Tie 10milaan - ja sieltä pois

Suunnistusvedot pääkaupunkiseudun Perstorpissa, Paloheinässä. Kulkee, pahemmin repimättä maisema vaihtuu, ja lippukin halkeilee paremmin kuin Kevätyössä. Tiomila saa tulla, olen valmis.

...

Lauensteineri ja Jole juttelee PM-kisojen matkavalinnoista. Ollaan verkkalenkillä Söderåsensin nationalparkissa, hieno on rotko. Muut on yömetsässä, en jaksa itse pukea lamppua päälle, johan tässä on koko talvi yösuunnistettu. Sippaan vartin jälkeen, loppumatka on kompurointia keskittyen pystyssä pysymiseen hämärtyvässä illassa. Pojat vähän naureskelee, ylihuomenna pitäisi jaksaa tunti kauemmin, kisavauhtia. Nou hätä, näin on käynyt usein ennenkin, lupailee hyvää.

...

Taas ollaan hölkkäämässä, nyt Muukkosen veljesten Petterin ja Simon kanssa. Illalla joutuu jo tuleen, alkaa olla epämiellyttävä feelis, pitikö sitä itsensä tähänkin taas sotkea. Matka on pitkä kuin nälkävuosi, metsä pimeä kuin säkki, vastus kovaa kuin timantti. Aika paljon helpommalla sitä ihminen pääsisi, kun olisi vaan kotona juomassa kaljaa. Näitä ei kuitenkaan spekuloida, vaan lähinnä seuraillaan golfareiden toimintaa. Kunhan olen aikuinen ja rikas sika, rupean golfaamaan. Talvisin parin viikon golfleirit Espanjassa, toisinaan käydään vähän suunnistelemassakin, ja tietty joka ilta tapaksilla. Kesäisin päivittäin kierrokset ja äijien kanssa klubille. Ja hiihtoleirit, niistäkään ei tingitä, Vehkalahden vanhojen patujen viitoittaman esimerkkiä seuraten päivät hiihdetään ja illat tanssitaan, aina pilkkuun saakka. Kun Ylläksellä vasta yritellään, niin Pallaksella jo paritellaan.

...

Paikallisessa kebabbilassa joutuu taipumaan Pasta Bologneseen, vaikka Muukkosen kana-banaani -pitsa näyttää niin pirun hyvältä. Yht' äkkiä rupeaa jännittämään, oikein kunnolla. Ei tiedä miten päin olisi, haluaisi vain pois kaikesta hälinästä rauhoittumaan. Suuta kuivaa ja vatsaakin vähän vääntää. Tällaista se oli silloin joskus nuorempana, pitkin viikkoa. Kun lähdetään kävelemään majoitukseen, sielu rauhoittuu taas. Ehkä se siitä, poiskaan ei kai enää kehtaa jäädä.

...

En osaa tehdä reitinvalintoja, ja siksi pusken kakkosväliä suoraan vinoviivapaskikon ja tiheikköjen läpi. Ei näin, mielessä pyörii että ei tiheiköihin, ei ainakaan yksin jos letka kiertää vasemmalta. Mitäs se Jore (nimi muutettu) sanoikaan taktiikkapalaverissa, think what you are doing. Tai jotain sinnepäin. Rastilla huomaan silti olevani alle pogestominuutin takaa-ajomatkalla, ei paha, tuon vielä juoksee kiinni parin seuraavan välin aikana. Loppumatkan voisi silti viettää terävämpänä, ei enää näitä.



...

Totean huoltajille, että varsin mukava oli painella menemään öisessä metsässä. Mikäs siinä kun maasto on kohdillaan ja homma toimii. Matkaseurakin oli parhaasta päästä, mm. Hannu "Hanhi" Airila. Suomalaiskansalliseen tapaan tosin jurnutettiin mitään puhumatta menemään. Mitäpä sitä jutustelemaan jos ei ole asiaa, hajonnatkin näyttäisi olevan samat joten ei tarvinnut ratojakaan vertailla.

Japen kanssa lähdetään kohti majoitusta ja huokaistaan helpotuksesta, oma osuus hoidettu. Urheilu on hieno laji.

...

