Vehkalahden Tuomiopäivä

Kansainvälinen WATA on julkaissut tuomionsa Vehkalahtelaisten harjoittelemattomuuteen. Päätös yllättää. Normaalisti näissä tapauksissa jaetaan 2-4 vuotta pakkoharjoittelua, mutta nyt on päädytty selvästi lievempiin rangaistuksiin.

WATA:n Pessi Orvo: "Tämä on poikkeuksellinen päätös poikkeuksellisesta tapauksesta. Selvää oli, että tuomio tulee, mutta että miehet päästettiin näin vähällä. Vehkalahtelainen harjoitusprofessori vältti tuomion kokonaan. Hän pystyi osoittamaan, että toisin kuin muut, oli tossu ollut oikeasti syönnillään. Seuranvaihto OK Trianiin oli tuomiottomuuden ehtona. Harjoitusprofessorin lähdön jälkeen katsoimme lopputuomioita kokonaisuutena. Jäljellehän jäi pelkkää paskaa, ja vanhaa sellaista. Siitä ei enää perustuksia tulevalle menestykselle muurata. Pitkä tuomio olisi ollut sama kuin antaisi tylsän veitsen jo kuolevalle."

No, mihin WATA sitten lopulta päätyi? "Kahteen kuukauteen". Mitä helvettiä, sehän on selvästi alle minimin? "Niin on, mutta lähtökohtana olikin Sundbyn tuomio kesällä. Sehän oli täysin naurettava. Miesten ei tarvitse edes palautella palkintorahoja tai sponsorirahoja, kun ei sellaisia ole. Helpolla päästettiin."

Kiitän Pessiä, kun samalla näppäilen luuriin Lehdon numeron. Puhelin ei ehdi edes hälyttää, kun jo kuuntelen minuutin verran parasta vittuilua heti kärkeen. Kun Lehto vetää henkeä kysyn, miten tuomio on Vehkalahdella otettu vastaan? Mies käy kuumana kuin Ruukin sulatto. "Millä v...lla luulet, että Jukolassa saadaan tulosta Joensuussa, kun tuomiot jäivät mihin jäivät." Olisiko pitänyt tulla kovempia rangaistuksia? "Kyllä, maksimia odoteltiin. Sillä olisi nostettu Vehkalahti aivan uudelle tasolle viimeistään Rovaniemellä. Nyt miehet hiipii ylipainolla pari kuukautta, jos polvet kestää. Sitten taas alkaa makaaminen ja Prisman pullonpalautusautomaatti on tukossa."

Lehto on vilpittömän tuohtunut ratkaisusta. Hän aikoo valittaa tuomiosta ja vaatii kovennusta miehille aina maksimiin asti. Miten aiot perustella valituksesi? "Näytöstä se ei jää kiinni, sitä on riittämiin vielä esitutkintamateriaalin lisäksikin."

Entäs, jos tuomio ei muutu? "Siihen on lääke." Mikä? "Linja." Mikä linja? "No v...tu Vehkalahtelainen Linja." Mikä se on? "Ei sitä kukaan tietä, mutta se muuttuu." Miten? "Nähtäväksi jää." -vastaa Lehto salaperäisesti, mutta paljastaa ennen loppuvittuilua että joulukuussa se julkaistaan. Niin mikä? "No, v...tu se linja."

Korvat kuumottaen lopetan puhelun. Kyllä, oli tosiaankin aistittavissa, että muutos on tulossa. Tuomiot astuu voimaan joulukuun alusta ja sitten alkaa Vehkalahden uusi tuleminen. Se kestää kaksi kuukautta, nopeimmilla minuutin pari. Sen jälkeen miehet onkin uuden linjan varassa...

Skandaali Vehkalahdella 2

WATA:n (World Anti-Training Angency) ja SUPO:n (Suunnistuspoliisi) tutkinta on ottanut mittavia askelia. Totuus on karmeampi kuin osasimme odottaa. WATA:n edustaja Pessi Orvo ja SUPO:n Pentti Hilkuri kuvailevat kiinniottoa:

"Tarkkailimme Posiolaisen mökin lähimaastossa toimintaa muutaman tunnin ennen iskua. Miehet seisoivat järvessä, kylmässä vedessä. Meneillään oli jonkinlainen joukkomasentelu tai synkistely. Toiminta näytti järjettömältä. Mökin stereoissa soi kaiken aikaa Deep Watersin tunnettu kappale Chin to the Chest. Pari tuntia sitä kuunneltuamme päätimme iskeä. Miehet eivät kyenneet vastarintaan."

WATA:n tutkija Ruivo Rankkari, joka toimii Pessi Orvon alaisuudessa avaa hiukan etsintöjä:

"Kotietsinnät eivät paljastaneet kaikkea. Laajensimme etsintöjä pihoihin, lähimetsiin ja puistoihin. Tekaistuja harjoituksia on löytynyt joka puolelta maahan haudattuna. Kotietsintöjen löydöt ovat pientä maastokätköihin. Samoin olemme löytäneet energiapatukka ja -juomakätköjä sekä maahan haudattuja urheiluvarusteita. Tekohiki kätköjä on ympäri Kymenlaaksoa. Siellä on käyty autolla ja ruiskutettu tekohikeä päälle. Pirkanmaalta löytyi kotilaboratorio autotallista, jossa oli tonnikaupalla tekaistuja paskanäytteitä ja -päiväkirjoja. GPS lähettimiä on löytynyt Kymenlaaksolaisilta hirviltä, peuroilta ja ketuilta. Reittitietoa on surutta väärennetty kartoille ja julkaistu päiväkirjoissa. Aika surulliseksi vetää, ihan leukaa rintaan. Niin kuin miehillä Posiolla"

Tutkintojen edetessä on joukosta paljastunut myös poikkeus. Pyhtääläinen nimeltä mainitsematon kartoitusprofessori on toiminut toisin. Mies on harjoitellut enemmän kuin harjoituspäiväkirjaan on merkitty. Siis salaa muilta. Merkittävät saavutukset viime vuosilta ovat aitoja, vaikka alkuun epäilimme myös niitä. Paskanäytteet todistaa puolesta. Vielä on epäselvää mistä häntä syytetään, mutta varmaa on että syytetään.

Pessi Orvo, mikä vei miehet näihin tekoihin?

"Virtsa!" Anteeksi mikä? "Virtsa!" Miten se tähän liittyy? "Virtsa - se oli se 10 vuoden keikkuminen Jukolan kärkisijoilla. Sitten päätettiin vielä iskeä kerran pään ollessa jo täynnä, mutta kun harjoitusohjelmat ja tavoitteet tarttuivat miehiin kuin vesi hanhen selkään niin lopputulos on tämä. Aluksi toisistaan riippumatta ja myöhemmin yhdessä miehet ajautuivat synkkiin tekoihin. Lopulta homma lähti lapasesta. Tämä mitataan rinnan Lahden MM-hiihtojen suomalaisen urheilun historiassa"

Tuomiot luetaan marraskuun puolivälissä, ellei uusia käänteitä tutkimuksissa ilmene.

Miten tästä eteenpäin? "Nähtäväksi jää", toteaa 20 kiloa huippuvuosista lihonnut ja muotonsa menettänyt Lehto jälleen.

Skandaali Vehkalahdella

Vehkalahtelaiset mies suunnistajat ovat jääneet kiinni WATA:n  (World Anti-Training Angency) ja SUPO:n (Suunnistuspoliisi) yhteisiskussa. Vehkalahtelaiset yllätettiin leiriltä Posiolta jo valmiiksi tummista ja syvistä vesistä. Miesten pidätysten jälkeen suoritetuissa kotietsinnöissä on takavarikoitu satoja käyttämättömiä lenkki- ja suunnistuskenkiä laatikoineen, väärennettyjä harjoituspäiväkirjoja, tuhansia tyhjiä tölkkejä ja viinapulloja, juomattomia urheilujuomia ja käpälöityjä iltarastituloksia sekä paljon muuta.

WATA:n edustaja kommentoi seuraavasti: "En ole koskaan nähnyt niin pölyisiä ja hämähäkin seitin peittämiä urheiluvarusteita ja satoja pareja täysin käyttämättömiä kenkiä. On itsestään selvää, että harjoittelemattomuus on jatkunut pitkään ja on ollut järjestelmällistä. Väärennettyjä tuntimääriä on aivan valtava määrä ja totuuden selvittäminen tulee viemään aikaan, eli milloin miehet ovat oikeasti olleet lenkillä ja milloin tunteja on tekaistu. Lisäksi Vehkalahtelaiset ovat käyttäneet Virolaisia juoksijoita parantaakseen kilpailu- ja rankisijoituksia, tämä on täysin uutta ja suorastaan järkyttävää".

Mistä epäilyt heräsivät? - "Saimme vihiä vuosia sitten Vehkalahtelaisten salaisesta projektista. Tutkinta ei tuottanut juuri tulosta, mutta meidän ymmärryksen mukaan jäätäviä tuloksia piti syntyä isolla rintamalla Jämsän Jukola vuotena. Niitä ei kuitenkaan tullut, ei tähän päivään mennessä. Tulokset ovat hiipuneet hiipumistaan. Olemme seuranneet nyt 3 vuotta VeVe:n harjoituspäiväkirjaa kyberosaston toimesta olemme ihmetelleet tulosten vaisuutta suhteessa aivan hirvittäviin harjoitusmääriin. Siksi päätimme iskeä".

