentoa, joku on tuonut mukanaan ilmapatjan mutta valvoo silti miettien tulevaa osuuttaan. Siloposkinen nuorukainen syö sivummalla mysliä ja mustikkakeittoa unisena. On hämärää, vain nurkassa loistaa kelmeä valo kahden alkupään miehen katsellessa vaitonaisena tietokoneen ruutua. Toinen syö banaania valittaen välillä mahaansa. Toinen hörppii hiljakseen Norlands Guldia. Aika ajoin tekstit muuttuvat ruudulla ja olut vaihtuu toiseen, mutta näennäisesti ei tapahdu mitään. On yön hiljaisin tunti.
Krunts, krunts, krunts.
Nastarien rapina täyttää käytävän, kun hahmo lampsii viininpunaisessa verryttelytakissaan sisään. Muovikassi jää eteiseen, kompassi roikkuu kuitenkin yhä kädessä. Koneen ääressä istuvien seurakaverien kanssa hahmo vaihtaa muutaman hiljaisen sanan. Edelleen nastat rapisten hahmo tallustaa kohti yhtä nukkuvaa makuupussia. Hahmo tönäisee kevyesti makuupussia, ankkuri havahtuu valveunestaan ja kääntää väsyneesti päätään kohti hahmoa.
Seuraa hetken hiljaisuus, kunnes hahmo kuiskaa vaimeasti:
-"Nuku vaan, pummasin pogeston."
Sisällä on uneliaan odottava tunnelma. Käytävän reunustat ovat täynnä kolean märkiä varusteita kuivumassa. Ilmassa leijuu kostean tunkkainen metsän tuoksu. Yksi luokanovi on raollaan, siellä täällä lojuu yölamppuja, ruokakasseja, olutlaatikoita ja täyteen ahdettuja rinkkoja. Kahden käytävän risteyksessä on aula, jossa on oleskelutila metrin korkuisella puisella seinänpuolikkaalla rajattuna. Pöydät ja tuolit on pinottu yhteen nurkkaan, peittäen osittain seinillä olevia oppilaiden piirustuksia ja esitelmiä. "Vad gjorde jag i sommar". Aulassa makaa kymmenkunta miestä makuupusseissaan. Useimmat pyörivät kovalla makuualustallaan rauhattomasti hakien hyvää asentoa, joku on tuonut mukanaan ilmapatjan mutta valvoo silti miettien tulevaa osuuttaan. Siloposkinen nuorukainen syö sivummalla mysliä ja mustikkakeittoa unisena. On hämärää, vain nurkassa loistaa kelmeä valo kahden alkupään miehen katsellessa vaitonaisena tietokoneen ruutua. Toinen syö banaania valittaen välillä mahaansa. Toinen hörppii hiljakseen Norlands Guldia. Aika ajoin tekstit muuttuvat ruudulla ja olut vaihtuu toiseen, mutta näennäisesti ei tapahdu mitään. On yön hiljaisin tunti.
Krunts, krunts, krunts.
Nastarien rapina täyttää käytävän, kun hahmo lampsii viininpunaisessa verryttelytakissaan sisään. Muovikassi jää eteiseen, kompassi roikkuu kuitenkin yhä kädessä. Koneen ääressä istuvien seurakaverien kanssa hahmo vaihtaa muutaman hiljaisen sanan. Edelleen nastat rapisten hahmo tallustaa kohti yhtä nukkuvaa makuupussia. Hahmo tönäisee kevyesti makuupussia, ankkuri havahtuu valveunestaan ja kääntää väsyneesti päätään kohti hahmoa.
Seuraa hetken hiljaisuus, kunnes hahmo kuiskaa vaimeasti:
-"Nuku vaan, pummasin pogeston."
maanantai 26. tammikuuta 2009
Kevätyön ennakkospekulaatio I
Kevätyönviesti lähestyy ja niinpä lentävä reportterimme päätti lähteä viikonlopuksi katsastamaan natiivien nykykuntoa pääkallopaikalle Turkuun. Kalenterissa näytti olevan tarjolla Talvirastit Ruissalossa, ja arvelin sen keräävän lähipiirin kirkkaimmat tähdet lähtöviivalle. Itsekin vedin verkkarit niskaan ja teippasin nastarin nauhat aikeissa kiertää jokin lyhyt rata metsän puolella. Karttaa ostaessani en voinut olla huomaamatta kahta nähinnä anorektikon näköistä hahmoa lähdössä pitkälle radalle. Nämä herrat näyttivät selkeästi olevan ammattimiehiä ja he esittäytyivätkin Janne Lehdoksi ja Miikka Hernelahdeksi (nimet muutettu). Nimet kalskahtivat etäisesti tutuilta ja muistelin Lehdon juosseen kelpo ajan amariviestissä. Hernelahden arvelin olevan myöskin kansallisen keskitason menijä, vaikka nimi ei ollutkaan aivan yhtä tuttu. Tässä avautui siis oiva tilaisuus seurata kilpasuunnistajien menoa itse teossa, ja näin ollen päätin itsekin suunnata pitkälle radalle.
