Åbo!

Koska Riihimäki sijaitsee faktisesti Pyhtäätä pohjoisempana, niin suuntasin tämän talven etelänleirillä Turkuun, tuohon suomen suunnistuksen entiseen mekkaan.
Arki Turussa sujuu kuin itsestään. Viikonpäiviä tai kellonaikoja ei tarvitse pahemmin seurata.
Herätys yhdentoista aikoihin, aamupuurot ja kahvit naamariin, vaippojen vaihto ja lenkille. Lenkkimaastothan ovat sitten kerrassaan mahtavat.

Lumetonta juoksualustaa ei juurikaan löydy. Halisten sillan jälkeen kaukolämpöputki oli tosin sulattanut n.30m pyörätienviertä. Siinä laputellessa oli mukava sulkea silmänsä hetkeksi räntäsateelta ja kuvitella itsensä vielä muutaman tuhat kilometriä etelämmäksi. Missä tää nykynuoriso sitte nykyään käykin. Etelä-Afrikassa ja Portugalissa. En mie näitä enää tiiä. No kuitennii, maasto kumpuilee koko ajan ylös alas, mutta mäet ovat mukavan juostavia. Mäissä huonon kunnon huomaa heti, MTV3:n kiekkoasiantuntija varmaan toteaisi "ja hengästyminen on tosiasia". Sykkeet ovat todennäköisesti ainakin 10 pykälää entisaikoja korkeammalla. Varmaksi en voi sanoa, sillä sykevyön näin viimeksi viime vuosikymmellä.

Takaisin päivärytmiin. [Ette halua tietää]. Maltillisen alun jälkeen on
on kova into siirtyä harjoitteleen kovempaa.

Tää lohkasu ilman muuta ohjenuoraksi:
"Fysiikka,Taito ja Psyyke yhdistettynä kaikkeen urheilijan tasapainoiseen elämään vaikuttaviin tekijöihin."

Kuka näitä nyt sit laskee? (Onk kukaa nähny mun toista sukkaa?)

Tuli tehtyä pikainen kierros Ylläksellä parin kaverin kanssa. Otin heti kärkikynään kuumeet ja lunssan, mutta se talttui nopiasti lauantaihin mennessä kiitos vahvistuneen henkisen kantin- mitä nyt vähän purskahteli lauantaina lenkin jälkeen verta nenästä ja suusta. Sitähän nyt sattuu kaikille. Lauantai on muuten Ylläksellä vaihtopäivä vissiin turistien lisäksi latukoneiden ruuvaajilla. Lunta oli tullut yöllä sellasen 5cm ja koko päivän tiputteli hissuksiin lisää, mutta kun ei voi ajaa niin ei voi ajaa SAATANA. Maltoin ekan 50min kahlata hissuksiin, mutta sen jälkeen kiusaus itselle vittuiluun kasvoi sen verta kovaksi, että pukkasin siellä aerkin molemmin puolin seuraavat 3h 20min. Yritin saada välillä jostain ajatuksesta kiinni matkan jouduttamiseksi vain kadottaakseni sen samoin tein. Taidan olla aika tyhmä. Seuraavana päivänä hiihdin tunnin täysillä. Viime vuonna samoihin aikoihin sama treeni SP:n, Tuukan ja Tinskin kanssa (jättäytyi tasamaalla katkenneella sauvalla hieman taaemmas). Tuntu, et sillon hiihdettiin pirun kovaa ja nyt en päässy mihkää. Kaikkeni kuitenkin annoin, enkä viimeisellä vartilla enää nähnyt juuri eteeni saati pystynyt ajamaan autoa takaisin mökille. Pari päivää ehtii nyt tankata kinkkua leuan alle, mikäli sinne nyt mulla edes mitään mahtuu, ja sitten onkin aika suunnata pariksi viikoksi Portugaliin. Jalka alkaa taas olemaan käyttökunnossa. Kortisoonin ja erittäin epämiellyttävän yövenytyssukan jälkeen ihmekös tuo. Odotankin tulevaa reissua ehkä enemmän kuin mitään ennen- oikeesti. Helppo lähteä, kun kunto on niin kuralla, että vähän pieleenkin mennyt leiri tulee tasoa oleellisesti nostamaan. Jos antaa nettiä ni pistän nättiä päiväkirjaa tulemaan...niin nättiä.

...loppuun pitkästä aikaa pari nasevaa biisivinkkiä:

http://www.youtube.com/watch?v=UJiH5lRmLi8

-Sopii hyvin vuoden 2006 Norton Malbecin ja tomaatti-basilika grissinin kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=zxPcmi1U25g

-Tätä ei kovinkaan karju kuuntele kuivin silmin!

Lähtötaso Portugaliin

On - ollut - työ? Työ työmiestä rakastaa? Työ miehen töihin ajaa?

Siinäpä pari otsikkovaihtoehtoa jatkojännärin tälle osalle. Sarjan vakiolukijat, joita ei liene montaa - jos lainkaan, tajunnevat viittaukset menneisiin kirjoitelmiin. Huumori on hieno laji, ja sen tämä palsta kiertää kaukaa.

Vakava on tämänkertainen aiheemmekin. Ei nimittäin perse kestä urheilua, ei vertauskuvallisesti saati sitten sanantarkasti. Oli siis korkea aika astua työelämään. Sinänsä olin melko onnekas, että näinä synkeän maailmanlaman aikoina sain työpaikan vieläpä kohtalaisen hyvin ehdoin, en joudu maksamaan paljoakaan kuussa tästä aikuisten päivähoidosta. Toisaalta taas epäonnekas lähinnä keskipitkästä opiskeluajasta johtuen. Erästä tunnettua suunnistusajattelijaa lainaten: "Ohjeeni fukseille on: opiskelkaa täyspäiväisesti ympärillenne katsomatta, valmistukaa nopeasti ja menkää töihin heti kun mahdollista. Näin ette tiedä paremmasta, mihin taas ehtii kymmenen vuoden opiskelija - suunnistelijana olossa jo tottua. Sen jälkeen vasta korpeaakin mennä töihin." Käytännössä todeksi testattua tietoutta.

Normaali työpäivä menee jokseenkin seuraavasti. Aamulla ajelen kelmeän kuun loistaessa taivaalla Espooseen muiden wannabe-porvareiden joukossa. Oikeat porvarithan ajelevat vastavirtaan Espoon ranchiltaan Helsingin keskustaan Annankadulle töihin, joten matka tähän suuntaan sujuu melko sutjakasti. 8.16 leimaan itseni sisään, ja kärvistely alkaa. Työtehtäviini kuuluu koneen näpyttelyä ja tehokkaan näköistä surffailua, suhde riippuu työtilanteesta. Lisäksi kahvia pitää juoda joukkueessa, jottei insinöörien ammattitauti mahahaava pääsisi arpeutumaan. Se kyllä pitää sanoa, että näin luterilaisen työmoraalin omaavaa ihmistä korpeaa jos on töissä ilman tekemistä. Surffailla voi kotona ilmaiseksikin, tästä sentään maksetaan että saisi tehdä töitä.

Yhtä kaikki 16.32 leimaan itseni ulos ja ajelen kuunvalossa kohti kotia. Sekin hyvä puoli tässä työnteossa on, ettei arkisin pääse auringonvalo häikäisemään. Eipä sillä, tässä eräs päivä satuin katsomaan ikkunasta ulos aika tarkalleen 12.15, maallikosta vaikutti että ilta oli jo hämärtämään päin. Pimeä on Helsingin talvi mutta sitäkin synkempi.

Menneen työviikon kohokohdista mainittakoon puhelu Norjaan. Ei kuitenkaan käänteisen aamupalan muodossa, taikka inventaarion. Mitä näitä nyt on. No joo, sateista on kuulemma sielläkin. Syy puheluun oli engelsmanni-mulperien vetäytyminen, joten otettiin käyttöön plan-B. Trondheim 2010 -projekti alkaa tammikuussa. Mitä nyt olen muitten suunnistelijoitten juttuja lueskellut, niin se on nyt kovasti muotia.

P.S. Korjattakoon edellisestä jutusta, että naissuunnistelija kirjoitetaan yhteen eikä väliviivalla. Asiasta on tullut runsasta lukijapalautetta.

Schockolade auf Scheisse

No minä en hallitse ajankäyttöä, vaan pikemminkin ajankäyttö hallitsee minua. En juuri ryyppää, reenaa tai tee töitä / käy koulua, vaan pikemminkin haahuilen läpi harmaan marraskuun.

Mennyt ylimenokausi on kuitenkit ollut sitä övereintä ylimenokautta. Koska en ole juuri suunnistuskissanristiäisissä juossut, ei ole morkkiskaan päässyt iskemään eikä siis syitä lenkillä käyntiinkään ole juuri ollut. Taustalla on tietenkin elämäntyylin muutos kannelmäkeläisestä opiskelijahulttiosta etelä-haagalaiseen pikkuporvarilliseen perhe-elämään. Harjoittelemattomuus on yllättäen vaikuttanut myös negatiivisesti fyysiseen kuntoon, piruuttani kävin testaamassa Kanavuoren testiradalla että häviän paikallisille nais-suunnistelijoille aivan pystyyn. Hyvässä kunnossa pystyisi sentään vähän laittamaan kampoihin, vaikka eihän se silloinkaan mitenkään saletti olisi.

Vanha tuttu reeni-dipoli-päikkärit-reeni yhdistettynä välisurffailuihin joutaa sekin mennä, viimeinen joutilas viikko ennen eläkettä on käynnissä. Taidanpa alkajaisiksi lukaista Muugensteinin elämänkerran "Määrä miehen töihin ajaa", jos siitä vaikka saisi vaikutteita kuinka vajota töiden ohessa suureen isänmaalliseen reenikeskittyneisyyteen. Sehän kuuluu kaikkien itseäänkunnioittavien suunnistajien talveen. Toishaalta, eipä sitä rajattoman vapaa-ajan aikanakaan ole pystytty määrissä kilpailemaan. Likimainkaan. Aina on mäksää mukaellen tullut 500h vuodessa rikottua. Hyllystä löytyisi myös W. Juckman - Jokkerin niksikirja; josta voisi hakea ideoita näyttävän näköisiin laiskan miehen reeneihin. Sitä paitsi sangen hyvin silläkin näyttää pärjäävän, sadan sakkiin aina vaan niin että heilahtaa.

Hmm, taidan kuitenkin kallistua opukseen Schaft P. Meister - Schockolade auf Scheisse. Suomenkielisen laitoksen esipuheessa luvataan: "Jos alkemistit onnistuivat tekemään kultaa, mikseivät suunnistajat oppisi tekemään paskasta pannacottaa? Sisältää tutkielmia yrityksistä aiheen parissa. Kiukulla vaan, oppiipahan olemaan." Melko sekavaa, mutta näissä merkeissä.

Aiheen vierestä sen verran, että kannattaa katsoa W. Pakko siinä on jotain olla, jos se saa köyhän opiskelijan täältä jääkarhujen ja iglujen maasta säälimään maailman mahtavimman valtion edellistä presidenttiä. Mittakaavaero on olemassa.

Läpi hangen ja roudan

Aivan mieletön viikko takana! Pakko ehkä vähän blastata siksi johtava se oli. Maanantaina oli ensin liikunnan appro- ryhmän saunailta Caribian kylpylässä. Koko saunakylä varattuna ja rutosti aikaa kikkailla liukumäissä. Itse selvisin mustelmilla, joillekin turmariipunta koristeköysissä tuotti hankaluuksia tuloksena auennut silmäkulma. Erityisesti illasta jäi mieleen (jotain jäi mieleen) saunan kuorosodat alastomat tytöt kylmäaltaassa. Aamusta kurvailin vielä herrasmiehenä yhden tytöistä pyörällä kotiin ja aivan väärälle puolelle kaupunkia ja sieltä sitten kävellen kotio. Etäisyyden arviointi petti hieman ja taksi olisi ehkä nohevammalle kaverille tullut kyseeseen. Alta kahden tunnin nipistin kuitenkin, kun pistin puolesta välistä iso kassi selässä juoksuksi. Tiistaina oli toivoa antavat kuorotreenit ja sen kunniaksi TPS-Lukko. Peli oli paska, mutta tunnelma jäätasolla suoraan Lukon jäähyaition takana oli kohdillaan- Fucking Chicken! (kts. Tikitalk) Keskiviikkona joutu vähän vetämään henkeä. Toki ratkiriemukkaat näytelmätreenit piristi päivää. Torstaina paukittiin sitten pikkujouluristeilylle. Meno oli melkosta ja ilta päättyikin suorilta aamupalalle. Viimoset 20min ennen aamupalan alkua meinas olla odottavalle pitkät ja niinpä siinä otettiinkin poikain kanssa vartin nokoset lusikassa tietenkin. Seuraavalle päivälle olikin kuoroporukalle varattu yksityissaunat kylpyläosastolta eikä suoraan punkasta yhtään huono päivän käynnistys ollutkaan. Saunakeikan huipensi munaruletti (säännöt voin pistää kiinnostuneille) porealtaassa ja poikakuoron kenraali. Keikka vedettiin saunan lauteilta oven edessä istuvalle, asiantuntevalle yleisölle. Positiivisen palautteen siivittämänä itsellekin kasvoi muutama rintakarva ja se olikin oiva kimmoke loppupäivälle. Laivalta olvimainoksesta tutulle kaverille etkoille tahi jatkoille kummin vaan ja sieltä kapakkiin. Karaokesessioiden ja viimosten hitaiden jälkeen kun vihdoin sain ne makkaraperunat viideltä kouraan oli olo kuin olevaisen oskarilla. Lauantaina kotiin hoiperreltua olikin vuoro Beitostölenin MC:n avauksen ja mikäs sen mukavampaa, kuin seurata happoheikkisen sulavaa liikehdintää paiton alta. Tänään siihen vielä viestit ja näytelmätreenit, niin kaikinpuolin laadukas viikko takana. Ei ois ukko arvannu et tohon saa vielä tungettua kolme punttitreeniä,pitkän ja kovan joukkoon. Alan lähestyä Maken tasoa ajankäytön hallitsijana!