Totuus tullaan sanan mukaisesti kaivamaan miehistä. Kaikki paska on kerätty todistusaineistona talteen. Se on kovaa tavaraa ja sen muumioituneista osista on selvitettävissä harjoittelumäärät vuosia taaksepäin. Alustavien virtsa ja verikokeiden perusteella voidaan todeta koko joukon maksa-arvojen olevan kuolettavilla rajoilla, samoin sokerit. Ylipainoa on poikkeuksetta jokaisella ja makuuhaavojen paikkaamiseen on mennyt puoli kilometriä laastaria.

Onhan se surullista, että niin lahjakkaat miehet ovat sortuneet tällaiseen toimintaan. Entä sitten, miten miesten käy? - "Odotellaan lopullista tutkimusraporttia ja oikeudenkäyntiä. Maksimirangaistus tällaisesta toiminnasta voi olla pahimmillaan 2 vuotta päivittäistä pakkolenkkeilyä. Hyvällä käytöksellä, voi päästä vuoden jälkeen ehdonalaiseen. Ehdonalaisessa kuitenkin seurataan päivittäistä harjoittelua GPS-pannan avulla ja muilla keinoin"

Eli Vehkalahtelaisten uutta nousua pakkoharjoittelun seurauksena voi odottaa vuonna 2017? "Nähtäväksi jää", toteaa kiinnijääneiden joukkoon kuulunut 20 kiloa huippuvuosista lihonnut ja muotonsa menettänyt Lehto (nimi muutettu).

MM jälkipaskat

Masentelussa on se huono puoli, että se tuppaa karkaamaan lapasesta kuten pärekaton kulotus. Ensimmäinen selvä päivä koitti elokuun puolivälissä. Paskat oli edelleen housussa ja kämppä täynnä tyhjiä tölkkejä ja kaljalaatikoita. Kirjoittaminen on viivästynyt, kun käsien tärinästä käyttämäni haukkatekniikka ei ole toiminut. Haukkatekniikassa 8 sormea vaanii, kun kaksi tekee töitä. Tämähän pätee myös kunnan töissä. Ensimmäiseen viikkoon en pystynyt nauttimaan mitään kiinteää ravintoa, kun edes piikkilankaan kääritty hookoon blöö ei pysynyt sisällä minuuttia pidempään. Tämä hidasti toipumista. En myöskään suosittele masentelua kaikille, jos kenellekkään.

Paskajuttujen saamasta suuresta suosiosta (lukijamäärät ovat romahtaneet) johtuen pitäydyn samalla valitulla linjalla. Harva asiaa on oikeasti pohtinut niin syvällisesti kuin minä. Nyt mietitte, ettei lukemista kannata enää jatkaa, mutta kohta tulitan totisilla faktoilla paskasta. Jokaisen itseään arvostavan ja tavoitteellisesti harjoittelevan tulisi pitää päivittäistä kakkapäiväkirjaa. Omaani olen täyttänyt siitä asti kun opin kirjoittamaan 15 vuotiaana.

Paljon puhutaan paskasta, mutta harva sitä tarkemmin analysoi tai miettii. Jos esimerkiksi ei paskantaisi ollenkaan niin sitä kuolisi. Tai jos paskantaa jatkuvasti, kuten ripulissa, niin siihenkin kuolee (nestehukkaan). Paska on jokaisen päivittäisen vireystilan tärkein ja helpoiten seurattava mittari sekä edullisin, jos sen tuottamiseen tarvittavan ravinnon hintaa ei huomioida.

Laboratorio-olosuhteissa minuutilleen säännöllistä elämää ja samanlaista ravintoa nauttiva ihminen tuottaa paskaa joka päivä minuutilleen samaan aikaan. Käytännössä koetta on mahdoton suorittaa, koska henkinen elämä vaikuttaa merkittävästi tuotteen ajoitukseen ja koostumukseen. Suljetussa huoneessa ihminen murtuu, masentuu ja ruoka ei maistu. Ihminen ajautuu stressitilaan eika sonta irtoa. Eli normaalielämän kakkapäiväkirja on ainoa ja paras seurantakeino.

Mitä kakkapäiväkirja sitten kertoon? No vuoden jälkeen jokainen pystyy varmasti tekemään pylväitä ja viivadiagrammeja tai muita paska-analyyseja kakkalaadun suhteesta muihin valittuihin ja määriteltyihin kriteereihin. Kakkapäiväkirja kertoo elimistön ylirasitustilan huomattavasti aikaisemmin kuin mitkään muut merkit.

Miten sitten tilastoidaan? Luot unen pituudesta ja laadusta oman asteikon, esimerkiksi 1-10. Kirjaat ylös tuotteen ulostuloajan ja kerrat päivän aikana. Pian pääset tutkimaan, kuinka unen laatu ja pituus vaikuttaa tavaran ulostoimitukseen. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan tähän yhdistetään oma asteikko (1-10) päivän vireystilasta, joka on enemmän tai vähemmän humanistinen arvio, jos sen tekee ennen päivän harjoitteita. Arvion voi tehdä myös harjoitteiden jälkeen, jolloin se sisältää myös kokeellisen osion, eli arvio on rukkastuntumaa luotettavampi (rukkastuntuma ei tarkoita tässä tapauksessa hanurin kaivamista hanskat kädessä, vaan on kuvainnollinen ilmaisu perusteettomalle arvaukselle). Edellisen lisäksi luot asteikon tavaran kiinteydelle siten, että 1 kuvaa vettä ja 10 ei tule ulos kuin viinipullon avaajalla.

Mitä arvot sitten kertoo? Mitä pitempi seuranta on sitä luotettavammin pystyt tekemään johtopäätöksiä. Huomaat kuitenkin pian, että kovan leirin tai harjoitusputken jälkeen, tuotteen ulostulo viivästyy verrattuna lepojaksoon. Sama vaikutus on useilla huonosti nukutuilla yöunilla, ravinnon vähyydellä tai stressillä, joka tässä yhteydessä tarkoitti siis myös harjoitus-/kilpailuväsymystä. Ulostulo ja kerrat voivat kiihtyä esimerkiksi Turkkilaisen yleisövessan pöntönreunojen nuolemisen tai liiallisen Herbalifen syömisen seurauksena. Joka tapauksessa, kun tuotteen ulostulo tai koostumus poikkeaa normaalista, on syytä tehdä jotain.

Sitten Vuokattiin. On hienoa olla väärässä. Katsastuksen yhteydessä tekemäni HSI –arvio valinnoista ei pitänyt täysin paikkaansa ja kaksi joukkuen ulkopuolella jättämääni urheilijaa voittivat MM –mitalit. Siihen ei Koskivaara, Viilo tai Kolkkala olisi pystynyt. Taini sai pitää työpaikkansa ja Pirkkalaan kaivetun uran hautapaikan pohjalle on valettu Byggmaxin perustukset. Hyvä näin! Monen muun kohdalla HSI piti paikkansa, kuten sorsoon ylivoima- ja Jellonan harmooninen huippukuntoinen linimenttipaska. Todettakoon että ulkopuolisen tekemänä HSI saattaa olla epäluotettava ilman henkilökohtaisia kakkapäiväkirjoja.

Tähän vielä kulminoisin koko elämänkaaren kietoutumisen kakkaamisen ympärille. Pienenä ollaan paskat housussa kuten vähän ennen kuolemaakin. Varttuneenpana voikin sitten seurailla päiväkirjasta niin tietää milloin valot pitää sammuttaa.

Nui' masennellen vaan

Koitti hetken tyhjyys, joten päätin aloittaa kesämasentelun ihan tosissaan. MM –kisoihin on vielä muutama päivä, mut aloin jo depressioimaan Suomen heikkoa menestystä kotikisoissa. Entä perkele, jos ei tule mitalin mitalia? Patongit ja juustot vievät kaiken. Se on tihrun paikka ja Tainin mittavalle päävalmentajauralle kaivetaan jo kuoppaa Pirkkalassa Bauhaussin kulmalla. Syvä kuoppa onkin. Varmuudeksi, jos menestystä ei tule kotikisoissa.

Masentelu on ihan huippua. Tehoa masenteluun saa kun tyrkkää housuun kunnon depressiopaskat ja jättää ne sinne pariksi päiväksi haisemaan. Muistelee alkuun vaikka edesmennyttä ukkia, tai omaa kevätkautta. Yhtä surullisia tapahtumia molemmat. Siitä onkin hyvä jatkaa vedet valmiiksi poskilla lueskellen Porren (nimi muutettu) blogia. Kun kaikki on mennyt perseelleen, niin ettei se halua nähdä edes ihmisiä. Soitto tähän kukkuraksi Myllylle (nimi muutettu) niin saa masentelun ihan huippuunsa. Myllyltä saa lisäksi pyytämättä linjaukset valtakunnan pakolais-, vähemmistö ja maahanmuuttopolitiikkaan. Myös julkinen terveydenhuolto saa osansa.

