tiistai 30. joulukuuta 2008

Ennen kaikki oli paremmin

Olin viikon Lapissa, hyvä siellä oli ihmisen hiihdellä. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, ja matkustelin tässä toissa päivänä yöjunalla etelään. Voin kertoa että oli suht nuiva meininki, mitään makuuvaunupaikkaa en enää saanut. Menihän se toki istuenkin, mutta uni ei ihan helpolla tullut silmään. Aamulla olo olikin kuin huonosti nukutun yön jälkeen. Syy siihen, ettei etukäteen varattuja lippuja oltu varattu, oli arvelu vaihtoehtoisista matkustusmuodoista. Olin spekuloinut sinkkiarkkua hyväksi tavaksi matkustaa, mikäli reenit lirvahtaisivat väärälle puolelle ristiä. Hyvinä puolinä sinkkiarkussa on välttyminen matkustuskustannuksilta (ainakin itse) sekä taattu unenlaatu. Ainakin mikäli sanonta ikuiseen uneen pitää paikkansa. Huonoja puolia lienee ikkunapaikkojen puute, mutta eipä tässä kaamoksessa juuri maisemia katsellakaan.

No niin, asiaan. Siinä yön aikana ehdin muistella wanhoja hywiä aikoja. Esimerkiksi kaikkien aikojen ensimmäistä arvokisamitaliani Kymen piirinmestaruuskisoista vuodelta 1993. Jo kävellessä kisakeskukseen tiesin päivän olevan hyvä, kun isäukkoni totesi ilmassa olevan suuren urheilujuhlan tuntua. Suorituksen muistan kuin eilisen päivän, juoksin kuin viitapiru veren maku kurkussa alusta asti. Suunnistuskin sujui kuin vanhalta tekijältä, tein monta oikoa ja vain kerran meinasin lähteä siimaria väärään suuntaan. Eipä ihme että murjaisi pronssin kylkeen kiinni, ehkäpä urani arvokkaimpaan. Täydellisiä tuloksia tai karttaa en valitettavasti enää löytänyt, joten kunnollista spekulaatiota silloisesta kisasuorituksesta en valitettavasti voi laajan lukijakuntamme iloksi vääntää.

Taso oli muuten silloin jotain aivan toista kuin nykyisin. Pojankolppia oli kuin meressä mutaa, ja silloisista kymen ikäri-kilpakumppaneista on kehittynyt varsin kovaksikeitettyjä luita moneen lajiin. Yhtä jäätävään seuraan nykyisin joutuu harvemmin kilpailemaan, ja hyvä niin. Miesten maajoukkue-edustusta on hankittu niin suunnistuksessa, hiihtosuunnistuksessa, pyöräsuunnistuksessa kuin hiihdossakin. On maailmancuppia, PM-kisoja, EM-kisoja, MM-kisoja ja eräänkin nimeltä mainitsemattoman Ville Nousiaisen olen bongannut aina olympialaisista asti. Ei olisi muuten ukko silloin herran vuonna 1993 arvannut.

Loisteliaasta pm-pronssista huolimatta minusta ei kuitenkaan koskaan tullut maajoukkueurheilijaa, enkä siten reissaa Etelä-Afrikassa leireilemässä tai Davosissa hiihtämässä vuorten katveessa. Helsingin kaamoksessa minut löytää varmiten vakiolenkkimaastoistani Mätäojan varresta. En valita, on se horisontissa siintävä Malminkartanon täyttömäkikin omalla tavallaan aivan hieno..

maanantai 29. joulukuuta 2008

Ladun varrelta

"-Teen keväällä niin paljon yöreenejä, että pystyn juoksemaan Milassa osuuden kuin osuuden ilman lamppua.
-No itehän meinasin vetää talven mittaan sellaset määrät koneeseen, että valaisen långalla matkantekoa pelkällä luuvalolla!
-No vitti, miä taas aattelin juosta kesän kisoissa sellaista kyytiä, ettei keskellä kirkasta päivääkään näe suunnistaa ilman lamppua..."

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Posket!

Kuulemma ensi vuonna tiomila ja jukola juostaan kovavauhtisissa maastoissa. Maankuulu taktiikkaguru Jore (nimi muutettu) kehottikin taitotreenien tekemistä maksimaalisen vauhdin mahdollistavissa maastoissa.Siispä äspeen kanssa teimme tässä taannoin työtä käskettyä ja soitimme seudun harjoitusvastaavalle. Tällä Lapprin ykkösketjun vasemmalla laitahyökkääjällä olikin valmiina juuri tarkoitukseen räätälöity yö-treeni krepeillä höystettynä pyhtään perähelvetistömössä Tonttumossa. Ei olekkaan vähään aikaan mennyt 3km:n rataan pualtatoistatuntia, eikä sitten milan metsään meneminen pelottanut yhtä paljoa.

tiistai 23. joulukuuta 2008

Tuulen alapuolelta

Tapasin tänään sattumalta erään vanhan kaverin, sanoi laihtuneensa viime vapusta 35kg. Edellisestä näkemisestä on toki hetki vierähtänyt, mutta jos olisi pitänyt veikata olisin sanonut, että 35kg:n heilahdus oli tullut juuri toiseen suuntaan. Mutta itse asiaan- että voikin sauvakävely olla sitten hieno ja mieltä ylentävä harrastus. Toisaalta, jos sitä tekee samalla kun ipod suoltaa korviin sankariheviä tai vähintäänkin slipknottia, niin homma alkaa mennä arveluttavaksi. Varsinkin kun seuran veryttelyasussa komeilee lukuisten johtavien suurkorporaatioiden logoja. Ei jumalauta, huomenna soi Mamba ja Suurlähettiläät sekä ylle Dopsomin R90.
Tere,

Avataa nyt sitte peli. Tältä blogilta on turha sitte ootella mitää hyviä juttui, siksi nuivaa on meiningin tarkoitus olla.
Jos nyt kuitenkin mielenkiinto jo heräsi, niin tumpataan se heti alkuunsa paljastamalla, että jutut tulevat mitä suurimmalla todennäköisyydellä pyörimään suunnistuksen ympärillä.

Nyt varmaan suurin osa lukijoista on jo saatu karistettua, mutta kerrotaan nyt vielä, että itse olen aikeissa keskittyä lähinnä kevätyönviestin joukkuespekulointiin ja suunnistustekniikkaan helpoissa maastoissa. Ehkä jotaa kätsäriläppää vielä siihen selkään. Voi olla, että olen väärässä, mutta luulisin kyseisten aihepiirien olevan verrattaen nuivia jopa paatuneimmallekin suunnistuksen harrastajalle.

Toivotetaan vielä lopuksi ne urhoolliset, jotka kahlasivat tänne asti, tervetulleeksi lukemaan nuivaa meininkiä!