Missä me oltiin eilen ja olinko mäkin siellä?

Tein ehkä uran parhaan salaatin ittelle. Löysin leivän päällekin alekorista Milanon paistia ja jotain taivaallista juustoa, jonka nimeä en osaa lausua saati kirjoittaa!? Kaapista kylmää olutta kyytipojaksi ja ei muuta ku heittäytyy Bridget Jonesin juonikuvioihin...hetkinen- SEIS!- RAUHA! Noh, tähän se kuitenkin ajatti homoa tahi ei. Vierumäellä meni pari päivää. Muucgkenstein näyttäs melko ylivoimaselta. On mullakin moni tuiki tärkeä ominaisuus tässä kehittynyt. Jos ei ihan johtavalle tasolle, niin vähintään piirikunnallista. Rinnalleveto, joka ennen ollut ihan lapsen kengissä, alkaa osoittaa kausaalista kehitystä, mutta suorastaan räjähdysmäinen kehityspiikki tapahtui kuitenkin viime viikolla Jiven ja tsa tsa tsaan askelten saralla. Hiihtotikin tilasta ei ole mustaa valkoisella, mutta eiköhän tuo selvinne ensi lauantaina Savonia- hiihdossa. 40km pardaalia viime kesän juko- maastoissa luulisi olevan näille siimoille puhdasta nautintoa, NOT! Ei ihan meisterchaftin laturetkelle tule rohviililtaan vastaamaan.

Kaveri alko tossa mun henkilökohtaseksi lemmentohtoriksi. Yritän parhaani mukaan imeä oppia vähän samaan tapaan ko Jeesukselta noissa suunnistukseen liittyvissä asioissa. Vielä ei ole mitään merkittävää muutosta statuksessa, mutta ehkä jo 10 päivän päästä Jyväskylässä talvipäivillä murjasen ronssin kylkeen. Luultavasti pääsee ainakin Jiven ja rumban tahdissa lantijjoo vetkuttammaan. Viimeistään kesäksi pistän samanlaisen projektin päälle, mikä matsullekin oli niin kovin hedelmällinen.

Jotain tylsempää loppuun...Rustolääkityksestä saati kortisonista ei oo ollu mitään apua.Kävin tänään röntgenissäkin. Tiedä sit löytyykö sieltäkään mitään, tuskin. Pointti kuitenkin se, että melkoisesti alkoi siellä sairaalassa ahdistamaan. Tuli taas sellanen fiilis, että sinne sitä sitten kuitenkin jokainen joskus päätyy muiden hoivattavaksi. Hyvällä onnella ymmärtää jotain. Tai ehkä parempi olisi, ettei. Mä en haluu enää sairaaloihin. Hitto hävetti ihan- siellä oli oikeesti vanhoja ja sairaita ihmisiä ja mä jonkun haimasen polvivaivan kanssa, joka nyt sitten estää jonku juoksemisen. Noh, saipahan taas vähän aspektia omiin ongelmiin. Melko pieni se on se oma tontti. Onneks Bridget Jones meni tauolle, meinas pulkka karata tän jutun kans. Onneks sentään sataa lunta, eipähän käy juokseminen kykenevillekkään liika helpoksi- toivottavasti liukastutte kaikki ja reväytätte nivusenne!!