Masenteluun kuuluu ehdottomasti kaljan juonti (tieteellisesti todennettu). Tölkki aina alkavalle tunnille, eli laatikolla pärjää vuorokauden. Siksihän laatikossa on 24 tölkkiä, että voi masennella tasan vuorokauden, ei yhtään vähempää tai enempää. On hyvä varata ihan viikon kaljat kerralla, ettei tarvi paskat housussa mennä lisää ostamaan. Nyt pitää käydä niistämässä. Perseen ehtii pyyhkiä sitten ennen pitkän karsintaa…

Ai viddu sentään. Alkoi niin syvästi masennuttaa, kun en mahtunut MM –joukkueeseen. Talven sentään tahkosin reeniä ihan puoli Muuggensteinina. On käyty Barbatet ja kymmenet hallireenit, mut silti ei joukkueeseen. Onhan se ihan perkele, kun ei sitten joukkueeseen. Ei millään. Paska mikä paska. Niin pitkään olen joukkueesta ollut ulkona, kuin on vesi Kymijoessa virrannut.

Kymijoessa on yksi hieno asia. Heittääpä jokeen mistä tahansa ja mitä tahansa, päätyy kaikki paska aina Kotkaan tai Pyhtäälle. Siksihän minäkin sinne edustamaan.

MM -kisat HSI:lla (=Human Shit Index)

Koko maailma hermoilee ja odottaa. Pörssien pelkokerrointa mittaava VIX on nousussa. Samoin tiukassa nousussa on myös suunnistuksen MM -kisojen huippujen tasoa mittaava HSI.

 

Sain tuoreena kesätoimittajana arvoiseni tehtävän. Paskan sellaisen. Matkasin ja majoituin väärillä papereilla jo hyvissä ajoin ennen juhannusta MM -katsastusten maisemiin. Väärillä papereilla etten paljastuisi. Olin valmistellut tukimukseni viimeisen päälle. Tutkin lähtölistoja ja parkkeerasin itseni vessaan oikeaa aikaan, jotta saisin hajunäytteet huippujen viimehetken tilasta.

Keskarilla miesten vessa haisi kansallisen tason paskalta pitkään kunnes tuli ensimmäinen linimenttinen huipputäky. Oksennuksen tunne kaikkosi ja harjoitteluprofessori Muuggensteinhan se siinä. Koska Pietteri ei tunnistanut, olin varma valeasuni pitävyydestä.  Terän paitaan ei kukaan kiinnittänyt huomiota. Toisena huipputäkynä nenään tuulahti hyvinkin harmooninen lievästi linimenttinen perusterämäinen huippupaska ja samaa sukua toinen huippukansallinen paska. Ylitse muiden oli kuitenkin Sorsoon ylimiellyttävä patonkinen ja hyvin pintarapsakka tuleva MM -kultapaska, mikä ei jättänyt jossittelun varaa. Ei myöskään tulostaulun perusteella, joskin Vallun metsäinen kyykkypaska jäi analysoimatta.

Juu, tätä jatkoin koko keskarin ja pitkänmatkan katsastus aamun. Pääosin kansallista paskaa, muutama aluepaska ja iltarastipaska, mutta pari paskaa nousi taas selvästi yli muiden. SP:n tunnistin pehmeän terävästä punamullasta, jossa oli kuitenkin tunnistettavissa parhaan huipun taittumisen lievä tuulahdus. Vöörin hunajaisen pistaasipähkinäinen ja magneettikuulitettu nousukuntopaska teki vaikutuksen. Siinä olisi päivän menestyjät ja potentiaalia kisoihin. Sorsoon ylivoimapaska oli kuitenkin huippujen huippua. Mutustelin sitä oikein kielenpäällä, niin hieno se oli. Aito ranskalainen.

 

Mainittakoon muutama puhtaasti linimenttinen vetskupaskan tuoksu, jotka osuivat Huovilan ja Haldinin kohdalle. Parhaat näytteet on jo annettu vuosia sitten. Kasvava linimentin hapokkuus on selvä merkki lopullisesta taantumisesta kansallisen yrjöpaskan joukkoon. Sitten oli kuutioittain nuorehkoa Barbaten aikaista mennyttä kevään huippuvauhtipummi paskaa. Nykyistä ei mihkään paskaa ja pikku tihrut päälle.

Naisten näytteiden tutkiminen vaati kekseliäisyyttä. Soitin Hyvinkääläiselle lehdistä tutulle konsultille, joka ehdotti videokuvaamista. Milläs paskanhajun videolle saat. Ratkaisin ongelman itse. Hommasin akkuimurin, riittävästi letkua ja viritin imusuuttimen naisten wc -tiloihin. Letkun toisen pään laitoin maskilla naamaan kiinni ja tiivistin reunat vielä nilkkateipillä, jottei raitis ilma sotkisi tuloksia.

Naisten näytteitä tutkiessa heitin laattaa lähtölistaa pitkään. Maskiin tietenkin. Pahiten kouristi Rantala. Aivan kansallista paskaa. Sitten tuli muutama huippu. Punavalkopaska ja Minnan apulantapaska erottui selvästi muista. Sitten heitin taas lopun listaa maskintäydeltä.

 

Otin myös varmuudeksi näytteitä mukaan miesten ja naisten tuotteista kotilaboratoriooni tarkempaa analyysia varten. Tein töitä koko yön. Laskin yksilölliset indeksit kaikille näytteille sitten keskiarvoja, liukuvia ja hajontoja.  Tutkin myös aikaisempi näytteitä korreloiden kauden tuloksiin. 

Yhtä paskaa kaikki ilman muutamaa yksilötason huippunäytettä. Yritin soittaa suunnistusliiton päävalmentajalla pikatulokset vielä maanantai aamuna, mutta puheluuni ei vastattu. Pelkäsin että sorrutaan vääriin valintoihin, etenkin naisissa. Ja niin kävi. Olin myös hakenut varmuudeksi referenssinäytteet Koskivaaralta, Viilolta ja Kolkkalalta. Saatujen vahvasti linimenttisten indeksien mukaan niiden olisi pitänyt päästä kisoihin ainakin ennen Rantalaa, Kinniä ja Niemeä. Muutama nuori vahva indeksi saavutus jäi valinnoissa täysin huomiotta. Niissä oli piristävää potentiaalia. Rantala ja Niemi valittiin puhtaasti vanhoilla näytteillä.

 

Nyt on sitten paska haissut nenässä katsastuksista asti. Että sellaista.

Nui´ vaan

Kävi sitten helposti. Sain kesätyöpaikan Nuiva Meininki blogista. Koko talven tein hakemuksia, ainakin 69 kappaletta. Yhteenkään haastatteluun ei kutsuttu, vaikka referenssilista hakee vertaistaan. En ole ennen tekstarilla töitä saanut, hyvää palkkaa ja työsuhde etuna maanisdepressiivisyyteen ilmaisia mielialalääkkeitä. Nyt se on totta. Referenssinä laitoin vain, että olen paska jätkä.

 

Ajattelin alkuun esitellä itseni, mutta en kaikkea kerralla jotta lukijoilla, joita ei oikeasti ole, säilyy kihelmöivä jännistys pitkään ja spekuloinnit todellisesta minästäni täyttää keskustelupalstat. Kuten totesin, paljon paskempaa saa hakea. Olen niin paska, etten mahdu edes Jalopeuran lanseeraamalle paskojen rankille. Koskaan en ole mitään saavuttanut, enkä tule saavuttamaan. Pitkään olin poissa suunnistuksesta, kun ainaiset pettymykset eivät kiinnostaneet. Lopetin ja ostin golfmailat. Golffi ei sujunut ja palasin. Kuvittelin että vielä voisin saavuttaa jotain. Mitä oikein kuvittelin? Faktat puhuu puolestaan ettei paska voi mitään saavuttaa.

 

"Paskarantu pöntössä, kertoo että olen elossa" (A.W Yrjänä). Siksi harjaan pöntön joka käynnin jälkeen. Ainoa mikä tuotta iloa elämään on, että tuotteen koostumus ja haju muuttuu. Olen tehnyt siitä jopa taidetta. Tunnistan kisapaikan riulla huiput kansallisen tason tallaajista, muista paskoista. Haju kertoo, kuka on kuka. Huiput haisee miedosti Hefbalifelle ja Gainomax:lle, muut käyneelle kotimehulle tai parille iltakaljalle. Vetskut linimentille. Tätä kannattaa kokeilla. Silmät kiinni ja syviä vetoja nenänkautta sisään ja ulos. Tuotat mielikuvan hajun lähteestä ja avaat silmät. Alkuun petyt, mutta harjoittelu tuottaa mestarin.

 

Kameleontti on hidas matelija, kuten minä. Se vaihtaa väriä halutessaan, kuten paskanikin. Tähän on hyvä yhdistää syntymälahjana saatu masennus ja alakulo. Leuka on ollut rinnassa syntymästä asti ja alunen kasvaa sammalta ja märkii. Niin on syvässä kuljettu ja pitkään. Liian pitkään, mutta jonkun on kahlattava, jotta jollain menisi paremmin. Taso on määritelty ja taattu. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia pettymyksiä.