Linkistä voi kujuilla lyhyttä pätkää saunatreeneistä: http://www.sendspace.com/file/idg26d

Miten pitää liikkua, että salpaa Joren hengen?

Pari päivää on jo saanut harjootella ja olo vastaa vähintäänkin reinkarnaatiota. Mieli on hetimiten virkeämpi ja saa muutenkin asioita hoidettua ihan eri tatsilla, kun on taas normaali päivärytmi päällänsä. Moni luulee et olis helpompi hoitaa juoksevia asioita, kun on paljo vapaa- aikaa, mut ei se oo. Nonii loppu metsälät heti siihinniin. Veikaan muuten, että Milani vie Madridia niinku vieraissakin...olisko perus 2-1. Reali on vähän niinku kooärrä, liikaa staroja samanlaisen paidan alla- ei pelaa enään henkilökemiat. Tukkaan ilmestyy heti viimeinen väri, kun saa paikan avarista ja avopaikasta pistetään katsomoon. Pitäs saada Puskas takas piikkiin.

Olihan sitä asiaakin. Jonkun täytynee paikata tuo äspeen jättämä ammottava aukko ja ne neljäseiskan nokialaiset. Musta siihen ei ole, mutta tulee varmaan olemaan entistä vaikeampi puhua itteä lyhimmälle mahdolliselle osuudelle. Siksi otankin samantien sopulia sarvista ja alan ravaamaan joka torstai Turun seudun yökupissa ihan majoisen arvona. Voittorahoilla ostan naulakon. On sitten silmä kohdillaan, kun paikallisen kemalin rulla puntissa lähtee sitä 12km:n yötä rimpuilemaan. Sori. Tokkopa ne mua sinne kuitenkaan laittaa,ei ne niin tyhmiä ole. Vähän niinku olis pistäny kojon joukkuemäkeen. Vaadittava tason nousu tulee pohjoiskalotin karvaisimmalta mieheltä, pyhtään paroni saibolta. Miehen elämäntilanne, asenne, motivaatio ja ennenkaikkea maha ja selkä on nyt siinä tikkamasalassa, että piiskaan sen vähintään bulgariaan ehkä rontheimiinki. Viestialistuksethan on semiselviöstömö. Seuraavan jutun saa hei sit laittaa joku muu, mulla alkaa olla vietävän vaisua tää.

Esikastelu

Hektistä aikaa. Pitää niin kiirettä alkoholinkäytön kanssa, ettei meinaa ehtiä tehdä oikein mitään. Muutoksen tuulet puhaltelee vähä sillä ja tällä saralla ja ovi käy seurassa, kuin jokereissa keväällä. Aravirta kuitenkin jatkaa.

Ens sunnuntaihin asti on vielä aikaa kasata morkkista, sen jälkeen loppuu ruikutus. En kuitenkaan meinannu tällä kertaa hypätä ihan instana semoreenikeskittyneisyyteen, vaan lähden tavoittelemaan portaittaista kohoamista kohti ideaaliasketiaa. Kun elämässä ei tällä hetkellä muutakaan urheilun lisäksi ole koen tavoitteen olevan täyttä realizmia.

Ensimmäiseksi marraskuussa laitan elämänrytmin kohdilleen. Loppuu se kolmeenneljään koneella kyttääminen. Joka ilta kyseisen vuorokauden puolella nukkumaan ja unta itselle se optimi 7-9h. Toisena muutoksena lopetan nettipokerin hakkaamisen ja teen paluun kätsärin pariin. Tavoitteena oppia käyristä jotain. Joulukuussa pistetään korkki kiinni (marraskuussa ei vielä pysty, liikaa aihepiirillä höystettyjä tapahtumia kalenterissa). Samalla isken ravintoasiat kuntoon. Täytän ruokapäiväkirjat ja käyn vastaanotolla laadittamassa henk.koht. ruokaohjelman. Tuskin tulee sisältämään nameja tai sipsilöisiä, joten ne jää poies ku ittekseen. Tammikuussa, kun joku rasitusmurtuma alkaa viimeistään kolkuttelemaan, on lihashuollon aika astua kuvioihin. Hierontojen lisäksi aloitan aktiivisin (päivittäisen?) itseni hinkkaamisen ja hötkyttelyn jolla maksimoin treenin puremisen ja palautumisen. Ainiin, meinas unohtua...Oon kuulemma henkisesti liian ailahtelevainen et voisin pärjätä. Pitää löytää sisäinen harmonia leijumisen ja ranteet auki- fiiliksen välillä. Analyysi hieman ihmetyttää, koska olen mielestäni uinut melko syvällä ja melko pitkään. Eniveis. Helmikuussa alan ajattelemaan positiivisesti ja analysoimaan tekemisiäni tavoitteena kehittää itseä ihmisenä ja yksilönä. Lopetan synkistelyn ja alan uskomaan ihteeni terveellä tavalla ilman henseleiden paukuttelua. En muuten ees käytä henkseleitä. Keväällä etin ittelleni naisen ja isken itteni onnen kukkuloille, se jos mikä on lääke sisäiseen harmonian löytymiseen- Mazel tov!

Kaikki tää ku toteutuu ja siihen selkään en o yhtään kipiä ja kaikki treenit puree täydellisesti, ni saatan kehittyä ens kaudeksi ihan kelpo viestimieheksi.

Teekkarisuunnistajat - antaa mennä

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, miksei siis huonokin. Pari päivää sitten oli TeekSun saunailta, ei ehkä kohdallani viimeinen mutta loppu lähenee. Joku saattaisi sanoa että on jo aikakin, paikalla olleista naamoista kun en tunne enää puoliakaan. Uusista junnuista kuvittelin yhden tietäväni. En tiennyt, ei se ollutkaan Westerinen. Ei sillä että olisin tiennyt mikä mies Westerinen on, että ei se paljoa olisi auttanut.

No joo, kaikki sujui kuitenkin vanhalla hyväksi havaitulla kaavalla. Alle kortteliotatusta, yllättäen Tapiolan vanhalla kartalla, joita oli kuulemma taas löytynyt joku 2500:n satsi. Legendan mukaan niitä painettiin aikanaan 15000, eivätkä ne ikinä lopu vaikka aikojen saatossa niillä on mm. lämmitetty saunaa. Kortteli itsessään oli tavanomainen, hengenvaarallisia tienylityksiä Tapiolassa, v-mäisen liukkaita kalliolämpäreitä ja tutut vanhat reitinvalinnat. Saunaosuus: normaali. Perus nuivakkaa spekulaatiota lähinnä suunnistukseen ja tuleviin nsm:iin liittyen, ilmaisten oluiden siivittämänä. Ruokana raneja & köttbullareita, mikä on parin viime vuoden linja ollutkin aikaisemman leipää, sulatejuustoa ja banaaneja sijaan. Ilta sai myös arvoisensa päätöksen, Keltsu oli kiinni ja kun ei baariletkaan mukaan jaksanut, kömmin kolmen kommuuniin vielä yö-oluelle ja nukkumaan. Aamulla herätessä olikin puuro valmiina ja hesari pöydässä, hyvä oli siitä ihmisen lähteä orastavan päänsäryn kanssa luennolle piipahtamaan. Näin sen pitää mennäkin, ja on totta tosiaan usein mennytkin.

Silti. On tämä jo nähty. Ura alkoi syksyllä 2003 (ei siis ole mitenkään poikkeuksellisen pitkäksi vielä ehtinyt). Ensimmäisessä saunaillassa pitkätukka-Pepe pieksi loppukirissä, mikä otti nuoren miehen luonnolle. Nykyisellään en ihmettele yhtään että silloin näin kävi. Jos nyt vähän vanhoja muistellaan, niin silloin kantavia voimia oli Pipå, Pajulan vellokset, Pale, Jorma Jormalainen ym. Siis saunailtapuolella, hallituspolitiikasta vastasivat muut, ainakin Turun kommuuni, ja puheenjohtajana silloin taisi olla Räty. Aika kultaa muistot, mutta syyspuolella aina lähti iso remmi kapakkiin, ja kevätpuolella taas otettiin rauhallisemmin, isot pojat veti isoa määrää. Tai Pipå nyt ainakin. Sen aikaisista jäsenistä taitaa muuten nykyisin olla aktiiveja itseni lisäksi vain Pardaali, vähiin on käynyt.

Kaltaiselleni sentimentaaliselle höpsölle muistuu kaikenlaista muutakin mieleen. Ekat NSM:t Göteborgissa 03. Hiihtomestikset Moisanderin lainasuksilla, hävisin Tammiselle. Lukemattomat Jokkerin ventit, myös A-ohjelma n. 1h45min. Vedätyslenkit siihen alle. Sählypelit, toisinaan saunaillan jälkeisenä aamuna heikohkolla tasapainolla. Maan mainio joulubooli. Koti-NSM:t, NSM-kaatajaiset sekä kahdet pikkujoulut samana vuonna, 80-volttinen viruvalgea on vaarallista. NTHI:n hiihtotrikoot. Takki auki päälafkalle. Turhan tiedon mestikset. Junamatka Taaniksen kanssa Trondheimin 07 jälkeen kylmässä ravintolavaunussa. Juomasuunnistuksen toinen toistaan häijymmät maksimiannokset. Kaislikkosuunnistus. Onhan näitä.

Samanlaista henkeä ei enää ole tiedossa. Se ei johdu seurasta vaan miehestä, ei vanhat luut enää kaikkeen taivu. Antaa mennä.

Pikkujouluihin tulen silti, jos vain suinkin pääsen.

Halikkopettyneisyys

Ei näin pojat, ei näin. "Nautiskelua Halikossa". "Halikkoa nautiskellen". Ootte niin väärässä. Aina pystyy ryssimään. Aina. Siihen DO:kin perustuu. Parit kisataktilliset vinkit:

-maaston suunnistuksellisen vaativuuden aliarviointi, näin pettyy enemmän pummatessa
-ylivauhtia heti k-lta jotta saadaan hapot suunnistusta sumentamaan ja vauhtia jarruttamaan, positiivinen vaikutus myös kulkupettyneisyyteen
-ykköselle heti suuri virhe, jotta pettyneisyys saadaan maksimoitua koko kisasuorituksen ajaksi

Liitteeksi laitettakoon toimitukseen nimettömänä tullut kisa-analyysi, jossa edellä mainittuja kisataktillisia vinkkejä on oikeaoppisesti käytetty hyväksi:

Ennen kisaa

Jole sanoo ettei Varsinais-Suomessa voi pummata lainkaan, olen samaa mieltä. Täällä kaikki on helppoa, lehtiäkään ei enää ole puissa joten virhe on sula mahdottomuus. Föörin kanssa pekuleeraan hetkeä ennen starttia, että taidan lähteä rauhassa liikkeelle, jotta mannan ykköspummi ja sitä seurannut hätäily ei toistu.

k-1

Lindeqveisti ampuu kohti koota kuin Haaska kohti maalisuoraa, ei auta kuin startata sittenkin täysiä. Viimeisetkin kulunrippeet kuluvat heti ensimmäiseen mäkeen, periksi ei anneta. Puolivälissä väliä kaarran kohti omaa hajontaa, tiheikön läpi ja mäkeen. Ei oikein täsmää, mutta tuossa se varmaan on. Mit vit, ei rastia. Seuraa aikamoista haahuilua, mutta lopulta kaarran rastin takaa lipulle. Korpeaa aika tavalla.

1-maali

Koko loppumatkan tuntuu aika pahalta, virhettä ei tule mutta se ei paljon mieltä ylennä. Ykköselle hukattu kakkonen painaa mieltä kuin palokunnan hevonen. Mielessä käy, että kun muutama kuukausi takaperin tuli kirmailtua pm-yleisökisoissa, saattoi jalka olla kevyempi. Samanlaista tunnetta tuskin on ihan heti tiedossa, jos koskaan. Nöyryytys loppuu aikanaan, ja leuka rinnassa kuin nissi konsanaan koitan kirrata sekunteja vielä loppusuorallakin, ei vaan lähde.

kisan jälkeen

Kausi on hyvä lopettaa sopivaan pettymykseen, eipähän tartte turhia kuvitella pitkän talven aikana.