Rokki soi, ollaan SP:n kanssa köpiksen lentokentällä olusella. On rehellinen saavi tummaa olutta, melki litra. Yhtään ei harmita laivamatkan väliinjääminen, syksyllä sitten taas.

Neljäs sija, tyytyväinen täytyy olla. Joukkuesuoritushan oli mitä parhain, ehkä 2006 pystyttiin vastaavaan. Kristiansand oli vaan pitkä yön jälkeen liian kova, ei mahda minkään, ja seuraavat sijat oli ankkurilottoa. Seuran ennätys ja kaikkea, tästä on hyvä parantaa. Toisaalta korpeaa ihan homona, voittoahan sieltä lähdettiin hakemaan. Ja podiumikin oli näpeissä vielä pari kilsaa ennen maalia. Taas hävittiin KR:lle ankkuriosuuden lopussa, voi perkele. Onneksi en asu Joensuussa, ettei tarvitse siitä kuulla ihan joka viikko.

Yhtä kaikki, suunnitellaan tulevaa. Nyt ruvetaan kaivamaan kulkua ISOLLA ajolla, suunnistetaan paljon kun siihen on mahdollisuus ja vedetään vetoja. Tärkeitä kisoja edessä, eikä vähäisimpänä niistä lainkaan kesäkuussa siintävä Jukolan viesti, se suurin. Päätetään yksissä tuumin ottaa sieltä mikä meille perimäoikeutena kuuluu. Sillä vaikka sanonta sanoo ettei salama iske kahta kertaa samaan paikkaan, on Böke (nimi muutettu) nähnyt puun johon salama totta tosiaan on kahdesti iskenyt. Jos se kerta on mahdollista, me teemme sen.

Sopivassa nousukkaassa lähdemme hoippumaan kohti konetta ja Suomea.

Valintaruletti

Koska taannoinen juttu yöviestin valinnoista aiheutti suuren palautevyöryn ja suorastaan myrskyisää keskustelua kommenteissa, avataan politiikkaa myös tiomilan osalta. Haastattelin miestä suoraan Veikkojen valmennusjohtoportaan sisäpiiristä, joka kertoi minulle luottamuksellisesti seuraavaa:

"Viisikko Föhr, Fincke, Lehto, Schneider, Lauenstein on jollain jonninjoutavalla leirillä jossain. Leireillä viimeisimpien spekulaatioiden mukaan harjoitellaan, joten edellämainitut nimet on valittu joukkueeseen. Neljä seuraavaa nimeä valitaan Kevätyöstä siten, että kultakin osuudelta paras pääsee joukkueeseen. Voisinkin tässä saman tien spekuloida taistelukolmikot osuus osuudelta:

Käyhkö-Liuha-Alanissi: luottoaloittajia kaikki tyynni. Syksyn 2005 ison rahan drafti Käyhkö on vuosituhannen vaihteen jälkeen hoitanut kaikki aloituksensa tyylillä. Mies elää nyt elämänsä kevättä. Vaikea voitettava. Liuhakin on jo sangen meritoitunut ykkösosuudella, ja taistelee ilman astmaoireita kynsin hampain avausosuuden voitosta. Suuri yleisö muistaa Alanissin ehkä paremmin vuoden 1990 Jukolan avausosuudelta HNMKY:n väreistä, mutta tämänkeväisessä Spring-cupissa mies juoksi eleettömästi kärjen vauhtia viestissä, osoittaen samalla paluunsa huipulle. Kaiken kaikkiaan tasainen kolmikko.

Muukkonen-Weckman-Lantela: Muukkonen on viime vuodet hallinnut isännän ottein Varsinais-Suomen kevätkisoja, eikä ole syytä olettaa ettei niin olisi nytkin. Vahvoilla avokallioväleillä. Weckmanin tietää kaikki, säät vaihtuu, Weckman kestää. Aerodynaamisten poskien ansiosta vahvuusalue on vastatuulivälit. Lantela taas on ollut parittomina vuosina jäätävässä tikissä, vuonna 2005 tiomilan yön nopein ja vuonna 2007 helposti kärjen vauhdissa avausosuudella. Taktiikkana kiroilla heikkohermoisemmat vastustajat tieltään.