Nui, sano Sänkelä

Hittolainen, iski karun totuuden pöytään. Nimittäin ura on kääntynyt laskuun, vilistää vaan silmissä kuin filminauha. Mikäs siinä, olen aina ollutkin tragikomedian ystävä, kiva sitä on katsella. Ainoastaan se herättää katkeruutta, että kaikki tapahtui niin äkkiä, kuin salama taivaalta.

Mutta kun lyödään tosiasiat pöytään, on uran laskusuhdanne kylmänviileä fakta. Silloin joskus urani huipulla muutama vuosi takaperin tuplakymäriä tuli yhtenään, nimi komeili tekstarilla harva se päivä (arkistojen kätköistä) ja rankillakin kolkuteltiin kymppisäkkiä (arkistojen kätköistä II). En tiiä onko aika kullannut muistot, mutta jossain viestissä taisi tavoitteetkin täyttyä sijoituksella sadan sakissa.

Nyt kun miettii kuluvan vuoden saldoa, niin kaukana ollaan. Tarkastin huippuliigan pistetilanteen, olen Suomen huonoin huippusuunnistaja yhdellä pisteellläni. SM-viestistä en saanut tulosta, ja keskarilla olin niin huono että kerkesin häthätää ennen maalin sulkeutumista pois, ensiapurasti olikin jo purettu kun ohi juoksin. Ja kaiken huippuna osallistumiseni Jukolan viestiin kiellettiin seuran taholta! Miten kukaan voi olla näin huono.

Yritetty kyllä on kaikenlaista. On suollettu nuivaa blogitekstiä minkä kerkee, huiputkin kuulemma tekee niin. On suunnistettu säästeliäästi, se lisää motivaatiota tärkeissä kisoissa ja takaa onnistumiset. On ostettu magneettimatot ja -kalsarit, ne pistää kehon litkut liikkeelle ja hermot kohilleen. Ja vihoviimeisenä keinona huomasin viikonloppuna kieltämättä yllättäen heittäneeni suolaa seurakaverin haavoihin, en tiiä mitä hyötyä siitä oli mutta yritettävä on. Kaikki keinot on olleet käytössä, mutta ei.

Jos jälkikasvua olisi, pistäisin ehdottamasti pojan lenkille ja seuraisin tuloksia viskilasi kourassa myhäillen. Valitettavasti versojen toimitusaika kilpailuikään asti on kymmenisen vuotta, joten nopeaa helpotusta kyltymättömälle kilpailuvietilleni ja romahtaneelle egolleni ei tätä kautta ole luvassa. Siinä määrin rupean olemaan epätoivoinen, että olen harkinnut lenkkeilyn aloittamista. Riskialtista puuhaa, mutta se on ulos tai ulos, hävittävää ei enää ole.

Lenkkeilyn pohjaksi kopioin mannermaiselta luukkuttajalta Piotr von Muugensteinilta tasaisen vauhdin taulukot, jotka on lainattu vuonna 2009 Savion keskuskirjastosta. Marginaaliin oli raapustettu innostuneella käsialalla tasaisen vauhdin harjoitusohjelma, joka menee näin:

"450 tuntia vuodessa tekee 37h30min kuukaudessa, 8h39min viikossa ja 1h14min päivässä."

Tämä olkoon riskialttiin suunnistusurani toivorikkaan pelastusyrityksen ohjenuora päivästä päivään, erään aikoinaan Otaniemen vessoista bongaamani kuolemattoman mietelauseen kera:

"Jos hiljaa hyvä tule, niin eiks helvetin hiljaa tule helvetin hyvä?"

Tulokset puhukoot puolestaan.

Täällä Tuomas Mattila, katkeroitunut viestimies

P.S. Se oli se pyöräkorjaaja Urjalasta, se Sänkelä. Kst.

Poiju: Lehto jatkaa Vehkalahdella

Nuorten maailmanmestari Jonne Lehto ei sittenkään vaihda VeVe:n epileptisen kirjavaa asua mihinkään, koska tätä alituiseen alisuorittavaa kymiläistä ei yksinkertaisesti kelpuutettu mihinkään seuraan. Tavoitteena oli hakea, jos vain mahdollista, huonompaa sopimusta ja askeettisempia harjoitusolosuhteita. Aikaisempien vuosien toimintaansa suunnistajana Lehto ei pysty kuvailemaan mitenkään.

-Tämän kauden aikana otteeni on täysin herpaantunut. Yksinkertaisesti en tehnyt juuri mitään kehittymiseni eteen. Tuon tavoitteen saavuttamisen lisäksi minulle jäi runsaasti aikaa ajatella yhteisöllisiä arvoja. Juuri tämän takia en voi kutsua itseäni urheilijaksi.

MM-kullan jälkeen kaikkien muidenkin matkojen kullat kaksikymppisten sarjassa voittanut Lehto tähdentää, että kilpailun puuttuessa lähes täysin, voi jokainen antaa huoletta tasoitusta.

-Onhan se selvää, että vaihtamalla paranisi, mutta kun ei mihinkään huolittu. Valitsen jäämisen, vaikka se olisikin hyvä vaihtoehto.

Kuusi vuotta sitten varusmiespalveluksen suorittaneen Lehdon loppuvuosi on ollut hektinen.

-Opiskelen, koska pelkään tulevaisuutta ja raadan samalla kahdessa eri työssä, koska kärsin takkuavasta talouskasvusta.

Vaikka seurassa jatkamisen takana on ennen kaikkea rästiin jääneet varustemaksut, myös viestit turhauttavat.

- Viestit ovat ilman muuta inhottavia tapahtumia. Mitä luulet kuinka motivoitunut olen juoksemaan Jukolassa kuudetta osuutta, kun saan aina odottaa Petteri Muukkosta?, Lehto kysyy takaisin.

Lehdon mukaan nuorten maailmanmestaruus muutti hänen suhtautumistaan urheiluun. Aiemmin 27-vuotias seniili uskoi mahdollisuuksiinsa suunnistuksessa. Tästä johtuen hän kirjoitti lukiosta vasta neljässä vuodessa ja piti sen jälkeen välivuosia tähtäämättä lainkaan jatko-opintoihin.

-Nyttemmin itseluottamukseni kehityspotentiaalin suhteen on romahtanut ja olen varma, ettei minusta enää tule kovin kummoista suunnistajaa. On helppo luovuttaa, kun tietää ettei tule saamaan suunnistuksesta mitään vastinetta. Olen myös todennut eläväni helvetissä, jossa olen alati ympäristön ja yhteiskunnan taholta tulevien paineiden ristitulessa.

Lehdon mukaan kulunut kesä muutti miestä itseään ennen kaikkea henkisellä puolella.

-Tämä kesä on opettanut minulle jälleen kerran kaikki huippu-urheilun negatiiviset puolet. Vihaan tätä marjastusta niin paljon, etten näe niitä lajin positiivisia puolia, joista äiti aina jaksaa muistuttaa,hyvää vauhtia ikääntyvä mies runoilee.

Hard to be soft, tough to be tender

Eilen rinttailtiin Särkänniemessä. Tuloksena hylsy niin monen muun ohella siittä samasta paikasta. Maaliin tullessa en ollut tietoinen, että suoritus tultaisiin hylkäämään eikä hylkäyspaikan selvittyäkään mieleen palautunut, että mitään väärää olisin kyseisillä kinkeripiireillä tehnyt. Tässä vaiheessa hylkäys hieman kuumensi tunteita ja heti maaliintuon jälkeen saattoi pari aivopierua realisoitua suun kautta, pahoittelut näistä jos jollekulle tuli paha mieli. Oma moka, joten turha siltä saralta protestoida, sääliksi vaan käy lajia ja muita saman kohtalon kokeneita kanssakilpailijoita. Omassa suorituksessa oli kuitenkin paljon positiivista ja tällä hetkellä kaikki näyttää erittäin hyvältä, suunta on oikea ja aikataulussa ollaan. Eilisessä kilpailussa ja sen jälkeisissä spekuloinneissa ja kommenteissa on kuitenkin paljon sellaista, jota en vaan yksinkertaisesti ymmärrä.

Jos kilpailuohjeissa sanotaan, että kaikki vähänkään epäselvät paikat on viitoitettu maastoon, niin minkä helvetin takia ei paikkaa joka johtaa 50%:n hylkäämiseen ole viitoitettu? Järjestäjän seuran ihmiset olivat spekuloineet ennen kilpailua, että miesten radalla on paikka, josta jokainen kilpailija saattaa ottaa hylsyn. Mun ilmeisen separi ajatus olisi, että paikka haluttaisiin viitoittaa tai jopa hei nyt tosi absurdi ajatus, jopa välttää tällainen paikka ratasuunnittelussa?! Mutta näköjään haluttiin pitää lällällää menit urpo halpaan- linja. Kyseiselle paikalle oli vaadittu viitoitusta, mutta edellisen linjan vallitessa sitä ei tietenkään oltu sinne laitettu. Mä oon ajatellu sua lämmöllä valvoja. "Ei kaikkia paikkoja voi viitoittaa"...hieno kommentti perskeles. Ei kai sinne mitään siimaria tarvi vetää, mutta olisiko tällaisessa paikassa ehkä kuitenkin paikallaan ihan vaan noin lajin uskottavuuden kannalta.