Erittäin hyvin oli kirjoittaja sisäistänyt DO:n perusperiaatteet, toki luontaista lahjakkuuttakin lienee takana. Mitenkään huippusuoritus ei kuitenkaan ollut Jukolan tapaan kyseessä, perusvarmaa pettymystä kuitenkin.

Masennusta ilman maanisuutta

Toimituksen faksi on viime päivät laulanut kuumana, depressiv orienteringista pitäisi saada juttu ulos. Toimitussihteeri on kuitenkin varsin tiukalla tuulella, eikä palstamillimetrejä näinollen ole kunnolla taustoitettuun juttuun käytettävissä riittävästi. Joka kodin perusteoksessa Encyclopedia Nuivucassa on DO kuitenkin avattu varsin perusteellisesti, joten neuvoisin katsomaan sieltä.

Viime viikonloppuna pidetyssä Suomen ja Nuivustoliiton rauhan ja ystävyyden seuran syysseminaarissa kuitenkin aihetta sivuttiin, ja sitä on täälläkin syytä referoida. Paikalla oli varsin arvovaltaista väkeä, toimituksen lisäksi mm. nuivulogian dosentti J. R. R. Liuha sekä Kunnia-Nuiva Piotr von Mügenstein. Esitelmiä pidettiin erinäisistä aiheista, aina espanjalaisen huumorin kipupisteistä 70-luvun kilometripohjaisen määräharjoittelun psykofyysisiin vaikutuksiin.

Erityisen mielenkiintoinen oli kuitenkin alustus otsikolla "masennusta ilman maanisuutta - depressiv orientering ikääntyvän väestön keskuudessa". Laajahkosti rönsyillyt alustus on tiivistettävissä tavoitehakuisuuteen ja uuteen keinovalikoimaan. Modernin DO:n kantava voima on uudet pettymykset, siis pettymykset jollaisia ei ole aiemmin koettu. Ideariihessä lenteli esimerkiksi ajatuksia sijoittumisesta Jukolassa sijalle +200 aidosti huonoilla suorituksilla, hylkääminen voitetun Tiomilan jälkeen viimeiseltä rastilta puuttuvan leiman takia jne.

Näihin uusiin, entistä suurempiin pettymyksiin on varaututtava entistä huolellisemmalla talven työllä. Vanha koulukuntahan on koittanut tuhota suorituskykyään maanisella kestävyysharjoittelulla yhdistettynä huonoihin elintapoihin, tavoitteena ajautua levon ja rasituksen suhteen kestämättömään tilaan eli ylikuntoon. Lisäksi keinovalikoimassa on usein ollut vastustajien pitäminen lyömättöminä ja heikko itsetunto. Mentaalisella puolella ei suuria edistysaskelia olla viime aikoina otettu, fyysisellä puolella uusinta ajattelua sen sijaan edustaa sangen vähäinen määräharjoittelu, johon lähinnä kuuluvat lyhyet reippaat täsmäharjoitukset. Nämä antavat helposti tuntemuksen kulusta, kun lihakset ovat herkät eikä tarvitse ahdistaa. Kisoissa tulosta ei rapautuneesta aeroobisesta pohjasta johtuen kuitenkaan tule. Koska odotukset etukäteen ovat suuret mutta tulos heikko, on pettymys maksimaalinen. Klassisen kaunis teoria.

Älä jää poraamaan- hanki kaira.

On se hieno houmata, että joillain seuroilla riittää motia vielä pihistämään halikonkin juoksujärjestyksiä viime metreille. Sitten julkastaan väärä ja siitä sitten vielä jollain vitun kalliilla oravan lääkärintodistuksella muutetaan aamutuimaan, ettei vaan muut saa vihiä kuka siellä nyt mitäkin pätkää suhaa. Kalevin mustikkasuklaa on muuten hyvää, vaikken muuten mitenkään suklaan ystävä olekaan. Ootas isken nöpön- noniin. Naapuri paskattaa taas koiraansa mun oven eteen, hieno mies- isänsä poika. Yritin yytsiä euromarketista joulukalenteria, ei kuulemma oo vielä sesonkia. Täytyy askarrella ihan yrpänä ja illuna (kts.tube) oma sitte, MMOma. Uskoisin rusareihin pikkuhiljaa olevan sen 24 päivää ja luukkuja olis hiton hianoo päästä jo availemaan, kartonkia vaan tiimarista.

En jaksa enää miettiä uusia biisejä vaan laitan vaan sen mikä nyt just soi eli Dropkick Murphys - I'm shipping up to Boston...aika moni varmaan voi arvata mitä liikettä tätä kuunnellessa on kiva tehdä. No niille jotka ei arvaa ni viedä sitä pulloa huulille.

...eiku tuli sittenki mieleen, että kävin tossa tiistaina ihanoimassa loistavaa live- musisointia. Muutama kelpo pumppu siellä oli, mutta erityisesti odotettu kiveskives oli nimensä veroinen, eikä jättänyt ketään kylmäksi. Tutustukkee ehottomasti tuotantoon. Kannattaa alotella bittihiisillä ja sit ku pääsee tiloihin ni iskeä pakaranattaa perään. "Solisti" on meillä ekalla vuosikurssilla...voimia vaan lapsille.

Urheilukilpailun rasitus ei synny ainoastaan kilpailusuorituksen aikana

[Artikkeli on julkaistu Nuivuuden Kuvalehdessä 11/09]

Nuivuuden kuvalehdessä harvoin julkaistaan artikkeleita urheiluun liittyen. Tämä johtuu lähinnä syystä, että tälle tieteellisen toimittamisen alalle valikoituneet kynäniskat olivat lapsuudessaan niitä rillipäisiä nörttejä jotka vieroitettiin kaikesta urheilusta jo koululiikunnan toimesta. Huolimatta edellä mainitusta tartuin rohkeasti härkää sarvista kun Vehkalahden Veikkojen uusi toiminnanjohtaja Arto Tilli (nimi muutettu) soitti, ja ehdotti matkaa VeVe:n mukana 25mannaan Ruotsiin.

Artolla oli ideana, että tutkisimme urheilijan kokonaisrasitusta koko matkan aikana, eikä ainoastaan suorituksessa. VeVe:n iloisesta, mutta urheilullisesti vakavasta, joukkueesta koekaniiniksi valikoitui Janne Weckman (nimi muutettu). Valinta osui kyseiseen urheilijaan lähes pelkästään urheilullisten saavutusten vuoksi. Oletuksena myös oli, että kyseinen urheilija hallitsee jo ikänsäkin puolesta hyvin suorituksen jälkeiset palautustoimenpiteet.

Itse tutkimukseen valittiin muuttujiksi syke, maitohappo ja promillet. Tutkimusaika oli lauantaiaamu kello 9:00 – sunnuntai 6:00, eli reilu vajaa vuorokausi. Koehenkilöön kiinnitettiin sykevyö, joka tallensi sykkeen 15 sekunnin välein. Maitohappoa mitattiin tunnin välein, paitsi suorituksen aikana omatoimisesti otetun verikokeen avulla, yleisörastilla otetun näytteen avulla ja heti maaliintulon jälkeen saadusta näytteestä. Promillet mitattiin alkometrin avulla tunnin välein.















Kuvaaja

Kuvaajasta käy ilmi suorituksen olleen fyysisesti erittäin rasittava. Urheilija itse kommentoi suoritustaan seuraavasti: ”Ekat kaks kilsaa oli helppoo. Liput löyty hyvin, olimme Erkkilän Jukan (nimi muutettu) kanssa hyvässä letkassa. Hyvä olo hiipi puseroon. Olin ihan varma, että Matsu (nimi muutettu) ei todellakaan saa kiinni. Siinä vaiheessa kun se Hutikan karvanapa kuitenkin hönkäs ohi, niin hapot nous varmaa 2 mmol/l. Vaihdettiin koodit, eri oli, joten pystyin ottamaan napsun pois vauhtia. Oli tyytyminen Janne Heikan (nimi muutettu) selkään. Kilometrit 3-5 olin fyysisesti erittäin tiukilla. Onneksi pojat suunnisti sentään kohtuullisesti. Sit tuli pitkä väli ja päätin ottaa muuta letkaa suoremman reitin, osin ehkä syystä että muiden seuraaminen osoittautui juuri sillä hetkellä fyysisesti mahdottomaksi. Rastivälin keskivaiheilla osuuspohjat rykäissyt Mattias Millinger (nimi saattaa olla oikein) juoksi ohi. Perässä rypistely osoittautui viimeiseksi virheeksi, joka nosti hapot tappiinsa ja laski aivotoiminnan minimiin. Kaksi 15s. virhettä seuraaville rasteille oli tosiasia. Kun Jarkko vielä sai kiinni viimeiselle rastille ja litisti loppusuoralla rumasti karkuun, olin saavuttanut niin useasti kilpaurheilussa toistuvan tilan, eli maksimaaliset hapot ja samanaikaisen syvän pettymyksen tunteen. Tätä se on amatööriharrastus parhaimmillaan.”

Kuvaajasta näkyy syke ainoastaan tunnin välein, mutta mainittakoon, että suorituksen aikana tapahtuneen käännekohdat yleensä ovat olleet sykettä nostattavia. Nuivuuden Kuvalehti ei ota kantaa mikä olisi optimaalinen maitohapon ja aivotoiminnan välinen tila, vaan siirtyy nyt analysoimaan suorituksen jälkeistä toimintaa.

Urheilija nautti suorituksen jälkeen urheilujuomien lisäksi myös muutaman alkoholiannoksen ja meni varsin myöhään nukkumaan. Kokeneen urheilijan ollessa kyseessä uskomme näiden olevan harkittuja valintoja. Toimittajan korviin kantautui myös aamupalabuffetin pikkunakki ja munakokkeli pöydän ääressä huhuja, että koehenkilö olisi nähty tanssilavalla, mutta samaa harjoittelu ja palautustoimenpidettä harrasti jo Paavo Nurmi (nimi muutettu) aikoinaan, joten senkin uskotaan tietenkin olevan tarpeen.

Nyt kun kaikki kokeesta saatu informaatio on huolellisesti analysoitu, on selkeästi nähtävissä, että suunnistus on urheiluna paljon muutakin kuin pelkkää metsässä juoksemista. Koehenkilömme oli viikonlopusta niin väsynyt, että sunnuntaina pelkkä urheilusuorituksen ajatteleminen sai hänet voimaan pahoin. Ruumiin saattaminen suuren väsymyksen tilaan heikensi myös immuunijärjestelmää, jonka seurauksena maanantai ja tiistai meni kuumeen kourissa.

Asian tutkimista on tulevaisuudessa jatkettava ja saatava selville mm. onko eri kulttuurien välillä eroja? Toimittajamme on kuullut huhuja, että esimerkiksi Espanjassa kilpailuviikonloput voivat olla vieläkin rankempia. Entä onko eri ikäluokkien välillä eroja? Ottiko VeVe:n vanhalla kaartilla kenties yhtä koville? Miten on harjoiteltava, että myös kilpailumatkasta voi joskus palautua?

p100C7mL

Hesarista alkuviikon sääennuste: ma ap +3C, räntää, ma ip +3C räntää, ti ip +3C, ke ip +3C. Torstaista tuleekin sitten täkäläisellä mittapuulla oikein hellepäivä, +5C. Taitaa lämpöiset syyskesän illat olla hiljalleen takanapäin.

Mikäköhän mahtaa olla muun maailman tilanne, katsotaas nyt. Mieltä varmaan lämmittää Venäjän kaupungit, siellähän on aina niin synkkää ja kylmää kuin ryssän helvetissä. Moskova +11C, Novosibirsk +5C. Sviddi, entäs Reykjavik, +8C. No Alaskassa varmaan ainakin on huonompi keli, Anchorage +9C. Grönlanti ja Nuuk +5C. Voi pärkkele. Mitään Etelä-Euroopan leppoisia parinkymmenen ceen lämpöjä en viitti sen enempää kirjoitella, ei ne etänä vanhan luita lämmitä kuitenkaan. Hyvä on ihmisen olla Suomessa syksyisin, opitaanpahan olemaan.

Kostoksi ilmastolle lähden lenkille räntäsateeseen, kunhan ilta ensin pimenee.

On - ollut - yö ?

Näin totesi jo kok Fröjdö aikoinaan, eikä ihan väärään osunut. Kliseisesti yö ei armoa antanut, jos sitä ei pyydettykään. Lyhyt selostus reissusta, sellaisia tänne blogseetteriin kai normaalisti kirjoitellaan.

Karsintajännitystä söi se, että finaaliin pääsikin taas 60 ukkoo viidenkymmenen sijasta. Kun lisäksi maastotyypin osaa Suomessa neljä suunnistajaa kolmesta, ja täysikuu antoi kaltaiselleni kyltymättömälle romantikolle vielä ekstralatauksen, oli finaalipaikka kylmä fakta. Kylmä nimenomaan siinä mielessä, että kisakeskuspellolla auton lämpömittari näytti -3C, joku raja pitäisi saada näihin suunnistuskekkereihinkin.

