maanantai 23. helmikuuta 2009

Joensuu ei nuku koskaan

Sakkaava reportterimme kävi katsastamassa Jokikylän, tuon susirajan kylmän helmen. Keskiviikosta sunnuntaihin, hektisen leppoisaa meininkiä, paljon nähtiin ja paljoa ei. Seuraavassa päiväkirja.

keskiviikko

Saavun iltasella paikalle, takana viiden tunnin raastava junamatka. Mieli kirkastuu kuitenkin heti, kun Simo iskee saman tien käteen kylmän oluen. Nähtävyyksistä katsastamme Suomen suurimman Prisman, iltakahdeksan asiakasmäärille olisi vähempikin tila riittänyt. Kämpillä Eija on leiponut suklaakakkua, tapana ei ole sen kummemmin kehua, santsaan kuitenkin.

torstai

Aamusta hiihtämään Pervokalliolle, Kari Varis siellä hiihtelee viikonlopun tuplafinlandiaan valmistavaa tunnin veekoota. Luulisi että vähempikin riittäisi, tosin kun tuloksena on 4. ja 1. sija, ei kai sovi ruveta neuvomaan. AMK:n ruokalassa tapaamme Arin, jonka kotona sitten kahvittelut ja kisastudiot. Lisästudiot kämpillä, illaksi määriksiä Areenalla. Loppuilta suljuaakin mukavasti kebabbilassa ja Palaverissa istuen. Pirun isoksi yllätykseksi karaokea laulaakin keski-ikäisten Paula Koivuniemi -wannabeiden sijasta nuoret ja kauniit tyttäret, vieläpä pirun hyvin. Oikein vanhan miehen sydäntä lämmittää.

perjantai

Haetaan Hannun auto keskustasta, vieraanvaraisuus alkaa olla kohdillaan kun annetaan auto lainaan viikonlopuksi. Aamulla perus suljureeniä hallilla, siitä yllättäen yliopistolle syömään. Sama firma pitää ruokaloita kuin meillä etelässä, mutta ateria maksaa 50c vähemmän ja on astetta parempaa, etenkin salaateista annan täydet pisteet. Kisastudiot taas Arilla, harmi että Koivurantaa vastaan on pistetty pystyyn moinen salaliitto. Tosin johan sen on Porttila tiennyt vuosia kertoa, ettei suomalaisille ole viimeiseen kymmeneen vuoteen annettu yhen yhtä kunnollista tuulirakoa, ja tyylipisteissäkin on syyttä rokotettu. Perkeleen norjalaiset.

Iltareeninä sitten spärdärivaaralle hiihtämään, kovia on kilpavitosen nousut. Onneksi ei KR:n kolmekymppiselle tarvitse osallistua. Kerätään sipanneet Simo ja Tuukka ladun varresta, ei ihminen ole kone. Iltaa istutaan Hannulla, hirvimureketta kasvispedillä, lohkoperunoita, punaviintä, jäätelöä. Olin kyllä salaa toivonut maakunnan parasta viininkukkoa, mutta meni se näinkin. Tuukalla tai Aarolla ei tänään ehditä käymäänkään, on niin pirun hektistä.

lauantai

Päivän ainokaisena on kiihtyvä 15km KR:n varsin mäkisellä testilenkillä. Nuori polvi alkaa vääjämättä ajamaan meidän koukkupolvien ohi, viimeisellä kilsalla ei vaan pysty vastaamaan. Kai se ikä painaa, ei ennen 4.05:n tonni noin hapottanut. Avannot jää väkisinkin väliin, kun heti ruuan päälle pitää ehtiä Arille kisoja katsomaan. Annu on leiponut laskiaispullia, syön kolme. Tekee yhteensä 930 kcal, jos ette tienneet. Samoilla silmillä kiirehditään sitten Tuukalle loimulohille, hyvää ja halpaa. Häthätää ehtii syömään ja naalit juomaan (2cl minttu, 2cl pastisse), kun pitääkin jo kiirehtiä keskustaan tsekkaamaan Gloria. Karhun korpisavu on varsin miellyttävän makuinen, ja sopivan petollinen. Samaa on toki kalamiehen kaverit. Siirrymme siis vielä naittiin, jossa paikalla on koko Jokikylä aina Harria myöten (joka muuten enteellisesti toteaa, että maisemat ne on pervokalliollakin). Kuivaharjoittelemme mm pilkkimistä ja ikkunanpesua, hyvin rupeaa sujumaan.

sunnuntai

Harmittavasti oppaani jalka on edellisiltana kipeytynyt, eikä kestä heti aamusta kovan proviilin hiihtoa. Joudumme siis jättämään Kolin maisemahiihdon väliin, onneksi Rauno käy hakemassa autostamme Hannun sukset pelipaikoille. Puolenpäivän maissa käymme kuitenkin hiihtelemässä Lykynlampi-Spärdärivaara akselilla, kova on keli sielläkin vaikka savumuikut puuttuukin. Antaa siinä määrin sippiä loppumatkasta, että takaisintullessa käymme vielä mäksterissä laittamassa palautumisen käyntiin. Big Mac on kutistunut sitten viime kerrasta.