Jos kartta ei pidä paikkaansa, miksi sitä ei ajantasaisteta? TT:n ja maisterin hylsyt paikasta, jossa kartan mukaan aidassa vain yksi portti, maastossa kaksi joista toinen sallittu ja toinen kielletty. Taiston tuoksinnassa sitä varmaan helposti katsoo, että ainut portti ja siitä läpi sen enempää portin etäisyyttä rakennuksesta arvioimatta. Liian kivaa laittaa se toinen porttikin siihen karttaan ja merkitä kielletyksi tai sulkea se jotenkin. Mutta jos tavoitteena on saada mahdollisimman paljon niitä "lajin TARVITSEMIA hylkäyksiä" (toinen erinomainen pointti mielestäni- NOT!), niin miksipä ei. Tuskin sinne kukaan oli sitä uutta porttia aamutuimaan käynyt sirkkelöimässä. Naisten puolella pari ihan kärkipään naista paineli läpi pyöröovesta, joka ei ollut merkittynä karttaan lainkaan, vaan kartassa oli vain ylitsepääsemätön aita. Naisten kisassa ei valvontaa ollut, eikä omatunto soimannut joten isot hippiliigapisteet mentaaliselkärepussa kotio.

Jos kartta ei pidä paikkaansa, miksi sitä ei ajantasaisteta? Rastien 14 ja 15 välisellä alueella paksu pensasaita oli tosiaan leikattu yli puolelta matkalta pois, eikä suinkaan mitenkään kevään ansiosta kitukasvuinen. Erään nimeltämainitsemattoman viherpiipertäjän mukaan juuret olivat jo lahoamassa, joten vesuri ei ollut täälläkään heilunut kisa-aamuna. Ehkä olisi voinut päivittää kartan tai, jos kyseessä taloyhtiön uudet tulppaani- istutukset, niin laittaa ne nauhat koska pensasaidan paikalla ollessa aita ohjasi kielletyn hiekka-alueen ohi mikä varmaan oli alunperin tarkoituskin.

Nyt sitten vaan "urheilijat koulunpenkille". Mikäköhän tuossa kommentissa on tarpeellista? Paikasta otti hylsyn moni sellainenkin urheilija, joka tosissaan satsaa sprinttiin ja aivan varmasti tuntee sprintin säännöt eikä todellakaan riko sääntöjä tahallisesti. Mitä siellä koulun penkillä heille sitten pitäisi opettaa?

Kaikkein kurjinta eilisessä farssissa oli kuitenkin kuva, jonka se antoi lajista. Missä muussa lajissa on kivaa, kun puolet kilpailijoista hylätään? Onko se urheilullinen ratkaisu? Onko se kuva, joka Ylellä lauantaina prime timena halutaan välittää? Hippiliigan kokonaispisteiden kannalta eilinen vaikutti siihen, että välttämättä kaikissa tulevissa osakilpailuissa ei tulla näkemään kaikkia ennakkosuosikkeja viiivalla, koska kokonaispisteissä ei ole enää mahdollisuutta menestyä. Ei tässä kohtaa mun mielestä tarvita noita hähää menit halpaan- kommentteja, vaan pitäisi keskittyä siihen miten vastaisuudessa voitaisiin vastaavat tilanteet ehkäistä.

Eilinen rata oli muutoin erittäin hieno ja haastava ja jopa vannoutunut metsämies oli fileissä rinttaamisesta!Oikea mies tietenkin voitti ja iso käsi OP:lle, ihan päällikköruni. Jos meinaa kv-sprintissä pärjätä niin eroa Suomessa pitääkin saada ja sitä tuli kiitettävästi, joten toivottavasti pieni toive elokuussa toteutuu!

Onneksi oma Hämeen keikka ei eilen mennyt aivan täysin vihkoon, vaan kävin sprintin jälkeen päästelemässä höyryjä Hämeenkyrössä. Kompurointia, kolhuja, naarmuja, muljahtelevia nilkkoja, sammuvaa askelta, ehtyviä energiavarastoja ja hirvenpaskaa. Pelkkää priimaa!




Nyt pitkä lenkki ja sit hokii, voiko sunnuntailta enempää toivoa. Menee niin hyvin et melki oksettaa!

Oottakee SP ja Nurtsi, miä tuun kans!

Ranskassa meni mukavasti. Vettä satoi viikon, oli kylmää ja gummit puhkeili pyörälenkeillä. Siellä sentään hikoili muulloinkin ko öisin. Täällä Sveitsissähän mun ei olis tarvinu edes purkaa kassia. Itseasiassa olisin voinu laittaa kamat hammasharjaa lukuunottamatta massan mukana Suomeen.

Sen sijaan, että olisin nyt spekuloimassa päivän pitkän matkan MM-katsastuksen GPS-seurantaa, kujuilen huomiselle halpaa lentoa välille Zurich-Helsinki. Neljän joukkosidontapaikalla vietetyn päivän jälkeen sain hoitajalta sinetöidyn kirjeen. Ylimmältä taholta tulleen päätöksen nojalla minut kotiutetaan rintamalta maitojunalla ASAP. Yleensä viimeistään näihin aikoihin on puukko ollut pystyssä jossain päin kehoa, mutta virkistäväksi vaihteluksi saman lopputuleman taitanee aiheuttaa tänä kauniina keväänä trenditauti myko. Kokemattomampaa saattais kiristää, mutta rutiinilla tää suistokymiläisellä menee. Yläkerrassa podetaan oksutautia ja mun tän hetkisen vastustuskyvyn (ja napalmin laadun) huomioon ottaen saan siitä vielä huomiselle kelpo matkakumppanin. Huutoyskäoksennukset juravuorten ylle sanos.

Ei aika täällä silti täysin hukaan ole mennyt. Kehittelin tossa joutessani uuden kilpailumuodon. "Tattitakaa-ajo" tekee ensiesiintymisen syksyllä ja uskon vahvasti sen syrjäyttävän tulevaisuudessa ainakin sekaparisprintin MM-ohjelmassa. Konsepti on kaikessa neroudessaan hyvinkin yksinkertainen: ensin survotaan joku perus keskuri, jonka jälkeen startataan sieniveitsien kera takaa-ajoon. Loppuajasta voi saada hyvityssekunteja keräämällä matkan varrelta sieniä karttapussiin. Sienet ovat tietenkin arvoltaan erilaisia ja myrkyllisistä tulee lisuria. Korvasienen kohdalla riippuu valvojan lääkityksestä. Mutta siis esimerkiksi jotenkin niin, että kanttarellista -10sek/litra. Joku perus rousku ja vahvero ehkä -5sek/litra ja oisko tatti joku 2-3sek/litra, kun niitä nyt kasvaa ku sieniä sateella? Eiks ollu hyvä? Mut siis kyllähän pitkällä välillä saattaa ihan hyvin joku haikosen harppivalinta kannattaa, jos haistelee kuusikkorinteestä hulluun määrän suppiloita.

Ei kai täs muuta, taidan lopetella tällä kertaa tähän tyhjentävään vieraskirjakommenttiin vuosien takaa...

Nimi: rusarit

Viesti: mefi on oltava voittaakseen. vedetää alle joku viispistesepe yhteistmö lentoomil ja sit perusmakosaa drambuijetabascoo nenimöil. paskaa, jojoja, selkäpuukkoo ja vispipuuroo.

Mitä tohon voi enää lisätä, ihminen on astia.

Vetäytyvien vesien aikaa

Ei o reissun päällä antanu nettiä ei, mutta kun kerran viinikin paranee vanhetessaan ni miksei tekstitki. Koneelta löyty Frankfurtissa hätäsesti väännettyjä tunnelmia. Siitä onkin sen verran aiikaa, että tän täyty olla jo vähintään reservaa.

Vitti ku yrittää keksii jotaa jutunjuurta, mutta ko toi Myllärinen höpöttää taukoamatta jostai kansanliikkeiden kiihottamisesta ja etnisten vähemmistöjen kunnianloukkauksista. Yritä täs ny si. Sveitsistä kotiin su-ma yönä ja ny jo matkalla Portugaliin via Frankfurt. Tääl kentäl ammuttiin eilen pari ihmistä, ei siis ihme et pientä vouhotusta siellä täällä havaittavissa. Toinen mainitsemisen arvoinen huomio reissun tässä vaiheessa, et heti ko matkanjohtaja vaihtu Vööristä Tainiin valuin istumapaikkarivistöllä riviltä 2 riville 21 eikä mitään asiaan VIP- loungeen. Ei siis skumppaa ja nallekarkkeja puhumattakaan puolen mukin viskipaukuista. Pitäskö lainata joku liittokriittinen ukaasi Topsulta?