Lauantaipäivä sujui leppoisasti Metlan tutkimusasemalla, elikkäs herrojen metsästysmajalla. Voisin kuvitella siellä jokuset peijaisetkin järjestetyn. Ihmeen positiivisia ihmisiä muuten asustelee ruotsinkielisellä rannikolla. Ekenäsissä kun käytiin syömässä poikain kanssa kynttilälounas, niin viereisestä pöydästä ihmeteltiin mikä miesten ilmeet vetää apeiksi. Jos se nyt on kumma, jos jossain niin Suomessa sitä luulisi ihmisen saavan rauhassa masennella. Kommentoinnista kimpaantuneina päätettiin kehitellä vehkalaista linjaa kohti defensiv orienteringia. Depressiv orientering onkin jo käytössä.

Kun sitten lähdettiin ajelemaan kohti kisapaikkaa, olikin melkoinen syysmyräkkä käynnissä. Vettä pieksi vaakasuoraan, ei tuuli tuntenut sääliä. Tunnelman täydensi radiossa soinut Kuusamo:

Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki
ihmiset ei tunne edes naapuriaan
kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee
näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja
jotka poukkoilevat kuin saalis kalat sumpussa
kaikilla on kiire ei minnekkään

Kisa sujui samoissa merkeissä. Normaalin alun (minitsi heti ykköselle) jonkin aikaa jaksoi, mutta seiskavälin parit tiheikkösuokahlaukset rupesivat hiljalleen hiivuttamaan reisiä, ja paketti muutenkin hajoilemaan. Tehokkaasti latisti kisatunnelmaa muutamat kerrat, kun kävellen ja eteensä näkemättä yritti kammeta tiheikön läpi, mutta jalka putosikin johonkin ojaan ja mies kyljelleen perään. Viimeinen puolituntinen olikin haahuilua kelloa vastaan, pois kuitenkin selvittiin. Se oli tämä kausi tässä, ensi kaudella taas kohti uusia pettymyksiä.

Ai niin, meinasi ihan unohtua, spekuloitiin myäkii miilajoukkue. Jotenkin näin se meni:

1. 9km...............................Juusto
2. 12km.............................Rontsa
3. 17km (putki)................Pygmi
4. 9km................................Junni
5. 12km..............................SP
6. 6km (putki)...................(feodaali)Saibo
7. 6km.................................Testo
8. 11km...............................Pjotori
9. 11km................................Jole
10. 17km..............................T

varalla Jeippi. No en tiiä menikö näin, mutta sen muistan että aihetta tuuletuksiin on. Ei tarvi keväisessä metsässä rämpiä, voinkin talven keskittyä pitkäaikaiseen unelmaani, ruskean rasvan keräämiseen. Ruskea rasvahan lämmittää paremmin, ja esim. eskimoilla on sitä. Kuulemma raikas ulkoilu auttaa sen hankkimisessa, itse ajattelin käyttää metodia fish & chips. Siitä ehkä joskus toiste.

Kovaa- mutta ennenkaikkea tarkasti

Nyt pitäs toimii terv. Ryde...odottelen juuri kuumeisesti punaviinihöyryissä gepsiseurannan alkamista Tammisaaresta. Miä oon lunssassa. Viestin jälkeen enempi tai vähempi ollu. Karsinta meni pintiksel ja pikkuvirheil ja olin valmis kerrankin onnistumaan yöllä. Noh, eipä siitä startista hyvä heilunu ja otti takapakit. Ehkä mannassa ja halikossa keräilypätkillä osuu. Ei tullu muuten tulosta yhdestäkään hen.koht. essem- kilpailusta syksyltä...ei ihan sitä mitä oli toiveissa. Ei kuitenkaan oo selkä yhtä paskana ku espeellä eikä tahdistinta, joten en ala isommin marisemaan. Se vaan piti sanomani, notta junnu ottaa mitalin tänään.

On muuten kumma juttu, notta Räikkönen saa ferrarilta fudut, vaikka on pirun hyvin vetäny. Aika paljo paremmin ku se brazilialainen, jolla meni se vieteri silmään. En tykkää yhtään vormuloista (tylsää ku kestävyysseminaarin luennot), mutta kimiä fanitan ihan täysiä. Päältäpäin ei uskois, että voi olla hyvä yhtään missään, mutta oikeesti on ihan mefisto. Ittelleki tulee sellanen fiilis, että saanssit on. Veikkaan, että tunturirallissa mannisenmäen kanssa tulee hopiaahitto, Vanhanen ei muuten myy itteensä halvalla.

Sanoisin, että Torres ottaa valioliigan tällä kaudella haltuun ja pytty tulee vihdoin kotiin. Sillon soi aika hiljaa navetassa... http://www.youtube.com/watch?v=Y7xvegPH_Lw ...Alan muuten ihan kohta tiukkaamaan 2 kiloo salaattia päivässä niinko keskisen vesa ja sit painanki sen 18 kiloo, luulis kulkevan. Ei mutta kyllä se pitää nyt lähtee verkkaamaan sellanen pulska vartti lähtöön. Viimoset biisit:

http://www.youtube.com/watch?v=k6XM9m8WsKw

http://www.youtube.com/watch?v=vVHVvbnmgjM


...ainiin meinas unohtuu, 10-mila on meiän ens kauel:

1. 9km...............................Rontti
2. 12km.............................Saibo
3. 17km (putki)................Pygmi
4. 9km................................Maisteri
5. 12km..............................SP
6. 6km (putki)...................Jole
7. 6km.................................Junnu
8. 11km...............................Pjotor
9. 11km................................T
10. 17km..............................Juusto (vaatii feusteen)

Yö yömiestä rakastaa,

vaan ei Kotkan poikaa milloinkaan. Näinkin runollisissa tunnelmissa avattiin syksyn 09 yökausi Mikkelän perukoilla. Jos olisin akkua ahteriin tunkiessani arvannut kuinka penaalista yösuunnistus onkaan, olisi saattanut jäädä avaamatta.



Onnistuneen kenraalin jälkeen on ilo lähteä takki auki ja henkseleitä paukutellen ite ässämmiin. Vapise Saarinen, olen tulessa.

Feustesepe yhteistmötampurointi

Joskus sitä osuu paskarankinkin kaverille pöljän viikonloppu. Ylä-Periferian ässämmissä näin kävi. Sen verta on pakko marinoida itseään omakehussa, että julkaisen tekstiviestin nuoruusvuosieni seurakaverilta:

"Onnittelut! Kattelin eilen gpssää. Teit melkomoist miesviivaa kartongille. Kovat suoritukset kaikki 3 saatana. Rusareita odotellessa..."

Josta päästäänkin syksyn odotetuimman tapahtuman, rusareiden ennakkospekulaatioihin. Jarppihan on lupaillut sellaiset kymin perukoilla järjestää, ja se on jotain se. Odotuksissa on suurinpiirtein "joku viispistesepe yhteistmö lentoomil ja sit perusmakosaa drambuijetabascoo nenimöil". Vuosien tauon jälkeen on odotukset varsin korkealla.

Todettakoon lopuksi vielä nuivassa käydyn viime viikkoina ilahduttavan vilkasta depattia kommenttipalstalla. Toimitus valitsi kaksi viestiä, joihin julkisesti vastataan. Sallelle tiedoksi, että Vuorisjärven reenin aukot eivät karttaotteeseen rajoittuneet, vaan nautiskelin raskaan pohjan lisäksi paskikkoalueista koko rahalla, avokallioita vältellen. Nimimerkille Antti todettakoon, että juttujen määrää pyritään lisäämään mikäli motivaatio syttyy. Ilman motivaatiota toimitus pysyy hiljaa. Muutenhan linjana on "lyhyet jutut, pitkät palautukset".

P.S.

Juuri tuli faksilla toimitukseen tieto, että Lapissa on taas havaittu omituista lehtien kellastumista, jota paikalliset kutsuvat ruskaksi. Tiedetoimittajan ominaisuudessa pitänee lähteä paikan päälle selvittelemään mistä on kyse. Tsädääm.

Juostiin kilpaa, s**t*n*

Mauno Berruttoa mukaellen: ei alibeja. Yömies vei salkun ansaitusti, missä v*t*tt** kuin pientä hevosta lähinnä se etten pystynyt tarjoamaan kunnollista vastusta. Nyt kevyehköä masentelua, loppuviikosta vähän kertailemaan ja sitten kostoa hautoen Rasti-Jyryn kansallisiin ja ylä-perä-perbeerian SM:iin.

Tätikin olis setä

jos sillä siis olis munat. Tai voishan se olla enokin, mistä noista tietää. Mutta kun ei ole, niin ei ole.

Se on sitten taas essemmät edessä. Keskisalomaiseen "kaikki on tehty parhaalla mahdollisella tavalla ilman kompromisseja" satsaukseen on vielä matkaa, mutta paljon on silti tehty. On vedetty Joensuun suunnistusmääräviikko, kyssähomojen blokkiviikot ja herkistävä flunssakin rupeaa jo olemaan voitettu kanta. Ilolla olen seurannut myös yömiehen nousukuntoa viime viikkoina, Askolassa saa tehdä täyden päivätyön keissin eteen. Kello tulee kertomaan totuuden 6.9.

Pakko vielä palata tuohon Keskisalon kommenttiin, joka tuli suurinpiirtein noilla sanoilla estefinaalin jälkeisessä haastattelussa. Siinä kiteytyy mielestäni urheilun sisin. Valmistaudutaan kilpailuihin parhaalla mahdollisella tavalla ja pistetään ukot järjestykseen. Tavallaan sama asia kuin "yritetän parhaani ja katson mihin se riittää", mutta asenteellisemmalla tavalla. Sehän on nimittäin varma että kaikki esimerkiksi yleisurheilun arvokilpailuissa yrittävät parhaansa, mutta eikös idea ole antaa jo ennen kisoja kaikkensa harjoittelulle? Jos tämän tekee, voi kävellä pystypäin kameroiden eteen oli tulos mikä hyvänsä. Ei tarvitse selitellä, vaan katseen voi suunnata eteenpäin ja ryhtyä suunnittelemaan, mitä voi vielä tehdä paremmin. Vaikka menestys on urheilun mittatikku varsinkin mediassa, ei se välttämättä ole kaiken ydin. Voittajia on nimittäin vain yksi, loput häviävät. Vain harvasta kasvaa voittaja, mutta nimenomaan siinä on jotain hienoa että yrittää.

Jatketaan yleisurheilussa, monesti on nimittäin ihmetyttänyt kun kuulamiehet ovat selitelleet karsiutumisia aamukarsinnalla. Eikös se ole tiedossa jo etukäteen? Eikö siihen voi valmistautua? Eikö se ole kaikille sama? Myös alustan nopeudesta/hitaudesta on riittänyt selittelyjä ainakin pituusmiehellä Pekingissä ja keihäsmiehillä vaikka kuinka usein. Tuskin se yllätyksenä tulee, tai jos tulee jotain on tehty väärin? Päinvastaisiakin esimerkkejä asenteesta tulee mieleen, vaikkapa Karjalainen karsiuduttuaan moukarifinaalista lensi omalla kustannuksellaan Suomeen harjoittelemaan, ja heitti sitten ruotsiottelussa kauden parhaansa. Eikä kai hirveästi selityksiä tarjonnut karsintaheitoille.

No niin, lipsuipa filosofiseksi vetistelyksi, joka ei sovi tälle palstalle sitten uhtaan. Pikemminkin mannan paluulaivalle aamuneljän käytäväspekulaatioihin salmarihelmen kanssa, joista kukaan ei muista seuraavana päivänä mitään. Jotta pysyttäisiin jotenkuten aiheessa, laitetaan vielä skanneri laulamaan ja parit karttaotteet kesältä kehiin.


Syksy saa tulla.

Mitä järkee?

Tarvitsen tavoitteita. Ei ihminen ole kone, se vaatii välillä maksalaatikkonsa kanssa puolukkahilloo. Samaten suunnistaja tarvitsee muitakin tavoitteita kuin huippuliigan viidestoista sija nappisuorituksella (joka siis osuu kohdille ehkä kerran kahdessa kaudessa), kyllä siihenkin saa paskat yrittää. On rääkkii ja blokkii, kovaa ja reipasta, kylmähoitoo ja soijaproota, pitkää ja lyhyttä reeniä. "On vain juostava, luoja tietää, juostava. Juokseminen ei lopu ikinä, elämä loppuu."

Niinpä lanseeraan nyt loppu-urani tavoitteen: olla Suomen paras paska. Edes hetkellisesti paistatella glooriassa niinkin arvokkaan lisänimen kanssa. Aika spekulatiivinen tavoite, saattaa kadunmies nyt ajatella, vaan eipä ole. Määrittelen nimittäin paskan suunnistajan melko eksaktisti seuraavasti: suunnistaja joka ei ole koskaan kuulunut miesten maajoukkueeseen (A ja B -maajoukkue, suhu-ryhmä, arvokisat & Euromeeting). Junnumeriitit ei riitä nostamaan pois paskojen joukosta, sillä kuten pesupaikallakin tiedetään, on junnusarjojen taso samaa luokkaa pesupaikan superwatussien henkisten kykyjen kanssa. Taivainen toki kyseiseltä listalta pääsi pois miittinkipaikan avulla.

