Alkuun on kuitenkin jatkettava vielä teemasta norjalaiset ulkoilmaihmisinä. Olen nimittäin hämmentynyt siitä, kuinka asiantuntevasti täällä puhutaan kestävyysurheilusta. Siis siviilitkin. Kaiken huippuna mainittakoon firman ruokalassa käyty sivistynyt keskustelu pyramiidi-vedoista. Ero Suomeen on jonkinmoinen, siellä näet siviilit osaa just kysyä että onko tullut käytyä Jukolassa, jos kuulevat että suunnistaa. "Ai on vai, voititko?" Mitä tollaseen sitten vastata. "Kerran satuin hirveellä munkilla voittamaan, muuten oon hävinnyt, viimeksi niin että vieläkin hirvittää." "Aijaa, mekin sillon vuonna -68 oltiin komppanian mestaruuskisoissa kolmansia sen ratsumies Omarin kanssa, kumisaappailla juostiin että marssikompassit vaan vikisi, joukkueenjohtaja oli että nyt te perkele tempun teitte, kuntsarit saatiin..." Että sillä tasolla suomalaissiviilien keskuudessa.
Viikon tapahtumista ainut maininnan arvoinen lienee jo aiemmin hehkutettu hiihtokisa Marka rundt. Tulokset on taululla. Jottei matkailumaanantai kuitenkaan lipsuisi perikaakkolaisen masentelun puolelle, taidan laittaa siitä oman jutun ilmoille kunhan moti syttyy. Koska MM tapaa lähestyä asioita ilon kautta, listattakoon tapahtuman huippuhetket:
1. Aurinko paistoi kymmenisen minuuttia.
2. Kävin Burger Kingissä aika mojovalla aterialla heti kisan jälkeen.
Eteenpäin. Pari paikallista kuppilaakin on taas tiedusteltu. Bar Blåbaer on yksi niistä Solsidenin trendikuppiloista, lieneekö jopa trendikkäin, tai ainakin se tuntuisi aina olevan likimain täynnä. Lehden lukuun oluen seurassa paikka ei sovellu, valaistus on turhan heikko. Sen sijaan nuorille pareille Nuivameininki suosittelee ravintolaa romanttisten iltojen viettoon, suuri puilla lämpiävä pitsauuni ja kynttilät luovat tunnelmaa. Miksei myös leppoisaan illanistuskeluun, ja voihan sitä mennä terassillekin vilttien alle maistelemaan vinettoa.
Aivan toinen maailma sen sijaan on Peppes Pizza joenrannassa. Sinne kannattaa mennä äijäköörillä pitkän reenipäivän jälkeen, täyttämään tirisevän pitsan ja virkistävän oluen (tai kahden) kokoista aukkoa mahalaukussa. Amerikkalaistyylisistä lätyistä voi suositella ainakin Deeper Lover:ia, tai tulisemman ruuan ystäville Rio Grandea. Aijai, hyvää oli. Natiiveille paikka lienee vielä kohtuuhintainen, ja köyhänhän ei tänne kannata matkustaa ollenkaan, menköön vaikka Portugaliin. Hah, sainpas suolattua puolta suunnistavasta Suomesta, jos se vaikka vähän sulattaisi jäätä kommenttiboxista . Toimiihan se maanteilläkin. Tajusitko?
Kaikkia muuten varmaan kuumottaa aikaste paljon missä nämä kaikki maanmainiot mestat sijaitsee. Tästä eteenpäin sen voikin käydä katsomassa seuraavasta linkistä:Linkki . On nimittäin nykyisellään täyden palvelun matkailublogi.
Kulttuurikorneri
Korneri käsittelee tällä kertaa Pyhää Olavia ja Nidarosdomenia. Pyhä Olavi eli Olav II Haaraldinpoika oli Tryggvasonin tavoin Harald Kaunotukan pojanpoikia. Jo 12-vuotiaana hän lähti viikinkilaivalle päällikön oppiin, ettei olisi syntynyt kultalusikka suussa. Nuoruudessaan olikin Olavi menestyvä viikinkipäällikkö herättäen kauhua Itämerellä, Tanskan rannikolla sekä ajan muodin mukaan Englannissa, missä ryöstettävää riitti. Ollessaan kahdenkympin vanha 1015 tuumasi hän olevansa valmis valtaan, matkasi Norjaan ja otti kuninkaan tittelin Eerik Jaarlilta.
Normandiassa oli Olavi aikanaan ryhtynyt kristityksi, ja ryhtyikin nyt levittämään uskoa miekan avulla. Paikalliset pakanat eivät tästä tykänneet, ja kun Olav vielä kiristi verotusta inhimillisyyden rajoille, kylpi hän melkoisessa epäsuosiossa. Niinpä oli Tanskan kuninkaan Knuut Suuren 1028 helppo homma valloittaa Norja, ja Haaraldinpoika joutui maanpakoon Novgorodiin. 1030 yritti hän vielä vallata maitaan takaisin, mutta Olavin maanmiehet kääntyivät entistä tyranniaan vastaan, ja hän kuoli Stiklestadin taistelussa 29.7.1030.
Mitäs tämä nyt sitten liittyy mihinkään? Noh, Olav haudattiin Trondheimiin, ja julistettiin pyhimykseksi vain vuoden kuolemansa jälkeen. Norjakin rupesi sitten hiljalleen kuitenkin kääntymään kristityksi, ja niin vaan kävi että entisestä epäsuositusta hallitsijasta tuli Norjan suojeluspyhimys. Hautapaikalle pystytettiin järkälemäinen tuomiokirkko Nidarosdomen, jota rakennettiinkin 1070-1300. Kaikkien kunnon kirkkojen tapaan on Nidarosdomen palanut useaan otteeseen, korjattu ja fiksailtu vähän sieltä täältä, mutta viimeisimmän restauroinnin jäljiltä nyt täydessä loistossaan.
Nidarosdomen ja Pyhän Olavin hauta olivat muuten pohjolan katolisina aikoina suosittuja pyhiinvaelluskohteita. Niihin aikoihinhan pyhiinvaellusten keskeisimmät kohteet olivat pohjoisessa Nidaros, etelässä Rooma, idässä Jerusalem ja lännessä Santiago de Compostela. Että jos yhtään on pyhiinvaeltajan verta, niin apostolin kyyti alle ja tänne.
Lisää hajanaisia tarinoita viikon päästä.
Täällä Tuomas Mattila, Trondheim
Ootko löytäny jo Hesen?
VastaaPoistaHeseä ei kyllä löydy, suosittelen menemään Turkuun. Hesessä kuuluu olevan hyvä paprikamajoneesi, että sikäli mikäli.
VastaaPoista