Reissujen välisen kolmen päivän aikana oli tarkoitus ladata akkuja ja paukkia Portugaliin virtaa täynnä. No mie en ihan siin onnistunu. Kolmessa päivässä piti käydä Kotkassa, ajella takas Turkuun, purkaa ja pestä edelliset kamat ja pakata uudet. Valmistella puolen tunnin esitys koulua varten ja suunnitella kevään suunnistuksen opetuksen vetäminen liikunan approlle ja cumulle. Etsiä kämppää ja päivittää treffitoimintamalleja, joiden viimonen käyttöpäivä oli ysikytluvulla. Täyden tankin sijaan lopputulema oli äskön nähtävissä kentän vessan ikkunasta: silmäpussit roikkuu ko leuat konsanaan, ylähuuli on norsunnahalla ja naama jopa turvonneempi ko vuos sitte näihin aikoihin. Sillon tosin olin juuri saanut turpaan talvipäivillä. Kyl mie silti yritin. Sillon ja nyt.

Mylly jauhaa edelleen taustalla, poimin loppuun sivukorvalla: ”Jotku jaksaa niistä treenamisista kirjottaa, ei sitä kuraa kukaan jaksa lukea. Toiset vitti sit taas kirjottaa jostain perhosten yhdynnöistä ja on niin filosofisia. Joku paskasuodatin noihin blogeihin pitäis saada.”

Tulee hiano reissu.

...ens viikolla tyrkkään reffianalyysit ja kokoelman Myllyn parhaista matkan varrelta.

Munat hankeen ja menoksi

Nyt kun blogiveljeni Kodak on ansiokkaasti vältellyt hotellikuolemaa parilla aiemmalla jutullaan, voisi sitä kai itsekin riipaista kerta talveen. Oikeestaan sellanen talvianalyysihän harjoitusrintamalta olisi paikallaan, ja senhän miä teen vaikken muuta olekkaan viime aikoina kirjoitellut. Nykysellään kun sitä työkseen lukee, kirjoittaa ja spekuloi tekniikkaa, ei vastaavaan suunnistustoimintaan pahemmin virtaa riitä. Kuten esmes tähän.

No joo, marraskuu meni tietysti sairastellessa. Ja miksei olisi mennyt, marraskuu on hyvä kuu sairastaa. Yömies toki sanois että kaikki kuut on hyvä sairastaa. Yhtä kaikki, muuta merkittävää ei tapahtunut.

Joulukuu, se oli sellasta suljureeniä. Voimaa ja sellasta, ja hiihtoa, kun nyt on mount Pirkkolan urheilukeskuksessa päässyt taas hiihtämään läpi talven vähän sotatalvien malliin. 12km testijuoksukin samaisessa urheilukeskuksessa nassahti alta kolmen vartin, joten kaikki eväät nousujohteiseen harjoituskauteen olivat olemassa. Ehtiihän sitä harjoittelun ja töissäkäynnin ohessa kyllä muutakin, kuten oheinen kuva uudenvuodenaatolta osoittaa. Aika kivasti rupeaa vanhemman miehen charmi puskemaan pintaan.


Tammikuu ei ollut tipaton, eikä edes böndetön. Sellaista blogijuttua taisin silloin suunnitella, "Böndetön tammikuu". Noh, se jäi kuriositeetiksi tähän juttuun, ja hyvä niin. Ja tulihan sitä poistuttua stadista Vierumäelle perinteisen viikonloppuleirin merkeissä. Sapluuna oli perinteinen: pe ja su suljua, lauantaina korttelisuunnistus, pyramiidivedot radalla, lopussa runkonopeuteen asti kiihtyvä kakkosen latu, sählypelit, hiihtojen katselut, 2xpalaveri, reissu Heinolaan ja kevyet iltakaljottelut. Toimivaksi havaittu leiriohjelma. Harjoitussapluunaksi taas koin hyväksi jokaviikkoiset Pihkaniskojen 12km korttelireippailut ja Myllypuron ratavedot, perussälän ohella. Niinpä Pirkkolan 12km taittui alle 44 min, kaikki siis sujui kuin tanssi.

Helmikuun alussa sitten koettiin ensimmäiset vaikeudet, kun testijuoksuaika taantui minuutilla. Ei auta, lahjattomat harjoittelee eli perussapluunalla jatkettiin. Talven taitteeksi tuli Sveitsin reissu. Saamapuolelle merkittäköön vaikkapa reipas mäkijuoksentelu, monen sortin juustot ja raikas vuoristoilma. Menopuolelle kirjataan alkupäivien heikompi happisaturaatio ja iso kasa frangeja. Toisaalta, ilo oli tukea paikallista rahvasta taloudellisesti, otin sitä varten oikein palkatonta lomaa. Johan sitä on koko talvi tienattu.

raikasta vuoristoilmaa

Nähdä Mokran suora ja kuolla

Mazel tov!

Juustot

Pikaisen yhteenvedon jos vetää, niin sangen tyytyväinen olin talven harjoitteisiin rahoituskuvioiden aiheuttamat rajoitteet huomioon ottaen. Ajattelin pistää hyvän fiiliksen lihoiksi viime lauantaina Jyväskylän AV-korttelissa Lohikoskella, jossa arvelin paikalla olevan paikallisia tähtiä. Niinkuin olikin. Suunnitelmissa oli näyttää kuka viiltää ja kuka tökkii, olihan alla koko talvi Pihkaniskojen kortteleita munahankivalintoja vältellen ja viikon ratavedoissa viimeinen tonni selvästi alle 3.30.

Kotiintuomisina oli kuitenkin karvas neljäs sija, ja kuin pisteeksi i:n päälle voimakkaanpuoleinen vatsatauti. Siinä sunnuntaiyönä mahalaukun inventaariota tehdessäni ihmettelin, miten ihminen ei vaan opi suunnistamaan, minkä vuoksi vatsataudit iskee aina keskiyöllä ja miksi aiemmin päivällä syödyt neljä laskiaispullaa vaan ei maistu yhtä hyviltä väärään suuntaan nautittuna. Ehkä klassinen teoria suklaan syömisestä ennen laatoitusta sen makeuttamiseksi ei sittenkään pidä paikkaansa.

Viimeisen naulan itsetunnon ja -luottamuksen arkkuun löi Juspo, jonka blogitekstiä arkkivihollisen KR:n talven leireistä, yhteishengestä ja harjoittelusta eksyin tässä tunti sitten lueskelemaan. Aamupuurot, hiihot, beisikki, keskipitkät mäkivedot ja veteraanien jutustelut. Jotain rajaa, me on hävitty tää peli.

Päätän täältä tähän, kassellaa syssymmäl jos silloinkaan.

Yhteytän- olenko?

Rakas päiväkija

Kyllä nyt täytyy myöntää, että on mies riisuttu aseista. Suorastaan alaston olo; ei nettiä, ei telkkua. Täällä sitä kyhjötellään ränsistyneen majatalon ullakolla jenkkien ja juustojen kanssa ja rahaa palaa 50-100e/vrk ihan vaan majotukseen ja ruokaan. Vois sanoo, että lusimisen puolelle kiäntää. Tällai iltasella varsinkin karu totuus iskee vasten kasvoja, ku kevään tuloslista. Siinä samassa ku Tero kaivaa jonku semiriettaan ruotsalaispokkarin ja magneettikuulat ja vaipuu täydelliseen reenipalautuneisuuteen ni miä hakkaan hermorauniona jotai herttaa. Aika ruotosta. Huomenna sais sukset jo tulla (joo-o, kyllä, vain minun ja Teron sukset hukkuivat, kun kaikki laitettiin ne suoraan kentältä moritziin) muuten painaa selän kumaraan…

…Uus päivä, samat vastukset microsoft hertassa. Ei kuitenkaan koskaan tiedä pelaako Simo tänään eilisen selkäsaunan jälkeen aggressiivisesti vai odottaako muiden virheitä, kyylääkö Alma kuten eilenkin vai lähteekö peitsi tanassa raivolla hakemaan puhallusta. Ilmassa on selvästi sähköä eilisestä, ohitinhan Alman loppumetreillä kahdella peräkkäisellä puhalluksella ja työnnyin lopulta jopa melko selvään voittoon. Siinä samalla alkaa ulkoa viereisestä vajasta tupruttaa sankkaa savua, oisko venlan aamuvelli palanu pohjaan? Tarkempi silmäys paljastaa, että lauensteineri se siellä lähettää savumerkkejä. Vööri tsekkaa google- transletorista: ”Your skis have arrived”. Hertta saa jäädä, miä painun ladulle…

Alakuloa alppien alla

Rakas päiväkirja

Olen rakastunut Timo Soiniin. Istun junassa matkalla Neuchatelista Zurichin kautta kohti st.Moritzia. Sumu ja vihmova vesisade yrittävät turhaan peittää harmaata katukuvaa. Olen uupunut. Happisaturaatio 95. Bondin rautahammasta ei niin etäisesti muistuttava jenkki yrittää jututtaa. Ei kiinnosta. Ajatus eilisestä kiristää rintaa, liian paska kulku, liian paljon punaviiniä. Marc ja Sandra sentään saivat toisensa ja Pale pääsi kurkistamaan Alistairin kiltin alle. Ei ollut.

Kiristää rintaa eikä kuje, toden totta. Toissapäiväinen iltalenkki jo kirkasti faktat. Ylämäet iskee happoa reisiin, ja palan kurkkuun. Yhtään hiljempaa jos juoksisi, pysähtyisi. Miten voi ihminen näin hiljaa juostakaan. Pale on ennen lenkkiä uhonnut juoksevansa Lauensteinerin suohon. Ei uhoa enää. Ei kuulemma Jura-vuoriston harjanteet vastaa Pyrollin salin mattoa, siinä saa sentään kulman nostettua aina kymmeneen asteeseen asti. Itse spekuloin syyksi huonoon tuloskuntoon lentomatkustamisen, ohan se selvä että se lyö kaasut sekaisin.

Jos jotain pitää ihmetellä niin sitä, miten Sveitsin pojilla riittää motivaatio reenaamiseen. Vastaavia alppimaisemia kun voi katsella vaikkapa Tobleronen kyljestä, samalla kun vetää suklaata napaan. Se on paljon helpompaakin, ei aurinko häiki. Toista se on pohjolassa, jos haluaa nähdä Malmarin täyttömäen tai Mokran suoran, ei auta kuin pistää lenkkarit jalkaan ja kello päälle. Ja minähän haluan. Tosin Kosakjiewitzin etikettiä voi tuijottaa Mokran korvikkeena, onhan kyseessä samankaltainen maalaisromanttinen maisema. Olisiko siinä syy valjuun mäkiaskellukseen?

Vitti, tulisivat Pyhtäälle, sitten katottais kuka on kuka! Ei varmana rullaa juustojen askel Pyrollin matolla, ei Tonttuvuoressa laikka tipu, ei kantti kestä Mokraa. Nähdä Mokran suora ja kuolla, niinhän se sanontakin sanoo. Siltä se piru vie tuntuu Hakamäen tesmon puolivälin kieppeillä, kun valmentaja polkee vierellä ja puhuu mukavia.

No, sano sieki Vööri jottai välillä äläkä roikota niitä suupieliä nui allaalla, ihan hyvinhän meillä tässä menee!

Hyvin menee, ei epäilystäkään. Ikä vaan lisää painovoimaa ja uurteet syvenee. Huonommin näil juustoil pyyhkii, joutuu ostaa vaimot vähintää norjast ja natsikullalla siloteltu nuoruus pyyhkii pienetkin särmät. Näköjää heti ku vähän elämä kolhii ni johan alkaa korkki aueta ja ei olekaan enää hauskaa pelkäl hedelmämehul. Ei sillä et lumipallojen heittely tai vessassa hihkuminen mihinkään katoais. Juoskoon vaan sulilla läpi talven ja niin on hauskaakin koko ajan. Jokainen osa viittä kieltä ja välil kiipeillän, sukelletaan, lasketellaan tai paragliidellään. Se jo mikä on parasympaattist kaikki tyyni. Ei kai synkistelemättä talvesta mithään thule. Etelän varikset raakkuu sanos Tanka lompolon pakkasist.

Istun junan nyppääntyneellä penkillä, ei ole tasasta kyyti, juna keikkuu ja vastapäisen kuulapään vatsa yrittää pysyä mukana. Helppoo silti kun ajattelee kattolaattakartoittajan menoa kumipyörillä vaimon kyydissä. Yöt, maat ja kaverit vaihtelee mut Pale pysyy. On strategisten päätösten aika. Moritz vois yllättää, mut miten? Tuskin lökäpöksylautailijat paljon painoa trikooniiloille antaa. Jos keskittyis työntämään engadinin laaksoa ikeet nilel ja kerran vuokrais rinteelle berhandin pullotelineeks.

Katotaas nyt, ei huano ei huano, melko nuivaa tekstiä tosiaan. Potentiaalia ehkä jopa nusarin vakituiseksi toimittajaksi. Ennen laajemman yhteistyön aloittamista lienee kuitenkin paneutua Vöörin ceeveehen hieman syvällisemmin. Varkoin tapaan Teron kolumnit voisivat toimia tilkkeenä, ettei nuivista nuivemmat tekstit pääse hölskymään. Nykysellään kuitenkin Nusarin toimituksen ovenraon väliin yrittää jalkaansa tunkea toinen toistaan nuivempia kynämiehiä, joten ihan kaikkien ollihollien kanssa ei tarvi yhteistyötä alkaa hieroa. Aika ja vain aika voi näyttää kui Teron käy.

Noni maisteri, aika oikoluvun ja loppukaneetin on koittanut. Jonku iskevän otsakkeenki voisit keksiä. Hoida homma ela! (miä meen nyt oksentaa)

Nooh miksei. Sillisalaattia, näistä ei ota enää ukkokaan selvää. Onko tarpeenkaan. Sitä vaan jäin ihmettelemään, että mitä Timo Soini liittyy mihinkään?

”Tuli taas sellasta sisäpiirijuttua, että ehkä viis ihmistä maailmassa ymmärtää tän. Mä en kuulu niihin.”

”Jos tän viiskin ihmistä lukee niin voitte olla helvetin tyytyväisiä!”

Niilo Yli-Vainio tervasi potkukelkkani jalakset ja

Tanniinisen föhrtuulen vienosti puhaltessa siinä Lauri Silvan oksilla Itä viimein kohtasi Lännen.

Madeira on nähty.

Kilpailukalenteri 2011

Alla julkaistu kisakalenteri on sellainen kuin allekirjoittanut toivoisi virallisen kalenterin olevan.

Tärkeimpiä kisoja (punaisella) kutsun tässä "Suomenliigaksi". Joku muu saa keksiä nohevamman nimen, mutta tällä mennään tässä blogitekstissä. Suomenliigaan sisältyy myös SM-kisat ja suomenliiga viikonloppuina ei muita kisoja järjestetä. Tällöin nuo tapahtumat voisivat hyvinkin kerätä sen 1000-2000 osanottajaa. Ja mikä tärkeintä niissä kisoissa olisi siten kova taso.

Alueellisia kisoja (vihreällä), eli pikkukansallisia, kutsun "Alueliigaksi". Alueliiga viikonloppuina järjestetään kisoja joka alueella, jolloin osanottajia on sen 50-500, riippuen alueesta. Starat voi jättää nää juoksematta.

Viestikilpailut (sinisellä) muodostavat "Viestiliigan". Viestiliigaan voisi puolestani kuulua kaikki tärkeät viestit. Nehän järjestetään jokatapauksessa.


Huhtikuu
16..17. Suomenliiga 1. osakilpailu.
23.-24. SM-yösuunnistus ja SL 2.
30.-1.5. 10-Mila Ruotsi, Viestiliiga 1. osakilpailu

Toukokuu
7.-8. Alueliiga 1. osakilpailu
14.-15. SL 3. Normaalimatka
21. -22. SM-sprintti ja SL 4.
28.-29. AL 2.

Kesäkuu
2. AL 3.
4.-5. SM-keskimatka ja SL 5.
11.-12. AL 4.
18.-19. Jukola ja VL 2.

Heinäkuu
1.-9. Nuorten MM-kisat Puola
3.-8. Kainuun Rastiviikko, yksi osakilpailu SL 6.
11.-16. Fin5, yksi osakilpailu SL 7.
23.-29. O-ringen Ruotsi

Elokuu
6.-7. SL 8. Normaalimatka
13.-20. MM-kisat Ranska
13.-14. Aluemestaruuskilpailut ja AL 5.
20. Nuorten Jukola ja VL 3.
27. AL 6.

Syyskuu
3.-4. SM-pitkä matka ja SL 9.
17.-18. SM-viesti ja VL 4.
24.-25. AL 7.

Lokakuu
1.-2. SM erikoispitkä ja SL 10.
8. 25-manna Ruotsi ja VL 5.
15. 15-osuuksinen seuraviesti ja VL 6.

Nyt varmaan ruikutetaan, että kun meidän seuralle ei riitä viikonloppua järjestää kisaa. Ratkaisu on se, että alueen sisällä kierrätetään järjestäviä seuroja kunakin vuonna (idea varastettu Vesa Taanilalta). On parempi järjestää yksi iso kisa neljän vuoden välein kuin neljä pientä. Miksi? Koska silloin ei ole pakko järjestää sitä 25 rastin keskurimatkaa jossain peltojenväli-diipadaapa-maastossa, vaan voi käyttää seuran parhaan maaston, teettää kunnon kartan ja järjestää ihan oikeaa suunnistusta! Näin kulloinkin järjestävä seura saa saman rahan pienemmällä vaivalla, mutta siis harvemmin.

Mitä muuta?

• Hyvätasoisia normaalimatkan kisoja saataisiin enemmän.
• SM-yö voisi toimia 10-mila karsintana/valmistautumisena.
• SM-keskimatka ja SM-viesti eri viikonlopuille. Mitä järkee muutenkaan järjestää SM-kisat peräkkäisinä päivinä?
• SM-erikoispitkä silloin kun siitä palautumisella ei enää ole kiire. Näin ollen maajoukkuekin voisi joskus osallistua.

Tätä kalenteria lienee kuitenkaan vähään aikaan turha toivoa, joten siellä sitä taas keväällä kirmataan Kevätyössä ja Silja-rasteilla. Ja kaikissa muissakin kisoissa mitä vaan joku suinkin järjestää...

Kyllä sopuli sialle antaa!