Seuraavassa epävirallinen online-paskojen ranki (31.8.):

1. Tuomo Mäkelä
2. Mats Dahlen
3. Matti Kivelä
4. Jani Myllärinen
5. Juuso Metsälä
6. Jarno Parkkinen
7. Aleksi Leskinen
8. Mikko Hölsö
9. Jussi Suna
10. Tuomas Mattila

On se mahdollista, että joku Dahleeni on joskus jonkun euromeetingin käynyt hönkäsemässä, eli korjata saa jos olen väärässä. Yhtä kaikki, paskoja kaikki tyynni.

Mäksälle rankikärjessä nostan kyllä hattua, mies on nimittäin todellakin sysipaska. Mäksä ei nimittäin junnuaikoinaankaan ollut lähellekään maajoukkuetasoa, ja lieköhän koskaan ollut AV-ryhmässäkään. Mauri Kinturi. Vaikka VOL:lille on varmaan joskus tullut kutsu, olen monesti ihmetellyt miten kukaan voi olla noin paska? Ja silti sieltä tullaan vaan, isolla kiukulla Suomen paskarankin kärkeen!

Tavoitteeseen pyrkimisen ajattelin aloittaa opettelemalla laskemaan. Osaan kyllä numerot yhdestä yhdeksään, mutten oikein koskaan ole hahmottanut mitä se tarkoittaa kun on useampi numero peräkkäin? (En muuten myöskään ymmärrä miten peräikkäin olevat kirjaimet liittyvät toisiinsa. Siitä syystä nämäkin jutut on aina niin paskoja, ne kun syntyvät umpimähkäisesti näppäimistöä hakkaamalla.) Tosin ei kai sitä voi 26-vuotiaalta pojankoltiaiselta odottaakaan, kun yleisurheilun MM-kisoissa ei vuotta-paria vanhemmat pojat osaa kengännauhojaan solmia. Minä sentään osaan rusetin.



P.S. Jos joku ottaa itsensä liian vakavasti, voi tulla osoitteeseen Kitarakuja 3A 139, Helsinki vetämään toimittajaa käkeen. Lupaan tarjota kahvit ja sveitsiläistä suklaata tämän jälkeen, niin jaksaa ajella kotiinkin. Hymyillän kun tavataan! Soitellaan! Meilaillaan!

B3 Nusarin tarinoita tosielämästä osio

Yksi kausi alkaa taas olla takana ja saman verran vähemmän edessä- jos sitäkään. Heitän nuivuusmaksimia hätyyttelevän kausistoanalyysistömön. Viime lokakuussa ajattelin,että tuuliajolla seilaamiseen on tultava muutos. Otin instana opintolainat ja palkkasin niille itselleni usealla elämän saralla meritoituneen toht. Hernelahden. Mies kulkee, muttei osaa suunnistaa. Samat dominoivat alleelit kuin itellä, joten yhteistyö sujuu kuin itsekseen.

Talven vedin sellasella autopilotilla, ettei olis ukko arvannut näinkin laiskasta pojasta. Kouluakin oli keskimäärin sellaset 35h/vko ja siittä todisteena päivitin op- tiliäni 60 nopan verran. Olin henkisesti ja fyysisesti marraskuusta huhtikuuhun aivan helvetin tiukoilla. Kevään korvilla otin pataan vedoissa kaikilta ja kattilatkin meni siinä sivussa jakoon, korpes homona. Kvartaali oli kuitenkin laadittu ja toteutettu huolella ja siihen luotettiin, että sieltä se tulee...ja niin tulikin. Katsastuksissa olin vielä aivan talviterässä, mutta keikuin silti hyvin muiden mukana- lupas hyvää.

Tavote itse PM-skaboissa oli kymppisäkkiin sekä pitkällä, että keskarilla ja fiilis oli, että jos ei tule niin tappakaa siihen paikkaan. 10 päivää ennen kisoja meni kulku oli galaksaalista ja mielessä nostelin rimaa yhä ylemmäs. Noh nilkkahan siinä sprinttireenissä meni ekaa kertaa 19 vuoden suunnistelun aikana ja huolella menikin. Sattu niin saatanasti, että siinä mereen kinkatessa luulin ettei siitä kalua tule ennen syksyä. Ei siinä silti luovuttaa auttanut vaan vaivoja Fränkille vähätellen aloin parin päivän päästä nitkuttamaan robocopilla. Perus pessimistisen kymiläisen itseluottamukselle teki pirun häijjyy. Paikathan siinä meni ihan tukkoon ja vire katos tyystin, mut teipillä pysty kisat kohtalaisesti kahlaamaan läpi. Kokoajan koski ja keskittyminen herpaantu pitkällä pari kertaa ja keskarilla kerran niin, että suoritukset jäi perus paskoiksi ja sijat 12. ja 13. ei ollut sitä mitä halusin.



En ollut vielä leiponut itsenäni ulos MM- kuvioista ja päätin miettiä nilkkaa seuraavan kerran syksyllä. Tulin valituksi Norjan MC:n ja olin miehistä ainut, joka kahlas leirin sekä kisojen alle, että päälle. Jarmohan se oli, mut yritettävä oli...virhe. Vaikka kuinka yritin harjotella maltilla niin etenkin kisojen jälkeinen viikko oli liikaa helteineen ja pirun pitkine automatkoineen. Ryssin. MC:ssa petasin keskarilla sellaset lähtöasetelmat, ettei nortongilla tarvinut ainakaan ruuhkassa kyynerpäitä käytellä. Hävettää helvetisti vieläkin, ei vaan osunu.

Norjan jälkeen kroppa oli tukossa ja nilkka homeessa. Kävin magneetissa: nivelside revennyt, nivelkapseli rikki ja rustovaurio telaluussa. Noh, eipä se asioita viikko ennen MM-katastuksia muuttanut, kassellaan syssymmällä. FIN5:lla olin aivan lammas, ei kulken mihkää ja siipi oli aivan maassa. Heitin pyyhkeen kehään ja suuntasin parhaassa mahdollisessa seurassa Islantiin lomalle...

C1 Nusari maailmalla: matkavinkit Islantiin

Moni luulee et reissu sinne olis nykyään halpa, mut ei se oo, Islanti on ollu niis paikois eikä turisteille suunnatut settit oo halventunu. Flygarilla Keflavikiin pääsee n. 350 eurolla. HC- travelleri voi pamauttaa Akureyriin pohjoseen, mut se ei oo niin nöpönuuskaa. Vuokra- auton tarvii tietysti, koska Reykjavikiin jää vaan lohinivan bussin reumapotilaat. Hillopäälliköt vuokraa tietty jeepin, jolla voi ajella muuallakin kuin ykköstiellä, mut voin kertoo ettei millään KIA Corennolla Islannissa paljoa viel bostata. Joku kuvan mukanen alkaa riittämään, mut syö kassaa.

Perus sorsapyssykin maksaa homona (n.500-600e/vko halvimmat), mutta sillä on pysyttävä pääväylällä. Henkilöautoilta kielletyt tiet on merkattu, mut separimpikin hoksaa minne voi ajaa ja minne ei. Islannin kiertävä ygöstie on n. 1350km pitkä ja sen varrelta/läheisyydestä löytää pääasias kaikki hienoimmat mestat minne pikkuautolla pääsee. 5 päivää riittää kiertämiseen, mut siinä jää vähän hampaankoloon...tollanen 7-10 päivää olis optimi ni ehtii rauhas kujuilla.

Matkalla voi taas hillopäälliköt paukkia guesthousseihin, mut perus tablaaja bigettäytyy teltassa. Lämmintä kannattaa pakata mezziin, koska käytännössä kokoajan sataa ja päivällä lämpötila 8-15 astet ja yöllä sit napsun kylmempää. Campingeistä sen verran, että maksaa n. 5e nuppi/yö. Monissa maksu suoritetaan johonkin viereiseen hostelliin, jolloin juoksumajoituksen houkutus käy suureksi etenkin jos yhtään joku asia fasiliteeteissa korpeaa. Suihku maksaa erikseen, joten 100 käkriäisen kolikoita hyvä pitää pykälässä. Sitten oikeesti tärkee vinkki: älä mene siihen kylän ensimmäiseen kämppinkiin, vaan aja ohi ja väijy kylän laidalta syrjäisempi ja rauhallisempi mesta, löytyy kyllä. Ja jos vielä tienviitassa uimapaikan kuva, jossa lämpömittari niin pääset lillumaan miellyttävän pikkupooliin.
Safkasta sen verran, että maksaa Reykjavikissa raflassa suunnilleen saman verran kuin Suomessa eli paljon. Samoin olut, mitä tosin saa pilsun muodossa tosi edukkaasti essolta. Reissun päällä kannattaa vääntää trangialla kotoa roudattua kuivamuonaa ja tonnikalaa. Tosin sitä kyllä löytää myös huoltiksilta, mutta niitä ei aina ole kohdilla, kun nälkä iskee.
Perus nähtävyydet löytyy kun googlettaa. En jaksa eritellä, koska ne on helppo bongata ja jokainen menkööt minne lystää, mutta sen sanon että Blue Lagoonille ei kannata mennä. Saksaa tai ranskaa molottavia turisteja täpötäynnä...ainoat venäjänmolotuksetkin kuulee siellä hyihyi ja maksaa sellasen 23e! Toinen juttu juuri putkahti mieleen, valasristeily pohjosesta Husavikistä ei Reykjavikista. Halvempaa Husavikissä ja parempi atmosfääri parasympaattisessa maurilaiskylässä. Mutta, mutta oikeastaan ainoa varsinainen miinuspuoli maassa on turistien yllättävän suuri määrä. OG- mestoillakin lähes viljalti, joka oli yllättävää ja ihan perberistä. Paree valita ens kerralla ajankohta paremmin.

...takaisin kausianalyysin pariin. Ihan haihtui Islannin keikkaa muistellessa tappion karvaan kalkin maku suusta hetkeksi. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu etuajassa. Islannin jälkeen tultiin kovaa ja korkealta hyvistä fiboista mentaaliseen tyhjiöön. Moti loppu, kunto kuraa ja osoitteena kymi miskolcin sijaan. En uskonut kuinka paljon vituttaisi. Päätin, etten sivusilmälläkään vilkaise mitään ryden ja pauken tarjoamaa onlinea ja toivon vaan mahdollisimman paskaa menestystä kaikille. Eipä se kuitenkaan kisoissa olevien vika ole, että ovat parempia joten maalasin karsintojen jälkeen tussilla suomiliput poskiin ja kyttäsin ihan sutena. Hienoja miehiä kaikki tyynni, joten mikäs siinä on parasta toivoessa. Helvetisti harmittaa Maten puolesta...kyllä sen nyt jumalauta soisi mitallin sen miehen kaulaan jos kenen!!

Noniin, mutta nyt on sitten paraikaa SM- projekti meneillään Teron laatiman blokin muodossa ja nälkälakot siihen selkään. Otin toki sunnuntaina pataa parkkisjarskilta ja junnilta, mutta en anna sen häiritä vaan aion runnoa ronssin kylkeen sekä pitkällä että keskarilla. Mahtuuhan siihen just nää edellämainitut edelle. Ei mutta nyt miun täytyy mennä, pitää olla viideltä viemässä öljyä Afrikkaan...

No ehkä pari biisivinkkiä:

Risto - Levy- yhtiön jätkät
Kasabian - Club foot
Powerman 5000 - When worlds collide

Artikkeli Nuivuuden Kuvalehden historia osiosta

Tätä artikkelia tuskin olisin jaksanut tänne raapustaa, mutta kun vähän niin kuin sivuaa tuota aiempaa ”vieraskynä” juttua.

”Ollessamme viime viikolla kartoitushommissa Rusin lähellä Keskisessä Suomessa, niin satuinpa yhtenä päivänä kompastumaan saviruukkuun. Aluksi se näytti ihan tavalliselta suomalaiselta ronssikauden ruukunvalajan hengentuotteelta, mutta kun kaivoin sen kokonaisuudessaan esiin, niin sieltähän paljastuikin vielä vanhempi mikälie rautakautinen kippo, joka oli täynnä muinaishepreankielistä kirjoitusta!” Näin herutti suunnistuskarttoja harrastuksenaan tekevä A.J. Harju (Lhs DI), tehtyään erään suunnistusmaailman ja ehkä jopa Suomen tärkeimmistä argeologisista löydöistä.

Joku voi nyt varmaan ihmetellä, että mitä? miten? tai miksi? Nuivarissa ei siihen kuitenkaan alennuta, vaan tässä yhteydessä paljastetaan ainoastaan, mitä kivitauluista on saatu irti vajavaisella hepreankielitaidolla ja googlen kääntäjän avulla.
Lukijalle ensinnäkin tiedoksi, että teksti on suomentajan viikonlopun aikana nopeasti kyhäämä ja osa kivitauluista oli erittäin huonossa kunnossa. Tästä syystä jo alla oleva tiivistelmäkin on toimituksen mielestä erittäin hieno saavutus. Kivitaulujen kirjoittaja arvellaan olevan, joskus kauan sitten yllättävän menestyksekkään uran itsekin suunnistajana tehnyt, J.Weckman (kart.prof.)

