On - ollut - yö ?

Näin totesi jo kok Fröjdö aikoinaan, eikä ihan väärään osunut. Kliseisesti yö ei armoa antanut, jos sitä ei pyydettykään. Lyhyt selostus reissusta, sellaisia tänne blogseetteriin kai normaalisti kirjoitellaan.

Karsintajännitystä söi se, että finaaliin pääsikin taas 60 ukkoo viidenkymmenen sijasta. Kun lisäksi maastotyypin osaa Suomessa neljä suunnistajaa kolmesta, ja täysikuu antoi kaltaiselleni kyltymättömälle romantikolle vielä ekstralatauksen, oli finaalipaikka kylmä fakta. Kylmä nimenomaan siinä mielessä, että kisakeskuspellolla auton lämpömittari näytti -3C, joku raja pitäisi saada näihin suunnistuskekkereihinkin.

Lauantaipäivä sujui leppoisasti Metlan tutkimusasemalla, elikkäs herrojen metsästysmajalla. Voisin kuvitella siellä jokuset peijaisetkin järjestetyn. Ihmeen positiivisia ihmisiä muuten asustelee ruotsinkielisellä rannikolla. Ekenäsissä kun käytiin syömässä poikain kanssa kynttilälounas, niin viereisestä pöydästä ihmeteltiin mikä miesten ilmeet vetää apeiksi. Jos se nyt on kumma, jos jossain niin Suomessa sitä luulisi ihmisen saavan rauhassa masennella. Kommentoinnista kimpaantuneina päätettiin kehitellä vehkalaista linjaa kohti defensiv orienteringia. Depressiv orientering onkin jo käytössä.

Kun sitten lähdettiin ajelemaan kohti kisapaikkaa, olikin melkoinen syysmyräkkä käynnissä. Vettä pieksi vaakasuoraan, ei tuuli tuntenut sääliä. Tunnelman täydensi radiossa soinut Kuusamo:

Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki
ihmiset ei tunne edes naapuriaan
kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee
näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja
jotka poukkoilevat kuin saalis kalat sumpussa
kaikilla on kiire ei minnekkään

Kisa sujui samoissa merkeissä. Normaalin alun (minitsi heti ykköselle) jonkin aikaa jaksoi, mutta seiskavälin parit tiheikkösuokahlaukset rupesivat hiljalleen hiivuttamaan reisiä, ja paketti muutenkin hajoilemaan. Tehokkaasti latisti kisatunnelmaa muutamat kerrat, kun kävellen ja eteensä näkemättä yritti kammeta tiheikön läpi, mutta jalka putosikin johonkin ojaan ja mies kyljelleen perään. Viimeinen puolituntinen olikin haahuilua kelloa vastaan, pois kuitenkin selvittiin. Se oli tämä kausi tässä, ensi kaudella taas kohti uusia pettymyksiä.

Ai niin, meinasi ihan unohtua, spekuloitiin myäkii miilajoukkue. Jotenkin näin se meni:

1. 9km...............................Juusto
2. 12km.............................Rontsa
3. 17km (putki)................Pygmi
4. 9km................................Junni
5. 12km..............................SP
6. 6km (putki)...................(feodaali)Saibo
7. 6km.................................Testo
8. 11km...............................Pjotori
9. 11km................................Jole
10. 17km..............................T

varalla Jeippi. No en tiiä menikö näin, mutta sen muistan että aihetta tuuletuksiin on. Ei tarvi keväisessä metsässä rämpiä, voinkin talven keskittyä pitkäaikaiseen unelmaani, ruskean rasvan keräämiseen. Ruskea rasvahan lämmittää paremmin, ja esim. eskimoilla on sitä. Kuulemma raikas ulkoilu auttaa sen hankkimisessa, itse ajattelin käyttää metodia fish & chips. Siitä ehkä joskus toiste.