Yö yömiestä rakastaa,

vaan ei Kotkan poikaa milloinkaan. Näinkin runollisissa tunnelmissa avattiin syksyn 09 yökausi Mikkelän perukoilla. Jos olisin akkua ahteriin tunkiessani arvannut kuinka penaalista yösuunnistus onkaan, olisi saattanut jäädä avaamatta.



Onnistuneen kenraalin jälkeen on ilo lähteä takki auki ja henkseleitä paukutellen ite ässämmiin. Vapise Saarinen, olen tulessa.

Feustesepe yhteistmötampurointi

Joskus sitä osuu paskarankinkin kaverille pöljän viikonloppu. Ylä-Periferian ässämmissä näin kävi. Sen verta on pakko marinoida itseään omakehussa, että julkaisen tekstiviestin nuoruusvuosieni seurakaverilta:

"Onnittelut! Kattelin eilen gpssää. Teit melkomoist miesviivaa kartongille. Kovat suoritukset kaikki 3 saatana. Rusareita odotellessa..."

Josta päästäänkin syksyn odotetuimman tapahtuman, rusareiden ennakkospekulaatioihin. Jarppihan on lupaillut sellaiset kymin perukoilla järjestää, ja se on jotain se. Odotuksissa on suurinpiirtein "joku viispistesepe yhteistmö lentoomil ja sit perusmakosaa drambuijetabascoo nenimöil". Vuosien tauon jälkeen on odotukset varsin korkealla.

Todettakoon lopuksi vielä nuivassa käydyn viime viikkoina ilahduttavan vilkasta depattia kommenttipalstalla. Toimitus valitsi kaksi viestiä, joihin julkisesti vastataan. Sallelle tiedoksi, että Vuorisjärven reenin aukot eivät karttaotteeseen rajoittuneet, vaan nautiskelin raskaan pohjan lisäksi paskikkoalueista koko rahalla, avokallioita vältellen. Nimimerkille Antti todettakoon, että juttujen määrää pyritään lisäämään mikäli motivaatio syttyy. Ilman motivaatiota toimitus pysyy hiljaa. Muutenhan linjana on "lyhyet jutut, pitkät palautukset".

P.S.

Juuri tuli faksilla toimitukseen tieto, että Lapissa on taas havaittu omituista lehtien kellastumista, jota paikalliset kutsuvat ruskaksi. Tiedetoimittajan ominaisuudessa pitänee lähteä paikan päälle selvittelemään mistä on kyse. Tsädääm.

Juostiin kilpaa, s**t*n*

Mauno Berruttoa mukaellen: ei alibeja. Yömies vei salkun ansaitusti, missä v*t*tt** kuin pientä hevosta lähinnä se etten pystynyt tarjoamaan kunnollista vastusta. Nyt kevyehköä masentelua, loppuviikosta vähän kertailemaan ja sitten kostoa hautoen Rasti-Jyryn kansallisiin ja ylä-perä-perbeerian SM:iin.

Tätikin olis setä

jos sillä siis olis munat. Tai voishan se olla enokin, mistä noista tietää. Mutta kun ei ole, niin ei ole.

Se on sitten taas essemmät edessä. Keskisalomaiseen "kaikki on tehty parhaalla mahdollisella tavalla ilman kompromisseja" satsaukseen on vielä matkaa, mutta paljon on silti tehty. On vedetty Joensuun suunnistusmääräviikko, kyssähomojen blokkiviikot ja herkistävä flunssakin rupeaa jo olemaan voitettu kanta. Ilolla olen seurannut myös yömiehen nousukuntoa viime viikkoina, Askolassa saa tehdä täyden päivätyön keissin eteen. Kello tulee kertomaan totuuden 6.9.

Pakko vielä palata tuohon Keskisalon kommenttiin, joka tuli suurinpiirtein noilla sanoilla estefinaalin jälkeisessä haastattelussa. Siinä kiteytyy mielestäni urheilun sisin. Valmistaudutaan kilpailuihin parhaalla mahdollisella tavalla ja pistetään ukot järjestykseen. Tavallaan sama asia kuin "yritetän parhaani ja katson mihin se riittää", mutta asenteellisemmalla tavalla. Sehän on nimittäin varma että kaikki esimerkiksi yleisurheilun arvokilpailuissa yrittävät parhaansa, mutta eikös idea ole antaa jo ennen kisoja kaikkensa harjoittelulle? Jos tämän tekee, voi kävellä pystypäin kameroiden eteen oli tulos mikä hyvänsä. Ei tarvitse selitellä, vaan katseen voi suunnata eteenpäin ja ryhtyä suunnittelemaan, mitä voi vielä tehdä paremmin. Vaikka menestys on urheilun mittatikku varsinkin mediassa, ei se välttämättä ole kaiken ydin. Voittajia on nimittäin vain yksi, loput häviävät. Vain harvasta kasvaa voittaja, mutta nimenomaan siinä on jotain hienoa että yrittää.

Jatketaan yleisurheilussa, monesti on nimittäin ihmetyttänyt kun kuulamiehet ovat selitelleet karsiutumisia aamukarsinnalla. Eikös se ole tiedossa jo etukäteen? Eikö siihen voi valmistautua? Eikö se ole kaikille sama? Myös alustan nopeudesta/hitaudesta on riittänyt selittelyjä ainakin pituusmiehellä Pekingissä ja keihäsmiehillä vaikka kuinka usein. Tuskin se yllätyksenä tulee, tai jos tulee jotain on tehty väärin? Päinvastaisiakin esimerkkejä asenteesta tulee mieleen, vaikkapa Karjalainen karsiuduttuaan moukarifinaalista lensi omalla kustannuksellaan Suomeen harjoittelemaan, ja heitti sitten ruotsiottelussa kauden parhaansa. Eikä kai hirveästi selityksiä tarjonnut karsintaheitoille.

No niin, lipsuipa filosofiseksi vetistelyksi, joka ei sovi tälle palstalle sitten uhtaan. Pikemminkin mannan paluulaivalle aamuneljän käytäväspekulaatioihin salmarihelmen kanssa, joista kukaan ei muista seuraavana päivänä mitään. Jotta pysyttäisiin jotenkuten aiheessa, laitetaan vielä skanneri laulamaan ja parit karttaotteet kesältä kehiin.


Syksy saa tulla.