1. Taulu

Perustaidot

Kartta

• Käyrästö
  Ainoa karttamerkki mitä ei oikeasti ole olemassa
  Vaikein kartoittaa, mutta antaa eniten informaatiota
• Piste-, viiva- ja aluekohteet
  Pistemäiset helpoin ymmärtää
• Kasvillisuus
  Muuttuu nopeasti ja paljon kiinni maastosta

Kartta- ja maastokuva

• Kyky ymmärtää karttaa
• Kyky muodostaa ”muistettava” kuva
  Looginen kuvio helpompi muistaa
  Tästäkin syystä ”kolmiulotteinen” käyrien ymmärrys helpottaa
• Kyky muodostaa kartasta maastokuva
  Käyrät yleensä tärkein

Oleellisen oivaltaminen

• Kyky ymmärtää mitkä kohteet ovat tärkeimmät
• Eri suunnistajille voi sopia eri kohteet
• Rastiväli-rastinotto

Erilaisten maastotyyppien vaikutus

• Toiset maastot ovat vaikeampia kuin toiset
• Jokainen kilpailu on erilainen, ja mahdollistaa yksilöllisen valmistautumisen

Suunnassakulku ja matkanmittaus

• ”Old school” tekniikat
• Suunnassakulkuun ei tarvita aina kompassia
• Kuljetun matkan ”tunteminen”

Välinetekniikka

• Kartanluku
• Kompassin käyttö
• Katse, esimerkiksi 4K tekniikka (Käsi-Kompassi-Kartta-Katse)

Etäisyyksien ja suuntien hallinta

• Kyky ”tuntea”, missä ennakoitava kohde sijaitsee

Ennakointi-havainnointi ”mylly”

• Kyky pitää suunnistus edessä

2. Taulu

Suorituksen hallinta

1. Kyky tietää koska homma on tai ei ole ”gripissä”

• Vajavainen kartanluku
• Ei ymmärrä karttaa
• Ennakoinnit jäävät jalkoihin
• Suunnitelma puuttuu
• Ennakointi ei vastaa havainnointia
  yms.

2. Kyky tunnistaa se suorituksen aikana (ns. perstuntuma)

Kyky tunnistaa epävarmuuden tunne. Etukäteen voi miettiä ”laukasimia”, esimerkiksi:

• Väsymyksen tunne
• Muiden kilpailijoiden kohtaaminen
• TV/yleisö
• Kaatuminen
• Erilaiset maastonkohteen (ylämäki-alamäki-pusikko…)
• ”Helppo” väli
• Kun tunnistaa ”laukasimen” -> reaktio

Kyky tuntea itsensä!

3. Kyky reagoida ”gripin” puutteeseen

• ”Nyt pitää skarpata!”
• Reaktio voi olla esimerkiksi ”vain” kartanluku
• tai hidastus/pysähdys ja tarkempi kartanluku
• kompassi
• uusi suunnitelma
• suunnalla selkeään kohteeseen
  yms.

3. Taulu
Automaatio- ja tietoiset toiminnot
Lähes kaikki tähän asti kuvatut suunnistustaidon osa-alueet ovat taitavalla suunnistajalla ”rutiineja”.
Kilpasuorituksen aikana tehtävät päätökset tapahtuvat hyvin nopeasti, eikä näin ollen ole mahdollista tehdä montaakaan tietoista valintaa. Ihminen ei myöskään pysty keskittymään jatkuvasti yhteen asiaan kerrallaan, ja tästäkin syystä on tarpeen saada suurin osa suunnistuksessa tehtävistä toiminnoista ns. automaatiotasolle.

Tärkeimpinä rutiineina voidaan pitää kartanlukurytmiä, kompassin katsomista ja ympäristön havainnoimista. Kartan ja maaston välisen yhteyden, oleellisen oivaltamisen ja ennakointi-havainnointi ”myllyn” saaminen automaatiotasolle on jo huomattavasti vaikeampaa. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin rakentaa itselleen automaatiotason ”laukaisimia”. Joka tapauksessa, mitä suurempi osa näistä tulee ”selkärangasta” ja vieläpä oikein suoritettuna, ollaan aina lähempänä virheetöntä suunnistusta. Sanotaankin, että taitava suunnistaja pystyy puhtaaseen suoritukseen, vaikka suoraan sängystä.

Tietoisia toimintoja, joihin kilpailijan olisi siis syytä keskittyä kilpailun aikana, tulisi olla esimerkiksi kyseisen kilpailumaaston ja kartan vaatimat valinnat, kuten reitinvalinta tai tukeutuminen johonkin maaston tai kartoittajan erityispiirteenä olevaan kohteeseen. Tai juoksuvauhdin sääteleminen, kuten hiljennys ennen isoa ylämäkeä tai loppukirin aloittaminen, tai vaikkapa energiajuoman juominen oikealla hetkellä. Myös tapaukset, usein viesteissä, joissa kilpailija esimerkiksi antaa toisen kilpailijan vetää tai antaa tehdä reitinvalinta ensin, ovat tietoisia valintoja. Tietoisiin valintoihinkin tulee tietenkin varautua etukäteen, ja ne ovatkin nimenomaan ne, joihin viime hetken valmistautumisen tulisi tähdätä.

4. Taulu
Muut suoritukseen vaikuttavat tekijät
Valmistautuminen
Paineet
Kunto
Motivaatio
yms.

..ttu tätä kukaan jaksa kuitenkaan lukea. Lopetan. Kaiken.

Kääk juoru

Kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.) nähtiin syömässä nepalilaista ruokaa tarjoavassa Mt. Everestissä Helsingin Rautatientorin varrella, missä hän aiheutti pahennusta asustuksellaan. "Arhinmäki saapui ravintolaan syömään hikisenä jalkapallosortsit jalassa. Minne unohtui kansanedustajan tyylitaju?", kantakaupungissa kummastellaan.

7 nuivaa -lehti, 3.8.-09

Vieraskynä

Tällä kertaa toimitus sai haltuunsa sanomalehti Nuivan Suomen artikkelin keskittymisen merkityksestä suunnistukseen. Kirjoittaja on NS:n tiedetoimittaja Schaft P. Meister.

Tutkimus: keskittymisen osuutta suunnistussuoritukseen liioiteltu

Jo pitkään on onnistuneen suunnistussuorituksen yhtenä kulmakivenä pidetty keskittymistä. Rohkeasti tätä näkemystä lähti kuitenkin haastamaan pyhtääläinen kartoitusprofessori J. Weckman:

"Jo jonkin aikaa oli tuntunut siltä ettei keskittyminen juuri vaikuttanut suunnistussuoritukseen, vaan jopa että parhaat suoritukset etenkin normaalimatkalla tulevat liialti keskittymättä, suunnistuksen ollessa automaatiotasolla. Kun sitten Pursun prologissa puhkesi kiivas väittely asiasta erään espoolaisen maallikon kanssa, päätimme kollegani Mattilan (kst maist.) kanssa tutkia hiukan tarkemmin havaitsemaani ristiriitaa yleisesti hyväksytyssä suunnistusteoriassa."

Varsinainen kenttätyö tehtiin Joensuu-Koli-Juuka akselilla, jossa tarkoituksena oli todistaa suunnistusteknisen työskentelyn toimivan hyvin automaatiotasolla. Etukäteisjärjestelyt suoritettiin huolellisesti, viikon aikana suunnistettiin läpi seuraavat kartat keskittymisen tappamiseksi: Tahkovaara, Tammasuo, Perävaara, Ryläys, Utranharju, Ala-Säynävä, Pärnävaara, Huhus, Petronkangas, Uramo, Ilosaari, Kaakkuri, Pötkynsärkkä, Särkivaara, Teletappikukkulat, Hiidenhuippu, Laululava, Välimalli, Karsikko ja Repokallio. Toteutus tehtiin vieläpä siten, että koetta edeltävänä päivänä vedettiin 14*1-1,5km suunnistusta kilpaa, jolla pyrittiin keskittymisen rippeiden lopulliseen eliminoimiseen. Rasituksen lisäämiseksi käytettiin vanhaa hyväksi havaittua taktiikkaa mallasjuomien avulla pariinkin otteeseen ennen varsinaista koepäivää.

"Valmistautuminen sujui nappiin. Koepäivän aamuna mieli oli tyhjä ja rikkinäinen, ja pelkkä ajatuskin suunnistamisesta sai pään kivistämään." toteaa Mattila. Weckman säestää vierellä: "On huomattava, että harjoitteet tehtiin vaikeimmissa mahdollisissa maastoissa vaikeimmilla mahdollisilla radoilla, joista oli mahdollisuuksien mukaan poisteltu teitä, vihreitä yms. suunnistusta helpottavia tekijöitä. Paitsi että tällä tietysti haettiin väsymystilaa joka estää keskittymisen, samalla myös pyrittiin hiomaan automaatiota huipputasolle koetta varten."

Mattilan reittiviiva Hepokorvesta

Koe suoritettiin 26.7.2009 Hepokorvessa. Reittipiirroksesta huomataan, että vaikeasta käyräkarttaradasta huolimatta ei virheitä juuri tullut. Reitinvalinnoista voi aina spekuloida, mutta ne eivät nyt tutkimuksen piiriin kuuluneet. "Ainoa varsinainen virhe tuli seiskavälillä", Weckman puhisee. "100m ennen rastia ollut tiheikkö pakotti kaartamaan vasemmalle, eikä korjausliikettä tapahtunut heti. Hälytyskellot soivat kuitenkin pian, ja virheen suuruudeksi tuli n. 10 sekuntia."

Tutkimustuloksista voidaan todeta, että on mahdollista suunnistaa vaikeita ratoja liki virheettä sen kummemmin asiaan keskittymättä. Harva pystyy kuitenkaan keskittyneenäkään virheettömiin suorituksiin, joten ihan lupaava tekniikka on kyseessä. Kumpi todellisuudessa on parempi tapa suunnistaa, vaatinee vielä lisätutkimuksia.

"On spekulatiivista että kukaan pystyy keskittymään täysin kovan fyysisen rasituksen alla edes sprintin ajan, saati sitten normaalimatkan vaatimaa puoltatoista tuntia. Keskittymiseen perustuva suoritus on siten haavoittuvainen. Automaatiomallissa tätä puutetta ei ole, vaan tarvittavat suoritustoiminnot tulevat selkäytimestä vaikka samalla suunnittelisi esimerkiksi tulevan viikon reeniohjelmia. Automaation saaminen tarvittavalle tasolle on sekin helppo homma, riittää kun suunnistaa parikymmentä vuotta niin paljon kuin ikinä ehtii ja hiulaa siihen päälle useamman tuhat kisaa CF:ää", Weckman päättää.

Toimitus ei saanut digitaalisena nusarissa kuvituksena ollutta kuvaa Mattilasta rasituksen nestemäisen lisäyksen parissa. Se ilmestyy jutun kylkeen kunhan joensuulainen suunnistusjournalismin monitoimimies SP Fincke (blog. ins.) sen ehtii toimituksen sähköpostiin pistämään.

Revi siint

Julkaistaanpas tähän väliin yksi tekstiviesti, jonka sain Pursussa puolen yön kieppeillä. Kyselin silloin hyvää ystävääni, pyhtääläistä suunnistajaa ja ihmistä, Mattia ravitsemusliikkeeseen vierailemaan. Vastaus kuului seuraavasti:

Oon ehkä häissä. Oon ehkä ollu seremoniamestari. Oon ehkä vetän vitun hyvän puheen. Oon ehkä ansainnu juoda tajun pois. Oon ansainnu kaiken. Oon maailman paras äijä. Revi siint.

Paha tohon on enää vastaankaan sanoa. Jotain reportaasintynkää Joensuusta ilmestyy joskus jos ilmestyy.

Eau de ciguarettes

Vaihdettiin tossa eilispäivänä majoitusta homeen hajusta Hämeenlinnan keskustaan. Cumulus onkin toistaiseksi vaikuttanut oivalta paikalta. Ainoastaan yksi asia risoo, huoneemme on nimittäin savullinen huone, mutta eihän täällä rösseli haise sitten uhtaan.

Vanha kunnon rööki on kuitenkin yksi johtavia tuoksuja. Tuli poikain kanssa mieleen, että jostain pitäisi saada röökinhajuista dödöä. Kun ei tähän urheilupuoleen tervakeuhkoilu oikein taida sopia, ja kiva pikku tupakan tuoksu pitäisi silti saada. Sellaista ei kuitenkaan ole vielä tullut vastaan. Taidan siis toistaiseksi tyytyä viemään paitani Kannelkrouviin savustumaan. Tosin eihän kapakeissa enää saakaan polttaa. Onneksi on vielä plan-C, Krouvista varmasti löytyy kivoja pubiruusuja, jotka vetää kotonaan röökiä kuin korsteenit. Sellaisessa on sekin hyvä puoli, että nehän on niin hehkeitäkin että!

Ruma on uusi kaunis

Olin tässä kaavaillut, että laittaisinkin sellaisen oikein kunnon mehustuksen ilmoille, otsikolla "Askeesissa Askolaan asti". Kierossa mielessäni suunnittelin sitä harjoitusten aikana, eli en siis näin kesäaikaan ihan kauhean paljoa. Koska en kuitenkaan kovin kummoiseen askeesiin ole vajonnut, eikä mehustelun aihettakaan juuri ole, jäi juttu kirjoittamatta. Siteeraan siitä nyt tässä kuitenkin "parhaat" palat:

"Jouduin tässä palkkaamaan Risto Mannisenmäen kartturiksi. Ihan vaan siitä syystä, että nyt on sellanen ralli harjoittelun suhteen käynnissänsä, ettei meinaa vasen erikirraa enää riittääkään.

...

Television vaihdan vanhaan matkatöllöön, jotta tottuisin erottamaan detaljeja pienemmästä mittakaavasta. Hesarin luen luupilla, rutiinin hakemiseksi. Kompassin tatuoin kämmenselkään.

...

Välillä vetäydyn Hämeeseen harjoittelukeskukseeni. Siellä ei alppimaisemilla brassailla, vaan sielu saa kituuttaa kilometristä ja tunnista toiseen ojanvarsipusikkoa, ränsistyneitä latoja ja lohduttomia hakkuuaukkoja tuijotellen. Harjoitusmaastoina on pölyinen maantienlaita, toisinaan joku paikallinen hurauttaa laatikkoladallaan ohitse. Harjoituskavereina on tappava aurinko, helle sekä tuhannet ja taas tuhannet paarmat. Ja yhtä kaikki, fyysisen talkootyön lisäksi ohjelmassa on päivittäin valmistava harjoitus aamuseitsemältä, kehittävä harjoitus kahdeltatoista ja tukiharjoitus iltakuudelta. Valmistava harjoitus olisi aiemmin, mutta aamuneljältä lähden soutaen Huutoselälle kalaan, jostain se on ammattiopiskelijan ja amatöörisuunnistajan apetta saatava.

...

Kaikki tämä vain yhtä tavoitetta varten, lyödä yömies kotikonnuillaan Askolassa keissin arvoisesti maanrakoon. Taktiikka on jo selvillä. 1.9. muserran siihen asti voittamattoman firmaliigapäällikön Luukissa, vauhdin voin kertoa jo nyt, se tulee olemaan 5'30/km, tarvittaessa kovempikin. Naps vaan, ja selkäranka on poikki. Tämän jälkeen 6.9. on enää pelkkä muodollisuus, ei tarvitse kuin rullailla Itä-Uusimaalainen nortonki läpi, ja 24 mallasjuomaa on salkussa. Näitä oluita toden totta tarvitaan marraskuun tulevalla masentelukaudella. Silloin, pimennysverhojen takana, huppari päässä Jukolan tuloksia tunnista toiseen kerratessani, on päivän ainoa kohokohta sihahdus uuden päivän alkaessa. 24 päivää saa siis masentelut kestää, sitten on uuden harjoituskauden taas tultava."

Siinäpä se, ette halua tietää mitä huonommat palat pitävät sisällään. Oikeastaan jutun iskeminen suunnitteilla olleesta blogitarinasta olisi ehkäpä kaikkien aikojen huonoin juttu mikäli blogistikko ei olisi pistänyt esille edustustason juttuaan. No, jatkossa nuivameiningin toimitus koittaa mennä tästäkin rimasta ali.

Ja pippurina pohjalla ykkös-, kakkos-, kolmos- ja vitosjoukkueiden yhteinen Jukolareeni Kytäjältä. Ovathan kartat sentään suunnistuksen suola ja sokeri. Jutun otsikko tuli muuten mieleen juurikin kyseisillä kuntoomeilla, näin nimittäin erään etunimikaimani lähdössä.

Äiti miä oon tekstaris!

Kuka sanoi että vain voittajat muistetaan. Kyllä myös suuret häviäjät saavat mainetta. Miäkin pääsin tässä oikein ylen tekstitelevisioon, sinne Jukola-tuloksiin. Joka osuudelta oli mainittu joukkueiden sijoitus vaihdossa, mutta toisella osuudella oli poimittu oikein erikseen nimikin näkyviin, ettei kenellekään jäisi epäselväksi asioiden oikea tola.

Taidankin tästä lähteä viikoksi pariksi maalailemaan kesämökkiä.

Juko-ennakko

Tulossa viikonloppuna, Jukolan viesti, se suurin. Mietiskelin kärkijoukkueita, pirun kovia on kaikki, ei mitään järkee. Ei riitä rivat niiden analysointiin, ja toisaalta suunnistusnetissä Pipo vääntää niin jäätävää analyysia ettei ole tarvettakaan. Sen sijaan aattelin lainata maanmainiosta änäriblogista pienen katkelman (katselin että blogistiikkainsinöörikin nykyään vain kertailee muiden juttuja, kai se on sitten muotia). Siinä blogistikko toteaa, mitä vaaditaan että Penguins voittaisi Wingsin Game 6:ssa ja säilyttäisi edelleen mahdollisuutensa lordi Stanleyn kannuun: "parhaitten pelaajien on oltava parhaita pelaajia, muitten on nostettava tasoaan, roolipelaajien on tultava esiin ja MA Fleuryn on oltava häikäisevä". Korvatkaa MA Fleury Gueorgioulla / Novikovilla / Föhrillä / Hubmanilla / Millingerillä jne, niin selviää mitä vaaditaan Jukolan voittoon. Joku kovista joukkueista siinä onnistuu kuitenkin.

Sen sijaan mielenkiintoinen kamppailu käydään myös parhaan kakkosjoukkueen tittelistä. Siinä taistossa perus viestimiehetkin ovat arvossa arvaamattomassa, ja voisinkin heittää pienet spekulaatiot muutamasta kakkosesta:

Vehkalahden Veikot

Oletettu juoksujärjestys Käyhkö - Töyrylä - Weckman - Närvä - Ratilainen - Ketolainen - Liuha. Viimevuotinen joukkue on nyt vahvistunut sympaattisella perusvehkalahtelaisella Junnu Weckmanilla ja espoolaisella koti-isällä, Marko Närvällä. Sen sijaan viime vuonna hivenen epäonnistunut ankkuri David Schneider on tiputettu kylmästi ykköseen. Joukkue on vahva, Hollolan vaatimattomin mies Käyhkö on pomminvarma aloittaja, eikä huono ole lahtelaistunut Töyryläkään, miehen Tiomilasuorituksesta oli nimittäin turha etsiä virheitä. Weckman - Närvä kaksikko juoksivat kyseiset osuudet ykkösessä viime suvena, ja hyvin juoksivatkin. Lähinnä kysymys on siitä, kestääkö kupoli, kun nyt pääsevät kärjessä matkaan. Ratilaisen kohdalla suurin kysymysmerkki on tikkitilanne, ja Ketolainen-Liuha kaksikolle joudun toivottamaan voimia, osuudet ovat kovia. Yhtä kaikki, jännityksellä odotamme, olisiko nyt vihdoin Veikkojen kakkosen aika nousta plaketeille?

Kalevan Rasti

Oletettu juoksujärjestys Asikainen - Tölkkö - Hernelahti - Kaivosaari - Pajunen - Chromy - Pukema. Alku hoituu Asikaisen ja Tölkön voimin perusvarmasti, pojat on varmaan sen verta tummina ettei jaksa edes pummata. Hernelahti on ollut näissä paikoissa ennenkin, ja tällä alulla pitäisi KR2:n vaihtaa toisena heti VeVe2:sen jälkeen. Kaivosaari on uutena miehenä täynnä intoa, samaa lienee Pajunen jolle varmaan rupeaa pikkuhiljaa pukkaamaan superkompensaatiota kahden kuukauden lepäilyn jäljiltä. Chromysta en osaa sanoa mitään muuta kuin että ihan kohtalaisesti juoksi ankrnaattoreissa, varmaan kulkumiehiä niinkuin kaikki Euroopan pojat. Itseoikeutettu ankkuri on Hoopi Pukema, mies joka johti viimevuotista Jukolaa kolmannen osuuden puoliväliin saakka. Kovan oloinen on tämäkin jengi, sanoisin että samoja plakettisijoja kolkuttelee kuin Veikotkin.

Hohhoijaa, on muuten jäätävän tylsää vääntää tällaisia analyyseja, eikä mulla oikeestaan ole mitään sanottavaakaan. Onhan niitä puolen tusinaa muutakin kakkosta, jotka voi pärjätä, mutta ketä nämä jutut edes kiinnostaa. Pitäkää tunkkinne, tämä jää tähän.

[edit] No eihän se kooärrä kuulemma ole sinne päinkään. Just sen takia en enää mitään analyyseja väännäkään. Nii joo, ja Hubmanni oli tänään aikalailla sairaan kova, ottaen huomioon kisaohjelman.

Hessu kostaa ja muita hiiritarinoita

Se mikä on tehty on tehty ja mitä ei ole tehty on jäänyt tekemättä, näillä mennään- todennäköisesti alisuoriutumaan niinkuin liukasjalkaisilla kymiläisillä on tapana. Ulkona sataa vettä ja on pirun kylmä. Lähden hakemaan kisafiilistä eli toisinsanoen valmistautumaan huonojen suoritusten tuomaan masennukseen. Kaksi kappaletta riittää...

Me ei saatu sitä asuntolainaa,
kun ei onnistuttu säästämään
sitä minimimäärää sittenkään
Osa asuntosäästöistä hupeni kuin itsestään

Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään
takapenkillä lapset nukkuu
ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään
Meidät mutkaan viimeiseen vien

Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
Meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet

Eikö vähempi riitä
ehkä pian meitä vaaditaan
jopa hengitysilmasta maksamaan
Joku tosissaan luulee sen olevan vain elämää

Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään
Takapenkillä lapset nukkuu
ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään
Meidät mutkaan viimeiseen vien

Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet

Me teimme kaiken väärin
tai ehkä oikeaa ei ollutkaan
Jokin seinät vain sai kaatumaan
Jää vain tyhjä tunne
kun elämässä häviää

Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään
Takapenkillä lapset nukkuu
ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään
Meidät mutkaan viimeiseen vien

Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
Meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet


....................................................


Ellu oli vaarikassa
töissä siinä kahvilassa
jonka takahuoneessa jonkin aikaa joskus asuttiin

Itse kun en saanut töitä
yhdessä me öitä valvottiin
Mä en tiedä mitä teen
on kai pakko laittaa lapset laitokseen

Eikö elämässä riitä mikään
Eikö hellittäisi hetkeksikään mieletön kierre
Mekin yritimme uskotella
että hankkisimme sähköhellan jääkaapin viereen

Kun Ellu aina töissä itki
se sai sitten ne loparitkin
ja pankkiautomaatin eteisessä me öisin paleltiin
Se taisi olla taas raskaanakin
mä jostain sille takin varastin
Mä en tiedä mitä teen
olosuhteet minut saivat vangikseen

Eikö elämässä riitä mikään
Eikö hellittäisi hetkeksikään jatkuva paine
Kuinka usein täällä turpiin saakaan
Kuinka nopeasti kaikkoaakaan rahat ja maine

Kun Ellu jäi sen taksin alle
joka kääntyessään vasemmalle
ei suuntamerkkiä näyttänykään, vaikka väitti niin
Ne oli vaatimattomat hautajaiset
itse samanlaiset tahtoisin
Mä en tiedä mitä teen
olen nyt jo turtunut tuskan tunteeseen

Eikö elämässä riitä mikään
ei hellittäisi hetkeksikään mieletön kierre
Mekin yritimme uskotella
että hankkisimme sähköhellan jääkaapin viereen

Eikö elämässä riitä mikään
eikö hellittäisi hetkeksikään jatkuva paine
Kuinka usein täällä turpiin saakaan
Kuinka nopeasti kaikkoaakaan
rahat ja maine

Elina, mitä mä teen

Kulkukännit

Mikä?

Voimakas humalatila, jolla haetaan fyysisen vireystilan paranemista, huonossa vireessä olevien jalkojen rentouttamista sekä heikkojen urheilutulosten aiheuttaman turhautumisen ja stressin laukaisemista. Esiintyy etenkin kaakonkulman suunnistajien keskuudessa. (wikipedia)

Milloin?

Kulkukännejä voi kokeilla, kun harjoittelu on sujunut hyvin ja kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta kilpailusuoritukset eivät vastaa odotuksia. Vaikutusaika on kahdesta päivästä viikkoon, joten esimerkiksi lauantain kisaa varten on kännit otettava edellisen viikon lauantain ja kisaa edeltävän torstain välillä. Vaikutus ei kuitenkaan ole taattu (voi toisinaan olla myös negatiivinen), joten ennen kauden pääkisaa harva uskaltaa kokeilla kyseistä taktiikkaa. Useimmin käytetty keskellä kisakautta pari kolme viikkoa ennen varsinaista päätapahtumaa.

Kuinka usein?

Kovin usein ei kulkukännejä suositella käytettäväksi, sillä ne vaativat alle pitkän ajanjakson kurinalaista harjoittelua toimiakseen täysin. Moni on toki yrittänyt viikottaisia kulkukännejä etenkin syyspuolella kautta, tulosten on todettu olevan negatiivisia.

Miten?

Juomalla alkoholipitoisia tuotteita pitkälle aamuun asti. Suositellaan aloitettavaksi miedoilla juomilla iltapäivästä, ja siitä hiljalleen vahvempiin tuotteisiin päätyen iltaa kohti. Suosittu konsti maksimaalisen humalatilan saavuttamiseen on fisutarjottimien tilailu ravitsemusliikkeessä juuri ennen sulkemisaikaa. Onnistunutta kulkukänniä seuraa 2kr, eli kahden päivän krapula.