Sellasta. Yhteenvetona voisi todeta, että mukavasti soljuu elämä tuolla Pohjois-Karjalassa etiäpäin. Vieraanvaraisuuskin on kohdillaan, eikä kovin kummoista vittuiluakaan tarvinnut kuunnella, vaikka KR:llä vähän sellainen maine onkin. Liekö sitten vähän konahtaneen kuningassuolaajan poissaolo vaikuttanut. Näkemättä jäi nyt jetsetti ja koli, sekä tietysti kokolailla paljon suunnistusmaastoja. Täytynee palata uudestaan.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Tilannekatsaus

Kuppi kuumaa kahvia ja interwebbi auki. Alotetaas nettibostailun grand old manista, Mäksästä. Ei mitn uutta, vanhuus ei edelleenkään tule yksin. Mitäköhän taanis, jaahas, samaa laulua lokakuusta asti, globaaliin lamaan ei auta edes Pepen sauna. Jomi Jouko taas puntaroi edelleen neliöllisiä rastiympyröitä, ja pipon blogi on taas teillä tuntemattomilla. Mehustelen muistin varassa kuitenkin sen parasta juttua, synkkää/synkähköä aamulenkkiä. "Heitän leijat Helsingin ylle".

Siirryn kohti pohjoista. Taivainen on ihan yhtä sekaisin kuin aina ennenkin, nyt menossa on kai parin viikon satsi, jolloin valvotaan ja reenataan yöllä, kaksi kertaa kovaa / päivä. Japaniin valmistavaa. Vavat taas luottaa edelleen savensyöntiin, merisuolaan ja kaatumisjuoksuun. Spekuloisin että totuus lienee kuitenkin jossain näiden kahden pohjoisen koulukunnan välissä.

Mutta eteenpäin. SP työstää nykyään juttua niin ettei uusimpia ehdi edes lukea. Kuvien mukaan aika lihavas kunnos, maha roikkuu. Heinonen taitaa olla telakalla, kun uutta yömehustelua ei kuulu. Pelätty juke taas on käynyt nelikyöstisen lenkin. Ihan tavallinen. Madiventuresiin antaa vitutusta, eikä Timben ajatusmyllyyn ole vielä tullut Tiomilaspekulaatiota. HPK:sta käyn tarkistamassa ettei mikään ole muuttunut. Nissi ja Jaani reenaavat kuin nuoruutensa päivinä (vähän ennen väritelevision keksimistä), Japella on letkee meininki eikä Vaunumake tee mitään. Ylläri. Ihan vaan kostoksi itselleni tsekkaan vielä suunnistusnetin superwatussit, jäätävää.

Siinähän tuo, pari tusinaa tusinablogia jää tsekkaamatta, alkaa näet olla kiire junaan. Eipä sillä, tiedän jo etukäteen sieltä löytyvän samaa paskaa samassa paketissa. Niinkuin tämäkin. Ulkona näyttäisi olevan hieno keli, katsoin ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Eli jos joku tilannekatsauksen eksyy lukemaan, iltapäiväsurffailut väliin ja lenkille. Et menetä mitään.

torstai 12. helmikuuta 2009

Muokkaa HTML- koodia

On muuten Summasen Raimokin hieman vähentänyt suun pieksäntätiheyttä, on siis siihen ollut oikeus meilläkin. Summasen vaitonaisuudelle saattaa löytyä selitys siitä, että Rapperswill on ottanut suht rumasti käkeen viime aikoina. Meillä selityksenä lienee puhtaasti laiskuus. Onneksi sentään yksi asia jaksaa aina sylettää sen verran, että pystyy jotain vaahtoamaan. Nimittäin ralli...siis ttu ralli, mikä vtun RALLI! Maikkarilla lasketaan päiviä seuraavan kauden alkuun, kun vormuloissa, teksti TV:llä on pari sivua siitä minkä värisillä laseilla Jari-Matti Latvala tulee ajamaan Norjassa, ei jumalauta. Kyseessähän on nykyään siis laji, jossa ajaa huipputasolla ja -kalustolla 4(neljä) ukkoa. Pisteille pääsis Mertasen Simokin vanhankopan Escortilla, jos vaan kalusto kestäis ja pysyis tiellä. Vois sanoa, että jos Piirosen Eero saa tasarahasta näppylöitä ni kyllä mulle rallista vähintään jotain vesikelloja pulpahtelee ku plussapisteitä...

Onneksi sentään löytyy myös päivää piristäviä, koomisiakin asioita ja uutisia nimittäin Ms Parman suunnistus.netin sivuilla tarjoamat laatutreenit Mynämäellä. Kauhean montaa kertaa en ole parman treeneissä Mynämäellä käynyt, mutta kuitenkin tarpeeksi. Kartta, maastot ja radat ovat olleet aivan penaalista. Tietty jos treenien tarkoitus on valmistaa 10- milaan, niin sinällään kaikki täsmää. Sanan laatu voinee kuitenkin korvata jollain toisella etuliitteellä. Nooh, pari vuotta niin pääsee itse markkinoimaan Jukolan treenipaketteja Pirtnuoraan, siinä tulee nimittäin olemaan bysanttilaista dädää.

Ens viikolla alkaakin jo hiihdon MM Liberec.Toivottavasti kaikki venäläiset,saksalaiset ja norjalaiset kärähtää...miksei suomalaisetkin.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Aikana ennen yön pimeyttä...

...Kuosteest kyöstii sotoomi ilmottaa sepe vittumaisen hymyn kera ja käärii satasen pausteet omaan syliinsä. Sepe on juuri kräkännyt semopihtaamani valmiit puhtaat seustekousteet...viimeisestä tasakattosesta olis pitäny pumpata nepit, mutta feusteeksi osottautui. Melkein itkettää, koska matkakassastani puolet on nyt siirtynyt tuon räksyttävän hulttion taskuun. "Hahaa, hyvä", tulee vielä vettä kiukaalle niinkuin asiaan kuuluu. "Halden kumoon", suoltaa vielä aake mikkiin...meinaan antaa ylen

Laivalla peruskaava toistuu ja loputkin rahat on pitkälti pelattu ennen kuin kukaan porukasta on edes käynyt hytissä...Juke elättelee vielä toiveita noususta: "Jos huomen ei söis ni...". Yön tunteina riiuukuntoon laittautunutta feodaali- Saiboa lykästää niinkuin aina, muita ruseja ei...joku newtonin laki vai mikä lie. Ennen yöpuuta Dandilaion tekee vielä inventaariot ja soittelee norjaan...

...Perille päästyä suurin osa kilpailua edeltävästä ajasta kuluu azzipilla ja Vegasin jaakon edessä jakkaralla...jos antaa nousut niin poistetaan icasta vetekaakkoja ja vikkyä ja lopuilla arpoja joita siklaillaan koulun lattialla...

Kevätyön ennakkospekulaatio II

Viikonloppuna kävi lentävällä reportterillamme hirvittävä joulu, nimittäin eikö sattunut Vierumäellä olemaan Vehkalahden Veikkojen leiri, samaan aikaan oman visiitin kanssa.
Viimevuotinen voittajajoukkue näytti olevan kokonaisuudessaan paikalla ja lisäksi jokunen muukin. Myös Anttolan ammattikoulun väki sattui vierailulle Vierumäelle samana viikonloppuna.
Lauantai tarjosi oivan tilaisuuden tarkkailla molempien joukkueiden kuntoa. Ensin ratavedoissa silmäniloa tarjosi Anttolan poppoo. Niistä oli tosin aika vaikea ottaa tolkkua, että kuka veti ja mitäkin, mutta ainakin jotkuu vetskut laapotti tonneja kolmen pintaan.
Seuraavana radalle astui VeVen tähtisikermä. Miestä oli kun merenmutaa ja kaikki tikkasivat ihan pirun kovaa ja vieläpä rennosti. Kaikkiko? Kaikki. Paitti S-P.
Kaikesta näki, että kyseessä oli ammattimiehistö. Oli valojänikset, valmentajat ja trikoosortimentit. Vaikka oli toki Anttolan pojat pelottavan laihassa kunnossa, jopa Junttila, niin silti sanoisin VeVen olevan niukasti suurempi ennakkosuosikki Kevätyössä. Eipä silti, jos Rippentroppi pääsee mukaan loppukiriin, niin kiire tulee. Tuskin Anttola kuitenkaan samaa virhettä toistaa, että laittaisi Väisenstainin Maisteria vastaan. Sehän on jo nähty.