Kausianalyysiä kuluneelta kaudelta tehdessä hyppäsi sarake "sairaudet/vammat" jopa itselle melko rumasti silmille. Päiviä, jolloin jokin sairaus tai vamma vaikutti harjoitteluun merkittävästi, kertyi kuluneelle kaudelle 210. Näistä yli 90% sijoittuu otsikon "vamma" alle. Ero aikaisempiin vuosiin on tilastollisesti merkitsevä. Maksa-arvoa kuvaava käyrä näyttäisi korreloivan vammakäyrän kanssa kulmakertoimen ollessa K=1,5. Leukojen lukumäärää kuvaava alaspäin aukeava paraabeli etenkin välillä (-1,8) näyttää vähintäänkin huolestuttavalta.

Mielialapiirakassa prosentit kuluneelta kaudelta jakautuivat seuraavasti:

Muutamaan edellisvuoteen verrattuna siivut näyttävät vaihtaneen paikkaa ja syvä masennus on joutunut luovuttamaan paikkansa piirakan dominoivana osana. Analysoisin tämän johtuvan siviilipuolella tapahtuneista huojentavista muutoksista ja uskottava se on, että pullukoilla on elo rattoisampaa!

Pitkän aikavälin tavoitteisiin 7kk:n huilit tavoitteellisesta juoksuharjoittelusta antoivat aimo annoksen Bysanttilaista dädää. Kuluneella kaudella hahmottelin tulevaa seuraavanlaisesti:



Saas nähä kui äijän käy. Kapeakatseisuudesta ette juuttaat ainakaan voi syyttää!

"Ihmisellä on monenlaista nahkaa. Esinahka on edessä ja takanahka on takana."

Hirvi kellastui maahan ja meeri lensi käsieni väliin.

Yöt oli bläkkiä

Alkuun pikakatsaus Jukoon. Äh, en jaksakaan, todetaan nyt vaan että onnistuttiin taktiikassa "important mistakes". Näillä aamuilla ja viimevuotisen totaalisen jukopettyneisyyden jälkeen on silti vaikea pitää leukaa rinnassa seitsemännen sijan jälkeen.

Ja sitten pesupaikoilla & blogeissa sähinää aiheuttaneeseen aihealueeseen, nimittäin suunnistuksen televisiointiin. Vastakkain näyttäisi olevan kaksi koulukuntaa. Toinen hyväksyy vain vanhan hyvän ajan kilpasuunnistuksen, jossa rastivälit on pitkiä ja vaikeita, kisat korvessa, vain maasto ja radat on tärkeää, muu toisarvoista. Toisen mielestä laji pitää tuoda yleisön eteen, tärkeää on televisiointi ja kiinnostavat kisaformaatit, ja suunnistuksen pitää taipua siihen. Eli toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Meikäläinen diggaa molemmista jos ovat hyvässä paketissa. Asiastahan en mitään tiedä, mutta luulen että parempia elämyksiä saa kokemusta omaavalta äidiltä, vaikkakin kurvit tyttärellä olisivatkin paremmassa kunnossa.

No se vertauskuvista, oli aika kömpelö. Tällä hetkellä kabineteissa valtaa pitävät tai ainakin käyttävät jälkimmäiset herrat, jotka haluavat luoda suunnistuksesta salonkikelpoisen - ehkä jopa olympiakelpoisen. Ideoita pursuaa, on knock-outia, micro-O:ta, yhteislähtöä, kartanvaihtoa, perhos- ja kärpäshajontoja, O-showta, macro-O:ta. Pitää olla, televisio vaatii, ja yleisö tykkää. Epäilen.

Jotenkin kaikki on kovin tutun oloista, hiihdossahan (ja yhdistetyssä) vastaavaa jatkuvaa kokeilua on suoritettu jo jonkin aikaa, "television vaatimuksista". Huonolla tuloksella, en nyt ainakaan ole kuullut kenenkään hehkuttavan uusia kisaformaatteja, ja ainakin useamman kestävyysurheilufanin haukkuvan niitä. Sprintit on usein aika tylsiä kisoja, joissa muut kuin hiihtoon kuuluvat asiat ratkaisevat pelin, eikä yhteislähdötkään aina niin mielenkiintoisia ole. Jos jollakulla on munaa lähteä karkuun, niin sitten toki. Sen sijaan väliaikalähtökilpailut ei petä koskaan, vaan ovat sitä parhainta parhautta lähes poikkeuksetta.

Ongelmahan on siinä, että yritetään muokata lajia sille sopimattomaan suuntaan. Ja siinä, että kopioimalla selviytyy korkeintaan toiseksi parhaaksi. Miksi suunnistuksessa järjestetään knock-outia Tukholman keskustassa, hiihtohan on tehnyt sitä jo vuosia? Nordic O-tour, joka on kopio Tour-de-ski:stä joka on kopio Ranskan ympäriajosta? Mitä tarjoaa micro-O, jos ampumahiihto on jo keksitty eikä ampumasuunnistus ole ottanut tuulta alleen? Miksi yritetään muokata suunnistuksesta mano a mano otatusta, sellaisia lajejahan on maailma pullollaan? Miksi mietitään, miten suunnistuksen tulee muuttua televisiointia varten? Miksei mietitä, kuinka suunnistuskilpailun saisi televisioitua hyvin? Kyllä, kopioinnin kohteena olevat lajit vetävät televisiota ja yleisöä. Ei, kökkö kopio ei vedä.

Kukaan tuttavapiirissäni ei ole kommentoinut Tuusulan Nordic-touria, vaikka se tuli televisiosta prime-timeen. Sen sijaan moni on kysellyt Jukolasta. "Miten siellä kauheassa maastossa pystyi juoksemaan". "Eikös siellä ollut ihan kaameaa, satoikin ja kaikkea". Jukolassa kaikki elementit onnistuneeseen televisiolähetyksiin olikin olemassa. Vaikeat radat, haastava maasto, alkuyöstä kovat olosuhteet. Murtuneita miehiä haastatteluissa (Patana oli muuten ehdoton helmi). Juuri tätä tulisi suunnistuksen koittaakin markkinoida. Laji jossa olet yksin keskellä metsää, fyysisen suorituskyvyn äärirajoilla, keskittymisen herpaantumatta. Suossa, mudassa, myrskyssä, helteessä, heinikossa, olosuhteissa jotka kaupunkilainen kiertää kaukaa. Laji jossa oppii olemaan. Siinä olisi jotain erilaista, ja jotain suunnistukselle luontaista. Siinä lienee myös Jukolan viehätys kuntoilijoille.

Ei se kaikkiin loksahtaisi, mitä sitten. Hyvä TV-lähetys perinteisestä suunnistuskisasta ei varmasti ole helppoa, mutta elementit ovat olemassa. GPS ja tarvittava määrä hyvin valikoituja väliaikarasteja, varmasti saa tarvittavan määrän kuvaa. Oikeasti tärkeä kisa, ei pelkästään televisiota varten luotu. Siihen selostaja, joka pystyy luomaan jännitettä, tuntee perinpohjin kaikki kilpailijat. Asiantunteva ohjaus, sopivissa määrin gepsikuvaa ja kilpailijoiden odottelua väliaikarasteilla. Haastatteluja maalissa kilpailijoilta, joille kisa on ollut yksi kauden päätavoitteista. Ei helppoa, mutta mahdollista.

Huippuliiga sentään on ollut ihan hyvä yritys tähän suuntaan, mutta se jokin puuttuu. Ongelmana mielestäni on ollut se, että se on vain kohtalaisesti tehty TV-show. Huipuille pakkopullaa, kukaan ei tähtää kuntoaan huippikseen, vaan arvokisoihin. Wannabeet katsastuksiin. Tavikset Jukoon ja SM-kisoihin. Radat usein osin hyviä, mutta aina samanlaisia, ja tarpeettomia säksätysvälejä liikaa. Ohjaus OK, mutta vähän hakemista. Selostus OK, mutta innostusta puuttuu. Urheilijoille kisat pelkkiä välitavoitteita, näkyy haastatteluista. Kaiken kaikkiaan hyvä yritys, mutta se ei vielä riitä. Sanottakoon vielä, että helpolla ei sekään synny, kerran huippista järjestäneenä muistan kyllä TV:n aiheuttaman työmäärän olevan kova.

Jottei menisi pelkäksi uudistajien haukkumiseksi, niin todettakoon että ei vanhoilla jäärilläkään kuuhun mentäisi. Muuten sitä vieläkin vedettäisiin 1:20 000 peruskartoilla, ei olisi onlineä, ei gps:sää, hyvät kilpamuodot keskuri ja sprintti puuttuisi jne. Lisäksi totuus lienee se, että pare pitää itse ääntä itsestään, ei kukaan tule ilmaiseksi näkyvyyttä ym. tarjoamaan. Intoa herroilla jotka suunnistusta kehittävät tuntuu olevan, siitä pointsit. Ei vanhaankaan tule liiaksi takertua.

Hiljaa pienessä mielessään sitä vaan toivoisi, että uudistuksia ja markkinointia suoritettaisiin suunnistuksen ehdoilla, eikä suunnistusta uudistusten ja markkinoinnin ehdoilla.

Toimitus ei pahoittele tarpeellisia kärjistyksiä.