Nuivuuden kuvalehdessä harvoin julkaistaan artikkeleita urheiluun liittyen. Tämä johtuu lähinnä syystä, että tälle tieteellisen toimittamisen alalle valikoituneet kynäniskat olivat lapsuudessaan niitä rillipäisiä nörttejä jotka vieroitettiin kaikesta urheilusta jo koululiikunnan toimesta. Huolimatta edellä mainitusta tartuin rohkeasti härkää sarvista kun Vehkalahden Veikkojen uusi toiminnanjohtaja Arto Tilli (nimi muutettu) soitti, ja ehdotti matkaa VeVe:n mukana 25mannaan Ruotsiin.
Artolla oli ideana, että tutkisimme urheilijan kokonaisrasitusta koko matkan aikana, eikä ainoastaan suorituksessa. VeVe:n iloisesta, mutta urheilullisesti vakavasta, joukkueesta koekaniiniksi valikoitui Janne Weckman (nimi muutettu). Valinta osui kyseiseen urheilijaan lähes pelkästään urheilullisten saavutusten vuoksi. Oletuksena myös oli, että kyseinen urheilija hallitsee jo ikänsäkin puolesta hyvin suorituksen jälkeiset palautustoimenpiteet.
Itse tutkimukseen valittiin muuttujiksi syke, maitohappo ja promillet. Tutkimusaika oli lauantaiaamu kello 9:00 – sunnuntai 6:00, eli reilu vajaa vuorokausi. Koehenkilöön kiinnitettiin sykevyö, joka tallensi sykkeen 15 sekunnin välein. Maitohappoa mitattiin tunnin välein, paitsi suorituksen aikana omatoimisesti otetun verikokeen avulla, yleisörastilla otetun näytteen avulla ja heti maaliintulon jälkeen saadusta näytteestä. Promillet mitattiin alkometrin avulla tunnin välein.
Kuvaaja
Kuvaajasta käy ilmi suorituksen olleen fyysisesti erittäin rasittava. Urheilija itse kommentoi suoritustaan seuraavasti: ”Ekat kaks kilsaa oli helppoo. Liput löyty hyvin, olimme Erkkilän Jukan (nimi muutettu) kanssa hyvässä letkassa. Hyvä olo hiipi puseroon. Olin ihan varma, että Matsu (nimi muutettu) ei todellakaan saa kiinni. Siinä vaiheessa kun se Hutikan karvanapa kuitenkin hönkäs ohi, niin hapot nous varmaa 2 mmol/l. Vaihdettiin koodit, eri oli, joten pystyin ottamaan napsun pois vauhtia. Oli tyytyminen Janne Heikan (nimi muutettu) selkään. Kilometrit 3-5 olin fyysisesti erittäin tiukilla. Onneksi pojat suunnisti sentään kohtuullisesti. Sit tuli pitkä väli ja päätin ottaa muuta letkaa suoremman reitin, osin ehkä syystä että muiden seuraaminen osoittautui juuri sillä hetkellä fyysisesti mahdottomaksi. Rastivälin keskivaiheilla osuuspohjat rykäissyt Mattias Millinger (nimi saattaa olla oikein) juoksi ohi. Perässä rypistely osoittautui viimeiseksi virheeksi, joka nosti hapot tappiinsa ja laski aivotoiminnan minimiin. Kaksi 15s. virhettä seuraaville rasteille oli tosiasia. Kun Jarkko vielä sai kiinni viimeiselle rastille ja litisti loppusuoralla rumasti karkuun, olin saavuttanut niin useasti kilpaurheilussa toistuvan tilan, eli maksimaaliset hapot ja samanaikaisen syvän pettymyksen tunteen. Tätä se on amatööriharrastus parhaimmillaan.”
Kuvaajasta näkyy syke ainoastaan tunnin välein, mutta mainittakoon, että suorituksen aikana tapahtuneen käännekohdat yleensä ovat olleet sykettä nostattavia. Nuivuuden Kuvalehti ei ota kantaa mikä olisi optimaalinen maitohapon ja aivotoiminnan välinen tila, vaan siirtyy nyt analysoimaan suorituksen jälkeistä toimintaa.
Urheilija nautti suorituksen jälkeen urheilujuomien lisäksi myös muutaman alkoholiannoksen ja meni varsin myöhään nukkumaan. Kokeneen urheilijan ollessa kyseessä uskomme näiden olevan harkittuja valintoja. Toimittajan korviin kantautui myös aamupalabuffetin pikkunakki ja munakokkeli pöydän ääressä huhuja, että koehenkilö olisi nähty tanssilavalla, mutta samaa harjoittelu ja palautustoimenpidettä harrasti jo Paavo Nurmi (nimi muutettu) aikoinaan, joten senkin uskotaan tietenkin olevan tarpeen.
Nyt kun kaikki kokeesta saatu informaatio on huolellisesti analysoitu, on selkeästi nähtävissä, että suunnistus on urheiluna paljon muutakin kuin pelkkää metsässä juoksemista. Koehenkilömme oli viikonlopusta niin väsynyt, että sunnuntaina pelkkä urheilusuorituksen ajatteleminen sai hänet voimaan pahoin. Ruumiin saattaminen suuren väsymyksen tilaan heikensi myös immuunijärjestelmää, jonka seurauksena maanantai ja tiistai meni kuumeen kourissa.
Asian tutkimista on tulevaisuudessa jatkettava ja saatava selville mm. onko eri kulttuurien välillä eroja? Toimittajamme on kuullut huhuja, että esimerkiksi Espanjassa kilpailuviikonloput voivat olla vieläkin rankempia. Entä onko eri ikäluokkien välillä eroja? Ottiko VeVe:n vanhalla kaartilla kenties yhtä koville? Miten on harjoiteltava, että myös kilpailumatkasta voi joskus palautua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti