Tässä olen mutta miksi, muutakin voisin

No siis kaikkihan lähti ulkomaantoimituksen juttumatkalta Karlskronasta, jossa tulevan kesän kuumimpien lomakohteiden kartoittamisen lisäksi tuli osallistuttua kuntosuunnistuksiin paikallisten eliittikisojen yhteydessä. Sarja oli Ö8, eli käsittääkseni alin sarja mitä löytyi. Mikäs siinä, onhan sitä viime vuosina tullut monestikin kartan kanssa käytyä metsässä, esim. sienestämässä, joten suurin osa rasteista löytyi. Ihan jees, mutta ajattelin että antaa homman olla, on niin hektistä.

Noh. Paluumatkalla sattuikin sitten huippusuunnistaja Antti Martomaa istumaan koneessa viereeni, hieno mies muuten. Kaikenlaista jutusteltiin, ja kun Antti sitten kuuli osallistuneeni kuntosuunnistuksiin, kysyi että olenkos Jukolasta kuullut, että se on sangen suosittu ulkoilutapahtuma, johon osallistumista kannattaa harkita. Ajatus jäi sitten kytemään, ja aivan kylmiltään ei tarvitsisi Jukolaan edes lähteä, sillä joskus poikavuosina tuli oravakisoissa ravattua ja onpa tälläkin vuosituhannella pari kertaa eksytty metsään armeijan kisoissa.

Lopulta päädyin nostamaan härän pöydälle ja tarttumaan kissaa korvista, ja otin yhteyttä vanhan kotiseutuni seuraan Vehkalahden Veikkoihin. Paikalliseen mahtiseuraan Kymen suunnistajiin en tällaisella taustalla kehdannut kyselyä laittaa, ja Pyhtään Voima on kuulemma liiaksi yhden miehen show, joten itään se oli kallistuttava. Hetken Veikkojen managerin joren (nimi muutettu) kanssa juteltuani sain lupauksen nelosjoukkueen paikasta. Samalla lupauduin itse ensi vuoden järjestelyihin parkkimieheksi, se onkin leppoisan kuuloisa homma josta on hyvä seurata kisaakin.

Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä. Vaan sitten sähköpostiin pärähti viestiä, että Tiomilaan tarvittaisiin juoksijaa. Kuulemma kaikki kivet oli käännetty, olipa joukkueeseen jopa yritetty saada tuttua sveitsiläistä hammaslääkäriä mukaan, mutta turhaan. Tämä vähän herätti kyllä epäilyjä, mistä Veikot juoksijoitaan repii, ei kai nyt kukaan Sveitsissä muutenkaan suunnista. Mutta joo, lupauduin pikapuoliin mukaan, risteilypuoli kiinnosti, sitten vuoden 1994 Ahvenanmaan matkan en olekaan ruotsinlaivalle astunut. Siitä tulee niin siistiä!

Sain myös kuntojoukkueemme osuusjaon sähköpostiini, kun kyselin että mitäs nämä tulevat joukkuetoverimme ovat miehiään:

"
1. Jarno Käyhkö, ohjelmistoyrittäjä ja maailmanmatkaaja Hollolasta
2. Jarkko Liuha, perheenisä ja kansakoulunopettaja Kangasalta
3. Tero Föhr, kersantti Suomen voitokkaan armeijan palveluksessa Jyväskylästä
4. Matti Töyrylä, insinööri Pyhtään Kokkovuoresta
5. Janne Weckman, onnellinen isä ja yksityisyrittäjä (mm. vaatekauppaa) Pyhtään Huutjärveltä
6. Martti Siikaluoma, ammattikouluopiskelija Tampereelta
7. Mikko Töyrylä, leipuri, isä ja hieno mies Pyhtään Huutjärveltä
8. J-V Ketolainen, lähetti ja kahden lapsen isä Helsingistä
10. Petteri Muukkonen, metsätutkija ja myöskin kahden lapsen ylpeä isä Keravalta
"

Sillälailla, ammattien perusteella mukavan oloisia miekkosia kaikki. Mielenkiinnolla odotan jos vaikka jostakusta saisi tulevaisuuteen lenkki-, tai vaikkapa sulkapallokaverin. Yllä olevasta voi myös päätellä, että meikäläiselle sattui yhdeksäs osuus. Siinä mielessä varmasti onnistunut valinta, että vain Petterille tulee ylimääräistä odotusta meitsiläisen hakiessa rasteja.

Se kyllä yllätti, että tässä tavoitellaan sijoitusta sadan sakkiin. Kuulostaa kovalta, mutta ilmeisesti joukkuetoverit ovat jopa viikottain käyneet lenkkeilemässä. Pakko todeta, että oma osuus on melkoinen arvoitus, onhan kyseessä ensimmäinen kilpailusuoritus tällä vuosikymmenellä, ja parhaat vuodet muutenkin oli joskus viime vuosituhannen puolella. Jaksamista vähän epäilen, massaa kun on nuoruusvuosista tullut keski-iän myötä sen viistoista kiloa. Pari kertaa olen kerennyt juoksemaan, kisamatka 11km taittui toissapäivänä keskuspuiston pururadoilla yli 80% juosten, joten ehkä tästä selvitään.

Jos totta puhutaan, niin pelottaa. Ei pitäis keski-ikäistyneiden miesten enää lupautua tällaisiin hullutuksiin, vaan pysyä kotisohvalla ryystämässä Sandelsia ja katsomassa futista.

Täällä Tuomas Mattila, Steniuksentie

P.S. Jos ei nyt ollu nuiva juttu, ni ei koskaan.

Tuhkaa turbiinissa

Tiedän, se on harvinaista...

NS: kovaa peliä Karlskronassa

Etelä-Ruotsissa sijaitseva Karlskrona on tänä keväänä varsin suosittu huippusuunnistusjoukkueiden leirikohde, lumitilanteen vaikeuttaessa suunnistusharjoituksia pohjoisemmassa. Nuiva Suomi lähetti toimittajansa paikalle ihmettelemään tähtiloistoa, ja tekemään huomioita harjoittelusta maailman huipulla.

Kalevan Rastin aina yhtä analyyttinen valmentaja Antti Harju tavoitettiin elementistään metsästä tarkkailemasta suojattiensa menoa. Kuinka joensuulaisten talvi on sujunut?

-Miehet ovat hyvässä kunnossa. Seurahenkeä on kuin Terällä parhaimmillaan, ja osanotto leireillemme on ollut talven mittaan runsasta. Talven leirisapluunana on ollut kovat harjoitukset, ja niitä olemme totta vie tehneet.

Entäpä sapluunan toimivuus, eikö riskit harjoittelun lirvahtamisesta liian kuormittavaksi ole olemassa, tultaessa kotimaan lumilta suoraan etelään juoksemaan maastossa kovaa?

-Toki näin on, mutta en näe tässä ongelmaa, kaikki tietävät tämän etukäteen ja ovat tulleet palautuneena leireille. Ensimmäinen leiri Portugalissa kolmine kisoineen saattoi tosin olla liian rasittava, tämän jälkeen moni oli viikon kipeänä. Bulgarian leiristä ei vastaavaa negatiivista rekyyliä kuitenkaan saatu, ja uskon nytkin miesten kestävän ohjelman vaikkakaan ei se helpolla tule päästämään.

Mikäpäs siinä uskoessa, joen miesten kuntohan on raastavan harjoittelun myötä tunnetusti timankia. Lukijoitamme varmaankin kiinnostaa, minkämoinen ohjelma huipuillenne on sitten rakennettu?

-Viisi kovaa harjoitetta neljässä päivässä, loppu täytereeniä. Ohjelmassa on mm. eilen juostu vajaan tunnin yöyhteislähtö, tämän päivän suunnistusintervallerit, huomisen keskimatkan kisa ja 3x2km yöpresuri sekä kaiken kruunava 11km yötestikisa sunnuntaina.

Huh huh, tässä vaiheessa toimittaja toteaa parhaaksi siirtyä takavasemmalle jottei joutuisi vastaavaan rumbaan vahingossakaan mukaan. Pian parkkipaikalla tuleekin hymyssä suin vastaan Hannu Airila, yksi kalevan luottomiehistä. Kuinka leiri on alkanut?

-Eilen suunnistettiin 11km yöllä 52 minuuttiin, harjoite olikin talven lenkeistä hitain. Niin hiljaa juostiin, että hyvä että jalat juuri ja juuri liikkuivat, ja kylmä oli kuin Pardaalilla vuoden 2008 Jukolan pitkällä yöllä. Tänään sitten tulin kesken pois, helppohan se on harjoitella kun aina keskeyttää.

Jaahas, taisi Hannu lyödä haastattelun lekkeriksi, sen verta velmu kaveri on kuitenkin kyseessä. Mutta sieltäpä saapuu silminnähden miehistynyt Simo-Pekka Fincke, joka tällä kaudella ensi kertaa kantaa punamustia värejä. Otetaanpa kommentit häneltäkin.

-Ei ole helppoa maastoa juosta, kun on kirmaillut alle Portugalin ja Bulgarian nurmipohjilla. Sellaselta mukkelikolta tuntuu, vaikkei maasto sinänsä pohjoismaalaiseksi kovin raskasta ole.

Naulan kantaan. Mutta ei toki KR ole ainoa, joka on laivannut huippunsa Ruotsiin. TuS:n junioreilta ei kommentteja saada, he kun ovat vasta starttaamassa täydessä suunnistuskeskittyneisyydessään. Veikkoja edustava Petteri Muukkonen sen sijaan kertoilee iloisesti kuulumisistaan.

-Harjoitteluni on tänäkin vuonna ollut muukkosmaista. Usein olen tehnyt kaksikin "muukkosreeniä" päivässä, seitsemänä päivänä viikossa. Nyt kunto tuntuu hyvältä, varmaankin tarttunut viikon takaiselta Joensuun leiriltä annos kulkupolitiikkaa minullekin.

Ei niin nuoren mutta ihan lupaava Petterin kommentteihin onkin hyvä päättää haastattelut, metsästä nimittäin virtaa toinen toistaan kovempaa tähteä /tähtöstä, silmiä rupeaa särkemään moinen loiste. Huomiseksi sitten aurinkolasit mukaan ja uusia tuulia haistellen.

Täällä Tuomas Mattila, Karlskrona city