Töyrylä-Ketolainen-Töyrylä: Töyrylän veljekset on molemmat kuin luotu yöhön. Tämä juontuu kaksikon kotimaastoista Pyhtäältä, jossa näkyväisyys on päivälläkin yhtä heikko kuin muualla yöllä. Ellei jopa heikompi. Ketolainen taas on nyt ehkäpä riittävän hyvässä kunnossa, että aikaa sinkoilla Töyrylöiden ympärillä riittää. Mielenkiintoinen osuus tiedossa.

Mattila-Ratilainen-Vuorinen: Ratilainen ja Vuorinen ovat molemmat ikäisekseen hyvässä tiekunnossa. Mattilasta taas en ota oikein selvää, jostain kuitenkin luin että kyseessä olisi yön takuumies, mitä sitten tarkoittaakaan. Osuuden taktiikka lienee siis selvä: Mattila yrittää luikahtaa karkuun lyhyemmän hajonnan turvin, kun taas Ratilainen-Vuorinen kaksikko luottaa vahvaan loppukiriinsä.

Kaiken kaikkiaan siis tasaiset väännöt tiedossa. Koska viimeistä miestä vielä uupuu, joudutaan se valitsemaan poissaolijoiden listalta: Närvä-Pakkala-Mäkelä. Närvä on nähty kertaalleen talven aikana korttelissa, Pakkala taas hiihtämässä Lahden mäkimontun kupeessa. Vahvoilla lienee siis Pepe, josta viimeisin havainto on SM-yön järjestelyistä syksyltä 08, ja sitä ennen Portugalin leiriltä 07. Jos parta on ehtinyt kasvaa yhtä rouheaksi kuin tukka, on valinta selvä jo imagosyistä"

Kevätyön ennakkospekulaatio IV

Kävin tiistai-illan kunniaksi lenkillä Pirkkolassa, ja siellähän sattui olemaan suuri joukko kapeaposkisia nuoria urhoja testijuoksua jolkottelemassa. Sain siis viime käden tietoa kovien kevätkunnosta, ja pelottavan hyvältä näytti.

Ykkössuosikiksi nostaisin Vehkalahden kakkosen, jonka kolmatta osuutta tulee viilettämään J-V Ketolainen. Juhnun kulkua ei tänään vähentäneet kymmenen tunnin työpäivät, kolmeen viikkoon väännettyn yli 50h määräjakson rasitukset tai CIV4:n vuoksi nelosiin jääneet yöunet. Ei, personaali syntyi yli minuutin parannuksella entiseen, ja tämä Kontulan kovanaama viipotti XL:n teepaita lepattaen aikaan 42.28. Lisäksi huomioin lenkkiseurana olleen kakkosen toisen osuuden juoksijan vahvan kulkupolitiikan, olin aivan hätää kärsimässä kaiken aikaa. Sisäpiiritietoa joukkueen kahdesta muustakin jäsenestä on, mutta jätetään vastustajajoukkueidenkin scouteille jotain työtehtäviä.

Unohtaa ei toki sovi Lynxiä, joka esiintyi edukseen laajalla rintamalla. Idän ihme Roope kellotti 39.23, pintiksellä. Panin myös merkille Stumben tuulta hyvin halkovat posket, kellokin tykkäsi, 11.14. Huh huh. Pienenä pettymyksenä jäin kaipaamaan Pardaalin vahvaa askellusta, olisi ollut ilo seurata miehen kärsimystä venäläisten kyydissä.

Deltalla taas on todellinen jokerikortti käytössään Oskari Liukkosessa. Mies on kuulemma Italiassa piessyt muuta maajoukkuetta mielin määrin, tietenkin Nurmosta lukuunottamatta. Maastoon paremmin soveltuvalla askeleella tuli myös tänään tulosta, 30.35. Tukkajumalten ehdotonta eliittiä Pirkkolassa. Varokaa myös seuraavia yllättävän kovia karaktäärejä: HS:n Hirvi 22.42 ja Otaniemen Jyllääjien Pakkasmaa 33.58. Irvistykset olivat kohdillaan, enkä olisi kyllä kummaltakaan moista uskonut.