Halikkopettyneisyys

Ei näin pojat, ei näin. "Nautiskelua Halikossa". "Halikkoa nautiskellen". Ootte niin väärässä. Aina pystyy ryssimään. Aina. Siihen DO:kin perustuu. Parit kisataktilliset vinkit:

-maaston suunnistuksellisen vaativuuden aliarviointi, näin pettyy enemmän pummatessa
-ylivauhtia heti k-lta jotta saadaan hapot suunnistusta sumentamaan ja vauhtia jarruttamaan, positiivinen vaikutus myös kulkupettyneisyyteen
-ykköselle heti suuri virhe, jotta pettyneisyys saadaan maksimoitua koko kisasuorituksen ajaksi

Liitteeksi laitettakoon toimitukseen nimettömänä tullut kisa-analyysi, jossa edellä mainittuja kisataktillisia vinkkejä on oikeaoppisesti käytetty hyväksi:

Ennen kisaa

Jole sanoo ettei Varsinais-Suomessa voi pummata lainkaan, olen samaa mieltä. Täällä kaikki on helppoa, lehtiäkään ei enää ole puissa joten virhe on sula mahdottomuus. Föörin kanssa pekuleeraan hetkeä ennen starttia, että taidan lähteä rauhassa liikkeelle, jotta mannan ykköspummi ja sitä seurannut hätäily ei toistu.

k-1

Lindeqveisti ampuu kohti koota kuin Haaska kohti maalisuoraa, ei auta kuin startata sittenkin täysiä. Viimeisetkin kulunrippeet kuluvat heti ensimmäiseen mäkeen, periksi ei anneta. Puolivälissä väliä kaarran kohti omaa hajontaa, tiheikön läpi ja mäkeen. Ei oikein täsmää, mutta tuossa se varmaan on. Mit vit, ei rastia. Seuraa aikamoista haahuilua, mutta lopulta kaarran rastin takaa lipulle. Korpeaa aika tavalla.

1-maali

Koko loppumatkan tuntuu aika pahalta, virhettä ei tule mutta se ei paljon mieltä ylennä. Ykköselle hukattu kakkonen painaa mieltä kuin palokunnan hevonen. Mielessä käy, että kun muutama kuukausi takaperin tuli kirmailtua pm-yleisökisoissa, saattoi jalka olla kevyempi. Samanlaista tunnetta tuskin on ihan heti tiedossa, jos koskaan. Nöyryytys loppuu aikanaan, ja leuka rinnassa kuin nissi konsanaan koitan kirrata sekunteja vielä loppusuorallakin, ei vaan lähde.

kisan jälkeen

Kausi on hyvä lopettaa sopivaan pettymykseen, eipähän tartte turhia kuvitella pitkän talven aikana.

Erittäin hyvin oli kirjoittaja sisäistänyt DO:n perusperiaatteet, toki luontaista lahjakkuuttakin lienee takana. Mitenkään huippusuoritus ei kuitenkaan ollut Jukolan tapaan kyseessä, perusvarmaa pettymystä kuitenkin.