Missä?

Suosittuja tilaisuuksia ovat polttarit, häät tai erilaiset saunaillat. Tärkeä suorittaa ympäristössä, missä rajoittavia tekijöitä ei ole.

Miksi?

Kun ei kuitenkaan kulje eikä suju, ei siinä mitään häviäkään.

Varoitus

Kriittisen vertailun kestävää tieteellistä näyttöä kulkukänneillä ei ole. Nuivameininki ei vastaa päihtyneessä tilassa sattuneista tapaturmista, sen aiheuttamista materiaalisista vahingoista eikä negatiivisista vaikutuksista psyykkeeseen tai fysiikkaan. Nuivameininki ei myöskään suosittele humalahakuista juomista kenellekään.

Huomautus

Toimittaja ei harrasta kulkukännejä. Ei ainakaan näin kevätkauden ollessa kuumimmillaan, eikä varsinkaan erään nimeltämainitun Osku Liukkosen kanssa kuten Prisma-rasteilla sovittiin. Ei eteenkään Polisprintin jälkeen kolmen kommuunin viinoja Teeksun piikkiin juoden ja Töölössä viskikolaa kitaten. Kertakaikkisesti ei, tai jos ihan vähän, teki sen vain Oskun uraa edistääkseen.

Tulipas nuiva juttu. Ei kun eetteriin.

Ne Luumäet

Siinäpä se. Lisäksi vielä:

Onnellinen perhe

pro B-kader

Tuossa taannoin eräs vihulainen kirjoitteli blogseetterissaan, että "minut voidaan kategorisoida kaikkein masentavimpaan ja pahimpaan lohkoon: olen kansallisen tason viestimies!" Nuoruuden uhoa sanoisin, oppiipahan olemaan. Itse olen tullut aivan toiseen tulokseen, B-kaderi on parasta mitä suunnistajalle voi tapahtua.

No perustellaas vähän. Sivusta olen seurannut, että ei ole helppoa tuo staran elämä. Hirvee stressi päällänsä koko ajan. Pitää olla viidet kengät mukana, jotta voi valita juokseeko juuri tänään nappuloilla, piikkareilla, rinttikengillä, maastolenkkareilla vai kenties niillä keveämmillä nappuloilla. Missään tapauksessa rahvaan perusnastareilla ei enää voi juosta, siis jos haluaa pärjätä. Muutenkin pitää kaiken olla kuuminta hottia, varsinkin sprintissä ei enää voi kukaan menestyä jos ei ole takareisien veretseisauttavia yleisurheilutrikoosortonkeja. Lihashuolto on aivan mahdotonta, varusteisiin pitää kuulua ainakin magneettimatot, magneettihierontapallot, lentotukisukat ja lihashierontaimurit, vähintään. Muutenkin koko ajan pitää vatkata reisiä. Ravintopuoli vasta kovaa touhua onkin, herbalaiffit ja erilaiset antioksidanttipillerit muodostaa ravintopyramidin pohjan. Kisan jälkeenkin pitää heti vetäistä bioremixit naamariin, vaikka kuinka häijyltä maistuis. Ja koko ajan pitää kulkea, tai tulee miinusta Salmen papereihin. Koukkua ei kärsi ottaa sitten yhtään, jostain pogestominuuttisesta kuuluu jo masentua. Mitään kivoja kisoja ei saa kierrellä, vaan on vedettävä sprinttiä ja huippuliigaa, välissä maastojuoksuja, loput ajat ollaan leireillä jossain itäblokissa. On se yhtä pirua.

Huippuliigasta on muuten sanottava, että mistä lähtien leimausratoja pitää järjestää miesten kisoissa? Vai mitä sanotta kevään Huippisten loppusäksätyksistä. Ei noin lyhyillä väleillä ehdi eksymään, en edes minä.




Asiaan! Toista se on elämä B-kaderissa. Voi kavereiden kanssa vedellä leppoisia reenejä kivoissa maastoissa, ei tarvitse paljoa murehtia vastaako tämä nyt jotain karstimaastoa vai mitä. Kisoihin kun saapuu, voi spekuleerata kuulumiset munkkikahvien äärellä, kun ei tarvitse asuvalintaa pohtia ja verrytellä vielä tuntia ennen starttia. Koukkua B-kaderissa tulee väkisinkin peruskakkonen vähintään, mutta se ei haittaa kun kaikki muutkin pummaa. Niille on kiva sitten kisan jälkeen kisamakkara kädessä naureskella. Sitä paitsi tavallisten kuolevaisten joukossa kisaillessa voi hyvän päivän tullen menestyäkin, starojen seassa ei kymppikärkeen ole asiaa kellään (siitä syystä ne starat vissiin onkin staroja, että ne on niin pirun kovia). Aikaakin on satsailla sekä suur- että pikkuviesteihin, ja kierrellä kivoja pikkukansallisia, kuten vaikkapa Luumäen Rastin kansalliset ensi sunnuntaina. Aika tarkkaan tulee olemaan parhautta. Ravintoasioista ymmärretään betonissa sen verran, että iltaisin grillaillaan kilo kasleria ja vedetään pari tötteröä. Summa Summarum, kansallisen tason viestimiehen elämähän on mitä hienointa!

Kun nyt tuli pistettyä esimerkki huippuliigasta, niin laitetaanpas mallikartta myös B-kaderin mitä parhaista reeneistä. Seuraava suunnistusvetosetti tuli vedettyä parin muun kansallisen tason viestimiehen kanssa männäviikonloppuna Karkkarissa. Kivaa oli tasaväkisesti vääntää eteenpäin, tosin Palen kuitit viimeisille rasteille korpeaa aina yhtä paljon. Värit on kartassa hivenen heikohkot, mutta arvon lukijat oletusarvoisesti tuntee Kausteen metsät läpikotaisin, jolloin tuostakin hahmottaa mistä on juostu.

Pakolliset karttalinkit viime viikolta...onhan tämä sentään suunnistusblogi.


Pääsin tentistä ajoissa, kun kynästä loppu lyijy...ei sillä lyijyä tai ei mä mitään osaa kuitenkaan.Pitkä tauko blogistailussa on yksinkertaisesti johtunut siitä, että uhtaan mitään ei ole tapahtunut eikä uhtaan mikään muuttunut. Ajatukset on edelleen yhtä synkkiä kuin aurajoen vesi, naiset tulee vain lähteäkseen uudelleen ja kännissä tekisi mieli olla kokoajan.

No joo, okei, ikkunasta kun just katoin ni lumet on sentään sulanu sitte edellisen...ja opintopisteiden määrä on päivittynyt. Merkitsevää tilastollista kehitystä ei tapahtunut vaan sama 60 näytti tulleen vaivanpalkkaa tästäkin vuodesta ihan niinkuin edellisestäkin.

...Ai että kun suodatinpussi niin ihanasti roskiksen raudoista levähti juuri matolle...ei voinu millään pysyä sisäpuolella. Hyi helvetti, raudoista ulos ihan niinku Pertti Marttilan viimehetken kolmonen kupin semeissä vuonna seseisketseittemään...tiiätsiä?et siä tiiä!

Tilanne huomioon ottaen kunto on ehdottomasti paras mahdollinen, ehkä jopa parempi. Itseluottamuskin on korkeella kun Vesa Rantasen ens kesän tulostavotteet. Pitkäpersepilplaadin sipsutteluakaan ei enää tarvi katella samalla haikeudella, kun joskus kun Matsun pappamallin nastareita....voi,voi tokkopa nekään päivät enää palaa, että Lintukodon leirille tulis mentyä laskettelukypärä päässä...tai tiedä häntä, hianoa se olis.

Prinsiipit

Toimittajamme kävi tuossa pikavisiitillä Sveitsissä, ja onnistuikin saamaan Aurinkokuningas Tami Tammisen kolme pointtia kesäkuussa siintävään Jukolan viestiin. Aurinkokuningas itse oli lähdössä Ylen kisastudion kaljun kelin loisteesta Versaillesiin jumaloimaan itseään koko kesäksi, joten haastattelu piti tehdä jo näin etuajassa. Ja tässä se nyt on:

"Viestin kantavaksi teemaksi, eli 'Big Theme' kuten minä Jääkiekkoleijona nro 79 tapaan sanoa, olen valinnut KR vs VeVe. Kaksi huipputaitavaa, pelinopeaa, pelirohkeaa, hyvinjohdettua ja perinteikestä seuraa kohtaa suviyössä, oh-la-laa! Se ei jätä aurinkokuningasta kylmäksi, eikä näin ollen ketään muutakaan. Lisäksi seurojen välille on vuosien varrella kertynyt hiljalleen jännitettä monista viime vuosien taistoista, ja Joensuun veljillä on viime vuotisesta tappiostaan johtuen varmasti hirmuinen lataus mentaalienergiaa. Jos he saavat sen purettua ryntäilyn ja koheltamisen sijaan pelin pyörittämiseen, tulee Veikoille hikinen iltapuhde. Pointit:

1. Vartiainen vs Sipilä

Aivan klassinen kahden koulukunnan valmentajien kohtaaminen. Vartiainen apunaan Inkeri ja kokenut kapteeni Martomaa eivät jätä analysoimatta pienintäkään kiveä. Sekä omien että vastustajien suoritustekniikka analysoidaan kepsikäyriä hyväksikäyttäen. Siitä etsitään heikkoudet ja vahvuudet, oleelliset kohteet jne, ja tätä tietoa käytetään joukkuetta rakennettaessa ja maailman parhaita taitoharjoituksia hiottaessa. Sipilä ja apuvalmentajat Lehtikangas & Jääskeläinen taas keskittyvät suurien linjojen vetämiseen, esim. "on syytä harjoitella sekä ylä- että alamäkiä". Lisäksi keskitytään yksinkertaisiin asioihin, ja etenkin Lehtikangas luo sopivaa tunnetilaa kertomuksillaan maanviljelystä ja Japanin historiasta.

Vastakkain on siis kaksi erilaisilla tyyleillä operoivaa joukkuetta, ja kysymys onkin kumpi onnistuu rakentamaan yksilöistään joukkueen, joka noudattaa sovittua taktiikkaa ja on terävämpi ratkaisuhetkillä. Jokaista otatustahan ei tarvitse voittaa, vaan olla oikealla hetkellä hereillä. Norjalaista sanontaa lainatakseni, "win the right legs".

2. Guergiou vs Föhr

Voittava joukkue tarvitsee voittavan ankkurin, ja tässä parissa on kaksi aivan huippuluokan menijää. Guergiou on kaiken kokenut ja voittanut kaveri, joka on vuorenvarma alusta loppuun, erittäin vaikea ohitettava. Pystyy lisäksi tarvittaessa ns. 'gamesaver:eihin', eli pelin pelastaviin ratkaisuihin. Myös Föhr on kiistatta huipputaitava ja huikean hyvän jalkatyön omaava ankkuri. Tämä parivaljakko menee ehkä hieman Guergioun eduksi, mutta edelleen muistutan, ole oikeassa paikassa hereillä ja 'win the right legs', kaikki on mahdollista myös Föhriltä.

3. henkilökohtainen potentiaali

Toimivan pelisysteemin ja loistavan ankkurin lisäksi tarvitaan myös kenttäpelissä henkilökohtaisia huippusuorituksia, ja näihin voitto usein ratkeaa kahden tasaväkisen joukkueen kohdatessa. Joensuulla on aivan huikeaa potentiaalia tässä mielessä, todella kevytjalkaisia ulkomaanvahvistuksia kuten Prochazka, Hertner ja Adamski ryyditettyinä huippuluokan peliälyllä ja herkillä käsillä varustetuilla Joensuulaisilla kuten Airila, Martomaa, Nurmonen. Jos nämä veljet saavat putken kulkemaan eivätkä käytä energiaansa turhaan ryntäilyyn, on vastustaja ns. liemessä.

Vehkalahtelaisilla taas takalinjoilla huhkivat esimerkiksi herrat Töyrylä, Liuha, Käyhkö, kaikki pomminvarmoja ja eleettömiä pelureita, jotka eivät virheliikkeitä tee. Hyökkäyspäässä ajelee vastustajaa röyhkeästi kolmikko Lehto-Fincke-Muukkonen, ja myös Sveitsin kaksikko Schneider-Lauenstein hyökkää ahnaasti. Jonkun on voittoa tavoiteltaessa uskallettava ottaa sankarinviitta harteilleen. Henkilökohtaisiin virheisiin ei kuitenkaan ole varaa, tai vastustaja rokottaa välittömästi.

Summa Summarum, kaikki klassikon ainekset ovat ilmassa. Jos vaan kartoittaja ja ratamestari antavat veljien juosta sortumatta turhaan kikkailuun, luvassa on kiistatta aivan huikea matsi."

Kiitoksia Tami vielä kerran tästä analyysista, ja nautinnollisia lukuhetkiä sinne Ranskaan kirjojesi 'Aurinkokuningas' ja 'Teamwork' parissa. Myös nuivameininki teki pika-analyysi edellä mainituista joukkueista, ja molemmilla onkin ihan hyvät mahdollisuudet plaketeille eli 25:n joukkoon.