Karu totuus kilpasuunnistuksesta aukeni Kun irrotin emit-kapulani nollaleimasimesta. Lehto-Hernelahti kaksikko kirmasi ykköselle vievää tietä kuin tuli perseen alla ja itselläni oli täysi työ päästä edes tuntumaan. Muistot armeija-ajan retkeilyä muistuttavasta suunnistelusta voitiin unohtaa, nyt oli tosi kyseessä. Ykkösen jälkeen Lehto alkoi heiluttaa tahtipuikkoa ja aloin jo tuntea kuinka maitohapot väistämättä kerääntyivät reisiini. Pahimpia olivat lumiset ylämäet. Hernelahti alkoi odotetusti olemaan vaikeuksissa ja hänen huohotuksensa kuului yhä kauempaa takaa. Ainakin kuntoilijan näkökulmasta voidaan sanoa, että Lehdon meno oli ihan vakuuttavaa aina siihen saakka kun sitä olin seuraamassa. Luultavimmin suuresta happomäärästä johtuen erehtyin puolivälin perhosilla lukemaan väärää rastiväliä ja jäin minuutin verran. Luulin, että peli oli menetetty, mutta päätin kuitenkin varmuuden vuoksi kiristää vauhtia, ja katsoa josko kilpasuunnistajammekin erehtyisivät virheisiin. Sitä he eivät toki tehneet, mutta Hernelahden väsähtänyt hahmo tuli silti näkyviin reilu kilsa ennen maalia. Maaliin Lehto saapui pulska 30s ennen Hernelahtea ja minua.
Tämä oli hyvä muistutus siitä, että suunnistus kuitenkin on vielä kilpaurheilua ja vaikutti siltä että nämäkin miehet ovat joskus lenkillä käyneet. Kevätyön ennakkospekulaatioissa siis Angelniemen Ankkuri vaikuttaa olevan paperilla vahva. Hernelahden seurakin saattaa olla ihan hyvä.
Tulokset
Karu totuus kilpasuunnistuksesta aukeni Kun irrotin emit-kapulani nollaleimasimesta. Lehto-Hernelahti kaksikko kirmasi ykköselle vievää tietä kuin tuli perseen alla ja itselläni oli täysi työ päästä edes tuntumaan. Muistot armeija-ajan retkeilyä muistuttavasta suunnistelusta voitiin unohtaa, nyt oli tosi kyseessä. Ykkösen jälkeen Lehto alkoi heiluttaa tahtipuikkoa ja aloin jo tuntea kuinka maitohapot väistämättä kerääntyivät reisiini. Pahimpia olivat lumiset ylämäet. Hernelahti alkoi odotetusti olemaan vaikeuksissa ja hänen huohotuksensa kuului yhä kauempaa takaa. Ainakin kuntoilijan näkökulmasta voidaan sanoa, että Lehdon meno oli ihan vakuuttavaa aina siihen saakka kun sitä olin seuraamassa. Luultavimmin suuresta happomäärästä johtuen erehtyin puolivälin perhosilla lukemaan väärää rastiväliä ja jäin minuutin verran. Luulin, että peli oli menetetty, mutta päätin kuitenkin varmuuden vuoksi kiristää vauhtia, ja katsoa josko kilpasuunnistajammekin erehtyisivät virheisiin. Sitä he eivät toki tehneet, mutta Hernelahden väsähtänyt hahmo tuli silti näkyviin reilu kilsa ennen maalia. Maaliin Lehto saapui pulska 30s ennen Hernelahtea ja minua.
Tämä oli hyvä muistutus siitä, että suunnistus kuitenkin on vielä kilpaurheilua ja vaikutti siltä että nämäkin miehet ovat joskus lenkillä käyneet. Kevätyön ennakkospekulaatioissa siis Angelniemen Ankkuri vaikuttaa olevan paperilla vahva. Hernelahden seurakin saattaa olla ihan hyvä.
Tulokset
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)