Schockolade auf Scheisse

No minä en hallitse ajankäyttöä, vaan pikemminkin ajankäyttö hallitsee minua. En juuri ryyppää, reenaa tai tee töitä / käy koulua, vaan pikemminkin haahuilen läpi harmaan marraskuun.

Mennyt ylimenokausi on kuitenkit ollut sitä övereintä ylimenokautta. Koska en ole juuri suunnistuskissanristiäisissä juossut, ei ole morkkiskaan päässyt iskemään eikä siis syitä lenkillä käyntiinkään ole juuri ollut. Taustalla on tietenkin elämäntyylin muutos kannelmäkeläisestä opiskelijahulttiosta etelä-haagalaiseen pikkuporvarilliseen perhe-elämään. Harjoittelemattomuus on yllättäen vaikuttanut myös negatiivisesti fyysiseen kuntoon, piruuttani kävin testaamassa Kanavuoren testiradalla että häviän paikallisille nais-suunnistelijoille aivan pystyyn. Hyvässä kunnossa pystyisi sentään vähän laittamaan kampoihin, vaikka eihän se silloinkaan mitenkään saletti olisi.

Vanha tuttu reeni-dipoli-päikkärit-reeni yhdistettynä välisurffailuihin joutaa sekin mennä, viimeinen joutilas viikko ennen eläkettä on käynnissä. Taidanpa alkajaisiksi lukaista Muugensteinin elämänkerran "Määrä miehen töihin ajaa", jos siitä vaikka saisi vaikutteita kuinka vajota töiden ohessa suureen isänmaalliseen reenikeskittyneisyyteen. Sehän kuuluu kaikkien itseäänkunnioittavien suunnistajien talveen. Toishaalta, eipä sitä rajattoman vapaa-ajan aikanakaan ole pystytty määrissä kilpailemaan. Likimainkaan. Aina on mäksää mukaellen tullut 500h vuodessa rikottua. Hyllystä löytyisi myös W. Juckman - Jokkerin niksikirja; josta voisi hakea ideoita näyttävän näköisiin laiskan miehen reeneihin. Sitä paitsi sangen hyvin silläkin näyttää pärjäävän, sadan sakkiin aina vaan niin että heilahtaa.

Hmm, taidan kuitenkin kallistua opukseen Schaft P. Meister - Schockolade auf Scheisse. Suomenkielisen laitoksen esipuheessa luvataan: "Jos alkemistit onnistuivat tekemään kultaa, mikseivät suunnistajat oppisi tekemään paskasta pannacottaa? Sisältää tutkielmia yrityksistä aiheen parissa. Kiukulla vaan, oppiipahan olemaan." Melko sekavaa, mutta näissä merkeissä.

Aiheen vierestä sen verran, että kannattaa katsoa W. Pakko siinä on jotain olla, jos se saa köyhän opiskelijan täältä jääkarhujen ja iglujen maasta säälimään maailman mahtavimman valtion edellistä presidenttiä. Mittakaavaero on olemassa.

Läpi hangen ja roudan

Aivan mieletön viikko takana! Pakko ehkä vähän blastata siksi johtava se oli. Maanantaina oli ensin liikunnan appro- ryhmän saunailta Caribian kylpylässä. Koko saunakylä varattuna ja rutosti aikaa kikkailla liukumäissä. Itse selvisin mustelmilla, joillekin turmariipunta koristeköysissä tuotti hankaluuksia tuloksena auennut silmäkulma. Erityisesti illasta jäi mieleen (jotain jäi mieleen) saunan kuorosodat alastomat tytöt kylmäaltaassa. Aamusta kurvailin vielä herrasmiehenä yhden tytöistä pyörällä kotiin ja aivan väärälle puolelle kaupunkia ja sieltä sitten kävellen kotio. Etäisyyden arviointi petti hieman ja taksi olisi ehkä nohevammalle kaverille tullut kyseeseen. Alta kahden tunnin nipistin kuitenkin, kun pistin puolesta välistä iso kassi selässä juoksuksi. Tiistaina oli toivoa antavat kuorotreenit ja sen kunniaksi TPS-Lukko. Peli oli paska, mutta tunnelma jäätasolla suoraan Lukon jäähyaition takana oli kohdillaan- Fucking Chicken! (kts. Tikitalk) Keskiviikkona joutu vähän vetämään henkeä. Toki ratkiriemukkaat näytelmätreenit piristi päivää. Torstaina paukittiin sitten pikkujouluristeilylle. Meno oli melkosta ja ilta päättyikin suorilta aamupalalle. Viimoset 20min ennen aamupalan alkua meinas olla odottavalle pitkät ja niinpä siinä otettiinkin poikain kanssa vartin nokoset lusikassa tietenkin. Seuraavalle päivälle olikin kuoroporukalle varattu yksityissaunat kylpyläosastolta eikä suoraan punkasta yhtään huono päivän käynnistys ollutkaan. Saunakeikan huipensi munaruletti (säännöt voin pistää kiinnostuneille) porealtaassa ja poikakuoron kenraali. Keikka vedettiin saunan lauteilta oven edessä istuvalle, asiantuntevalle yleisölle. Positiivisen palautteen siivittämänä itsellekin kasvoi muutama rintakarva ja se olikin oiva kimmoke loppupäivälle. Laivalta olvimainoksesta tutulle kaverille etkoille tahi jatkoille kummin vaan ja sieltä kapakkiin. Karaokesessioiden ja viimosten hitaiden jälkeen kun vihdoin sain ne makkaraperunat viideltä kouraan oli olo kuin olevaisen oskarilla. Lauantaina kotiin hoiperreltua olikin vuoro Beitostölenin MC:n avauksen ja mikäs sen mukavampaa, kuin seurata happoheikkisen sulavaa liikehdintää paiton alta. Tänään siihen vielä viestit ja näytelmätreenit, niin kaikinpuolin laadukas viikko takana. Ei ois ukko arvannu et tohon saa vielä tungettua kolme punttitreeniä,pitkän ja kovan joukkoon. Alan lähestyä Maken tasoa ajankäytön hallitsijana!

Linkistä voi kujuilla lyhyttä pätkää saunatreeneistä: http://www.sendspace.com/file/idg26d

Miten pitää liikkua, että salpaa Joren hengen?

Pari päivää on jo saanut harjootella ja olo vastaa vähintäänkin reinkarnaatiota. Mieli on hetimiten virkeämpi ja saa muutenkin asioita hoidettua ihan eri tatsilla, kun on taas normaali päivärytmi päällänsä. Moni luulee et olis helpompi hoitaa juoksevia asioita, kun on paljo vapaa- aikaa, mut ei se oo. Nonii loppu metsälät heti siihinniin. Veikaan muuten, että Milani vie Madridia niinku vieraissakin...olisko perus 2-1. Reali on vähän niinku kooärrä, liikaa staroja samanlaisen paidan alla- ei pelaa enään henkilökemiat. Tukkaan ilmestyy heti viimeinen väri, kun saa paikan avarista ja avopaikasta pistetään katsomoon. Pitäs saada Puskas takas piikkiin.

Olihan sitä asiaakin. Jonkun täytynee paikata tuo äspeen jättämä ammottava aukko ja ne neljäseiskan nokialaiset. Musta siihen ei ole, mutta tulee varmaan olemaan entistä vaikeampi puhua itteä lyhimmälle mahdolliselle osuudelle. Siksi otankin samantien sopulia sarvista ja alan ravaamaan joka torstai Turun seudun yökupissa ihan majoisen arvona. Voittorahoilla ostan naulakon. On sitten silmä kohdillaan, kun paikallisen kemalin rulla puntissa lähtee sitä 12km:n yötä rimpuilemaan. Sori. Tokkopa ne mua sinne kuitenkaan laittaa,ei ne niin tyhmiä ole. Vähän niinku olis pistäny kojon joukkuemäkeen. Vaadittava tason nousu tulee pohjoiskalotin karvaisimmalta mieheltä, pyhtään paroni saibolta. Miehen elämäntilanne, asenne, motivaatio ja ennenkaikkea maha ja selkä on nyt siinä tikkamasalassa, että piiskaan sen vähintään bulgariaan ehkä rontheimiinki. Viestialistuksethan on semiselviöstömö. Seuraavan jutun saa hei sit laittaa joku muu, mulla alkaa olla vietävän vaisua tää.